http://domesticgoddezz.wordpress.com/
Mukavaa loppuvuotta, rauhallista Joulua ja onnekasta Uutta Vuotta kaikille! :)
-Vesta
keskiviikko 10. joulukuuta 2008
maanantai 8. syyskuuta 2008
Domestic Goddezz
Heips pitkästä aikaa!
Päätin kokeilla Wordpress.comin blogi-alustaa (http://www.wordpress.org/ tai http://www.wordpress.com/), sillä sen avulla blogiin saa lisättyä kaikenlaista vänkää välpäkettä. Wordpressin blogin ulkoasua ei kuitenkaan saa muokattua niin paljon kuin Blogspotin/Bloggerin, mm. taustavärin vaihtaminen ei onnistu. Toisaalta Wordpressissä on tarjolla paljon erilaisia blogi-mallipohjia, joiden avulla blogin ulkoasun voi muuttaa mieleisekseen. Omassa mallipohjassa yläpalkin kuvan saa vaihdettua, joten vaihdoin kuvan Versaillesin palatsin puutarhanäkymään. Domestic Goddessin tyyliin sopivaa, eikö totta?
Väliaikaisesti päivitän tekstejä kumpaankin blogiin, sekä Blogspotiin että Wordpressiin. Kunnes osaan tehdä päätöksen siitä kumpaa blogia alan jatkossa käyttää.
Saattaa olla että vaihdan Vestan keittiön nimen Domestic Goddezziksi, nyt kun keksin sen vaihtoehdon. Tuolloin osoitekin vaihtuisi Blogspotissa muotoon http://domesticgoddezz.blogspot.com/, mutta katsotaan ja harkitaan nyt vielä rauhassa. En myöskään ole tarkistanut onko osoite Blogspotissa vapaa.
Wordpressin blogi löytyy osoitteesta http://domesticgoddezz.wordpress.com/.
-Vesta
Päätin kokeilla Wordpress.comin blogi-alustaa (http://www.wordpress.org/ tai http://www.wordpress.com/), sillä sen avulla blogiin saa lisättyä kaikenlaista vänkää välpäkettä. Wordpressin blogin ulkoasua ei kuitenkaan saa muokattua niin paljon kuin Blogspotin/Bloggerin, mm. taustavärin vaihtaminen ei onnistu. Toisaalta Wordpressissä on tarjolla paljon erilaisia blogi-mallipohjia, joiden avulla blogin ulkoasun voi muuttaa mieleisekseen. Omassa mallipohjassa yläpalkin kuvan saa vaihdettua, joten vaihdoin kuvan Versaillesin palatsin puutarhanäkymään. Domestic Goddessin tyyliin sopivaa, eikö totta?
Väliaikaisesti päivitän tekstejä kumpaankin blogiin, sekä Blogspotiin että Wordpressiin. Kunnes osaan tehdä päätöksen siitä kumpaa blogia alan jatkossa käyttää.
Saattaa olla että vaihdan Vestan keittiön nimen Domestic Goddezziksi, nyt kun keksin sen vaihtoehdon. Tuolloin osoitekin vaihtuisi Blogspotissa muotoon http://domesticgoddezz.blogspot.com/, mutta katsotaan ja harkitaan nyt vielä rauhassa. En myöskään ole tarkistanut onko osoite Blogspotissa vapaa.
Wordpressin blogi löytyy osoitteesta http://domesticgoddezz.wordpress.com/.
-Vesta
tiistai 19. elokuuta 2008
Kello löi jo viisi
Huomenta!
Tänään tuli herättyä oikein varhain. Kello 5.30 tyttö herätti kun hänellä oli nälkä. Siinä imettäessä tuli mieleen että tänäänhän on tiistai, ja aikaisemmin postissa tulleen ilmoituksen mukaan Uffin keräysauto kävisi kiertämässä ja keräämässä mukaansa postilaatikolle muovipussissa jätetyt, keräykseen tarkoitetut vaatteet. Minäpä sitten reippaana tyttönä aloin käydä siinä aamuvarhaisella jo ennen kello kuutta kaappien ja komeroiden vaatearsenaalia läpi.
Jo aikaisemmin olen käynyt vaatteita "sillä silmällä" lävitse, pessyt ja miettinyt että osan vanhoista kuteista voisi viedä Uffin keräyslaatikkoon. Joitakin vaatteita olen pitänyt viimeksi vuosia sitten, eikä ole todennäköistä että pitäisin niitä enää, ovat niin vanhanaikaisen näköisiä. Toisia kierrätykseen kelpuuttamiani olen pitänyt vain kerran tai pari, todennut etteivät sovikaan minulle niin hyvin ja sen jälkeen ne ovat vain vieneet käyttämättöminä tilaa vaatekaapissa. Keräykseen soveltuvaa vaatetta löytyi siten melko helposti kolmen muovikassillisen verran. Ja kaappiin tuli mukavasti tilaa!
Tilan ahtauden puolesta olisin halunnut laittaa keräykseen enemmänkin vaatetta, mutta en raatsinut vielä luopua kaikista vanhoista kuteista. Jos niitä sittenkin vielä joskus tulisi pitäneeksi... Ehkä ensi vuonna käyn kaapin sisällön uudestaan läpi ja pakkaan käyttämättömät vaatteet seuraavalle kierrokselle mukaan. ;) Viikkasin ja pakkasin kaiken keräykseen vietävän kasseihin ja kiikutin postilaatikolle. Ulkona sataa vettä ja se on ainoa huoli vaatteiden suhteen. Toivottavasti käyvät pian keräämässä ne parempaan talteen. Ihanaa päästä vanhoista, tarpeettomista rytkyistä eroon! =)
Aamupala on syöty. On niin energinen olo että tästä on hyvä jatkaa puuhakkaana touhuamista. Pensasaidat ja nurmikko olisi leikattava. Vielä en kuitenkaan pääse niiden kimppuu kun ulkona tihuttaa. Olen odotellut kuivempaa säätä, jotta leikkaaminen onnistuu, joten toivotaan että tänään loppu päivän paistaisi aurinko.
Muita kunnostamisen tarpeessa olevia ovat ulko-ovi ja terassin valkoiset puuosat. Niidenkin maalaus odottaa kuivempia säitä. Grilliä en vielä pakkaa suojukseen ja vie ulkovarastoon, vaikka onkin näin sateinen ja kolea loppukesä, sillä olen kuitenkin edelleen sitä mieltä että aina on hyvä sää grillata. Toivottavasti ilmat pysyvät ainakin kuukauden ajan sen verran lämpiminä ja tuulettomina että grillaaminen onnistuu (ja on mukavaa).
Mies ja vauva nukkuvat edelleen yläkerrassa. :) Miehellä on vielä kesälomaa jäljellä, niin voi ottaa vähän rennommin. Nyt talossa on sen verran rauhallista ja hiljaista että on hyvää aikaa silittää uudet verhot. Jos olisin oikein täydellinen vaimo, tekisin miehelleni kunnon aamiaisen valmiiksi siksi kun hän herää. Hmm... Siinä on kyllä ideaa. Täytyypä suunnitella. Pirteää päivää kaikille touhukkaille!
-Vesta
Tänään tuli herättyä oikein varhain. Kello 5.30 tyttö herätti kun hänellä oli nälkä. Siinä imettäessä tuli mieleen että tänäänhän on tiistai, ja aikaisemmin postissa tulleen ilmoituksen mukaan Uffin keräysauto kävisi kiertämässä ja keräämässä mukaansa postilaatikolle muovipussissa jätetyt, keräykseen tarkoitetut vaatteet. Minäpä sitten reippaana tyttönä aloin käydä siinä aamuvarhaisella jo ennen kello kuutta kaappien ja komeroiden vaatearsenaalia läpi.
Jo aikaisemmin olen käynyt vaatteita "sillä silmällä" lävitse, pessyt ja miettinyt että osan vanhoista kuteista voisi viedä Uffin keräyslaatikkoon. Joitakin vaatteita olen pitänyt viimeksi vuosia sitten, eikä ole todennäköistä että pitäisin niitä enää, ovat niin vanhanaikaisen näköisiä. Toisia kierrätykseen kelpuuttamiani olen pitänyt vain kerran tai pari, todennut etteivät sovikaan minulle niin hyvin ja sen jälkeen ne ovat vain vieneet käyttämättöminä tilaa vaatekaapissa. Keräykseen soveltuvaa vaatetta löytyi siten melko helposti kolmen muovikassillisen verran. Ja kaappiin tuli mukavasti tilaa!
Tilan ahtauden puolesta olisin halunnut laittaa keräykseen enemmänkin vaatetta, mutta en raatsinut vielä luopua kaikista vanhoista kuteista. Jos niitä sittenkin vielä joskus tulisi pitäneeksi... Ehkä ensi vuonna käyn kaapin sisällön uudestaan läpi ja pakkaan käyttämättömät vaatteet seuraavalle kierrokselle mukaan. ;) Viikkasin ja pakkasin kaiken keräykseen vietävän kasseihin ja kiikutin postilaatikolle. Ulkona sataa vettä ja se on ainoa huoli vaatteiden suhteen. Toivottavasti käyvät pian keräämässä ne parempaan talteen. Ihanaa päästä vanhoista, tarpeettomista rytkyistä eroon! =)
Aamupala on syöty. On niin energinen olo että tästä on hyvä jatkaa puuhakkaana touhuamista. Pensasaidat ja nurmikko olisi leikattava. Vielä en kuitenkaan pääse niiden kimppuu kun ulkona tihuttaa. Olen odotellut kuivempaa säätä, jotta leikkaaminen onnistuu, joten toivotaan että tänään loppu päivän paistaisi aurinko.
Muita kunnostamisen tarpeessa olevia ovat ulko-ovi ja terassin valkoiset puuosat. Niidenkin maalaus odottaa kuivempia säitä. Grilliä en vielä pakkaa suojukseen ja vie ulkovarastoon, vaikka onkin näin sateinen ja kolea loppukesä, sillä olen kuitenkin edelleen sitä mieltä että aina on hyvä sää grillata. Toivottavasti ilmat pysyvät ainakin kuukauden ajan sen verran lämpiminä ja tuulettomina että grillaaminen onnistuu (ja on mukavaa).
Mies ja vauva nukkuvat edelleen yläkerrassa. :) Miehellä on vielä kesälomaa jäljellä, niin voi ottaa vähän rennommin. Nyt talossa on sen verran rauhallista ja hiljaista että on hyvää aikaa silittää uudet verhot. Jos olisin oikein täydellinen vaimo, tekisin miehelleni kunnon aamiaisen valmiiksi siksi kun hän herää. Hmm... Siinä on kyllä ideaa. Täytyypä suunnitella. Pirteää päivää kaikille touhukkaille!
-Vesta
Suklaamuffini WANTED!
Koneen ääressä taas, ja kello käy jo huomisen päivän ensi tunteja.
Tänään meni myöhään kaupoilla shoppaillessa, ja saatiin tyttö nukkumaan vasta yhdeksän aikaan kun tultiin kotiin.
Yleensä Emilian uniaika on iltaseitsemän aikoihin. Kuudelta pikkuinen alkaa haukotella, ja sen jälkeen viemme tytön iltakylvyn jälkeen tutimaan. Aikataulun venyminen sai tänään aikaan pienet känkkäränkkä-itkut, mutta siitä tyttö väsyi vielä enemmän ja nukahti sen jälkeen alta aikayksikön.
Illalla miehen kanssa vielä kokkailtiin tytön mentyä nukkumaan. Tehtiin illalliseksi valkosipulikermaperunoita ja sipulikastiketta, joihin mies grillasi ulkogrillissä porsaan ulkofilettä, josta oli ensin leikannut ohuen ohuita siivuja, joita oli marinoinut tovin ennen grillausta. Hyvä vinkki muuten kaikille possun ulkofileen grillaajille! Ohuiksi paloiksi leikattu possun ulkofilee on grillattuna suorastaan Herrrkullista! Sipulikastikkeesta saa erittäin pehmeää ja maistuvaa hauduttamalla kastiketta kauan, jolloin sipulit lähes "liukenevat" kastikkeeseen, ja niiden kitkeryys häipyy pois.
Mutta vihdoin itse otsikon aiheeseen. AVA:lta tulevassa Martha Stewart Showssa alkoi tänään muffini-viikko! Muffinit ovat itselleni yksi suosikkileivonnaisista, joten aion tämän viikon seurata Marthaa hyvin tarkasti.
Muffinireseptit löytyvät kuulemma myös Marthan nettisivuilta. Sieltä voisin tutkailla myös suklaamuffinireseptejä, ja etsiskellä "sitä oikeaa" suklaamuffinireseptiä, jota olen haeskellut jo pidemmän tovin.
Voisinkin myös näin blogin kautta laittaa hakuun tuon muffinireseptin: Attickin suklaamuffini!
Viime kesänä olimme miehen kanssa lomalla Barcelonassa. Sieltä löytyy pääkatu Ramblasin varrelta aivan loistava ravintola nimeltään "Attick" (Jos satutte lähtemään Barcelonaan, kannattaa käydä syömässä Attickissa. Paikka näyttää melko kalliilta, mutta ei ole sitä. Ruoka on loistavaa, eikä menú ole hinnalla pilattu.) Attickissa söin jälkiruokaa nimeltä "Black". Jälkiruokavaihtoehdot oli koodattu menuun väreiksi, niin että jokaisella jälkkärillä oli oma väri-nimensä. Black-vaihtoehto koostui suklaamuffinista ja suklaakastikkeesta. Ja tuon suklaamuffinin kaltaista reseptiä siis metsästelen!!!
Attickin herkkumuffini oli tasaisesta taikinasta tehty, koostumukseltaan samanlaista koko muffinin osalta, niin ulkoa kuin sisältä, ja väri oli kauniin tummanruskea, lähes musta. Siis hyvin hyvin hyvin suklainen! :P Muffinin sisus oli sula, niin että muffinia syödessä sula suklaa valui ulos muffinin sisältä. Tarjoilija kertoi että salaisuus on siinä, että muffinia paistetaan sen aikaa, että suuri osa muffinista ehtii paistua täysin kypsäksi, mutta niin että sisus jää aavistuksen verran löysäksi. Muffini ei kuitenkaan saa olla raaka.
Jos joku tietää tämän resetin tai jonkin sen kaltaisen, ilmoittautukoon jos viitsii. :)
Jaa, nyt kävi kutsu. Vauvalla on nälkä. Hyviä öitä ja mukavaa viikkoa!
-Vesta
Tänään meni myöhään kaupoilla shoppaillessa, ja saatiin tyttö nukkumaan vasta yhdeksän aikaan kun tultiin kotiin.
Yleensä Emilian uniaika on iltaseitsemän aikoihin. Kuudelta pikkuinen alkaa haukotella, ja sen jälkeen viemme tytön iltakylvyn jälkeen tutimaan. Aikataulun venyminen sai tänään aikaan pienet känkkäränkkä-itkut, mutta siitä tyttö väsyi vielä enemmän ja nukahti sen jälkeen alta aikayksikön.
Illalla miehen kanssa vielä kokkailtiin tytön mentyä nukkumaan. Tehtiin illalliseksi valkosipulikermaperunoita ja sipulikastiketta, joihin mies grillasi ulkogrillissä porsaan ulkofilettä, josta oli ensin leikannut ohuen ohuita siivuja, joita oli marinoinut tovin ennen grillausta. Hyvä vinkki muuten kaikille possun ulkofileen grillaajille! Ohuiksi paloiksi leikattu possun ulkofilee on grillattuna suorastaan Herrrkullista! Sipulikastikkeesta saa erittäin pehmeää ja maistuvaa hauduttamalla kastiketta kauan, jolloin sipulit lähes "liukenevat" kastikkeeseen, ja niiden kitkeryys häipyy pois.
Mutta vihdoin itse otsikon aiheeseen. AVA:lta tulevassa Martha Stewart Showssa alkoi tänään muffini-viikko! Muffinit ovat itselleni yksi suosikkileivonnaisista, joten aion tämän viikon seurata Marthaa hyvin tarkasti.
Muffinireseptit löytyvät kuulemma myös Marthan nettisivuilta. Sieltä voisin tutkailla myös suklaamuffinireseptejä, ja etsiskellä "sitä oikeaa" suklaamuffinireseptiä, jota olen haeskellut jo pidemmän tovin.
Voisinkin myös näin blogin kautta laittaa hakuun tuon muffinireseptin: Attickin suklaamuffini!
Viime kesänä olimme miehen kanssa lomalla Barcelonassa. Sieltä löytyy pääkatu Ramblasin varrelta aivan loistava ravintola nimeltään "Attick" (Jos satutte lähtemään Barcelonaan, kannattaa käydä syömässä Attickissa. Paikka näyttää melko kalliilta, mutta ei ole sitä. Ruoka on loistavaa, eikä menú ole hinnalla pilattu.) Attickissa söin jälkiruokaa nimeltä "Black". Jälkiruokavaihtoehdot oli koodattu menuun väreiksi, niin että jokaisella jälkkärillä oli oma väri-nimensä. Black-vaihtoehto koostui suklaamuffinista ja suklaakastikkeesta. Ja tuon suklaamuffinin kaltaista reseptiä siis metsästelen!!!
Attickin herkkumuffini oli tasaisesta taikinasta tehty, koostumukseltaan samanlaista koko muffinin osalta, niin ulkoa kuin sisältä, ja väri oli kauniin tummanruskea, lähes musta. Siis hyvin hyvin hyvin suklainen! :P Muffinin sisus oli sula, niin että muffinia syödessä sula suklaa valui ulos muffinin sisältä. Tarjoilija kertoi että salaisuus on siinä, että muffinia paistetaan sen aikaa, että suuri osa muffinista ehtii paistua täysin kypsäksi, mutta niin että sisus jää aavistuksen verran löysäksi. Muffini ei kuitenkaan saa olla raaka.
Jos joku tietää tämän resetin tai jonkin sen kaltaisen, ilmoittautukoon jos viitsii. :)
Jaa, nyt kävi kutsu. Vauvalla on nälkä. Hyviä öitä ja mukavaa viikkoa!
-Vesta
lauantai 16. elokuuta 2008
Olympia-vauva
Meidän perheessä on seurattu urheilua koko vauvan odotusajan ja nyt tytön synnyttyä. Ensin tuli lätkää, sitten futista, nyt kesäolympialaiset. Elämä on viime aikoina ollut melkoisen urheilupainotteista. Vaikka on se sitä ollut toki aikaisemminkin.
Mies vitsaili, että pitihän se vauva ajoittaa syntymään juuri Olympia-kisavuotena. :) Tätä menoa tytöstä taitaa kasvaa pienestä pitäen kovan luokan penkkiurheilija. Tytön terveyden kannalta toivon että urheilu innostaa myöhemmin myös itse harrastettuna.
Tänään seurattiin silmä kovana miesten 100-metrin juoksua. Kun Usain Bolt vei satasen olympiakullan ja teki samalla maailmanennätyksen, mieheni tuuletti saavutusta oikein kunnon karjaisulla. Tyttö siitä hieman hämmästyi, mutta lienee jo tottunut moiseen, sillä naamalle levisi oikein kunnon leveä hymy, ja Pekingin kisayleisön hurratessa televisiossa, tyttö nauraa hykersi täällä kotisohvalla kuin paraskin urheilufani.
Tänään pikkuinen jokelteli aamulla pitkät pätkät. Öhää ja ölää ovat lempparisanat. Uusi keksintö tänä aamuna oli ältä. Tarkoittanee jotain äidin suuntaista. =)
"Kävely"-harjoituksiakin pikku-neiti tekee edelleen päivittäin. Aina kun tytön nostaa kainaloista pystyasentoon, jalat alkavat tehdä marssivia liikkeitä kuin askelia ottaen. Puuhamatolla tyttö osaa kierähtää jo selältä kyljelleen ja takaisin. Tänään avitin "pikkaisen" kääntymisessä, ja tyttö huomasi että vatsallaan on oikeastaan aika mukava olla. Yrittipä työntää jaloilla vähän vauhtiakin niin että pääsi liikkumaan muutaman sentin eteenpäin matolla. Nopeasti tyttö keksii kaikenlaista uutta. Joka päivä on erilainen. Ja jokaisena päivänä saa ihastella jotain uutta, hienoa saavutusta. =)
Olympialaisten henkeen: Veni vidi vici! Kaikki vaan liikkumaan ja urheilemaan! Vielä on lämpimät säät, eikä pieni sadekaan paljon haittaa, sillä reippaillessa tulee lämmin.
Leppoisaa iltaa kaikille!
-Vesta
Mies vitsaili, että pitihän se vauva ajoittaa syntymään juuri Olympia-kisavuotena. :) Tätä menoa tytöstä taitaa kasvaa pienestä pitäen kovan luokan penkkiurheilija. Tytön terveyden kannalta toivon että urheilu innostaa myöhemmin myös itse harrastettuna.
Tänään seurattiin silmä kovana miesten 100-metrin juoksua. Kun Usain Bolt vei satasen olympiakullan ja teki samalla maailmanennätyksen, mieheni tuuletti saavutusta oikein kunnon karjaisulla. Tyttö siitä hieman hämmästyi, mutta lienee jo tottunut moiseen, sillä naamalle levisi oikein kunnon leveä hymy, ja Pekingin kisayleisön hurratessa televisiossa, tyttö nauraa hykersi täällä kotisohvalla kuin paraskin urheilufani.
Tänään pikkuinen jokelteli aamulla pitkät pätkät. Öhää ja ölää ovat lempparisanat. Uusi keksintö tänä aamuna oli ältä. Tarkoittanee jotain äidin suuntaista. =)
"Kävely"-harjoituksiakin pikku-neiti tekee edelleen päivittäin. Aina kun tytön nostaa kainaloista pystyasentoon, jalat alkavat tehdä marssivia liikkeitä kuin askelia ottaen. Puuhamatolla tyttö osaa kierähtää jo selältä kyljelleen ja takaisin. Tänään avitin "pikkaisen" kääntymisessä, ja tyttö huomasi että vatsallaan on oikeastaan aika mukava olla. Yrittipä työntää jaloilla vähän vauhtiakin niin että pääsi liikkumaan muutaman sentin eteenpäin matolla. Nopeasti tyttö keksii kaikenlaista uutta. Joka päivä on erilainen. Ja jokaisena päivänä saa ihastella jotain uutta, hienoa saavutusta. =)
Olympialaisten henkeen: Veni vidi vici! Kaikki vaan liikkumaan ja urheilemaan! Vielä on lämpimät säät, eikä pieni sadekaan paljon haittaa, sillä reippaillessa tulee lämmin.
Leppoisaa iltaa kaikille!
-Vesta
perjantai 15. elokuuta 2008
Golf-kakku
Ehdin vielä sopivasti naputella blogiin äidilleni syntymäpäivälahjaksi tekemäni Golf-kakun ohjeen.
Kakkupohja:
7 kananmunaa
3 dl sokeria
3 1/3 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
1 1/2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
hieman voita
Täyte:
muutamia tuoreita mansikoita
1 dl vatkattavaa mansikkakermavaahtoa
1 persikka-Bona-purkki
2-3 dl kuohukermaa
hieman sokeria ja vaniljasokeria
hieman sitruunan mehua
vettä
Kuorrutus:
200 g vihreää marsipaania
n. 30 g vaaleanpunaista marsipaania
5-8 dl tomusokeria
2 kananmunaa
n. 15 tippaa sitruunan mehua
punaista elintarvikeväriä
vihreää elintarvikeväriä
lakumattoa
muutamia Marianne-suklaarakeita
3 voileipäkeksiä
n. 1 dl tomusokeria ja pieni tippa vettä
muutama cocktail- tai hammastikku
muovinen mehupilli
pieni pala valkoista paperia ja liimaa
Valmista ensin pikeerikoristeet. Vatkaa 1 kananmunan joukkoon 2,5-4 dl tomusokeria kananmunan koosta riippuen (kananmunan ja tomusokerin sekoitussuhde 1:5). Vatkaa kunnes seos muistuttaa paksuhkoa kermavaahtoa ja sopii pursotettavaksi (massaan jää sekoitettaessa kuvio). Sekoita joukkoon n. 7 tippaa sitruunan mehua ja punaista elintarvikeväriä niin että seoksesta tulee vaaleanpunaista. Vatkaa toisessa astiassa samalla tavalla 1 kananmuna ja 2,5-4 dl tomusokeria, ja lisää joukkoon n. 7 tippaa sitruunan mehua ja vihreää elintarvikeväriä. Annostele pikeerimassat kolmeen leivinpaperista tehtyyn pursotuskartioon, vaaleanpunainen yhteen ja vaaleanvihreä kahteen eri kartioon. Purista toisen vaaleanvihreän pursotuskartion terä litteäksi ja leikkaa siihen pieni v-mallinen reikä, niin että siihen jää terävän mallinen, ulospäin suuntautuva kulma. Leikkaa kahden muun kartion päätyyn pieni vaakasuuntainen reikä.
Pursota massaa v-mallisella pursottimella edestakaisin, tökkivin liikkein, ja lopeta sitten pursottaminen samalla kun vedät pursottimen kauemmas. Näin saat pursotettua ruohotupsuja. Voit myös käännellä pursotinta pursotuksen aikana, niin saat hieman eri näköisiä ruohotupsuja.
Kukkia saat pursotettua seuraavasti. Pursota vaaleanpunaisella ja vaaleanvihreällä pursottimella pieniä palloja leivinpaperille pienten välien päähän toisistaan. Pidä pursottaessasi pursotinta paikallaan pystysuorassa asennossa, n. 1-2 mm:n päässä leivinpaperista, kunnes saat aikaan haluamasi kokoisen palleron. Lopeta sitten pursottaminen, ja vedä pursotin kauemmas. Pursota sitten pallojen ympärille samaan tapaan toisella värillä pieniä palloja terälehdiksi.
Anna pikeerikoristeiden kuivua vähintään 4 h, mutta mieluiten vaikka seuraavaan päivään.
Muotoile sitten marsipaanikoristeet. Tein marsipaanista golfbägin seuraavasti. Muotoilin pitkulaisen bägin toisella värillä, ja taskut ja hihnat toisella värillä. Sekoitin vaaleanpunaista ja vihreää marsipaania suhteessa 2:1, niin että niistä tuli ruskeaa marsipaania, ja muotoilin siitä golf-mailojen päät bägin yläpäähän. Jätä marsipaanikoriste kuivumaan leivinpaperin päälle seuraavaan päivään. Jos säilytät koristetta pidempään, säilytä se huoneen lämmössä kannellisessa astiassa pölyltä suojassa. Kääri loppu käyttämättä jäänyt marsipaani tiiviisti parin muovikelmukerroksen sisään, jotta marsipaani pysyy hyvänä ja muotoiltavana.
Kakun valmistus. Vatkaa kananmunat kuohkeaksi vaahdoksi. Vatkaa sokeri hyvin kananmunien joukkoon. Sekoita kakkupohjan kuivat aineet keskenään toisessa kulhossa. Sekoita kuivat aineet varovasti, hitaasti sekoittaen kananmunien ja sokerin joukkoon.
Laita pyöreän, tasapohjaisen kakkuvuoan pohjalle leivinpaperi, ja voitele vuoan reunat voilla. Kaada kakkutaikina vuokaan, ja paista 150-asteisen uunin alatasolla n. 1h 15 minuuttia, kunnes kakkupohja on kypsä. Kumoa muutaman minuutin jäähtynyt kakkupohja pois vuoasta ja käännä se oikeinpäin, jotta kakun kansi jää kuperaksi.
Leikkaa kakkupohja kolmeen osaan. Leikkaa tarvittaessa kovat reunukset varovasti pois kakkupohjasta. Aseta alin kerros tarjoiluvadille ja kostuta se vesi-sokeri-sitruunan mehu -seoksella. Vatkaa mansikkakerma kuohkeaksi vaahdoksi, ja levitä kakkupohjalle. Leikkaa mansikat viipaleiksi ja lado ne siistiksi kerrokseksi kermavaahdon päälle. Aseta seuraava kakkupohjan kerros mansikoiden päälle, ja kostuta se. Vatkaa kermavaahto ja mausta se sokerilla ja tomusokerilla. Sivele pohjan päälle persikka-Bonaa ja sen päälle kermavaahtoa. Muista jättää puolet kermavaahdosta kakun päälle! Aseta kakkupohjan päällikerros kermavaahdon päälle, ja kostuta se. Sivele loput kermavaahdosta kakun päälle ja reunoille. Kermavaahdon ei ole tarkoitus peittää kakkua siististi, vaan tasoittaa kuoppia. Laita kermavaahtoa kakun päälle melko ohuelti, sillä liiallinen määrä kermavaahtoa sulattaa sen päälle laitettavan marsipaanikuoren.
Kauli seuraavaksi marsipaanikuori. Laita kakku jääkaappiin kostumaan siksi aikaa kun kaulit marsipaanin. Kauli vihreästä marsipaanista n. 2-3 mm ohut levy. Kauliminen onnistuu parhaiten kahden leivinpaperin välissä, käyttäen apuna tomusokeria niin ettei marsipaani tartu kiinni leivinpaperiin. Leivinpaperi luistaa hyvin pöydällä, joten alempi leivinpaperi kannattaa teipata kulmistaan kiinni pöytään, tai käyttää apuna silikonialustaa. Itse teippasin alemman leivinpaperin kiinni silikonialustaan, joka pysyy hyvin paikoillaan pöydällä.
Nosta marsipaanilevy leivinpaperin tai kaulimen avulla kakun päälle. Painele levy kauniisti kakun päälle. Pidä huolta ettei kakun ja marsipaanin väliin jää ilmaa. Jos reunoille uhkaa muodostua ryppyjä tai laskoksia, voit venyttää marsipaanilevyä hieman niin saat reunoista kauniin tasaiset. Leikkaa pitsaleikkurilla ylimääräinen marsipaani pois reunoilta, työnnä marsipaanin reunat varovasti kakun alle tomusokeriin kastetun veitsen avulla.
Koristele kakku. "Poraa" mehupillin avulla pieni reikä kakun pintaan, ja aseta siihen pystyyn cocktail- tai hammastikusta ja valkoisesta paperista tekemäsi lipputanko. Lipputanko pysyy paremmin pystyssä kun painat sen vartta hieman kakun sisään. Jauha voileipäkeksit pieniksi murusiksi esim. morttelissa. Tee tomusokerista ja vedestä paksua tahnaa ja sivele sillä haluamasi muotoinen pieni alue kakun pinnassa. Painele keksinmurut varovasti tomusokerin päälle, näit saat aikaan "hienon" bunkkerin eli hiekkaesteen. Työnnä marsipaani-golfbägiin tukijaloiksi kaksi cocktail- tai hammastikkua ja aseta bägi kakun päälle. Bägi pysyy paremmin kiinni kakun päällä kun painat tukijalkoja hieman kakun pinnasta sisään. Tee lakumatosta golf-maila kakun päälle. Kiinnitä Golf-pallon näköiset Marianne-rakeet, pikeeri-ruohomättäät ja -kukkaset kakun päälle tomusokeri-vesi-tahnalla.
Säilytä kakku jääkaapissa tarjoiluun saakka. Kakku on parasta tarjota saman päivän aikana.
Hieno Golf-kakkusi on valmis! =)
-Vesta
Kakkupohja:
7 kananmunaa
3 dl sokeria
3 1/3 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
1 1/2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
hieman voita
Täyte:
muutamia tuoreita mansikoita
1 dl vatkattavaa mansikkakermavaahtoa
1 persikka-Bona-purkki
2-3 dl kuohukermaa
hieman sokeria ja vaniljasokeria
hieman sitruunan mehua
vettä
Kuorrutus:
200 g vihreää marsipaania
n. 30 g vaaleanpunaista marsipaania
5-8 dl tomusokeria
2 kananmunaa
n. 15 tippaa sitruunan mehua
punaista elintarvikeväriä
vihreää elintarvikeväriä
lakumattoa
muutamia Marianne-suklaarakeita
3 voileipäkeksiä
n. 1 dl tomusokeria ja pieni tippa vettä
muutama cocktail- tai hammastikku
muovinen mehupilli
pieni pala valkoista paperia ja liimaa
Valmista ensin pikeerikoristeet. Vatkaa 1 kananmunan joukkoon 2,5-4 dl tomusokeria kananmunan koosta riippuen (kananmunan ja tomusokerin sekoitussuhde 1:5). Vatkaa kunnes seos muistuttaa paksuhkoa kermavaahtoa ja sopii pursotettavaksi (massaan jää sekoitettaessa kuvio). Sekoita joukkoon n. 7 tippaa sitruunan mehua ja punaista elintarvikeväriä niin että seoksesta tulee vaaleanpunaista. Vatkaa toisessa astiassa samalla tavalla 1 kananmuna ja 2,5-4 dl tomusokeria, ja lisää joukkoon n. 7 tippaa sitruunan mehua ja vihreää elintarvikeväriä. Annostele pikeerimassat kolmeen leivinpaperista tehtyyn pursotuskartioon, vaaleanpunainen yhteen ja vaaleanvihreä kahteen eri kartioon. Purista toisen vaaleanvihreän pursotuskartion terä litteäksi ja leikkaa siihen pieni v-mallinen reikä, niin että siihen jää terävän mallinen, ulospäin suuntautuva kulma. Leikkaa kahden muun kartion päätyyn pieni vaakasuuntainen reikä.
Pursota massaa v-mallisella pursottimella edestakaisin, tökkivin liikkein, ja lopeta sitten pursottaminen samalla kun vedät pursottimen kauemmas. Näin saat pursotettua ruohotupsuja. Voit myös käännellä pursotinta pursotuksen aikana, niin saat hieman eri näköisiä ruohotupsuja.
Kukkia saat pursotettua seuraavasti. Pursota vaaleanpunaisella ja vaaleanvihreällä pursottimella pieniä palloja leivinpaperille pienten välien päähän toisistaan. Pidä pursottaessasi pursotinta paikallaan pystysuorassa asennossa, n. 1-2 mm:n päässä leivinpaperista, kunnes saat aikaan haluamasi kokoisen palleron. Lopeta sitten pursottaminen, ja vedä pursotin kauemmas. Pursota sitten pallojen ympärille samaan tapaan toisella värillä pieniä palloja terälehdiksi.
Anna pikeerikoristeiden kuivua vähintään 4 h, mutta mieluiten vaikka seuraavaan päivään.
Muotoile sitten marsipaanikoristeet. Tein marsipaanista golfbägin seuraavasti. Muotoilin pitkulaisen bägin toisella värillä, ja taskut ja hihnat toisella värillä. Sekoitin vaaleanpunaista ja vihreää marsipaania suhteessa 2:1, niin että niistä tuli ruskeaa marsipaania, ja muotoilin siitä golf-mailojen päät bägin yläpäähän. Jätä marsipaanikoriste kuivumaan leivinpaperin päälle seuraavaan päivään. Jos säilytät koristetta pidempään, säilytä se huoneen lämmössä kannellisessa astiassa pölyltä suojassa. Kääri loppu käyttämättä jäänyt marsipaani tiiviisti parin muovikelmukerroksen sisään, jotta marsipaani pysyy hyvänä ja muotoiltavana.
Kakun valmistus. Vatkaa kananmunat kuohkeaksi vaahdoksi. Vatkaa sokeri hyvin kananmunien joukkoon. Sekoita kakkupohjan kuivat aineet keskenään toisessa kulhossa. Sekoita kuivat aineet varovasti, hitaasti sekoittaen kananmunien ja sokerin joukkoon.
Laita pyöreän, tasapohjaisen kakkuvuoan pohjalle leivinpaperi, ja voitele vuoan reunat voilla. Kaada kakkutaikina vuokaan, ja paista 150-asteisen uunin alatasolla n. 1h 15 minuuttia, kunnes kakkupohja on kypsä. Kumoa muutaman minuutin jäähtynyt kakkupohja pois vuoasta ja käännä se oikeinpäin, jotta kakun kansi jää kuperaksi.
Leikkaa kakkupohja kolmeen osaan. Leikkaa tarvittaessa kovat reunukset varovasti pois kakkupohjasta. Aseta alin kerros tarjoiluvadille ja kostuta se vesi-sokeri-sitruunan mehu -seoksella. Vatkaa mansikkakerma kuohkeaksi vaahdoksi, ja levitä kakkupohjalle. Leikkaa mansikat viipaleiksi ja lado ne siistiksi kerrokseksi kermavaahdon päälle. Aseta seuraava kakkupohjan kerros mansikoiden päälle, ja kostuta se. Vatkaa kermavaahto ja mausta se sokerilla ja tomusokerilla. Sivele pohjan päälle persikka-Bonaa ja sen päälle kermavaahtoa. Muista jättää puolet kermavaahdosta kakun päälle! Aseta kakkupohjan päällikerros kermavaahdon päälle, ja kostuta se. Sivele loput kermavaahdosta kakun päälle ja reunoille. Kermavaahdon ei ole tarkoitus peittää kakkua siististi, vaan tasoittaa kuoppia. Laita kermavaahtoa kakun päälle melko ohuelti, sillä liiallinen määrä kermavaahtoa sulattaa sen päälle laitettavan marsipaanikuoren.
Kauli seuraavaksi marsipaanikuori. Laita kakku jääkaappiin kostumaan siksi aikaa kun kaulit marsipaanin. Kauli vihreästä marsipaanista n. 2-3 mm ohut levy. Kauliminen onnistuu parhaiten kahden leivinpaperin välissä, käyttäen apuna tomusokeria niin ettei marsipaani tartu kiinni leivinpaperiin. Leivinpaperi luistaa hyvin pöydällä, joten alempi leivinpaperi kannattaa teipata kulmistaan kiinni pöytään, tai käyttää apuna silikonialustaa. Itse teippasin alemman leivinpaperin kiinni silikonialustaan, joka pysyy hyvin paikoillaan pöydällä.
Nosta marsipaanilevy leivinpaperin tai kaulimen avulla kakun päälle. Painele levy kauniisti kakun päälle. Pidä huolta ettei kakun ja marsipaanin väliin jää ilmaa. Jos reunoille uhkaa muodostua ryppyjä tai laskoksia, voit venyttää marsipaanilevyä hieman niin saat reunoista kauniin tasaiset. Leikkaa pitsaleikkurilla ylimääräinen marsipaani pois reunoilta, työnnä marsipaanin reunat varovasti kakun alle tomusokeriin kastetun veitsen avulla.
Koristele kakku. "Poraa" mehupillin avulla pieni reikä kakun pintaan, ja aseta siihen pystyyn cocktail- tai hammastikusta ja valkoisesta paperista tekemäsi lipputanko. Lipputanko pysyy paremmin pystyssä kun painat sen vartta hieman kakun sisään. Jauha voileipäkeksit pieniksi murusiksi esim. morttelissa. Tee tomusokerista ja vedestä paksua tahnaa ja sivele sillä haluamasi muotoinen pieni alue kakun pinnassa. Painele keksinmurut varovasti tomusokerin päälle, näit saat aikaan "hienon" bunkkerin eli hiekkaesteen. Työnnä marsipaani-golfbägiin tukijaloiksi kaksi cocktail- tai hammastikkua ja aseta bägi kakun päälle. Bägi pysyy paremmin kiinni kakun päällä kun painat tukijalkoja hieman kakun pinnasta sisään. Tee lakumatosta golf-maila kakun päälle. Kiinnitä Golf-pallon näköiset Marianne-rakeet, pikeeri-ruohomättäät ja -kukkaset kakun päälle tomusokeri-vesi-tahnalla.
Säilytä kakku jääkaapissa tarjoiluun saakka. Kakku on parasta tarjota saman päivän aikana.
Hieno Golf-kakkusi on valmis! =)
-Vesta
torstai 14. elokuuta 2008
Valoa siivouskomerossa
Ehtoota! Näin täällä naputellaan tekstiä blogiin taas iltamyöhäisellä. Tämä on kuitenkin sitä omaa aikaa, jolloin voi tehdä hetken omia juttuja.
Tänään on ollut sähkökatkoksia useampaan otteeseen, joten nettiyhteys ja tv toimivat pätkittäisesti. Joten taas on ongelmaa blogin päivittämisessä, tosin nyt eri syistä kuin viimeksi.
Valojen sammuttua ensimmäisen kerran mies etsi kaapista taskulampun ja sytytti olohuoneeseen kynttilöitä. Nyt sähköt - ja sen myötä myös valot ja tv - ovat räpsähtäneet pois ja takaisin päälle useampaan otteeseen. Tätä kirjoittaessa sähköt edelleen napsuvat ja alkaa olla hieman epätodellinen tunnelma kun valot vilkkuvat päälle ja pois parhaimmillaan puolen sekunnin viiveellä.
Tämänkertaisen blogitukseni aihe koskee siivouskomeroa. Aikaisemmin mainitsemani Marketan siivouskirjan innoittamana uudistettu siivouskomeroni kokoonpano näyttää seuraavalta:
- Imuri
- Staattinen tomuhuiska
- Levymikrokuitumoppi laminaattilattioiden pesuun
- Liuskamikrokuitumoppi kivilattioiden pesuun
- Muovisanko ja moppikuivain
- Mikrokuituliina tahrojen pyyhkimiseen (käytän puhdistukseen astianpesuaine-vesi-seosta)
- Sieniliina kuivaamiseen
- Karkeampia puhdistussieniä
- Yleispuhdistusaine-vesi-seosta suihkepullossa (yleispuhdistusaineen ph on neutraali, käytän asunnon tasojen ja pintojen puhdistuksessa astianpesuaine-vesi-seosta, ja jos se ei tehoa, käytän yleispuhdistusaine-vesi-seosta)
- Höyrysilitysrauta ja -lauta
- Mattopiiska
Lisäksi siivouskaapissa on muutamia vahvempia siivousaineita, ym. lisäsiivoustarvikkeita, joita tarvitaan vain harvemmin: suursiivouksessa ja kun yleissiivousaineet ja -välineet eivät tehoa.
Lisäksi keittiötä, wc:tä ja kylpyhuonetta varten minulla on vain niille dedikoituja siivousvälineitä, joita säilytän huoneen omassa kaapissa, jotta ne ovat kätevästi ja nopeasti saatavilla ja erottuvat muun asunnon siivousvälineistä.
Keittiön omat siivousvälineet:
- Tiskiharja astioiden käsinpesuun
- Astianpesuaine astioiden käsinpesuun
- Astianpesuaine astioiden astianpesukonepesuun
- Astianpesuaine-vesi-seos suihkepullossa
- Mikrokuituliina tahrojen puhdistukseen keittiön tasoilta sekä ruoka- ja sohvapöydiltä (käytän puhdistukseen astianpesuaine-vesi-seosta)
- Sieniliina kuivaamiseen
- Roskakoreille dedikoitu oma puhdistusharja
- Puolipitkällä varrella varustettu harja-rikkalapio-setti
Wc:n ja kylpyhuoneen omat siivousvälineet:
- Yleispuhdistusaine-vesi-seos suihkepullossa
- Etikka-vesi-seos suihkepullossa
- Mikrokuituliina tahrojen puhdistukseen
- Sieniliina kuivaukseen
- Kaakeliharja kaakelien välien puhdistukseen (käytän puhdistukseen leivinjauhetta ja vettä)
- Wc-harja wc-istuimen allasosan puhdistukseen
- Wc-istuimen puhdistukseen dedikoitu oma mikrokuituliina
- Saunan lauteiden puhdistusaine
- Saunan lauteiden puhdistusharja
Sähköt reistailevat edelleen tätä kirjoittaessani. Ja taas. Valot pois, valot päälle ja nyt valot pois.
Pari viikkoa sitten sähkönjakeluverkossa tehtiin korjaustöitä ja sähköt olivat poikki pari tuntia. Siitä onneksi ilmoitettiin etukäteen, joten kyseessä oli hallittu katkos. Tällä kertaa on varmasti kyse jostakin viasta. Kun vain tietäisi mistä ja kuinka kauan sähkönjakelussa on ongelmia.
Johtuukohan tämänkertainen katkos ukkosesta? Äsken ulkona nimittäin oli hieno rankkasade ja ukonilma. Ja johtuukohan jatkuva räpsyminen edelleen ukkosesta vai ukkosen sähköverkkoon aiheuttamasta ongelmasta? Ehkä syys on siinä, että joka kerta kun sähkövirta kytkeytyy takaisin päälle, ihmisten päälle kytkeytyvät laitteet aiheuttavat sähköverkkoon sen verran suuren kuormituksen, että äkillinen piikki saa sähköverkon uudelleen nurin...
No nyt valot menivät takaisin päälle. :) Ja tätä kirjoittaessa uudestaan pois. Eihän tässä ehdi edes naputella näppäimistöä sitä tahtia kuin sähköt räpsyvät! Tv-parka yrittää epätoivoisesti sähköjen palautuessa mennä automaattisesti päälle, mutta ei ehdi kuin vilauttaa kuvaa kun sähköt taas pamahtavat katki. Ja blogiteksti on yrittänyt tallentua jo pidemmän aikaa, mutta aina ovat sähköt juuri sopivasti poikki.
Ei tämä romanttinen kynttilänvalo yksistään kielteinen asia ole. Tulee aivan muutaman vuoden takainen Turkin loma mieleen. Siellä sähkökatkoksia oli loman aikana useampaan otteeseen. Itse asiassa lähes joka päivä.
Ensimmäisellä kerralla kun sähköt menivät poikki, totesimme ettei matkaan ollut sattunut kuin pieni taskulamppu, joka ei Turkin säkkipimeää yötä paljon onnistunut valaisemaan. Könysimme siis hotellin pimeässä portaikossa alaspäin lähes ilman valoa, kunnes pääsimme ala-aulaan ja sieltä ulos kadulle.
Oli melkoisen aavemaista astella varovasti kopisevia portaita kerroksesta toiseen, ja kuulla ylemmistä kerroksista takaansa jonkun toisen askelten kuminaa. Ja muuten täysi pimeys ja hiljaisuus ympärillä. Kello oli sinä iltana jo sen verran paljon, että suuri osa hotellivieraista taisi olla joko nukkumassa tai sitten viettämässä railakasta iltaa paikallisissa baareissa. Mieleen hiipi väkisinkin joku jenkkiläinen jännityselokuvan tilanne, jossa sankaritar hapuilee pimeässä, kolkossa portaikossa ilman valoa... Spooky! Sillon en halunnut ajatella asiaa sen enempää.
Ostimme lähikaupasta suuremman ja tehokkaamman taskulampun ja kolme kynttilää vastaisen varalle. Niitä todella tarvittiin loman aikana! Mutta kun sähkökatkoksiin oli tottunut, käänsimme asian eduksemme, ja loppuajan lomasta istuimmekin joka ilta hotellihuoneen parvekkeella pelaamassa korttia ja juomassa viiniä kynttilän valossa. Hotelli sijaitsi paikallisen, turkkilaisen asutuksen vieressä, joten rentoa lomatunnelmaa lisäsivät sopivasti naapuritalojen parvekkeilta kuuluvat hurraa-huudot aina valojen - myös kaikkien katuvalojen - pimetessä ja taas räpsähtäessä takaisin päälle. Paikalliset turkkilaiset perheet ja ystäväjoukot viettivät iltaa kotiensa parvekkeilla illastaen, pelaten kortti- tai lautapelejä ja seurustellen.
Oli mielenkiintoista kuinka koko kaupungin valot näyttivät syttyvän ja sammuvan samanaikaisesti. Ainakin koko näkyvä lähitienoo pimeni aina sähkökatkon tullessa. Melko laajaa aluetta katkokset koskivatkin, sillä joitakin päiviä myöhemmin saimme kuulla että ongelma johtui paikallisen sähkölaitoksen sähkönjakelussa ja sähköverkossa ilmenneestä viasta.
Sähkökatkosten aikana parvekkeella oli sen verran mukavaa, että istuimme loppu loman ajan jokaisena iltana parvekkeella nauttimassa lämpimästä ja tunnelmallisesta illasta. Myös niinä iltoina kun sähköt harvinaisesti olivat päällä.
Tästä taitaa tulla melkoisen pitkä postaus. Paljon näyttää olevan asiaa kirjoitettavana tänään.
No nyt loppui sähköjen räpsyminen ainakin hetkeksi. Tosin nyt ovat sähköt olleet pois päältä jo hyvän tovin. Jos tätä menoa jatkuu kauan, jääkaappi ja pakastin alkavat pikkuhiljaa lämmetä...
Sähkölaitoksella taitaa nyt olla kiirettä. Joku parka istuu varmaan ylitöissä. Ja toinen nukkumasta herätetty säntää töihin tai puhuu puhelimeen. Tai sitten sähkölaitoksella on tarvittavat resurssit tällaisia tapauksia varten. Enpä tiedä. Toivottavasti vika saadaan pian kuntoon.
Valo ja sähkövirta ovat siinä mielessä jännä juttu, että niitä pitää aivan luonnollisina asioina siihen saakka kunnes sähköt katkeavat ja valot sammuvat. Kuitenkin kumpikin on ollut ihmisen historiaa ajatellen vasta melko lyhyen ajan käytössä. Ja hyvin on pärjätty sitä ennenkin.
Samalla tavalla kuin sähköt ja valo, myös internetistä on tullut aivan tavallinen asia. Nettiä selatessa ei tule useinkaan ajatelleeksi kuinka hieno keksintö internet todellisuudessa on! Se yhdistää ihmisiä. Antaa mahdollisuuden etsiä tietoa ja laittaa tietoa muiden näkyville. Se mahdollistaa kommunikoinnin toisen henkilön kanssa, riippumatta siitä missä päin maapalloa toinen fyysisesti sillä hetkellä sattuu olemaan. Kuinka ihmeessä ennen internetiä oikein pärjättiin? :D Hankala muistaa.
Olen varma että taloustöistä suoriutuminen on joka tapauksessa ollut huomattavan paljon hankalampaa ja hitaampaa ennen sähkön ja valon tuloa koteihin. Ajatella että sitä joutuisi pesemään pyykit käsin ilman pesukonetta! Ja tiskikone ei hoitaisi suurinta osaa astioiden pesusta. Pölynimuria ei voisi hyödyntää lattioiden siivouksessa, vaan olisi koluttava kotia harjan ja rikkalapion voimin.
Entä sitten ruoanlaitto. Hellan lämmitys olisi aivan toinen juttu, kuin vain levyn tai uunin lämpötilan valitseminen nappia kääntämällä. Leivonnassa monitoimikone ei olisi auttamassa - tosin sen apu on itsellä ollut tarjolla vasta muutaman kuukauden ja sitä ennen olen leiponut kaiken todella ihan itse - ja kahvitkin saisi keittää itse.
Nyt sähköt tulivat takaisin päälle. Tv toimii taas, ja kohta alkaakin sopivasti Martha Stewart Show:n myöhäisesitys, joten on sopiva aika lopetella tekstin naputteleminen ja suunnata jääkaapille hakemaan tv-evästä.
Mukavaa yötä kaikille!
-Vesta
Tänään on ollut sähkökatkoksia useampaan otteeseen, joten nettiyhteys ja tv toimivat pätkittäisesti. Joten taas on ongelmaa blogin päivittämisessä, tosin nyt eri syistä kuin viimeksi.
Valojen sammuttua ensimmäisen kerran mies etsi kaapista taskulampun ja sytytti olohuoneeseen kynttilöitä. Nyt sähköt - ja sen myötä myös valot ja tv - ovat räpsähtäneet pois ja takaisin päälle useampaan otteeseen. Tätä kirjoittaessa sähköt edelleen napsuvat ja alkaa olla hieman epätodellinen tunnelma kun valot vilkkuvat päälle ja pois parhaimmillaan puolen sekunnin viiveellä.
Tämänkertaisen blogitukseni aihe koskee siivouskomeroa. Aikaisemmin mainitsemani Marketan siivouskirjan innoittamana uudistettu siivouskomeroni kokoonpano näyttää seuraavalta:
- Imuri
- Staattinen tomuhuiska
- Levymikrokuitumoppi laminaattilattioiden pesuun
- Liuskamikrokuitumoppi kivilattioiden pesuun
- Muovisanko ja moppikuivain
- Mikrokuituliina tahrojen pyyhkimiseen (käytän puhdistukseen astianpesuaine-vesi-seosta)
- Sieniliina kuivaamiseen
- Karkeampia puhdistussieniä
- Yleispuhdistusaine-vesi-seosta suihkepullossa (yleispuhdistusaineen ph on neutraali, käytän asunnon tasojen ja pintojen puhdistuksessa astianpesuaine-vesi-seosta, ja jos se ei tehoa, käytän yleispuhdistusaine-vesi-seosta)
- Höyrysilitysrauta ja -lauta
- Mattopiiska
Lisäksi siivouskaapissa on muutamia vahvempia siivousaineita, ym. lisäsiivoustarvikkeita, joita tarvitaan vain harvemmin: suursiivouksessa ja kun yleissiivousaineet ja -välineet eivät tehoa.
Lisäksi keittiötä, wc:tä ja kylpyhuonetta varten minulla on vain niille dedikoituja siivousvälineitä, joita säilytän huoneen omassa kaapissa, jotta ne ovat kätevästi ja nopeasti saatavilla ja erottuvat muun asunnon siivousvälineistä.
Keittiön omat siivousvälineet:
- Tiskiharja astioiden käsinpesuun
- Astianpesuaine astioiden käsinpesuun
- Astianpesuaine astioiden astianpesukonepesuun
- Astianpesuaine-vesi-seos suihkepullossa
- Mikrokuituliina tahrojen puhdistukseen keittiön tasoilta sekä ruoka- ja sohvapöydiltä (käytän puhdistukseen astianpesuaine-vesi-seosta)
- Sieniliina kuivaamiseen
- Roskakoreille dedikoitu oma puhdistusharja
- Puolipitkällä varrella varustettu harja-rikkalapio-setti
Wc:n ja kylpyhuoneen omat siivousvälineet:
- Yleispuhdistusaine-vesi-seos suihkepullossa
- Etikka-vesi-seos suihkepullossa
- Mikrokuituliina tahrojen puhdistukseen
- Sieniliina kuivaukseen
- Kaakeliharja kaakelien välien puhdistukseen (käytän puhdistukseen leivinjauhetta ja vettä)
- Wc-harja wc-istuimen allasosan puhdistukseen
- Wc-istuimen puhdistukseen dedikoitu oma mikrokuituliina
- Saunan lauteiden puhdistusaine
- Saunan lauteiden puhdistusharja
Sähköt reistailevat edelleen tätä kirjoittaessani. Ja taas. Valot pois, valot päälle ja nyt valot pois.
Pari viikkoa sitten sähkönjakeluverkossa tehtiin korjaustöitä ja sähköt olivat poikki pari tuntia. Siitä onneksi ilmoitettiin etukäteen, joten kyseessä oli hallittu katkos. Tällä kertaa on varmasti kyse jostakin viasta. Kun vain tietäisi mistä ja kuinka kauan sähkönjakelussa on ongelmia.
Johtuukohan tämänkertainen katkos ukkosesta? Äsken ulkona nimittäin oli hieno rankkasade ja ukonilma. Ja johtuukohan jatkuva räpsyminen edelleen ukkosesta vai ukkosen sähköverkkoon aiheuttamasta ongelmasta? Ehkä syys on siinä, että joka kerta kun sähkövirta kytkeytyy takaisin päälle, ihmisten päälle kytkeytyvät laitteet aiheuttavat sähköverkkoon sen verran suuren kuormituksen, että äkillinen piikki saa sähköverkon uudelleen nurin...
No nyt valot menivät takaisin päälle. :) Ja tätä kirjoittaessa uudestaan pois. Eihän tässä ehdi edes naputella näppäimistöä sitä tahtia kuin sähköt räpsyvät! Tv-parka yrittää epätoivoisesti sähköjen palautuessa mennä automaattisesti päälle, mutta ei ehdi kuin vilauttaa kuvaa kun sähköt taas pamahtavat katki. Ja blogiteksti on yrittänyt tallentua jo pidemmän aikaa, mutta aina ovat sähköt juuri sopivasti poikki.
Ei tämä romanttinen kynttilänvalo yksistään kielteinen asia ole. Tulee aivan muutaman vuoden takainen Turkin loma mieleen. Siellä sähkökatkoksia oli loman aikana useampaan otteeseen. Itse asiassa lähes joka päivä.
Ensimmäisellä kerralla kun sähköt menivät poikki, totesimme ettei matkaan ollut sattunut kuin pieni taskulamppu, joka ei Turkin säkkipimeää yötä paljon onnistunut valaisemaan. Könysimme siis hotellin pimeässä portaikossa alaspäin lähes ilman valoa, kunnes pääsimme ala-aulaan ja sieltä ulos kadulle.
Oli melkoisen aavemaista astella varovasti kopisevia portaita kerroksesta toiseen, ja kuulla ylemmistä kerroksista takaansa jonkun toisen askelten kuminaa. Ja muuten täysi pimeys ja hiljaisuus ympärillä. Kello oli sinä iltana jo sen verran paljon, että suuri osa hotellivieraista taisi olla joko nukkumassa tai sitten viettämässä railakasta iltaa paikallisissa baareissa. Mieleen hiipi väkisinkin joku jenkkiläinen jännityselokuvan tilanne, jossa sankaritar hapuilee pimeässä, kolkossa portaikossa ilman valoa... Spooky! Sillon en halunnut ajatella asiaa sen enempää.
Ostimme lähikaupasta suuremman ja tehokkaamman taskulampun ja kolme kynttilää vastaisen varalle. Niitä todella tarvittiin loman aikana! Mutta kun sähkökatkoksiin oli tottunut, käänsimme asian eduksemme, ja loppuajan lomasta istuimmekin joka ilta hotellihuoneen parvekkeella pelaamassa korttia ja juomassa viiniä kynttilän valossa. Hotelli sijaitsi paikallisen, turkkilaisen asutuksen vieressä, joten rentoa lomatunnelmaa lisäsivät sopivasti naapuritalojen parvekkeilta kuuluvat hurraa-huudot aina valojen - myös kaikkien katuvalojen - pimetessä ja taas räpsähtäessä takaisin päälle. Paikalliset turkkilaiset perheet ja ystäväjoukot viettivät iltaa kotiensa parvekkeilla illastaen, pelaten kortti- tai lautapelejä ja seurustellen.
Oli mielenkiintoista kuinka koko kaupungin valot näyttivät syttyvän ja sammuvan samanaikaisesti. Ainakin koko näkyvä lähitienoo pimeni aina sähkökatkon tullessa. Melko laajaa aluetta katkokset koskivatkin, sillä joitakin päiviä myöhemmin saimme kuulla että ongelma johtui paikallisen sähkölaitoksen sähkönjakelussa ja sähköverkossa ilmenneestä viasta.
Sähkökatkosten aikana parvekkeella oli sen verran mukavaa, että istuimme loppu loman ajan jokaisena iltana parvekkeella nauttimassa lämpimästä ja tunnelmallisesta illasta. Myös niinä iltoina kun sähköt harvinaisesti olivat päällä.
Tästä taitaa tulla melkoisen pitkä postaus. Paljon näyttää olevan asiaa kirjoitettavana tänään.
No nyt loppui sähköjen räpsyminen ainakin hetkeksi. Tosin nyt ovat sähköt olleet pois päältä jo hyvän tovin. Jos tätä menoa jatkuu kauan, jääkaappi ja pakastin alkavat pikkuhiljaa lämmetä...
Sähkölaitoksella taitaa nyt olla kiirettä. Joku parka istuu varmaan ylitöissä. Ja toinen nukkumasta herätetty säntää töihin tai puhuu puhelimeen. Tai sitten sähkölaitoksella on tarvittavat resurssit tällaisia tapauksia varten. Enpä tiedä. Toivottavasti vika saadaan pian kuntoon.
Valo ja sähkövirta ovat siinä mielessä jännä juttu, että niitä pitää aivan luonnollisina asioina siihen saakka kunnes sähköt katkeavat ja valot sammuvat. Kuitenkin kumpikin on ollut ihmisen historiaa ajatellen vasta melko lyhyen ajan käytössä. Ja hyvin on pärjätty sitä ennenkin.
Samalla tavalla kuin sähköt ja valo, myös internetistä on tullut aivan tavallinen asia. Nettiä selatessa ei tule useinkaan ajatelleeksi kuinka hieno keksintö internet todellisuudessa on! Se yhdistää ihmisiä. Antaa mahdollisuuden etsiä tietoa ja laittaa tietoa muiden näkyville. Se mahdollistaa kommunikoinnin toisen henkilön kanssa, riippumatta siitä missä päin maapalloa toinen fyysisesti sillä hetkellä sattuu olemaan. Kuinka ihmeessä ennen internetiä oikein pärjättiin? :D Hankala muistaa.
Olen varma että taloustöistä suoriutuminen on joka tapauksessa ollut huomattavan paljon hankalampaa ja hitaampaa ennen sähkön ja valon tuloa koteihin. Ajatella että sitä joutuisi pesemään pyykit käsin ilman pesukonetta! Ja tiskikone ei hoitaisi suurinta osaa astioiden pesusta. Pölynimuria ei voisi hyödyntää lattioiden siivouksessa, vaan olisi koluttava kotia harjan ja rikkalapion voimin.
Entä sitten ruoanlaitto. Hellan lämmitys olisi aivan toinen juttu, kuin vain levyn tai uunin lämpötilan valitseminen nappia kääntämällä. Leivonnassa monitoimikone ei olisi auttamassa - tosin sen apu on itsellä ollut tarjolla vasta muutaman kuukauden ja sitä ennen olen leiponut kaiken todella ihan itse - ja kahvitkin saisi keittää itse.
Nyt sähköt tulivat takaisin päälle. Tv toimii taas, ja kohta alkaakin sopivasti Martha Stewart Show:n myöhäisesitys, joten on sopiva aika lopetella tekstin naputteleminen ja suunnata jääkaapille hakemaan tv-evästä.
Mukavaa yötä kaikille!
-Vesta
maanantai 11. elokuuta 2008
Kahvista siivouskomeron ja Marthan kautta grilliin - siis asiaa ruoanlaitosta ja siivouksesta
Tänään tuli hankittua yksi uusi ylellisyystarvike kotiin. Sanon sitä ylellisyystarvikkeeksi, vaikka kyse on kodin perusvälineistöön kuuluvasta pienkoneesta.
Vanha kahvinkeitin alkoi vedellä viimeisiään - olihan laite jo 10 vuotta vanha - joten hommasimme tänään uuden keittimen vanhan tilalle. Kunnon kahvinautinnon varmistaaksemme päätimme hankkia hieman parempitasoisen koneen kuin mitä edellinen opiskelijabudjetilla hankittu kahvinkeitin oli. Satsasimme rahamme Moccamasteriin, European coffee brewing centren (http://www.ecbc.info/) hyväksymään laatukeittimeen.
Keitin on kuulemma loistava, ja ilmeisesti useat kahvilat käyttävät sen suurempikokoista, yrityksille tarkoitettua mallia. Muotoilu ei ole aivan omaa silmää hivelevää mallia, mutta keitin on kuitenkin siistin ja laadukkaan näköinen. Emme halunneet perinteistä kullanväristä mallia, vaan hankimme hopeanvärisen koneen, joka sopii väritykseltään paremmin yhteen keittiön harjatun teräksen harmaiden lieden ja jääkaappipakastimen kanssa.
Kun mies oli purkanut kahvinkeittimen pakkauslaatikosta ja olin puhdistanut sen, päätin testata millaiset kahvit koneella saa, vaikka oli jo ilta. Ei valittamista. Melkoisen hyvää mokkaa, täytyy myöntää! Ei tosiaankaan mitään kitkerää sumppia. Nyt sitten kofeiini valvottaa sen verran että kirjoittelen tässä taas yömyöhällä blogia.
Anthea Turnerin siivous-tv-sarjan, Täydellinen kotirouva, lisäksi minua nykyään koukuttaa Martha Stewart Show (http://www.marthastewart.com/martha), jossa Martha antaa vinkkejä ruoanlaittoon, kodin koristeiden väkertelyyn, eri juhlapäivien valmisteluihin, ynnä muuhun. Vaikka nainen on ollut vankilassa (veropetoksesta), niin sillä ei onneksi näy olleen vaikutusta itse showhun. Marthan suosio ja tunnettuus taitaa olla vain kasvanut veropetoskohun jälkeen.
Marthan reseptit-osiosta löysin kiinnostavan cookie-reseptin, jota aion ehdottomasti kokeilla lähipäivinä. Jouluksi olen jo alustavasti suunnitellut valmistaa Marthan resepteistä löytyneitä buttercookieseja ja babkaa. Jälkimmäinen on puolalainen, pullamainen, kuivakakkuvuokaan tehtävä kakku, jossa on paljon pähkinöitä ja rusinoita. Resepti on päätynyt Marthan showhun hänen puolalaisen äitinsä kautta. Babkaa tehdään kai perinteisesti pääsiäiseksi, mutta oman arvioni mukaan se sopinee myös suomalaiseen joulupöytään. Ajattelin tehdä omalle perheelle babkasta hieman vähä-rusinaisemman version.
Sitten vielä siivouspuolesta. Kävin kirjastossa ja lainasin Marketan siivouskirjan (Marketta Levanto, Tammi 2004). Opus on osoittautunut erittäin hyödylliseksi ja hauskaksi luettavaksi! Kirjassa annetaan vinkkejä päivä-, viikko- ja suursiivoukseen, siivoukseen huoneittain, eri materiaalien puhdistukseen sekä puhdistusaineiden ja siivousvälineiden valintaan. Suosittelen kirjaa kaikille, joille siivousrutiinit ja -opit eivät ole periytyneet vanhempien kautta ja niille, jotka ovat kiinnostuneita tehostamaan ja järkeistämään omia siivoustapojaan.
Kirjan innoittamana olen merkinnyt kalenteriini etukäteen syys-, joulu- ja kevätsuursiivousten ajankohdat ja suursiivoussuunnitelman. Uudistin kirjan lukemisen vauhdittamana myös siivouskaapin välineistön. Kaikkea vanhaa siivousroipetta en tietenkään ympäristötietoisena heittänyt romukoppaan, vaan ainoastaan käyttökelvottomassa kunnossa olevat välineet. Uudistuksen perusjujuna olikin siivousvälineistön täydennys, sillä totesin että yhtä sun toista oleellista puuttuu.
Olen lykännyt ja lykännyt siivousvälineiden hankkimista, ja samalla päivitellyt että siivoaminen on niin tuskallisen hankalaa, monimutkaista ja hidasta hommaa. Sanalla sanoen: epämukavaa. Ehkä vitkuttelun syynä siivouksen aloittamisessa ei olekaan joka viikko iskevä siivouspelko tai nimenomaan siivoukseen kohdistuva patalaiskuus, vaan riittämätön välineistö ja sen huono kunto. Esimerkkinä mainittakoon että korvasin keittiön lyhytvartiset (tai suoranaisesti tyystin varrettomat) harjan ja rikkalapion puolipitkällä varrella varustetulla harja-rikkalapio-setillä. Nyt lattioiden lakaisunkin voi hoitaa "Pro-meiningillä". =) Tai jos ei nyt sentään ihan Pro, kun en lakaisinkuivainta tai varrellista rikkaimuria omista, niin ainakin tyylikkäästi kun ei enää tarvitse kontata murujen ja pölyn perässä pylly pystyssä.
Hieno ruoanlaittosarja tv:ssä näin kesällä on mielestäni Licence to Grill (http://www.foodtv.ca/ontv/titledetails.aspx?titleid=68771). Siinä Rob Rainford tekee näppärällä tavalla aivan uskomattoman suussasulavan näköisiä grilliherkkuja. Olen kokeillut grillata mm. yrttimarinoituja perunan puolikkaita. Perunoita on keitettävä tovi ennen grillausta, jotta ne hieman pehmenevät päältä. Perunan puolikkaat saavat kuitenkin jäädä koviksi keskeltä, jotta ne pysyvät ehjänä grillattaessa. Grillissä perunat kypsyvät valmiiksi. Pikakeitetyt perunat laitetaan noin tunniksi jääkaappiin marinoitumaan esim. tuoreyrittimarinadiin. Sen jälkeen ne ovat valmiit grillattaviksi.
Näin grillauksesta kirjoitellessa on ehdottomasti mainittava myös miehen tänään valmistama grillattu kirjolohifilee. Helppo ja loistavan lopputuloksen antava tapa valmistaa lohifilee: hiero lohifileen pintaan oliiviöljyä ja merisuolaa, jätä jääkaappiin painon alle maustumaan 30-60 minuutiksi, mausta filee musta-valko-viher-rosépippuriseoksella, tillillä, persiljalla ja ruohosipulilla, aseta lohi kuumaan grilliin nahkapuoli alaspäin ja grillaa noin 15 minuuttia (aika riippuu fileen koosta ja grillistä, meillä nuo ajat pätevät kannelliseen, kolmen polttimen Landman-kaasugrilliin), nosta filee grillistä folion päälle maustepuoli alaspäin, kääri folio fileen ympärille, nosta takaisin grilliin ja hauduta 15 minuuttia. Grillattu lohi kannattaa nauttia samantien. Nam nam!
Grilliherkkuja valmistellessa voi grilliin ensi töikseen heittää ruskistumaan pekoniin käärityt maissintähkät. Maissit vaativat melko pitkän grillausajan. Pekoni-maissi ei vaadi mausteita. Ainoastaan cocktail- tai hammastikun jolla pekonisiivu pysyy kiinni maissin ympärillä. Maissi on hyvää - ja terveellisempää - myös ilman pekonikäärettä, ja usein grillaankin maissit ilman lisukkeita. Vaatelias voitelee maissin grillauksen jälkeen voilla, mutta itse syön maissin useimmiten sellaisenaan. En ole mitenkään erityisesti grillatun kasvisruoan ystävä, vaan kasvikset ovat mielestäni hyvä lisä lihaherkkuihin, mutta maisseja voisin syödä vaikka kuinka monta ihan yksikseenkin. Meillä kylässä käyneet kasvissyöjät ovat myös tuntuneet tykästyneen grillattuihin maisseihin.
Toinen hyvä, kesäinen kasvisherkku ovat grillatut sipulit ja valkosipulit. Niitä voi marinoida haluamallaan tavalla ja kääriä sitten folioon grillautumaan. Lisäksi voi halutessaan heittää joukkoon pienen määrän tomaatin tai paprikan palasia, tms. kasvista. Kannattaa huomioida kuitenkin että voimakkaan makuiset kasvikset saattavat maullaan liikaa peittää herkullisen makuista sipulia ja valkosipulia, joista ainakin itse pidän erityisesti. Lisähuomiona sellainen yksityiskohta että näitä aivan loistavan herkullisia valkosipuleita kannattaa koko grillausporukan nauttia, tai hetken perästä se joka on jättänyt kynsilaukkansa syömättä, saa tuta muiden "vahvantuoksuisen" hengityksen. ;)
No tulipa tästä grillauspainotteinen blogitus. Ehkä ihan hyvä näin loppukesän kunniaksi. Mikäs sen mukavampaa kuin istua terassilla elokuun romanttisesti pimenevissä illoissa ja nauttia grillaamisesta ja hyvästä ruoasta mukavassa seurassa, Olympiakisojen suomalaismenestystä ja päivän tuloksia ruotien.
-Vesta
Vanha kahvinkeitin alkoi vedellä viimeisiään - olihan laite jo 10 vuotta vanha - joten hommasimme tänään uuden keittimen vanhan tilalle. Kunnon kahvinautinnon varmistaaksemme päätimme hankkia hieman parempitasoisen koneen kuin mitä edellinen opiskelijabudjetilla hankittu kahvinkeitin oli. Satsasimme rahamme Moccamasteriin, European coffee brewing centren (http://www.ecbc.info/) hyväksymään laatukeittimeen.
Keitin on kuulemma loistava, ja ilmeisesti useat kahvilat käyttävät sen suurempikokoista, yrityksille tarkoitettua mallia. Muotoilu ei ole aivan omaa silmää hivelevää mallia, mutta keitin on kuitenkin siistin ja laadukkaan näköinen. Emme halunneet perinteistä kullanväristä mallia, vaan hankimme hopeanvärisen koneen, joka sopii väritykseltään paremmin yhteen keittiön harjatun teräksen harmaiden lieden ja jääkaappipakastimen kanssa.
Kun mies oli purkanut kahvinkeittimen pakkauslaatikosta ja olin puhdistanut sen, päätin testata millaiset kahvit koneella saa, vaikka oli jo ilta. Ei valittamista. Melkoisen hyvää mokkaa, täytyy myöntää! Ei tosiaankaan mitään kitkerää sumppia. Nyt sitten kofeiini valvottaa sen verran että kirjoittelen tässä taas yömyöhällä blogia.
Anthea Turnerin siivous-tv-sarjan, Täydellinen kotirouva, lisäksi minua nykyään koukuttaa Martha Stewart Show (http://www.marthastewart.com/martha), jossa Martha antaa vinkkejä ruoanlaittoon, kodin koristeiden väkertelyyn, eri juhlapäivien valmisteluihin, ynnä muuhun. Vaikka nainen on ollut vankilassa (veropetoksesta), niin sillä ei onneksi näy olleen vaikutusta itse showhun. Marthan suosio ja tunnettuus taitaa olla vain kasvanut veropetoskohun jälkeen.
Marthan reseptit-osiosta löysin kiinnostavan cookie-reseptin, jota aion ehdottomasti kokeilla lähipäivinä. Jouluksi olen jo alustavasti suunnitellut valmistaa Marthan resepteistä löytyneitä buttercookieseja ja babkaa. Jälkimmäinen on puolalainen, pullamainen, kuivakakkuvuokaan tehtävä kakku, jossa on paljon pähkinöitä ja rusinoita. Resepti on päätynyt Marthan showhun hänen puolalaisen äitinsä kautta. Babkaa tehdään kai perinteisesti pääsiäiseksi, mutta oman arvioni mukaan se sopinee myös suomalaiseen joulupöytään. Ajattelin tehdä omalle perheelle babkasta hieman vähä-rusinaisemman version.
Sitten vielä siivouspuolesta. Kävin kirjastossa ja lainasin Marketan siivouskirjan (Marketta Levanto, Tammi 2004). Opus on osoittautunut erittäin hyödylliseksi ja hauskaksi luettavaksi! Kirjassa annetaan vinkkejä päivä-, viikko- ja suursiivoukseen, siivoukseen huoneittain, eri materiaalien puhdistukseen sekä puhdistusaineiden ja siivousvälineiden valintaan. Suosittelen kirjaa kaikille, joille siivousrutiinit ja -opit eivät ole periytyneet vanhempien kautta ja niille, jotka ovat kiinnostuneita tehostamaan ja järkeistämään omia siivoustapojaan.
Kirjan innoittamana olen merkinnyt kalenteriini etukäteen syys-, joulu- ja kevätsuursiivousten ajankohdat ja suursiivoussuunnitelman. Uudistin kirjan lukemisen vauhdittamana myös siivouskaapin välineistön. Kaikkea vanhaa siivousroipetta en tietenkään ympäristötietoisena heittänyt romukoppaan, vaan ainoastaan käyttökelvottomassa kunnossa olevat välineet. Uudistuksen perusjujuna olikin siivousvälineistön täydennys, sillä totesin että yhtä sun toista oleellista puuttuu.
Olen lykännyt ja lykännyt siivousvälineiden hankkimista, ja samalla päivitellyt että siivoaminen on niin tuskallisen hankalaa, monimutkaista ja hidasta hommaa. Sanalla sanoen: epämukavaa. Ehkä vitkuttelun syynä siivouksen aloittamisessa ei olekaan joka viikko iskevä siivouspelko tai nimenomaan siivoukseen kohdistuva patalaiskuus, vaan riittämätön välineistö ja sen huono kunto. Esimerkkinä mainittakoon että korvasin keittiön lyhytvartiset (tai suoranaisesti tyystin varrettomat) harjan ja rikkalapion puolipitkällä varrella varustetulla harja-rikkalapio-setillä. Nyt lattioiden lakaisunkin voi hoitaa "Pro-meiningillä". =) Tai jos ei nyt sentään ihan Pro, kun en lakaisinkuivainta tai varrellista rikkaimuria omista, niin ainakin tyylikkäästi kun ei enää tarvitse kontata murujen ja pölyn perässä pylly pystyssä.
Hieno ruoanlaittosarja tv:ssä näin kesällä on mielestäni Licence to Grill (http://www.foodtv.ca/ontv/titledetails.aspx?titleid=68771). Siinä Rob Rainford tekee näppärällä tavalla aivan uskomattoman suussasulavan näköisiä grilliherkkuja. Olen kokeillut grillata mm. yrttimarinoituja perunan puolikkaita. Perunoita on keitettävä tovi ennen grillausta, jotta ne hieman pehmenevät päältä. Perunan puolikkaat saavat kuitenkin jäädä koviksi keskeltä, jotta ne pysyvät ehjänä grillattaessa. Grillissä perunat kypsyvät valmiiksi. Pikakeitetyt perunat laitetaan noin tunniksi jääkaappiin marinoitumaan esim. tuoreyrittimarinadiin. Sen jälkeen ne ovat valmiit grillattaviksi.
Näin grillauksesta kirjoitellessa on ehdottomasti mainittava myös miehen tänään valmistama grillattu kirjolohifilee. Helppo ja loistavan lopputuloksen antava tapa valmistaa lohifilee: hiero lohifileen pintaan oliiviöljyä ja merisuolaa, jätä jääkaappiin painon alle maustumaan 30-60 minuutiksi, mausta filee musta-valko-viher-rosépippuriseoksella, tillillä, persiljalla ja ruohosipulilla, aseta lohi kuumaan grilliin nahkapuoli alaspäin ja grillaa noin 15 minuuttia (aika riippuu fileen koosta ja grillistä, meillä nuo ajat pätevät kannelliseen, kolmen polttimen Landman-kaasugrilliin), nosta filee grillistä folion päälle maustepuoli alaspäin, kääri folio fileen ympärille, nosta takaisin grilliin ja hauduta 15 minuuttia. Grillattu lohi kannattaa nauttia samantien. Nam nam!
Grilliherkkuja valmistellessa voi grilliin ensi töikseen heittää ruskistumaan pekoniin käärityt maissintähkät. Maissit vaativat melko pitkän grillausajan. Pekoni-maissi ei vaadi mausteita. Ainoastaan cocktail- tai hammastikun jolla pekonisiivu pysyy kiinni maissin ympärillä. Maissi on hyvää - ja terveellisempää - myös ilman pekonikäärettä, ja usein grillaankin maissit ilman lisukkeita. Vaatelias voitelee maissin grillauksen jälkeen voilla, mutta itse syön maissin useimmiten sellaisenaan. En ole mitenkään erityisesti grillatun kasvisruoan ystävä, vaan kasvikset ovat mielestäni hyvä lisä lihaherkkuihin, mutta maisseja voisin syödä vaikka kuinka monta ihan yksikseenkin. Meillä kylässä käyneet kasvissyöjät ovat myös tuntuneet tykästyneen grillattuihin maisseihin.
Toinen hyvä, kesäinen kasvisherkku ovat grillatut sipulit ja valkosipulit. Niitä voi marinoida haluamallaan tavalla ja kääriä sitten folioon grillautumaan. Lisäksi voi halutessaan heittää joukkoon pienen määrän tomaatin tai paprikan palasia, tms. kasvista. Kannattaa huomioida kuitenkin että voimakkaan makuiset kasvikset saattavat maullaan liikaa peittää herkullisen makuista sipulia ja valkosipulia, joista ainakin itse pidän erityisesti. Lisähuomiona sellainen yksityiskohta että näitä aivan loistavan herkullisia valkosipuleita kannattaa koko grillausporukan nauttia, tai hetken perästä se joka on jättänyt kynsilaukkansa syömättä, saa tuta muiden "vahvantuoksuisen" hengityksen. ;)
No tulipa tästä grillauspainotteinen blogitus. Ehkä ihan hyvä näin loppukesän kunniaksi. Mikäs sen mukavampaa kuin istua terassilla elokuun romanttisesti pimenevissä illoissa ja nauttia grillaamisesta ja hyvästä ruoasta mukavassa seurassa, Olympiakisojen suomalaismenestystä ja päivän tuloksia ruotien.
-Vesta
sunnuntai 10. elokuuta 2008
Lyijyä jopa Muumi-mukeissa
Kirjoittelen tänne vielä iltamyöhäsellä asian, joka jäi askarruttamaan kovasti.
Kuningaskuluttajan tutkimuksen mukaan vanhoissa keramiikka-astioissa voi olla huikeita lyijypitoisuuksia. Myös uudemmissa ns. halpatuontiastioissa saattaa olla moninkertaisia lyijypitoisuuksia nykyisiin sallittuihin raja-arvoihin verrattuna.
FAKTOJA lyhyesti:
- Lyijy-ongelma koskee keraamisia astioita, ei esim. laseja ja muita lasista valmistettuja astioita
- Lyijyä ja kadmiumia käytetään keramiikka-astioiden lasituksessa ja värityksessä
- Etenkin punainen, oranssi ja keltainen väri saattavat sisältää korkeita lyijypitoisuuksia, mutta lyijyä voi olla myös muissa väreissä
- Etenkin matalapolttoisissa keramiikka-astioissa voi olla lyijyjäämiä
- Tarpeeksi korkeassa lämpötilassa poltetun keramiikan lasitteesta lyijy haihtuu polttovaiheen aikana
- Ns. "vaarallisia" astioita ovat etenkin punasavesta valmistetut astiat
- Kivitavarasta valmistetut astia ovat korkeapolttoisia, joten niissä lyijyriski on pieni
- Suomessa lyijyn käytöstä luovuttiin asteittain 1970-90-lukujen aikana
- Halpatuotantomaissa lyijyä käytetään edelleen
- Keraamiset koriste-esineet ja matkamuistot sekä astiat, joissa on säröjä tai koristekuvio on kulunut, ei pidä käyttää ruoanlaitossa, ruokailussa ja tarjoilussa, eikä antaa lapsille leikkikaluiksi
- Keskivertosuomalainen aikuinen kerää päivässä eri lähteistä elimistöönsä noin 100 mikrogrammaa lyijyä
- Tämänhetkisen arvion mukaan pienille lapsille ei ole olemassa turvallista saantisuositusarvoa
Varminta on hankkia Suomessa valmistettuja, tunnettujen valmistajien astioita. Kuitenkin, tällaistenkin astioiden lyijypitoisuuksissa on eroja. Mm. Arabian vanhemmat astiat voivat olla lyijypitoisempia kuin mitä nykyraja-arvot sallivat. Lisäksi uudemmissakin tunnettujen valmistajien astioissa saattaa olla korkeampia lyijypitoisuuksia, mikäli niitä ei ole valmistettu Suomessa.
Astia ei välttämättä ole suomalaisvalmisteinen, vaikka sen pohjassa lukisi Finland. Vain "Made in Finland" tarkoittaa täydellä varmuudella Suomessa valmistettua astiaa. Tällaisten uusien astioiden lyijypitoisuuden pitäisi olla turvallista luokkaa.
Jos omien astioidensa lyijypitoisuutta haluaa tutkia, Kuningaskuluttajan artikkelin ohjeen mukaan astian kilauttaminen lusikalla ja äänen kuuntelu voi auttaa: jos kuuluu korkea ääni, astiaa voi käyttää turvallisemmin mielin, jos taas kumea ääni, on syytä viedä astia koristehyllyyn. Täysin luotettava keino lyijypitoisuuden tutkimiseen tämä ei varmastikaan ole, mutta voi antaa osviittaa lyijypitoisuudesta. Varmempi konsti astioiden lyijypitoisuuden tutkimiseen ovat kotikäyttöiset Leadcheck-lyijytestit. Tarkempaa tietoa testien hinnasta tai siitä mistä niitä saa hankittua minulla ei ole. Kiinnostuneet voivat varmaan kysellä asiasta Kuningaskuluttajalta.
Lisää aiheesta:
http://kuningaskuluttaja.yle.fi/node/2132
http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/ajankohtaista/?a=ViewMessage&id=1128
http://www.leadcheck.fi/
Taidanpa huomisaamuna paneutua tutkailemaan mitä vanhoja ja halpisastioita kaapeista löytyy ja mennä vähän kilisyttelemään kulhoja ja kuppeja. ;) Mukavaa lauantai-iltaa kaikille jos vielä valvotte ja hyviä öitä!
Toivottelee,
Hieman huolestunut Vesta
Kuningaskuluttajan tutkimuksen mukaan vanhoissa keramiikka-astioissa voi olla huikeita lyijypitoisuuksia. Myös uudemmissa ns. halpatuontiastioissa saattaa olla moninkertaisia lyijypitoisuuksia nykyisiin sallittuihin raja-arvoihin verrattuna.
FAKTOJA lyhyesti:
- Lyijy-ongelma koskee keraamisia astioita, ei esim. laseja ja muita lasista valmistettuja astioita
- Lyijyä ja kadmiumia käytetään keramiikka-astioiden lasituksessa ja värityksessä
- Etenkin punainen, oranssi ja keltainen väri saattavat sisältää korkeita lyijypitoisuuksia, mutta lyijyä voi olla myös muissa väreissä
- Etenkin matalapolttoisissa keramiikka-astioissa voi olla lyijyjäämiä
- Tarpeeksi korkeassa lämpötilassa poltetun keramiikan lasitteesta lyijy haihtuu polttovaiheen aikana
- Ns. "vaarallisia" astioita ovat etenkin punasavesta valmistetut astiat
- Kivitavarasta valmistetut astia ovat korkeapolttoisia, joten niissä lyijyriski on pieni
- Suomessa lyijyn käytöstä luovuttiin asteittain 1970-90-lukujen aikana
- Halpatuotantomaissa lyijyä käytetään edelleen
- Keraamiset koriste-esineet ja matkamuistot sekä astiat, joissa on säröjä tai koristekuvio on kulunut, ei pidä käyttää ruoanlaitossa, ruokailussa ja tarjoilussa, eikä antaa lapsille leikkikaluiksi
- Keskivertosuomalainen aikuinen kerää päivässä eri lähteistä elimistöönsä noin 100 mikrogrammaa lyijyä
- Tämänhetkisen arvion mukaan pienille lapsille ei ole olemassa turvallista saantisuositusarvoa
Varminta on hankkia Suomessa valmistettuja, tunnettujen valmistajien astioita. Kuitenkin, tällaistenkin astioiden lyijypitoisuuksissa on eroja. Mm. Arabian vanhemmat astiat voivat olla lyijypitoisempia kuin mitä nykyraja-arvot sallivat. Lisäksi uudemmissakin tunnettujen valmistajien astioissa saattaa olla korkeampia lyijypitoisuuksia, mikäli niitä ei ole valmistettu Suomessa.
Astia ei välttämättä ole suomalaisvalmisteinen, vaikka sen pohjassa lukisi Finland. Vain "Made in Finland" tarkoittaa täydellä varmuudella Suomessa valmistettua astiaa. Tällaisten uusien astioiden lyijypitoisuuden pitäisi olla turvallista luokkaa.
Jos omien astioidensa lyijypitoisuutta haluaa tutkia, Kuningaskuluttajan artikkelin ohjeen mukaan astian kilauttaminen lusikalla ja äänen kuuntelu voi auttaa: jos kuuluu korkea ääni, astiaa voi käyttää turvallisemmin mielin, jos taas kumea ääni, on syytä viedä astia koristehyllyyn. Täysin luotettava keino lyijypitoisuuden tutkimiseen tämä ei varmastikaan ole, mutta voi antaa osviittaa lyijypitoisuudesta. Varmempi konsti astioiden lyijypitoisuuden tutkimiseen ovat kotikäyttöiset Leadcheck-lyijytestit. Tarkempaa tietoa testien hinnasta tai siitä mistä niitä saa hankittua minulla ei ole. Kiinnostuneet voivat varmaan kysellä asiasta Kuningaskuluttajalta.
Lisää aiheesta:
http://kuningaskuluttaja.yle.fi/node/2132
http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/ajankohtaista/?a=ViewMessage&id=1128
http://www.leadcheck.fi/
Taidanpa huomisaamuna paneutua tutkailemaan mitä vanhoja ja halpisastioita kaapeista löytyy ja mennä vähän kilisyttelemään kulhoja ja kuppeja. ;) Mukavaa lauantai-iltaa kaikille jos vielä valvotte ja hyviä öitä!
Toivottelee,
Hieman huolestunut Vesta
keskiviikko 6. elokuuta 2008
Sininen uni
Joka ilta kun lamppu sammuu
ja saapuu oikea yö
niin Nukku-Matti nousee
ja ovehen hiljaa lyö.
On sillä uniset tossut
ja niillä se sipsuttaa.
Se hiipii ovesta sisään
ja hyppää kaapin taa.
Ja sillä on uninen lakki
ja sininen, uninen vyö.
Ja unista jäätelön palaa
se pienillä hampailla syö.
Ja sillä on sininen auto
ja se auto hyrrää näin.
Surrur, surrur ja lähtee
unen sinistä maata päin.
Ja pieni sateenvarjo
on aivan kallellaan.
Ja sinistä unien kirjaa
se kantaa kainalossaan.
Ja unien sinimaahan
se lapset autolla vie.
Surrur surrur ja sinne
on sininen, uninen tie.
Ja siellä on kultainen metsä
ja metsässä kultainen puu.
Ja unien sinilintu
ja linnulla kultainen suu.
Ja se unien sinilintu
se lapsia tuudittaa.
Se laulaa unisen laulun
la la lal la la lal lal laa.
(Matti Haavio)
Lisää loruja ja lauluja sivulla http://www.geocities.com/lorukirja/runoja.htm, http://www.geocities.com/lorukirja/lorukirja.htm ja http://www.geocities.com/lorukirja/loruja.htm. Sivujen ylläpitäjällä on muuten näköjään saman niminen tyttö kuin meillä. =)
-Vesta
ja saapuu oikea yö
niin Nukku-Matti nousee
ja ovehen hiljaa lyö.
On sillä uniset tossut
ja niillä se sipsuttaa.
Se hiipii ovesta sisään
ja hyppää kaapin taa.
Ja sillä on uninen lakki
ja sininen, uninen vyö.
Ja unista jäätelön palaa
se pienillä hampailla syö.
Ja sillä on sininen auto
ja se auto hyrrää näin.
Surrur, surrur ja lähtee
unen sinistä maata päin.
Ja pieni sateenvarjo
on aivan kallellaan.
Ja sinistä unien kirjaa
se kantaa kainalossaan.
Ja unien sinimaahan
se lapset autolla vie.
Surrur surrur ja sinne
on sininen, uninen tie.
Ja siellä on kultainen metsä
ja metsässä kultainen puu.
Ja unien sinilintu
ja linnulla kultainen suu.
Ja se unien sinilintu
se lapsia tuudittaa.
Se laulaa unisen laulun
la la lal la la lal lal laa.
(Matti Haavio)
Lisää loruja ja lauluja sivulla http://www.geocities.com/lorukirja/runoja.htm, http://www.geocities.com/lorukirja/lorukirja.htm ja http://www.geocities.com/lorukirja/loruja.htm. Sivujen ylläpitäjällä on muuten näköjään saman niminen tyttö kuin meillä. =)
-Vesta
Päiväunia
Vauvan kehityksen ja kasvun huomaa hyvin päiväunista. Alussa vauva tuntui simahtavan helposti missä ja milloin tahansa jos sattui väsyttämään. Minkäänlaisesta metelistä ei tuntunut olevan haittaa, vaan vauva nukkui vaikka naapurissa olisi porattu, tupa olisi täynnä vieraita ja pientä hälinää tai vierestä kolistelisi ohi suuri, rymisevä kuorma-auto metalliset lavat kolisten. Vauvan nukuttaminen päiväunille olohuoneessa ei ollut mikään ongelma.
Nykyään on toisenlainen meininki. Vauvaa nukuttaessa on hyvä olla rauhallista ja hiljaista. Ylimääräisiä ihmisiä ei kannata olla paikalla. Vauva haluaisi että joku olisi nukkumaan mennessä vieressä turvana. Jos aurinko kovasti porottaa ikkunasta sisään, on huonetta hyvä vähän hämärtää.
Illalla näihin lisätään sitten vielä iltarutiinit: vaipanvaihto ja yöpuvun päälle pukeminen, iltaimetys, usein soittorasiakappaleen soittaminen, joskus "Joka ilta kun lamppu sammuu"-tuutulaulun laulaminen, ja pinnasänkyyn nostamisen jälkeen tutin antaminen (ja pudonneen tutin takaisin suuhun nostaminen), peittely ja pään silittely, ja sitten hiiren hiljaa hipsutellen ulos makuuhuoneesta hiipiminen ja oven sulkeminen ilman kolistelua. Ja jos vauva pudottaa tutin uudestaan, makuuhuoneeseen hipsuttelu ja tutin takaisin antaminen useampiakin kertoja illassa. Joskus vauva ei halua nukahtaa yksin pinnasänkyyn, vaan vaatii sen että viereisellä sängyllä maataan seurana ja joskus pidetään kädestäkin kiinni.
Illalla vauva usein ei haluaisi millään mennä nukkumaan, vaikka silmät lupsuvat ja aivan selvästi väsyttää. Usein juuri ennen nukahtamista raottaa silmiä usean kerran kuin varmistaakseen että äiti (tai isä) varmasti on siinä lähellä. Nykyään onneksi katselee tyytyväisenä pinnasängyn laitaan kiinnitettyä kalaa tai hymynaamaa ja nukahtaa aivan itsekseenkin.
Nukkumaan meneminen on välillä suuren työn takana. Ympärillä on niin paljon kaikenlaista mielenkiintoista, ettei päivällä tätä nykyä oikein huvittaisi nukkua ollenkaan. Vaunulenkit ulkona ovat tähän varma konsti, vauva nukkuu yleensä ulkoilun ajan tyytyväisenä vaunuissa. Joskus illalla kaupassa käynti autolla väsyttää vauvan sopivasti. Auton hurina tuudittaa mukavasti uneen. Kotiin tullessa siitä on sitten helppo iltarutiinien jälkeen mennä nukkumaan.
Vauva - tai oikeastaan voisin puhua tytön nimelläkin, kun sellainen on jo virallisesti annettu - Emilia nukkuu yöllä nykyään jo melkoisen pitkän pätkän. Joskus jopa yli kuusi tuntia putkeen. Laitamme tytön nukkumaan seitsemän-kahdeksan aikaan, ja yleensä hän on unessa viimeistään yhdeksältä, joskus tosin nukahtaminen venähtää lähemmäs kymmentä. Vauva tankkaa maitoa ennen nukkumaan menoa koko illan lyhyin väliajoin, jotta jaksaa nukkua pidemmät unet. Yöllä sitten herää kolmen aikoihin syömään, ja silloin nälkä onkin hirmuinen! Silti jokainen yö - ja päivä - on vielä Emilian kanssa erilainen. Tuntuu että tyttö kehittyy ja kasvaa nyt niin hirmuista vauhtia että päivärytmi vähän vaihtelee.
Kuulin että vauvan rytmi alkaa säännöllistyä kolmen kuukauden iässä. Samoihin aikoihin vauvan vatsavaivat - jos niitä on - alkavat yleensä helpottaa, sillä vauvan suolisto on siihen mennessä kehittynyt jo niin pitkälle että ikävät ilmavaivat ja mahan kipristely alkavat olla takana päin. Kolmen kuukauden kohdalla vauvalle tehdään neuvolassa myös kolmekuukautis-lääkärintarkastus. Selvästi tärkeä rajapyykki vauvan kohdalla.
Mieleeni tuli että 3 kk:n ikää voisi jotenkin juhlistaa. Olisi kiva muistaa vauvaa jollain tavalla kun on jo niin "vanha". :)
Varasin äsken neuvolasta ajan Rotavirus-rokotteen antamiselle. Rokote annetaan suun kautta ja sen antaa lääkäri. Rotavirusrokote on vauvan ripuli- ja oksentelutauteja vastaan annettava rokote, ja se on vapaaehtoinen. Toisin sanoen, jos vanhemmat sen lapselleen haluavat, on se itse maksettava. Tekee aikamoisen loven lompakkoon. Mutta olen kuullut että rokote on kaiken sen rahamäärän arvoinen. Pahimmillaan rotaviruksen aiheuttama vatsatauti voi kuivattaa vauvaa niin paljon että on turvauduttava sairaalahoitoon.
Rokotetta ei ole ainakaan vielä lisätty yleiseen rokoteohjelmaan Suomessa, mutta saattaa olla että se tulevaisuudessa annetaan rokoteohjelman kautta kaikille Suomen vauvoille.
Lisää tietoa aiheesta http://www.poliklinikka.fi/?page=5331684&id=6370523 ja http://www.rokote.fi/lastenrokoteopas/rotavirus.html.
Nyt on päivän kävelylenkin aika. Siis ylös, ulos ja lenkille! Aurinkoista elokuuta kaikille!
-Vesta
Nykyään on toisenlainen meininki. Vauvaa nukuttaessa on hyvä olla rauhallista ja hiljaista. Ylimääräisiä ihmisiä ei kannata olla paikalla. Vauva haluaisi että joku olisi nukkumaan mennessä vieressä turvana. Jos aurinko kovasti porottaa ikkunasta sisään, on huonetta hyvä vähän hämärtää.
Illalla näihin lisätään sitten vielä iltarutiinit: vaipanvaihto ja yöpuvun päälle pukeminen, iltaimetys, usein soittorasiakappaleen soittaminen, joskus "Joka ilta kun lamppu sammuu"-tuutulaulun laulaminen, ja pinnasänkyyn nostamisen jälkeen tutin antaminen (ja pudonneen tutin takaisin suuhun nostaminen), peittely ja pään silittely, ja sitten hiiren hiljaa hipsutellen ulos makuuhuoneesta hiipiminen ja oven sulkeminen ilman kolistelua. Ja jos vauva pudottaa tutin uudestaan, makuuhuoneeseen hipsuttelu ja tutin takaisin antaminen useampiakin kertoja illassa. Joskus vauva ei halua nukahtaa yksin pinnasänkyyn, vaan vaatii sen että viereisellä sängyllä maataan seurana ja joskus pidetään kädestäkin kiinni.
Illalla vauva usein ei haluaisi millään mennä nukkumaan, vaikka silmät lupsuvat ja aivan selvästi väsyttää. Usein juuri ennen nukahtamista raottaa silmiä usean kerran kuin varmistaakseen että äiti (tai isä) varmasti on siinä lähellä. Nykyään onneksi katselee tyytyväisenä pinnasängyn laitaan kiinnitettyä kalaa tai hymynaamaa ja nukahtaa aivan itsekseenkin.
Nukkumaan meneminen on välillä suuren työn takana. Ympärillä on niin paljon kaikenlaista mielenkiintoista, ettei päivällä tätä nykyä oikein huvittaisi nukkua ollenkaan. Vaunulenkit ulkona ovat tähän varma konsti, vauva nukkuu yleensä ulkoilun ajan tyytyväisenä vaunuissa. Joskus illalla kaupassa käynti autolla väsyttää vauvan sopivasti. Auton hurina tuudittaa mukavasti uneen. Kotiin tullessa siitä on sitten helppo iltarutiinien jälkeen mennä nukkumaan.
Vauva - tai oikeastaan voisin puhua tytön nimelläkin, kun sellainen on jo virallisesti annettu - Emilia nukkuu yöllä nykyään jo melkoisen pitkän pätkän. Joskus jopa yli kuusi tuntia putkeen. Laitamme tytön nukkumaan seitsemän-kahdeksan aikaan, ja yleensä hän on unessa viimeistään yhdeksältä, joskus tosin nukahtaminen venähtää lähemmäs kymmentä. Vauva tankkaa maitoa ennen nukkumaan menoa koko illan lyhyin väliajoin, jotta jaksaa nukkua pidemmät unet. Yöllä sitten herää kolmen aikoihin syömään, ja silloin nälkä onkin hirmuinen! Silti jokainen yö - ja päivä - on vielä Emilian kanssa erilainen. Tuntuu että tyttö kehittyy ja kasvaa nyt niin hirmuista vauhtia että päivärytmi vähän vaihtelee.
Kuulin että vauvan rytmi alkaa säännöllistyä kolmen kuukauden iässä. Samoihin aikoihin vauvan vatsavaivat - jos niitä on - alkavat yleensä helpottaa, sillä vauvan suolisto on siihen mennessä kehittynyt jo niin pitkälle että ikävät ilmavaivat ja mahan kipristely alkavat olla takana päin. Kolmen kuukauden kohdalla vauvalle tehdään neuvolassa myös kolmekuukautis-lääkärintarkastus. Selvästi tärkeä rajapyykki vauvan kohdalla.
Mieleeni tuli että 3 kk:n ikää voisi jotenkin juhlistaa. Olisi kiva muistaa vauvaa jollain tavalla kun on jo niin "vanha". :)
Varasin äsken neuvolasta ajan Rotavirus-rokotteen antamiselle. Rokote annetaan suun kautta ja sen antaa lääkäri. Rotavirusrokote on vauvan ripuli- ja oksentelutauteja vastaan annettava rokote, ja se on vapaaehtoinen. Toisin sanoen, jos vanhemmat sen lapselleen haluavat, on se itse maksettava. Tekee aikamoisen loven lompakkoon. Mutta olen kuullut että rokote on kaiken sen rahamäärän arvoinen. Pahimmillaan rotaviruksen aiheuttama vatsatauti voi kuivattaa vauvaa niin paljon että on turvauduttava sairaalahoitoon.
Rokotetta ei ole ainakaan vielä lisätty yleiseen rokoteohjelmaan Suomessa, mutta saattaa olla että se tulevaisuudessa annetaan rokoteohjelman kautta kaikille Suomen vauvoille.
Lisää tietoa aiheesta http://www.poliklinikka.fi/?page=5331684&id=6370523 ja http://www.rokote.fi/lastenrokoteopas/rotavirus.html.
Nyt on päivän kävelylenkin aika. Siis ylös, ulos ja lenkille! Aurinkoista elokuuta kaikille!
-Vesta
sunnuntai 3. elokuuta 2008
Aamuvirkut sunnuntaiaamuna
Huomenta!
Taas tulee naputeltua tekstiä. Herättiin vauvan kanssa tänään taas aikaisin, seitsemän jälkeen ja nyt on päivä jo hyvin käynnissä. Ulkona näyttää juuri sataneen, joten taidan odottaa aurinkoa ennen kuin lähden ulkoilemaan vauvan kanssa. Mieskin on hereillä, mutta ei kyllä näytä yhtä aamuvirkulta. :D Niinhän sitä sanotaan että aikainen lintu madon nappaa, joten tarttukaa hetkeen ja päivään. Joka päivä ehtii tehdä jotain mukavaa. Energistä päivää kaikille!
-Vesta
Taas tulee naputeltua tekstiä. Herättiin vauvan kanssa tänään taas aikaisin, seitsemän jälkeen ja nyt on päivä jo hyvin käynnissä. Ulkona näyttää juuri sataneen, joten taidan odottaa aurinkoa ennen kuin lähden ulkoilemaan vauvan kanssa. Mieskin on hereillä, mutta ei kyllä näytä yhtä aamuvirkulta. :D Niinhän sitä sanotaan että aikainen lintu madon nappaa, joten tarttukaa hetkeen ja päivään. Joka päivä ehtii tehdä jotain mukavaa. Energistä päivää kaikille!
-Vesta
Mäkitreeniä vaunuillen
Huh! Viimeisen viikon aikana on tullut käveltyä ainakin 30 km vaunujen ja vauvan kanssa.
Viimeksi tänään kävelin muutaman kilometrin matkan kirjastoon ja kaupoille, ja saman matkan takaisin. Eilen tein mukavan parin kilometrin kävelylenkin järvelle ja lähiympäristöön. Toissapäivänä isäni kävi kylässä ja kävelin häntä linja-autoasemalle vastaan. Ja kävellimme yhdessä saman matkan - tosin jäätelökiskan kautta - takaisin meille kotiin. Illemmalla saatoin hänet kävellen vielä puolimatkaan saakka takaisin linja-autoasemalle päin. Muina päivinä on tullut käveltyä lyhyempiä lenkkejä ja istuskeltua uimarannalla jalat hiekassa lukemassa lehteä.
Ihanaa kun on kesä! Kesällä ulkona voi olla lähes vuorokauden ympäri. Kunhan käy välillä syöttämässä vauvan, vaihtamassa vaipat ja tankkaamassa itsekin nestettä ja murkinaa. Kunto siinä sivussa senkun kohenee.
Pikkuhiljaa voisin alkaa harkita vakavamminkin otettavia urheilumuotoja kuin vain kävely. Vaikka kuntourheilusta sekin toisinaan käy vaunujen kanssa. Varsinkin harjun yli reippaillessa ja silloin kun olen saanut lastattua vaunut täyteen kirjaston kirjoja ja ruokakaupan tarvikkeita.
Kunnon kohottamistarkoituksessa olen tutustunut kirjaan Liikkuva äiti - Opas odotusajan ja synnytyksen jälkeiseen liikuntaan (Virva Pisano, Docendo Sport 2007). Lainasin kirjan ensin kirjastosta ja hankin sen jälkeen oman kappaleen kirjahyllyyn. Mielenkiintoisen tuntuinen opas.
Toinen hyvä kirja on Kulta pieni - vauvan oma kirja (Wsoy). Mielestäni aivan ykkösteos vauvan omien muistojen tallentamiseen! Ehkä paras kaikista koskaan näkemistäni vauvakirjoista. Kirjassa on huomioitu vauvan elämässä tapahtuvat muutokset, vauvan kehitys ja juhlat koko ensimmäisen vuoden ajalta ja pidemmältikin. Kirjaan pystyy tallentamaan tietoja jo raskausajalta. Kirjassa on paljon tilaa omalle tekstille ja kerronnalle, ja tilaa myös isovanhempien ja muiden vauvan lähimpien ihmisten terveyhdyksille. Lisäksi kirjassa on paperitaskuja, joihin voi laittaa talteen kortteja ja muuta tärkeitä vauvan ensimmäisen vuoden juttuja. Itse olen jo runoillut kirjan melkein täyteen vauvan kehitysvaiheita ja ensimmäistä kertaa vauvan kanssa tehtyjä juttuja, kuten ensimmäinen bussimatka ja ensimmäinen Suomenlinnan reissu.
-Vesta
Viimeksi tänään kävelin muutaman kilometrin matkan kirjastoon ja kaupoille, ja saman matkan takaisin. Eilen tein mukavan parin kilometrin kävelylenkin järvelle ja lähiympäristöön. Toissapäivänä isäni kävi kylässä ja kävelin häntä linja-autoasemalle vastaan. Ja kävellimme yhdessä saman matkan - tosin jäätelökiskan kautta - takaisin meille kotiin. Illemmalla saatoin hänet kävellen vielä puolimatkaan saakka takaisin linja-autoasemalle päin. Muina päivinä on tullut käveltyä lyhyempiä lenkkejä ja istuskeltua uimarannalla jalat hiekassa lukemassa lehteä.
Ihanaa kun on kesä! Kesällä ulkona voi olla lähes vuorokauden ympäri. Kunhan käy välillä syöttämässä vauvan, vaihtamassa vaipat ja tankkaamassa itsekin nestettä ja murkinaa. Kunto siinä sivussa senkun kohenee.
Pikkuhiljaa voisin alkaa harkita vakavamminkin otettavia urheilumuotoja kuin vain kävely. Vaikka kuntourheilusta sekin toisinaan käy vaunujen kanssa. Varsinkin harjun yli reippaillessa ja silloin kun olen saanut lastattua vaunut täyteen kirjaston kirjoja ja ruokakaupan tarvikkeita.
Kunnon kohottamistarkoituksessa olen tutustunut kirjaan Liikkuva äiti - Opas odotusajan ja synnytyksen jälkeiseen liikuntaan (Virva Pisano, Docendo Sport 2007). Lainasin kirjan ensin kirjastosta ja hankin sen jälkeen oman kappaleen kirjahyllyyn. Mielenkiintoisen tuntuinen opas.
Toinen hyvä kirja on Kulta pieni - vauvan oma kirja (Wsoy). Mielestäni aivan ykkösteos vauvan omien muistojen tallentamiseen! Ehkä paras kaikista koskaan näkemistäni vauvakirjoista. Kirjassa on huomioitu vauvan elämässä tapahtuvat muutokset, vauvan kehitys ja juhlat koko ensimmäisen vuoden ajalta ja pidemmältikin. Kirjaan pystyy tallentamaan tietoja jo raskausajalta. Kirjassa on paljon tilaa omalle tekstille ja kerronnalle, ja tilaa myös isovanhempien ja muiden vauvan lähimpien ihmisten terveyhdyksille. Lisäksi kirjassa on paperitaskuja, joihin voi laittaa talteen kortteja ja muuta tärkeitä vauvan ensimmäisen vuoden juttuja. Itse olen jo runoillut kirjan melkein täyteen vauvan kehitysvaiheita ja ensimmäistä kertaa vauvan kanssa tehtyjä juttuja, kuten ensimmäinen bussimatka ja ensimmäinen Suomenlinnan reissu.
-Vesta
perjantai 1. elokuuta 2008
Palapelitekstiä
Päivitin blogitekstejä nettiin nyt samalla kertaa useamman kirjoituksen verran. Syynä tuo aikaisemmassa tekstissä mainitsemani ”Cannot find server” -ilmoitus eli internet-yhteyden pätkiminen.
Sitä kautta tuli mieleeni pohtia, kuinkakohan monen blogin kirjoittajan kohdalla blogin ylläpitämisessä pätee palapelimäinen kirjoitustyyli. Olen todennut että lasten- ja taloudenhoito on sen verran hektistä puuhaa ja vie enimmän ajan päivästä, että blogin kirjoittamisen täytyy minun kohdallani tapahtua osissa.
Yleensä blogitekstini ajankohdasta näkee sen, milloin ajatus kunkin tekstin aiheeseen on syntynyt. Sopivan vapaahetken tullen käyn nimittäin lyhyesti naputtelemassa päässä syntyneen ajatelman blogiini, ja myöhemmin palaan useampaankin otteeseen lisäilemään, paikkailemaan ja korjailemaan tekstiä sen mukaan mitä jäi sanomatta, mikä asia tai linkki tarkistamatta ja mikä tuli kiireessä kirjoitettua nurinkurisesti. Paikkailen tekstiä yleensä siihen asti kunnes kirjoitan seuraavan uuden tekstin blogiin. Tosin joskus kun aika ei riitä jonkin asian (kirjan, linkin, tms.) tarkempien tietojen tarkistamiseen, palaan lisäämään tiedot blogitekstiin vasta myöhemmin.
Kutsuisinkin tekstiäni siten palapelitekstiksi. Blogin perusideahan on alun perin palapelimäinen. Blogia kootaan teksti tekstiltä, vähän kuten palapeliä pala palalta. Julkaistujen tekstien päivämäärästä näkee sitten sen, milloin uusi pala kokonaisuuteen on lisätty. Mutta minun tapauksessani idea jatkuu näemmä jokaiseen pieneen tekstilisäykseen asti. Aikaleimaksi tosin jää näkyviin vain kunkin aiheen ”syntymähetki”. Muulla tavoin en kuitenkaan voisi blogiani ylläpitää. Jos kirjoittaisin ja julkaisisin aina uuden erillisen tekstin, vaikkakin vain lisätäkseni jotakin edelliseen kirjoitukseen viitaten, koko hommasta syntyisi vain repaleinen sekasotku. Todettakoon tähän siis että maassa maan tavalla, ja blogissa blogin tavalla.
(Kommentti: kirjoitettu 30.7.2008, päivitetty blogiin 31.7.2008)
Sitä kautta tuli mieleeni pohtia, kuinkakohan monen blogin kirjoittajan kohdalla blogin ylläpitämisessä pätee palapelimäinen kirjoitustyyli. Olen todennut että lasten- ja taloudenhoito on sen verran hektistä puuhaa ja vie enimmän ajan päivästä, että blogin kirjoittamisen täytyy minun kohdallani tapahtua osissa.
Yleensä blogitekstini ajankohdasta näkee sen, milloin ajatus kunkin tekstin aiheeseen on syntynyt. Sopivan vapaahetken tullen käyn nimittäin lyhyesti naputtelemassa päässä syntyneen ajatelman blogiini, ja myöhemmin palaan useampaankin otteeseen lisäilemään, paikkailemaan ja korjailemaan tekstiä sen mukaan mitä jäi sanomatta, mikä asia tai linkki tarkistamatta ja mikä tuli kiireessä kirjoitettua nurinkurisesti. Paikkailen tekstiä yleensä siihen asti kunnes kirjoitan seuraavan uuden tekstin blogiin. Tosin joskus kun aika ei riitä jonkin asian (kirjan, linkin, tms.) tarkempien tietojen tarkistamiseen, palaan lisäämään tiedot blogitekstiin vasta myöhemmin.
Kutsuisinkin tekstiäni siten palapelitekstiksi. Blogin perusideahan on alun perin palapelimäinen. Blogia kootaan teksti tekstiltä, vähän kuten palapeliä pala palalta. Julkaistujen tekstien päivämäärästä näkee sitten sen, milloin uusi pala kokonaisuuteen on lisätty. Mutta minun tapauksessani idea jatkuu näemmä jokaiseen pieneen tekstilisäykseen asti. Aikaleimaksi tosin jää näkyviin vain kunkin aiheen ”syntymähetki”. Muulla tavoin en kuitenkaan voisi blogiani ylläpitää. Jos kirjoittaisin ja julkaisisin aina uuden erillisen tekstin, vaikkakin vain lisätäkseni jotakin edelliseen kirjoitukseen viitaten, koko hommasta syntyisi vain repaleinen sekasotku. Todettakoon tähän siis että maassa maan tavalla, ja blogissa blogin tavalla.
(Kommentti: kirjoitettu 30.7.2008, päivitetty blogiin 31.7.2008)
torstai 31. heinäkuuta 2008
Opaskirjoja täydellisille naisille - ja miehille
Joitakin vuosia sitten sain äidiltäni syntymäpäivälahjaksi Nykynaisen käsikirjan (Rosamond Richardson: Iloa ja ideoita kiireiseen arkeen, Nykynaisen käsikirja, Gummerus 2001, alkuteos: Natural Superwoman). Äitini antoi kirjan varmaankin puoliksi leikillään, puoliksi kannustaen. Olen kaivanut oppaan kirjahyllystä useampaan otteeseen. Siinä on hauskoja ja mielenkiintoisia juttuja naisille, mutta myös hyviä vinkkejä ja roppakaupalla käyttökelpoisia ohjeita.
Toinen hyvä teos on Karina Ericsson Wärn: Chic, valitse oikeat vaatteet – luo oma tyylisi (WSOY 2005). Kansi on sopivan naisellisesti provosoivan kiiltävä ja pinkki. Ystäväni suositteli tätä kirjaa minulle, ja hankkikin sen sitten pyynnöstäni. Sopii jokaisen naisen kirjahyllyyn niin kuin perustyylikkään garderoobin välttämättömät laatukuteet vaatekaappiin.
Palapelimeikki (Irmeri Castrén, Raili Hulkkonen, Gummerus 2002) on hyvä meikkauksen perusopas niin martan kuin tosinaisenkin beautybagiin. Ihan suoraviivaisesti eivät kaikki ohjeet mielestäni sellaisinaan sovi aivan kaikille, mutta erinomaisia vinkkejä, vaihtelua ja piristystä omaan meikkaukseen saa kirjasta joka nainen. Itse selailen kirjaa aina silloin tällöin. Viimeistään aina niinä hetkinä kun totean levittäväni täsmälleen samaa luomiväriä ja huulipunaa täsmälleen samalla tavalla täsmälleen liian monennetta kertaa pitkän ajan kuluessa.
Miehiäkään en tässä kirjoituksessa unohda. Mieheni sai ystäviltään pari vuotta sitten Fab Five –viisikon, Ted Allen, Kyan Douglas, Thom Filicia, Carson Kressley ja Jai Rodriguez, koostaman kirjan Sillä silmällä (Otava 2004), myös saman niminen tv-sarja on olemassa. Hieno teos jokaiselle itsestään huolta pitävälle trenditietoiselle miehelle! Ehkä joitakin vinkkejä ja ohjeita kaipaisin muutettavan hieman miehisempään muotoon. Mutta koostuuhan kirjan tekijäjoukko viidestä stailaamisen taidon omaavasta homomiehestä, joten ihan silmää hivelevää täydellisyyttä naisen näkövinkkelistä ei voikaan kirjalta vaatia. ;) Silti aivan ykkösteos miesten tyylitietoisuuden tien näyttäjäksi.
(Kommentti: kirjoitettu 30.7.2008, päivitetty blogiin myöhemmin)
Toinen hyvä teos on Karina Ericsson Wärn: Chic, valitse oikeat vaatteet – luo oma tyylisi (WSOY 2005). Kansi on sopivan naisellisesti provosoivan kiiltävä ja pinkki. Ystäväni suositteli tätä kirjaa minulle, ja hankkikin sen sitten pyynnöstäni. Sopii jokaisen naisen kirjahyllyyn niin kuin perustyylikkään garderoobin välttämättömät laatukuteet vaatekaappiin.
Palapelimeikki (Irmeri Castrén, Raili Hulkkonen, Gummerus 2002) on hyvä meikkauksen perusopas niin martan kuin tosinaisenkin beautybagiin. Ihan suoraviivaisesti eivät kaikki ohjeet mielestäni sellaisinaan sovi aivan kaikille, mutta erinomaisia vinkkejä, vaihtelua ja piristystä omaan meikkaukseen saa kirjasta joka nainen. Itse selailen kirjaa aina silloin tällöin. Viimeistään aina niinä hetkinä kun totean levittäväni täsmälleen samaa luomiväriä ja huulipunaa täsmälleen samalla tavalla täsmälleen liian monennetta kertaa pitkän ajan kuluessa.
Miehiäkään en tässä kirjoituksessa unohda. Mieheni sai ystäviltään pari vuotta sitten Fab Five –viisikon, Ted Allen, Kyan Douglas, Thom Filicia, Carson Kressley ja Jai Rodriguez, koostaman kirjan Sillä silmällä (Otava 2004), myös saman niminen tv-sarja on olemassa. Hieno teos jokaiselle itsestään huolta pitävälle trenditietoiselle miehelle! Ehkä joitakin vinkkejä ja ohjeita kaipaisin muutettavan hieman miehisempään muotoon. Mutta koostuuhan kirjan tekijäjoukko viidestä stailaamisen taidon omaavasta homomiehestä, joten ihan silmää hivelevää täydellisyyttä naisen näkövinkkelistä ei voikaan kirjalta vaatia. ;) Silti aivan ykkösteos miesten tyylitietoisuuden tien näyttäjäksi.
(Kommentti: kirjoitettu 30.7.2008, päivitetty blogiin myöhemmin)
Kesälomailijan dekkaritäkyjä
Kirjahulluna jännityksen ystävänä minun on mainittava pari romaania, joiden lukemista suosittelen myös muille dekkareiden ystäville. Stieg Larssonin kirjoittamat kirjat: Miehet jotka vihaavat naisia ja Tyttö joka leikki tulella ovat mielestäni laadukasta kirjallista viihdettä kaikille lukutoukille. Uskallan sanoa näin, vaikka vasta ensimmäinen kirja on itsellä kesken. Sen teksti on mukavan rennosti eteenpäin soljuvaa, juoni tarpeeksi nopeatempoinen ja kirja kykenee pitämään jännitystä ja mielenkiintoa yllä sivusta toiseen. Kolmatta Larssonin kirjaa en ole vielä hankkinut. Eiköhän se kuitenkin noudata samaa tyyliä ja laatutasoa kuin nuo kaksi edellä mainittuakin.
Pidän myös Henning Mankellin, Liza Marklundin ja Ilkka Remeksen tuotannosta. Kaikki jollakin tavalla helppolukuista, laadukasta dekkarikirjallisuutta. Dekkareissa arvostan juuri tekstin kepeyttä ja sujuvasti eteenpäin rullaavaa juonta. Muun tyyppisessä kirjallisuudessa koukeroisempikin teksti ja juonenkäänteet ovat usein itselle positiivisia asioita, ellei sitten ole kyse lomaviihteeksi ostetusta leppoisasta kirjasta.
(Kommentti: kirjoitettu 30.7.2008, päivitetty blogiin myöhemmin)
Pidän myös Henning Mankellin, Liza Marklundin ja Ilkka Remeksen tuotannosta. Kaikki jollakin tavalla helppolukuista, laadukasta dekkarikirjallisuutta. Dekkareissa arvostan juuri tekstin kepeyttä ja sujuvasti eteenpäin rullaavaa juonta. Muun tyyppisessä kirjallisuudessa koukeroisempikin teksti ja juonenkäänteet ovat usein itselle positiivisia asioita, ellei sitten ole kyse lomaviihteeksi ostetusta leppoisasta kirjasta.
(Kommentti: kirjoitettu 30.7.2008, päivitetty blogiin myöhemmin)
Naisen muotokuva
Millainen on hyvä äiti? Millainen on ideaalivaimo? Millainen on ihannenainen? Kuka minä olen, ja miten sovin näihin kaikkiin rooleihin yhtäaikaisesti? Kysymykset ovat ajankohtaisia kaikille tuoreille vaimoille ja äideille. Eri asia on sitten pohtivatko kaikki niitä, ja kuka mitäkin pohtii.
Blogia perustaessani mielessäni pyöri juuri edellisen kaltaisia ajatuksia. Niistä sain idean blogin punaiseen lankaan.
Maailma on erilainen äidin kuin tyttären silmin. Ja puhun tässä nyt rooleista, en eri ihmisistä kuten minä ja oma äitini, tai minä ja oma tyttäreni. Puhun minussa tapahtuneesta muutoksesta raskauden ja lapseni syntymän myötä.
Ennen raskauttani olin huomattavasti lapsellisempi. En nähnyt sitä silloin, mutta pystyn toteamaan sen näin jälkikäteen. Siihen asti minun oli pitänyt pitää huolta pääasiassa vain itsestäni. Asioiden ajattelun lähtökohtana olin minä itse. Omat tarpeeni tulivat tietysti ensin, sillä jokainen itse on oman elämänsä päätähti, vaikka muilla läheisillä onkin elämässä suuri merkitys. Raskaana ollessani huomasin yllättäen ajattelevani asioita ensiksi mahassani kasvavan lapsen kannalta. Mikä on turvallista? Onko asia järkevää hoitaa tällä vai tuolla tavalla ottaen huomioon pienen sikiön.
Vielä suurempi mullistus ajattelussani tapahtui lapsen syntymän jälkeen. Tajusin yhtäkkiä roolini muuttuneen jonkun lapsesta siihen että olinkin ensisijaisesti jonkun vanhempi. Näiden välillä on suuri ero. Ja vasta tuolloin tajusin vanhempieni minulle antaman huolenpidon ja välittämisen määrän. Tunnen olevani suuressa kiitollisuuden velassa vanhemmilleni. He ovat suorastaan loistavia ihmisiä! Toivon hartaasti että itse kykenen samanlaisiin loistosuorituksiin kuin he aikanaan.
Sitten toiseen asiaan, josta tämänkertainen blogi-kirjoitukseni sai kipinänsä. Internet-yhteydessämme on viime aikoina ollut vikaa säännöllisin väliajoin. Taas tänään nettiselaimen avatessani tuli ilmoitus: ”Cannot find server”. Ongelma on rasittava, sillä nettiyhteyden toivoisi toimivan silloin kun sitä tarvitsee.
Tästä tuli mieleeni verrattavissa oleva tilanne äitien kohdalla. Äideille toimintakatkokset eivät ole sallittuja. Yhteyden äidin ja lapsen välillä on aina oltava avoinna ja toimintakunnossa. Äidin on oltava saatavilla kun häntä tarvitaan. Näin ei ehkä kuitenkaan kaikkien äitien ja lasten kohdalla ole. On erilaisia perheitä, erilaisia tilanteita, erilaisia ihmisiä.
Äitien jaksaminen on lasten kannalta tärkeä asia. Äitikin tarvitsee omia ”karkkipäiviä” tai ainakin hetkiä, jolloin hän voi tehdä mitä häntä itseään huvittaa. Äitikin tarvitsee huomioimista, paapomista ja välittämistä, jotta jaksaa huomioida, paapoa ja välittää muista.
Tästä ajatus juoksee edelleen eteenpäin. Nykyään kiinnitetään paljon huomiota äitien jaksamiseen. Äitiysneuvolassa keskitytään ensisijaisesti raskaana olevaan äitiin. Synnytyksessä äiti ja lapsi ovat päätähtiä. Lastenneuvolassa puhutaan äidin jaksamisesta samalla kun seurataan vauvan ja lapsen kehitystä. Mihin ovat jääneet isät? Kuka huolehtisi isistä?
Nykyaikaisen naisen yksi parhaista tehtävistä vaimona ja puolisona onkin mielestäni antaa miehelle aikaansa, huomiotaan ja välittämistään. Arvostaa miestään ihmisenä ja kunnioittaa hänen mielipiteitään. Hyväksyä hänen erilaiset tapansa tehdä asioita. Tunnistaa asiat ja piirteet, joissa hän on hyvä tai parempi kuin mitä itse on, ja antaa miehelle tilaa hoitaa sellaiset asiat ilman sen suurempaa asioihin puuttumista. Ja kyllä, miehelläkin on hyviä taitoja. Ne vain välillä tuppaavat unohtumaan kaiken kodin- ja lastenhoitohässäkän keskellä, jossa naisellisista avuista ja osaamisesta on paljon apua. Vaimokin voi pitää vastavuoroisesti huolta miehestään ja välillä paapoa häntä. Kyllä mieskin sen on ansainnut. :)
Nykyaikaisen miehen rooli ei mielestäni ole helppo, jos ei naisenkaan. Miehen tulisi nykyihanteiden mukaan olla tasa-arvoinen. Antaa naiselle yhtäläiset oikeudet päättää asioista. Hänen tulisi osallistua yhtälailla kodin- ja lastenhoitoon. Miehen tulisi kuitenkin säilyttää miehisyytensä, jotta hän ei ole tossukka. On arvostettavaa että mies pärjää työurallaan ja tuo kotiin kohtuullisen palkkatulon, ainakin yhtä suuren kuin nainen. Muutenhan voi päätellä että nainen elättää perheensä, ja se jos mikä on tosimiehelle häpeäksi. Miehen tulee selviytyä perinteisistä miesten töistä, alkaen sulakkeen vaihdosta ja nurmikon leikkaamisesta aina erilaisiin remontointi- ja korjaustöihin, ja mielellään myös putki- ja sähkötöihin saakka, mutta kuitenkin hallita edes auttavasti irronneen napin kiinni ompelu ja paitojensa silitys. Ja missä kulkee raja tossukan ja ylimachon sovinistikarjun välillä, on vaikea määritellä.
Nykyaikaisen miehen tulee olla kaikissa asioissa vaimonsa huomioon ottava, eivätkä herrasmiehen tavatkaan ole pahitteeksi. Siinä miehen siis tulee olla vanhanaikainen. Naiselle on kohteliasta avata ovi, päästää nainen kulkemaan edellä, antaa naisen valita ensin riippumatta siitä mitä ollaan valitsemassa ja tuoda hänelle suklaata ja kukkia aina silloin tällöin, tai muistaa häntä jollain muulla tavalla, jotta nainen ilahtuu ja pysyy onnellisena. Toisaalta hänen on oltava uudenaikainen. Miehen asiat eivät enää aina ja yksiselitteisesti mene naisen asioiden edelle. Vaimon huolet ja mieltä askarruttavat kysymykset ovat nykyään yhtä tärkeitä kuin miehenkin. Nykyaikainen mies kuuntelee mitä vaimolla on sydämellään, riippumatta vuorokauden ajasta, siitä onko kiire vai ei, äänensävystä jolla nainen puhuu, kuinka pitkästi hän asian kertoo ja siitä kuinka tärkeästä tai vähäpätöisestä asiasta miehen mielestä on kyse.
Samaan aikaan kun me naiset siis olemme ”päässeet livistämään” perheenpään määräysvallan alta ja saaneet sälytettyä puolet kotitöistä miestemme kontolle, vaadimme hanakasti miestä edelleen noudattamaan vanhanaikaisia kohteliaisuussääntöjä ja tapoja, jotka eivät tietenkään koske vastavuoroisesti meitä itseämme. Toisaalta, naisen rooli on monimuotoistunut. Nainen voi nykyään samanaikaisesti ahertaa kunnianhimoisesti työssään uraa luoden, ja samalla pyrkiä olemaan mahdollisimman kannustava ja lastensa elämässä aktiivisesti vaikuttava äiti. Jos nainen uhraa perheensä työn tähden, häntä saatetaan pitää kylmänä uraihmisenä. Jos hän taas uhraa työuran perheensä tähden, voidaan häntä syyttää mahdollisuuksiensa ja lahjojensa hukkaamisesta tai pitää jopa jollain tavalla lahjattomana kun ei ole pystynyt saavuttamaan elämässään jotain ammatillisesti kunnioitettavaa. Vaikkakin lasten kasvatus kunniallisiksi ja järkeviksi, itse pärjääviksi aikuisiksi on varmaan yksi hienoimmista asioista, joita vanhempi voi elämässään saavuttaa. Ainakin minun mielestäni.
Muistakaamme siis aina silloin tällöin vähän paapoa ihania miehiämme ja lapsiamme. Ja samaten aina säännöllisin väliajoin vaatia pientä paapomista rakkailtamme. Kyllä me naiset olemme sen aina välillä ansainneet. Olkaamme ihania toisillemme! Aurinkoista heinäkuun loppua kaikille!
-Vesta
(kommentti: kirjoitettu 29.7.2008, päivitetty blogiin myöhemmin)
Blogia perustaessani mielessäni pyöri juuri edellisen kaltaisia ajatuksia. Niistä sain idean blogin punaiseen lankaan.
Maailma on erilainen äidin kuin tyttären silmin. Ja puhun tässä nyt rooleista, en eri ihmisistä kuten minä ja oma äitini, tai minä ja oma tyttäreni. Puhun minussa tapahtuneesta muutoksesta raskauden ja lapseni syntymän myötä.
Ennen raskauttani olin huomattavasti lapsellisempi. En nähnyt sitä silloin, mutta pystyn toteamaan sen näin jälkikäteen. Siihen asti minun oli pitänyt pitää huolta pääasiassa vain itsestäni. Asioiden ajattelun lähtökohtana olin minä itse. Omat tarpeeni tulivat tietysti ensin, sillä jokainen itse on oman elämänsä päätähti, vaikka muilla läheisillä onkin elämässä suuri merkitys. Raskaana ollessani huomasin yllättäen ajattelevani asioita ensiksi mahassani kasvavan lapsen kannalta. Mikä on turvallista? Onko asia järkevää hoitaa tällä vai tuolla tavalla ottaen huomioon pienen sikiön.
Vielä suurempi mullistus ajattelussani tapahtui lapsen syntymän jälkeen. Tajusin yhtäkkiä roolini muuttuneen jonkun lapsesta siihen että olinkin ensisijaisesti jonkun vanhempi. Näiden välillä on suuri ero. Ja vasta tuolloin tajusin vanhempieni minulle antaman huolenpidon ja välittämisen määrän. Tunnen olevani suuressa kiitollisuuden velassa vanhemmilleni. He ovat suorastaan loistavia ihmisiä! Toivon hartaasti että itse kykenen samanlaisiin loistosuorituksiin kuin he aikanaan.
Sitten toiseen asiaan, josta tämänkertainen blogi-kirjoitukseni sai kipinänsä. Internet-yhteydessämme on viime aikoina ollut vikaa säännöllisin väliajoin. Taas tänään nettiselaimen avatessani tuli ilmoitus: ”Cannot find server”. Ongelma on rasittava, sillä nettiyhteyden toivoisi toimivan silloin kun sitä tarvitsee.
Tästä tuli mieleeni verrattavissa oleva tilanne äitien kohdalla. Äideille toimintakatkokset eivät ole sallittuja. Yhteyden äidin ja lapsen välillä on aina oltava avoinna ja toimintakunnossa. Äidin on oltava saatavilla kun häntä tarvitaan. Näin ei ehkä kuitenkaan kaikkien äitien ja lasten kohdalla ole. On erilaisia perheitä, erilaisia tilanteita, erilaisia ihmisiä.
Äitien jaksaminen on lasten kannalta tärkeä asia. Äitikin tarvitsee omia ”karkkipäiviä” tai ainakin hetkiä, jolloin hän voi tehdä mitä häntä itseään huvittaa. Äitikin tarvitsee huomioimista, paapomista ja välittämistä, jotta jaksaa huomioida, paapoa ja välittää muista.
Tästä ajatus juoksee edelleen eteenpäin. Nykyään kiinnitetään paljon huomiota äitien jaksamiseen. Äitiysneuvolassa keskitytään ensisijaisesti raskaana olevaan äitiin. Synnytyksessä äiti ja lapsi ovat päätähtiä. Lastenneuvolassa puhutaan äidin jaksamisesta samalla kun seurataan vauvan ja lapsen kehitystä. Mihin ovat jääneet isät? Kuka huolehtisi isistä?
Nykyaikaisen naisen yksi parhaista tehtävistä vaimona ja puolisona onkin mielestäni antaa miehelle aikaansa, huomiotaan ja välittämistään. Arvostaa miestään ihmisenä ja kunnioittaa hänen mielipiteitään. Hyväksyä hänen erilaiset tapansa tehdä asioita. Tunnistaa asiat ja piirteet, joissa hän on hyvä tai parempi kuin mitä itse on, ja antaa miehelle tilaa hoitaa sellaiset asiat ilman sen suurempaa asioihin puuttumista. Ja kyllä, miehelläkin on hyviä taitoja. Ne vain välillä tuppaavat unohtumaan kaiken kodin- ja lastenhoitohässäkän keskellä, jossa naisellisista avuista ja osaamisesta on paljon apua. Vaimokin voi pitää vastavuoroisesti huolta miehestään ja välillä paapoa häntä. Kyllä mieskin sen on ansainnut. :)
Nykyaikaisen miehen rooli ei mielestäni ole helppo, jos ei naisenkaan. Miehen tulisi nykyihanteiden mukaan olla tasa-arvoinen. Antaa naiselle yhtäläiset oikeudet päättää asioista. Hänen tulisi osallistua yhtälailla kodin- ja lastenhoitoon. Miehen tulisi kuitenkin säilyttää miehisyytensä, jotta hän ei ole tossukka. On arvostettavaa että mies pärjää työurallaan ja tuo kotiin kohtuullisen palkkatulon, ainakin yhtä suuren kuin nainen. Muutenhan voi päätellä että nainen elättää perheensä, ja se jos mikä on tosimiehelle häpeäksi. Miehen tulee selviytyä perinteisistä miesten töistä, alkaen sulakkeen vaihdosta ja nurmikon leikkaamisesta aina erilaisiin remontointi- ja korjaustöihin, ja mielellään myös putki- ja sähkötöihin saakka, mutta kuitenkin hallita edes auttavasti irronneen napin kiinni ompelu ja paitojensa silitys. Ja missä kulkee raja tossukan ja ylimachon sovinistikarjun välillä, on vaikea määritellä.
Nykyaikaisen miehen tulee olla kaikissa asioissa vaimonsa huomioon ottava, eivätkä herrasmiehen tavatkaan ole pahitteeksi. Siinä miehen siis tulee olla vanhanaikainen. Naiselle on kohteliasta avata ovi, päästää nainen kulkemaan edellä, antaa naisen valita ensin riippumatta siitä mitä ollaan valitsemassa ja tuoda hänelle suklaata ja kukkia aina silloin tällöin, tai muistaa häntä jollain muulla tavalla, jotta nainen ilahtuu ja pysyy onnellisena. Toisaalta hänen on oltava uudenaikainen. Miehen asiat eivät enää aina ja yksiselitteisesti mene naisen asioiden edelle. Vaimon huolet ja mieltä askarruttavat kysymykset ovat nykyään yhtä tärkeitä kuin miehenkin. Nykyaikainen mies kuuntelee mitä vaimolla on sydämellään, riippumatta vuorokauden ajasta, siitä onko kiire vai ei, äänensävystä jolla nainen puhuu, kuinka pitkästi hän asian kertoo ja siitä kuinka tärkeästä tai vähäpätöisestä asiasta miehen mielestä on kyse.
Samaan aikaan kun me naiset siis olemme ”päässeet livistämään” perheenpään määräysvallan alta ja saaneet sälytettyä puolet kotitöistä miestemme kontolle, vaadimme hanakasti miestä edelleen noudattamaan vanhanaikaisia kohteliaisuussääntöjä ja tapoja, jotka eivät tietenkään koske vastavuoroisesti meitä itseämme. Toisaalta, naisen rooli on monimuotoistunut. Nainen voi nykyään samanaikaisesti ahertaa kunnianhimoisesti työssään uraa luoden, ja samalla pyrkiä olemaan mahdollisimman kannustava ja lastensa elämässä aktiivisesti vaikuttava äiti. Jos nainen uhraa perheensä työn tähden, häntä saatetaan pitää kylmänä uraihmisenä. Jos hän taas uhraa työuran perheensä tähden, voidaan häntä syyttää mahdollisuuksiensa ja lahjojensa hukkaamisesta tai pitää jopa jollain tavalla lahjattomana kun ei ole pystynyt saavuttamaan elämässään jotain ammatillisesti kunnioitettavaa. Vaikkakin lasten kasvatus kunniallisiksi ja järkeviksi, itse pärjääviksi aikuisiksi on varmaan yksi hienoimmista asioista, joita vanhempi voi elämässään saavuttaa. Ainakin minun mielestäni.
Muistakaamme siis aina silloin tällöin vähän paapoa ihania miehiämme ja lapsiamme. Ja samaten aina säännöllisin väliajoin vaatia pientä paapomista rakkailtamme. Kyllä me naiset olemme sen aina välillä ansainneet. Olkaamme ihania toisillemme! Aurinkoista heinäkuun loppua kaikille!
-Vesta
(kommentti: kirjoitettu 29.7.2008, päivitetty blogiin myöhemmin)
tiistai 29. heinäkuuta 2008
Still (net)shopping
Miesten ikuinen kauhistuksen aihe tuntuu olevan naisten kyky shoppailla pitkään ja hartaasti. Tästä kertoo hauskalla tavalla mm. seuraava hääkakun koriste, jonka bongasin reilu vuosi sitten netistä: http://www.juhlantaika.fi/product_info.php?cPath=44&products_id=3683&osCsid=5160f89f2d1577bfbd53bbe874d419cd. Sulhoparka patsastelee yksin kakkukoristeessa, eikä morsianta näy. Morsiamen paikalla on vain kyltti, jossa lukee: "Still shopping". Itse en tuota omaan hääkakkuuni ottaisi, mutta huumori on koristeessa kyllä nasevasti kohdallaan!
"Kaikki naiset rakastavat shoppailua", luki joskus jossain lehdestä lukemassani artikkelissa. Itse taidan olla poikkeus tuohon sääntöön. Jos suinkin kykenen välttämään Helsingin keskustaan kauppoihin lähtemisen, jätän sen väliin tai siirrän menoa niin pitkälle kuin mahdollista. Oma kauhuskenaarioni on Stockan Hullut päivät tai Sellon ostoskeskus joulusesonkiaikaan. Tietysti hienoja aikoja kelpohintaisia löytöjä etsiville ja kauppakeskuksen joulunalushulinaa rakastaville.
Arvostan toki tuotteita, joita ei ole hinnalla pilattu, mutta tuntuu että putiikkien väenpaljouden seassa tarpominen on liian kova hinta siitä. Olen tullut tulokseen että mieluummin maksan hieman enemmän laatutavarasta ja siitä että saan shoppailla rauhassa. Joulustakin pidän paljon - se on yksi vuoden suosikkijuhlistani - mutta eniten pidän siinä siitä, että voi kotona rauhassa valmistautua jouluun, leipoa ja kokkailla jouluruokia, siivota ja koristella kotia joulukuntoon ja haistella joulukuusen havujen, piparkakkujen ja muita jouluun kuuluvia tuoksuja.
Olenkin alkanut kaukaaviisaana hankkia joululahjoja jo hyvissä ajoin etukäteen. Aina kun näen jotain kivaa, joka tuo mieleen jonkun tutun tai tiedän että hän pitäisi lahjasta, hankin lahjan heti paikalla. Usein "jotain kivaa" on joku kirja, jonka tiedän saattavan kiinnostaa lahjan saajaa. Kirjakerhoon kuuluminen tuo tällaisia kirjoja säännöllisin väliajoin eteen. Tätä nykyä minulla onkin makuuhuoneen kaapin ylähyllyllä lahjoille omistettu hylly, josta löytyy kaikkea mukavaa. Hyvä vinkki muuten muillekin aloitteleville täydellisille kotirouville! Lahjan hankinnan kanssa ei tule kiire kun on mistä valita. Lähimmille ihmisille nimittäin löytyy aika usein jotain mukavaa, joka saattaa odottaa kaapin hyllyllä jopa puolitoista vuotta ennen kuin annan sen joulu-, nimi-, syntymäpäivä- tai muuksi lahjaksi.
Kuitenkaan en lue itseäni anti-shoppailijaksi, sillä uusien vaatteiden, meikkien, hajuvesien, kirjojen - etenkin uusien kirjojen, sillä olen hulluna kirjoihin, oikea lukutoukka - huonekalujen, sisustustavaroiden, kokkausvälineiden, mausteiden ynnä muiden hankkiminen ja saaminen on mukavaa. Kampaajalla käynti ja uusi hiusväri tai raidat ja uudenlainen hiusmalli on itselle iloa tuottava asia. Vaihtelu virkistää aina - ja olen luonteeltani sellainen että se on tarpeellistakin tietyssä määrin aina välillä etten tylsisty - oli sitten kyse hiuksista tai huonekalujen järjestyksestä, tauluista tai vaikka verhojen ja tyynyjen väristä. Kuntosalilla kuntoilu tai ryhmäliikunta- ja -tanssitunneilla käyminen on ehdottomasti palkitsevampaa kuin yksin tv:n ääressä dvd-valmentajan tahtiin biccaaminen (lue yleistermiksi kaikenlaiselle aerobicille, pilatekselle, joogalle, ym.). Pidän siis shoppailusta tietyssä määrin, myönnettäköön. Ja joskus jopa haksahdan aletuotteisiin, kun kerran halvalla sai...
Silti yritän nykyään välttää turhaa tuhlaamista ja turhia hankintoja. Olen tullut melkoisen ympäristötietoiseksi. Haluan kotiini ympäristösähköä. Käytän energiansäästölamppuja. Olen hommannut vauvalle kestovaippoja (joiden käytön opettelu tosin on vielä hieman vaiheessa). Kiinnitän huomiota sähkön ja veden käyttöön. Ostin ompelukoneen käytettynä (tosin onneksi perushuollettuna ja erikoistakuulla varustettuna). Olen innostunut luomutuotteista ja suosin lähellä tuotettuja tuotteita pitkien matkojen takaa tuotujen tuontiartikkelien sijaan. Toisin sanoen arvostan periaatetta: suosi suomalaista! Tästä tuli taas mieleeni mainita: kokeilkaa spelttiä. Loistavaa etenkin sämpylöissä ja letuissa.
Samaa ympäristötietoisuutta ja tiedostamista hyödykkeiden ja turhakkeiden suhteen yritän sivumennen iskostaa myös mieheni ja myöhemmin myös lapsieni ajatteluun (vauva on vielä niin pieni ettei taida vielä moisista paljon ymmärtää). Jokainen tekee omat valintansa, enkä tuomitse turhakkeiden ja muiden ylellisyystuotteiden shoppailua rakastavia. Ympäristöasioiden ja ilmastonmuutoksen huomioimisen, keinojen keksimisen ja käyttöön ottamisen tulisi mielestäni lähteä ennemminkin valtioiden johtajien ja yritysten taholta kuin yksittäisen kuluttajan toimesta. Kuitenkin, jokainen voi vaikuttaa omalla pienellä panoksellaan. Ei yksi kertakäyttövaipan sijaan käytetty kestovaippa päivässä hukkaan mene! Se tuntuu kovin pieneltä määrältä, mutta tekee yhteensä 365 vaippaa vuodessa! Se on jo jotakin. Ja jos seinänaapurit tekisivät saman, päätyisi kaatopaikalle yli 1000 vaippaa vähemmän vuodessa.
Vauvan myötä oma aika on kutistunut minimiin. Tiedän että lapsen kasvaessa omaa aikaa alkaa pikkuhiljaa jäämään taas enemmän, joten asia ei huolestuta minua ainakaan vielä kovin paljon. ;) Kallisarvoista omaa aikaa ei halua enää käyttää shoppailuun - aivan kuin siihen olisikaan kaiken puurtamisen (vauvan- ja kodinhoidon) jälkeen kovin paljon ylimääräistä energiaakaan - vaan tarpeelliset ostokset haluaa hoitaa mahdollisimman pikaisesti, jotta pääsee nauttimaan omasta ajasta. Shoppailu ei siten enää tunnu kuuluvan osaksi omaa aikaa, vaan se tuntuu nykyään pikemminkin velvollisuudelta.
Tätä kautta olenkin keksinyt asialle loistavan ratkaisun: nettishoppailu! Internetistä löytyy kaikenlaista vauvaperheiden tarpeisiin aina äitiys-, imetys- ja vauvanvaatteista muuhun tarpeelliseen tavaraan, kirjoista perus arjen hyödykkeisiin. Vaatteita löytyy Henkkamaukasta, Josefssonista ja Halensista aina Espritiin ja Peter Hahniin asti noin muutamia mainitakseni. Vauvatarvikkeita löytyy hyvin mm. Babyideasta ja Villiankasta. Boob- ja muita imetyspaitoja esim. Nettiemosta. Tosin vaateliikkeillä ja vauvantarvikeliikkeillä saisi olla enemmänkin virtuaalikauppapaikkoja internetissä. Luulen että kysyntää riittäisi. Lapsiperheiden äidithän ovat tunnetusti kiireisiä, ja kuitenkin ehkä yksi otollisimmista kohderyhmistä erilaisille tuotteille.
Nettitörsäämiseen en ole onneksi internetin kautta shoppaillessa livennyt, vaan ennemminkin selaillut netin kautta erilaisia katalogeja, vertaillut ja harkinnut ennen ostopäätöksen tekemistä. Netin kautta tuotteiden hintojen vertailu on käynyt mukavan helpoksi. Törsäämiseen lankeamisen luulisi tosin olevan huomattavasti helpompaa netissä kuin varsinaisissa liikkeissä ja putiikeissa asioidessa. Onneksi maksaa täytyy virtuaalikaupassakin, ainakin sitten paketin mukana tulevalla laskulla.
"Oikeisiinkin" kauppoihin ehtii vauvan kanssa aina välillä. Esimerkiksi silloin kun vauva nukkuu päiväunia vaunuissa - mikä tapahtuu hyvin usein ainakin alkuaikoina vauvan ollessa pieni - jolloin voi samalla tehdä päivän kävelylenkin ja käydä kirjastossa tai kaupassa, tai jos intoa riittää niin juuri shoppaamassa. Jos päiväkävely osuu aamupäivään tai aikaiseen iltapäivään jonakin arkipäivänä, kaupat ovat melko tyhjillään asiakkaista, jolloin shoppaaminen onnistuu ainakin omasta mielestäni miellyttävämmin, rauhallisemmin ja nopeammin ilman turhanpäiväistä ruuhkassa puikkelehtimista ja kassoilla jonottelua. Toimii hyvänä virikkeenä kaksin vauvan kanssa neljän seinän sisällä kököttelyyn kyllästyneelle äidille, kunhan muistaa pukea imetyspaidan päälle ja ottaa vauvalle vaihtovaippoja mukaan.
Itselleni shoppaus ei riitä virikkeeksi, vaan kirjasto tuntuu houkuttelevammalta vaihtoehdolta. Siellä on aina myös rauhallista ja hiljaista, jolloin vauva nukkuu varmemmin koko kirjastossa käynnin ajan.
Kaupungissamme on lisäksi tarjolla avoin päiväkoti, perhekahvila ja muita äideille, vanhemmille, vauvoille ja lapsille tarkoitettuja tapaamisia, kokoontumisia ja kerhoja, joihin olen ajatellut mennä syksymmällä mukaan. Ensi syksynä kun vauva on muutaman kuukauden ikäinen, olen suunnitellut aloittaa vauvan kanssa vauvauinnin ja muskarin. Uintiin olen jo ilmoittautunut mukaan. Mieskin suostui tulemaan mukaan vauvauintiharrastukseen, mikä on tosi kiva juttu! Toivotaan että ryhmissä on tilaa ja että pikkuneiti pitää uimisesta ja laululeikeistä.
Palatakseni takaisin tämänkertaisen kirjoituksen pääaiheeseen, shoppailuun... Pääasiallinen rajoittava tekijä vauvaperheen äidillä shoppailussa on kuitenkin se aika. Olen huomannut että oma aika ei meinaa riittää aina edes tarpeeksi pitkään nukkumiseen, saati sitten nettishoppailuun. Ehkä ihan hyvä niin. Kunhan tukka ja vaatteet pysyvät nyt sentään jonkinmoisessa kuosissa. Harmaahiireltä ei ole kiva näyttää äidinkään!
Entisaikaan vaimon tuli olla huoliteltu miestään varten. Nykyään sanoisin että sama velvollisuus pätee edelleen, jos ei nyt suoranaisesti miestä niin ainakin itseä varten. Itsensä huoltamiseen saa (ja pitää) muistaa käyttää aikaa. Olen jo tässä vauvanhoidon alkumetreillä huomannut että ajan käyttäminen omaan itseen ei enää tunnu niin tärkeältä kuin ennen. Vauva on merkityksellisempi. Silti itseään ei pidä unohtaa. Olen varma että itsestään huolta pitävällä äidillä on myös tyytyväisemmät lapset ja aviomies. =)
Ihan kuin me naiset emme olisi kauniita ja ihania aivan tällaisinaankin, liiemmin kehittämättä tai kaunistamatta. Vai mitä? ;) Hyviä öitä ja mukavaa viikkoa kaikille upeille naisille, ja vähän muillekin, jotka tätä blogia sattuvat vilkaisemaan!
- Vesta
"Kaikki naiset rakastavat shoppailua", luki joskus jossain lehdestä lukemassani artikkelissa. Itse taidan olla poikkeus tuohon sääntöön. Jos suinkin kykenen välttämään Helsingin keskustaan kauppoihin lähtemisen, jätän sen väliin tai siirrän menoa niin pitkälle kuin mahdollista. Oma kauhuskenaarioni on Stockan Hullut päivät tai Sellon ostoskeskus joulusesonkiaikaan. Tietysti hienoja aikoja kelpohintaisia löytöjä etsiville ja kauppakeskuksen joulunalushulinaa rakastaville.
Arvostan toki tuotteita, joita ei ole hinnalla pilattu, mutta tuntuu että putiikkien väenpaljouden seassa tarpominen on liian kova hinta siitä. Olen tullut tulokseen että mieluummin maksan hieman enemmän laatutavarasta ja siitä että saan shoppailla rauhassa. Joulustakin pidän paljon - se on yksi vuoden suosikkijuhlistani - mutta eniten pidän siinä siitä, että voi kotona rauhassa valmistautua jouluun, leipoa ja kokkailla jouluruokia, siivota ja koristella kotia joulukuntoon ja haistella joulukuusen havujen, piparkakkujen ja muita jouluun kuuluvia tuoksuja.
Olenkin alkanut kaukaaviisaana hankkia joululahjoja jo hyvissä ajoin etukäteen. Aina kun näen jotain kivaa, joka tuo mieleen jonkun tutun tai tiedän että hän pitäisi lahjasta, hankin lahjan heti paikalla. Usein "jotain kivaa" on joku kirja, jonka tiedän saattavan kiinnostaa lahjan saajaa. Kirjakerhoon kuuluminen tuo tällaisia kirjoja säännöllisin väliajoin eteen. Tätä nykyä minulla onkin makuuhuoneen kaapin ylähyllyllä lahjoille omistettu hylly, josta löytyy kaikkea mukavaa. Hyvä vinkki muuten muillekin aloitteleville täydellisille kotirouville! Lahjan hankinnan kanssa ei tule kiire kun on mistä valita. Lähimmille ihmisille nimittäin löytyy aika usein jotain mukavaa, joka saattaa odottaa kaapin hyllyllä jopa puolitoista vuotta ennen kuin annan sen joulu-, nimi-, syntymäpäivä- tai muuksi lahjaksi.
Kuitenkaan en lue itseäni anti-shoppailijaksi, sillä uusien vaatteiden, meikkien, hajuvesien, kirjojen - etenkin uusien kirjojen, sillä olen hulluna kirjoihin, oikea lukutoukka - huonekalujen, sisustustavaroiden, kokkausvälineiden, mausteiden ynnä muiden hankkiminen ja saaminen on mukavaa. Kampaajalla käynti ja uusi hiusväri tai raidat ja uudenlainen hiusmalli on itselle iloa tuottava asia. Vaihtelu virkistää aina - ja olen luonteeltani sellainen että se on tarpeellistakin tietyssä määrin aina välillä etten tylsisty - oli sitten kyse hiuksista tai huonekalujen järjestyksestä, tauluista tai vaikka verhojen ja tyynyjen väristä. Kuntosalilla kuntoilu tai ryhmäliikunta- ja -tanssitunneilla käyminen on ehdottomasti palkitsevampaa kuin yksin tv:n ääressä dvd-valmentajan tahtiin biccaaminen (lue yleistermiksi kaikenlaiselle aerobicille, pilatekselle, joogalle, ym.). Pidän siis shoppailusta tietyssä määrin, myönnettäköön. Ja joskus jopa haksahdan aletuotteisiin, kun kerran halvalla sai...
Silti yritän nykyään välttää turhaa tuhlaamista ja turhia hankintoja. Olen tullut melkoisen ympäristötietoiseksi. Haluan kotiini ympäristösähköä. Käytän energiansäästölamppuja. Olen hommannut vauvalle kestovaippoja (joiden käytön opettelu tosin on vielä hieman vaiheessa). Kiinnitän huomiota sähkön ja veden käyttöön. Ostin ompelukoneen käytettynä (tosin onneksi perushuollettuna ja erikoistakuulla varustettuna). Olen innostunut luomutuotteista ja suosin lähellä tuotettuja tuotteita pitkien matkojen takaa tuotujen tuontiartikkelien sijaan. Toisin sanoen arvostan periaatetta: suosi suomalaista! Tästä tuli taas mieleeni mainita: kokeilkaa spelttiä. Loistavaa etenkin sämpylöissä ja letuissa.
Samaa ympäristötietoisuutta ja tiedostamista hyödykkeiden ja turhakkeiden suhteen yritän sivumennen iskostaa myös mieheni ja myöhemmin myös lapsieni ajatteluun (vauva on vielä niin pieni ettei taida vielä moisista paljon ymmärtää). Jokainen tekee omat valintansa, enkä tuomitse turhakkeiden ja muiden ylellisyystuotteiden shoppailua rakastavia. Ympäristöasioiden ja ilmastonmuutoksen huomioimisen, keinojen keksimisen ja käyttöön ottamisen tulisi mielestäni lähteä ennemminkin valtioiden johtajien ja yritysten taholta kuin yksittäisen kuluttajan toimesta. Kuitenkin, jokainen voi vaikuttaa omalla pienellä panoksellaan. Ei yksi kertakäyttövaipan sijaan käytetty kestovaippa päivässä hukkaan mene! Se tuntuu kovin pieneltä määrältä, mutta tekee yhteensä 365 vaippaa vuodessa! Se on jo jotakin. Ja jos seinänaapurit tekisivät saman, päätyisi kaatopaikalle yli 1000 vaippaa vähemmän vuodessa.
Vauvan myötä oma aika on kutistunut minimiin. Tiedän että lapsen kasvaessa omaa aikaa alkaa pikkuhiljaa jäämään taas enemmän, joten asia ei huolestuta minua ainakaan vielä kovin paljon. ;) Kallisarvoista omaa aikaa ei halua enää käyttää shoppailuun - aivan kuin siihen olisikaan kaiken puurtamisen (vauvan- ja kodinhoidon) jälkeen kovin paljon ylimääräistä energiaakaan - vaan tarpeelliset ostokset haluaa hoitaa mahdollisimman pikaisesti, jotta pääsee nauttimaan omasta ajasta. Shoppailu ei siten enää tunnu kuuluvan osaksi omaa aikaa, vaan se tuntuu nykyään pikemminkin velvollisuudelta.
Tätä kautta olenkin keksinyt asialle loistavan ratkaisun: nettishoppailu! Internetistä löytyy kaikenlaista vauvaperheiden tarpeisiin aina äitiys-, imetys- ja vauvanvaatteista muuhun tarpeelliseen tavaraan, kirjoista perus arjen hyödykkeisiin. Vaatteita löytyy Henkkamaukasta, Josefssonista ja Halensista aina Espritiin ja Peter Hahniin asti noin muutamia mainitakseni. Vauvatarvikkeita löytyy hyvin mm. Babyideasta ja Villiankasta. Boob- ja muita imetyspaitoja esim. Nettiemosta. Tosin vaateliikkeillä ja vauvantarvikeliikkeillä saisi olla enemmänkin virtuaalikauppapaikkoja internetissä. Luulen että kysyntää riittäisi. Lapsiperheiden äidithän ovat tunnetusti kiireisiä, ja kuitenkin ehkä yksi otollisimmista kohderyhmistä erilaisille tuotteille.
Nettitörsäämiseen en ole onneksi internetin kautta shoppaillessa livennyt, vaan ennemminkin selaillut netin kautta erilaisia katalogeja, vertaillut ja harkinnut ennen ostopäätöksen tekemistä. Netin kautta tuotteiden hintojen vertailu on käynyt mukavan helpoksi. Törsäämiseen lankeamisen luulisi tosin olevan huomattavasti helpompaa netissä kuin varsinaisissa liikkeissä ja putiikeissa asioidessa. Onneksi maksaa täytyy virtuaalikaupassakin, ainakin sitten paketin mukana tulevalla laskulla.
"Oikeisiinkin" kauppoihin ehtii vauvan kanssa aina välillä. Esimerkiksi silloin kun vauva nukkuu päiväunia vaunuissa - mikä tapahtuu hyvin usein ainakin alkuaikoina vauvan ollessa pieni - jolloin voi samalla tehdä päivän kävelylenkin ja käydä kirjastossa tai kaupassa, tai jos intoa riittää niin juuri shoppaamassa. Jos päiväkävely osuu aamupäivään tai aikaiseen iltapäivään jonakin arkipäivänä, kaupat ovat melko tyhjillään asiakkaista, jolloin shoppaaminen onnistuu ainakin omasta mielestäni miellyttävämmin, rauhallisemmin ja nopeammin ilman turhanpäiväistä ruuhkassa puikkelehtimista ja kassoilla jonottelua. Toimii hyvänä virikkeenä kaksin vauvan kanssa neljän seinän sisällä kököttelyyn kyllästyneelle äidille, kunhan muistaa pukea imetyspaidan päälle ja ottaa vauvalle vaihtovaippoja mukaan.
Itselleni shoppaus ei riitä virikkeeksi, vaan kirjasto tuntuu houkuttelevammalta vaihtoehdolta. Siellä on aina myös rauhallista ja hiljaista, jolloin vauva nukkuu varmemmin koko kirjastossa käynnin ajan.
Kaupungissamme on lisäksi tarjolla avoin päiväkoti, perhekahvila ja muita äideille, vanhemmille, vauvoille ja lapsille tarkoitettuja tapaamisia, kokoontumisia ja kerhoja, joihin olen ajatellut mennä syksymmällä mukaan. Ensi syksynä kun vauva on muutaman kuukauden ikäinen, olen suunnitellut aloittaa vauvan kanssa vauvauinnin ja muskarin. Uintiin olen jo ilmoittautunut mukaan. Mieskin suostui tulemaan mukaan vauvauintiharrastukseen, mikä on tosi kiva juttu! Toivotaan että ryhmissä on tilaa ja että pikkuneiti pitää uimisesta ja laululeikeistä.
Palatakseni takaisin tämänkertaisen kirjoituksen pääaiheeseen, shoppailuun... Pääasiallinen rajoittava tekijä vauvaperheen äidillä shoppailussa on kuitenkin se aika. Olen huomannut että oma aika ei meinaa riittää aina edes tarpeeksi pitkään nukkumiseen, saati sitten nettishoppailuun. Ehkä ihan hyvä niin. Kunhan tukka ja vaatteet pysyvät nyt sentään jonkinmoisessa kuosissa. Harmaahiireltä ei ole kiva näyttää äidinkään!
Entisaikaan vaimon tuli olla huoliteltu miestään varten. Nykyään sanoisin että sama velvollisuus pätee edelleen, jos ei nyt suoranaisesti miestä niin ainakin itseä varten. Itsensä huoltamiseen saa (ja pitää) muistaa käyttää aikaa. Olen jo tässä vauvanhoidon alkumetreillä huomannut että ajan käyttäminen omaan itseen ei enää tunnu niin tärkeältä kuin ennen. Vauva on merkityksellisempi. Silti itseään ei pidä unohtaa. Olen varma että itsestään huolta pitävällä äidillä on myös tyytyväisemmät lapset ja aviomies. =)
Ihan kuin me naiset emme olisi kauniita ja ihania aivan tällaisinaankin, liiemmin kehittämättä tai kaunistamatta. Vai mitä? ;) Hyviä öitä ja mukavaa viikkoa kaikille upeille naisille, ja vähän muillekin, jotka tätä blogia sattuvat vilkaisemaan!
- Vesta
torstai 24. heinäkuuta 2008
Lapsiperheen murkinat ja imetys
Hankin kirjan, jossa on lapsiperheen tarpeisiin sopivia reseptejä. Aila Paganus, Helena Voutilainen: Herkullista kotiruokaa lapselle (Tammi 2005).
Kirjassa on ruokaohjeiden lisäksi tietoa ja neuvoja vauvan syömiseen, kiinteiden ruokien syömisen opetteluun ja hyvään ravitsemukseen liittyen. Kirjassa on huomioitu myös kasvisruokavalio, allergiat ja eri ikäisille sopivat ruoat vauvasta koko perheen aterioihin. Vielä en ole ohjeita testannut, sillä vauva on vielä täysimetyksellä. Hyvältä kuitenkin vaikuttaa reseptiohjeiden perusteella!
Kirjassa on neuvoja ensimmäisen vuoden syömistavoitteista. Ensimmäisen kolmen kuukauden aikana rintamaito - tai korvike - on paras vaihtoehto. Siitä puolen vuoden ikään saakka on suositeltua jatkaa täysimetystä ja sen jälkeen totuttaa lapsi hiljalleen kiinteään ruokaan esim. kasvis-, hedelmä- ja marjasoseiden sekä kiisseleiden ja kasvisraasteiden avulla, kuten peruna, banaani, omena, päärynä, kurkku ja porkkana. Kirjasta löytyy ohjeet edelleen tuosta eteenpäin aina noin 1-vuotiaaseen saakka.
Tutkin netistä löytyvän tietouden avulla täysimetyksestä ja kiinteisiin ruokiin totuttamisesta annettuja suosituksia. Täysimetystä suositellaan Suomessa äideille annettavan ohjeistuksen mukaan ainakin 6 kk:n ikään saakka. LLLI (La Leche League International) ja AAP (American Academy of Pediatrics) ovat antaneet samanlaiset suositukset. Suomessa imetystä kiinteiden ruokien ohella suositellaan ainakin yhden vuoden ikään asti, ja sen jälkeen niin pitkään kuin äiti ja lapsi itse haluavat. WHO:n (World Health Organization) uusi suositus on jatkaa täysimetystä 6 kk:n ikään saakka ja imetystä kiinteiden ruokien ohella aina kahteen ikävuoteen saakka. Lisää tietoa aiheesta löytyy mm. seuraavien linkkien kautta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Imetys
http://imetystukilista.net/sivut/index.php?option=com_content&task=category§ionid=9&id=31&Itemid=133
http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk1/lastenruokasuositukset.shtml
täällä myös tietoutta imetyssuositusten historiasta
Suomen lastenlääkäriyhdistys (SLY) on ottanut kantaa Suomen sosiaali- ja terveysministeriön ja WHO:n antamiin imetyssuosituksiin. Yhdistyksen mukaan täysimetyksen jatkaminen 6 kk:n ikään saakka ja osittaisimetyksen 1-vuotiaaksi saakka soveltuu parhaiten kehitysmaihin, mutta Suomen oloissa riittäisi lyhyempikin imetys. Tässä linkki artikkeliin: http://www.suomenlastenlaakariyhdistys.fi/suositukset/LS_4_2002.html.
Imetystukilistan sivuilta löytyy paljon tietoa imetyksestä ja neuvoja imetysongelmiin:
http://imetystukilista.net/
Imetyksen tuki Ry:llä on myös imetystukipuhelin:
http://www.imetys.fi/itu/
Imetysportaali löytyy osoitteesta:
http://www.imetys.fi/
Palataan takaisin resepteihin. Tässä mukavia linkkejä resepteihin netissä. Näitä en ole vielä itse paljon testannut.
http://www.speltti.com/reseptit.php
http://www.mooseksenvilja.com/reseptit.php
http://www.hellapoliisi.fi/
Isoäiti Violetin kokkausvinkkejä http://www.fruitfromwashington.com/Recipes/tips.htm
Samassa paikkaa muitakin perinteisen ruoanlaiton mukaisia reseptejä http://www.fruitfromwashington.com/Recipes/recipes.htm
Hauska terveellisten ruoka-aineiden ostoslista http://printables.familyeducation.com/tv/printables/HealthyShoppingList.pdf
Kokoa oma online-keittokirja http://www.midwestliving.com/app/mycookbook/?_requestid=1336233
-Vesta
Kirjassa on ruokaohjeiden lisäksi tietoa ja neuvoja vauvan syömiseen, kiinteiden ruokien syömisen opetteluun ja hyvään ravitsemukseen liittyen. Kirjassa on huomioitu myös kasvisruokavalio, allergiat ja eri ikäisille sopivat ruoat vauvasta koko perheen aterioihin. Vielä en ole ohjeita testannut, sillä vauva on vielä täysimetyksellä. Hyvältä kuitenkin vaikuttaa reseptiohjeiden perusteella!
Kirjassa on neuvoja ensimmäisen vuoden syömistavoitteista. Ensimmäisen kolmen kuukauden aikana rintamaito - tai korvike - on paras vaihtoehto. Siitä puolen vuoden ikään saakka on suositeltua jatkaa täysimetystä ja sen jälkeen totuttaa lapsi hiljalleen kiinteään ruokaan esim. kasvis-, hedelmä- ja marjasoseiden sekä kiisseleiden ja kasvisraasteiden avulla, kuten peruna, banaani, omena, päärynä, kurkku ja porkkana. Kirjasta löytyy ohjeet edelleen tuosta eteenpäin aina noin 1-vuotiaaseen saakka.
Tutkin netistä löytyvän tietouden avulla täysimetyksestä ja kiinteisiin ruokiin totuttamisesta annettuja suosituksia. Täysimetystä suositellaan Suomessa äideille annettavan ohjeistuksen mukaan ainakin 6 kk:n ikään saakka. LLLI (La Leche League International) ja AAP (American Academy of Pediatrics) ovat antaneet samanlaiset suositukset. Suomessa imetystä kiinteiden ruokien ohella suositellaan ainakin yhden vuoden ikään asti, ja sen jälkeen niin pitkään kuin äiti ja lapsi itse haluavat. WHO:n (World Health Organization) uusi suositus on jatkaa täysimetystä 6 kk:n ikään saakka ja imetystä kiinteiden ruokien ohella aina kahteen ikävuoteen saakka. Lisää tietoa aiheesta löytyy mm. seuraavien linkkien kautta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Imetys
http://imetystukilista.net/sivut/index.php?option=com_content&task=category§ionid=9&id=31&Itemid=133
http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk1/lastenruokasuositukset.shtml
täällä myös tietoutta imetyssuositusten historiasta
Suomen lastenlääkäriyhdistys (SLY) on ottanut kantaa Suomen sosiaali- ja terveysministeriön ja WHO:n antamiin imetyssuosituksiin. Yhdistyksen mukaan täysimetyksen jatkaminen 6 kk:n ikään saakka ja osittaisimetyksen 1-vuotiaaksi saakka soveltuu parhaiten kehitysmaihin, mutta Suomen oloissa riittäisi lyhyempikin imetys. Tässä linkki artikkeliin: http://www.suomenlastenlaakariyhdistys.fi/suositukset/LS_4_2002.html.
Imetystukilistan sivuilta löytyy paljon tietoa imetyksestä ja neuvoja imetysongelmiin:
http://imetystukilista.net/
Imetyksen tuki Ry:llä on myös imetystukipuhelin:
http://www.imetys.fi/itu/
Imetysportaali löytyy osoitteesta:
http://www.imetys.fi/
Palataan takaisin resepteihin. Tässä mukavia linkkejä resepteihin netissä. Näitä en ole vielä itse paljon testannut.
http://www.speltti.com/reseptit.php
http://www.mooseksenvilja.com/reseptit.php
http://www.hellapoliisi.fi/
Isoäiti Violetin kokkausvinkkejä http://www.fruitfromwashington.com/Recipes/tips.htm
Samassa paikkaa muitakin perinteisen ruoanlaiton mukaisia reseptejä http://www.fruitfromwashington.com/Recipes/recipes.htm
Hauska terveellisten ruoka-aineiden ostoslista http://printables.familyeducation.com/tv/printables/HealthyShoppingList.pdf
Kokoa oma online-keittokirja http://www.midwestliving.com/app/mycookbook/?_requestid=1336233
-Vesta
Virtuaalista tukea vauvanhoitoon
Ehdinkin vielä päivittää blogiin netistä löytämäni linkit vauva- ja lapsiperheille.
http://kaksplus.fi/ täällä mm. keskustelupalsta
http://www.vauva.fi/
http://www.parents.com/baby/
http://babyuniversity.com/
http://www.breastfeeding.com/ jossa tietoa imetyksestä, vauvan- ja taloudenhoidosta, tuolta löytyy myös hupaisia siivousvinkkejä uusille äideille, muille kiireisille ja laiskureille http://www.breastfeeding.com/lighter_side/lighter_side_cleaning.html
http://www.homeandfamilynetwork.com/baby/index.html
http://www.familyeducation.com/home/
http://premium.ivillage.com/pbp/info
http://www.pregnancy.org/ jossa mm. huippuvinkit uusille äideille http://www.pregnancy.org/article.php?sid=2900
http://www.momjunction.com/
Löysin myös vanhemmille tarkoitetun aamuaikataulun suunnittelupohjan http://www.organizingyourlifetheeasyway.com/adultsmorningguide.htm
Aika hyödyllisiä!
-Vesta
http://kaksplus.fi/ täällä mm. keskustelupalsta
http://www.vauva.fi/
http://www.parents.com/baby/
http://babyuniversity.com/
http://www.breastfeeding.com/ jossa tietoa imetyksestä, vauvan- ja taloudenhoidosta, tuolta löytyy myös hupaisia siivousvinkkejä uusille äideille, muille kiireisille ja laiskureille http://www.breastfeeding.com/lighter_side/lighter_side_cleaning.html
http://www.homeandfamilynetwork.com/baby/index.html
http://www.familyeducation.com/home/
http://premium.ivillage.com/pbp/info
http://www.pregnancy.org/ jossa mm. huippuvinkit uusille äideille http://www.pregnancy.org/article.php?sid=2900
http://www.momjunction.com/
Löysin myös vanhemmille tarkoitetun aamuaikataulun suunnittelupohjan http://www.organizingyourlifetheeasyway.com/adultsmorningguide.htm
Aika hyödyllisiä!
-Vesta
Täydellinen kotirouva
Heips,
Taas on viikkoja vierähtänyt viime kirjoituksesta. Vauvatalossa eläminen on kiireistä puuhaa! Jonkinlainen arkirutiini on saatu käyntiin. :) Vauva on alkanut nyt lähemmäs 2 kk iässä oppia että yö on nukkumista ja päivä valvomista varten. Kotitöiden tekeminen vauvanhoidon ohella on alkanut sujua paremmin, eikä huusholli näytä enää sekatavarakaupan varastolta, poikamiesboksilta tai opiskelijakämpältä.
Olen hurahtanut katsomaan Serranon perhe -sarjaa lähes päivittäin (riippuu siitä ehdinkö). Toinen addiktoiva sarja on keskiviikkoisin tuleva Täydellinen kotirouva, jota emännöi Anthea Turner. Siinä Anthea kouluttaa kahta tunaroivaa kotirouvaa ja opastaa paremman taloudenhoidon, siivouksen ja kutsujen emännöinnin saloihin. Tässä linkki ohjelman tietoihin: http://www.mtv3.fi/ava/ (etsi keskiviikon ohjelmatiedot ja sieltä Täydellinen kotirouva) tai BBC:n tiedot sarjasta http://www.bbc.co.uk/programmes/b006t7rt.
Anthealta taloudenhoito näyttää sujuvan ja sarjasta saa loistavia vinkkejä. Pienenä sivuhuomiona tosin todettakoon, että Anthea on sikäli eriarvoisessa asemassa suhteessa tavalliseen kotirouvaan, että hän on sattunut naimaan rikkaan miljonäärin ja he elävät miehen kanssa kahden hengen taloudessa ilman lapsia. Kaksi tekijää, jotka vaikuttavat ainakin omasta mielestäni melkoisesti siihen kuinka paljon aikaa ja energiaa taloudenhoitoon, siivoamiseen ja kutsujen järjestämiseen jää, kuinka hyviä mahdollisuuksia oma pieni lukaali antaa tavaroiden järkevään järjestämiseen, huonekalujen miellyttävään sijoitteluun ja kodin yleisilmeen kohentamiseen, ja minkälainen on budjetti siivoustarvikkeiden ja sisustuselementtien hankintaan, ateriasuunnitteluun ja omaan kauneudenhoitoon.
Asiasta innostuneena etsiskelin eilen illalla netistä linkkejä ja vinkkejä taloudenhoidosta. Tässä muutamia parhaista:
http://www.organizingyourlifetheeasyway.com/
http://www.mrscleannw.com/tips/
http://www.housecleaning-tips.com/
http://www.homeandfamilynetwork.com/
http://www.homeandfamilynetwork.com/decorating/care.html
http://www.thehomeguru.net/
Tuota kautta löytyy kaikenlaista kätevää ja tarpeellista, kuten:
- Miten pitää koti siistinä siivoamalla 5 minuuttia/huone/päivässä
- Keittiön siivous 15 minuutissa http://www.organizingyourlifetheeasyway.com/kitchenclean.htm
- Lastenhuoneen/makuuhuoneen siivous 15 minuutissa http://www.organizingyourlifetheeasyway.com/kidsroomcleantidy.htm
- Olohuoneen siivous 15 minuutissa http://www.organizingyourlifetheeasyway.com/livingroomclean.htm
- Siivouskalenteri/päiväaikataulu (malliversio) http://www.housecleaning-tips.com/house-cleaning-schedule.html
- Siivouksen muistilista huoneittain http://www.mrscleannw.com/tips/cleaning-checklist.html
Tänään kokeilin tuota 5 minuutin siivousta/huone vauvan nukkuessa päiväunia. Sovelsin tapaa keittiöön, olohuoneeseen ja makuuhuoneeseen. Loput huoneet siivoan samalla tyylillä huomenna. Tänään oli nimittäin lisäksi pyykkipäivä ja aika on mennyt mukavasti pyykkejä lajitellessa, pestessä ja puhtaita pyykkejä kaappeihin viikatessa. Olen saanut tänään melkoisesti aikaan. On kerrankin tyytyväinen olo.
Nyt taitaa pikkuprinsessa herätä päikkäreiltä. Joten ensi kertaan! Siivousintoa kaikille!
-Vesta
Taas on viikkoja vierähtänyt viime kirjoituksesta. Vauvatalossa eläminen on kiireistä puuhaa! Jonkinlainen arkirutiini on saatu käyntiin. :) Vauva on alkanut nyt lähemmäs 2 kk iässä oppia että yö on nukkumista ja päivä valvomista varten. Kotitöiden tekeminen vauvanhoidon ohella on alkanut sujua paremmin, eikä huusholli näytä enää sekatavarakaupan varastolta, poikamiesboksilta tai opiskelijakämpältä.
Olen hurahtanut katsomaan Serranon perhe -sarjaa lähes päivittäin (riippuu siitä ehdinkö). Toinen addiktoiva sarja on keskiviikkoisin tuleva Täydellinen kotirouva, jota emännöi Anthea Turner. Siinä Anthea kouluttaa kahta tunaroivaa kotirouvaa ja opastaa paremman taloudenhoidon, siivouksen ja kutsujen emännöinnin saloihin. Tässä linkki ohjelman tietoihin: http://www.mtv3.fi/ava/ (etsi keskiviikon ohjelmatiedot ja sieltä Täydellinen kotirouva) tai BBC:n tiedot sarjasta http://www.bbc.co.uk/programmes/b006t7rt.
Anthealta taloudenhoito näyttää sujuvan ja sarjasta saa loistavia vinkkejä. Pienenä sivuhuomiona tosin todettakoon, että Anthea on sikäli eriarvoisessa asemassa suhteessa tavalliseen kotirouvaan, että hän on sattunut naimaan rikkaan miljonäärin ja he elävät miehen kanssa kahden hengen taloudessa ilman lapsia. Kaksi tekijää, jotka vaikuttavat ainakin omasta mielestäni melkoisesti siihen kuinka paljon aikaa ja energiaa taloudenhoitoon, siivoamiseen ja kutsujen järjestämiseen jää, kuinka hyviä mahdollisuuksia oma pieni lukaali antaa tavaroiden järkevään järjestämiseen, huonekalujen miellyttävään sijoitteluun ja kodin yleisilmeen kohentamiseen, ja minkälainen on budjetti siivoustarvikkeiden ja sisustuselementtien hankintaan, ateriasuunnitteluun ja omaan kauneudenhoitoon.
Asiasta innostuneena etsiskelin eilen illalla netistä linkkejä ja vinkkejä taloudenhoidosta. Tässä muutamia parhaista:
http://www.organizingyourlifetheeasyway.com/
http://www.mrscleannw.com/tips/
http://www.housecleaning-tips.com/
http://www.homeandfamilynetwork.com/
http://www.homeandfamilynetwork.com/decorating/care.html
http://www.thehomeguru.net/
Tuota kautta löytyy kaikenlaista kätevää ja tarpeellista, kuten:
- Miten pitää koti siistinä siivoamalla 5 minuuttia/huone/päivässä
- Keittiön siivous 15 minuutissa http://www.organizingyourlifetheeasyway.com/kitchenclean.htm
- Lastenhuoneen/makuuhuoneen siivous 15 minuutissa http://www.organizingyourlifetheeasyway.com/kidsroomcleantidy.htm
- Olohuoneen siivous 15 minuutissa http://www.organizingyourlifetheeasyway.com/livingroomclean.htm
- Siivouskalenteri/päiväaikataulu (malliversio) http://www.housecleaning-tips.com/house-cleaning-schedule.html
- Siivouksen muistilista huoneittain http://www.mrscleannw.com/tips/cleaning-checklist.html
Tänään kokeilin tuota 5 minuutin siivousta/huone vauvan nukkuessa päiväunia. Sovelsin tapaa keittiöön, olohuoneeseen ja makuuhuoneeseen. Loput huoneet siivoan samalla tyylillä huomenna. Tänään oli nimittäin lisäksi pyykkipäivä ja aika on mennyt mukavasti pyykkejä lajitellessa, pestessä ja puhtaita pyykkejä kaappeihin viikatessa. Olen saanut tänään melkoisesti aikaan. On kerrankin tyytyväinen olo.
Nyt taitaa pikkuprinsessa herätä päikkäreiltä. Joten ensi kertaan! Siivousintoa kaikille!
-Vesta
tiistai 15. heinäkuuta 2008
Unelmavaimon ohjeet?
Sain äidiltäni hauskan vanhan artikkelin, jossa on opastettu entisajan vaimoja hyvään taloudenhoitoon:
Valmista illallinen
Suunnittele etukäteen, mielellään edellisenä iltana, ja varmista että illallinen on valmis kun mies saapuu töistä kotiin.
Valmistele itsesi
Käytä 15 minuuttia lepäämiseen ja parantele meikkiäsi, jotta näytät virkeältä ja raikkaalta.
Ole hilpeä ja mielenkiintoinen
Yksi sinun velvollisuuksistasi on piristää hänen tylsää päiväänsä.
Siivoa sotkut
Käy talo läpi ennen kuin miehesi saapuu. Kerää ylimääräiset tavarat pois, pyyhi pölyt. Kylmempinä päivinä sytytä takkaan tuli. Hänen tarpeidensa huomioiminen takaa sinulle huikean henkilökohtaisen tyydytyksen tunteen.
Siisti lapset
Pese lasten kädet ja kasvot, kampaa heidän hiuksensa, ja jos mahdollista, vaihda heidän vaatteensa. Hehän ovat pikkuaarteita ja aviomiehesi haluaa nähdä heidät sellaisina. Minimoi kaikki melu, kuten imuri, pesukone, kuivausrumpu, ja kannusta lapsia olemaan hiljaa.
Hymyile
Ole iloinen tavatessasi miehesi, ota hänet vastaan hymyilemällä lämpimästi. Anna miehesi puhua ensin - muista että hänen keskusteluaiheensa ovat aina sinun asioitasi tärkeämpiä, sinun tärkeiden kysymysten aika on myöhemmin.
Tee illasta hänen iltansa
Älä valita jos häne on myöhässä, tai menee ulos huvituksiin ilman sinua. Ymmärrä hänen tarvettaan rentoutua töiden jälkeen. Tehtäväsi on tehdä kodista rauhan, seesteisyyden ja järjestyksen tyyssija.
Älä valita
Älä ota häntä vastaan ongelmien ja valitusten kanssa.
Tee hänen olostaan mukava
Vie hänet makuuhuoneeseen lepäämään tai nojatuoliin istumaan, ja valmista kylmä tai kuuma juoma häntä varten. Tarjoudu ottamaan kengät hänen jalastaan ja pöyhi tyynyjä. Puhu hiljaisella, rauhoittavalla ja miellyttävällä äänellä.
Älä epäile
Älä kysele hänen tekemisiään, äläkä kyseenalaista hänen päätöksiään tai vilpittömyyttään. Hän on perheenpää ja on siis aina oikeudenmukainen ja rehellinen.
(Lähde: Housekeeping monthly 5/1955: Näin vastaanotat miehesi töistä kotiin, opas hyvälle aviovaimolle)
Nykyään ovat ajat ja käytännöt hieman muuttuneet. Mutta näissä on mielestäni hyviä vinkkejä nykyajankin naisille. Ei ole pahaksi ilahduttaa miestään. Tosin nykyään mieskin voi - ja mielestäni hänen pitää - ottaa osaa taloudenhoitoon, käyväthän molemmat vanhemmat nykyään yleensä töissä. Ja vinkit soveltuvatkin siksi yhtälailla myös miehille. Meitä naisia saa ilahduttaa myös muina päivinä kuin syntymä- tai äitienpäivänä. ;)
Taidan ottaa omalle tavoitelistalleni ilahduttaa omaa rakasta siippaani jollain tavalla ihan jokaisena tavallisena päivänä. Pienistä asioista se lähtee, onnikin. =)
-Vesta
Valmista illallinen
Suunnittele etukäteen, mielellään edellisenä iltana, ja varmista että illallinen on valmis kun mies saapuu töistä kotiin.
Valmistele itsesi
Käytä 15 minuuttia lepäämiseen ja parantele meikkiäsi, jotta näytät virkeältä ja raikkaalta.
Ole hilpeä ja mielenkiintoinen
Yksi sinun velvollisuuksistasi on piristää hänen tylsää päiväänsä.
Siivoa sotkut
Käy talo läpi ennen kuin miehesi saapuu. Kerää ylimääräiset tavarat pois, pyyhi pölyt. Kylmempinä päivinä sytytä takkaan tuli. Hänen tarpeidensa huomioiminen takaa sinulle huikean henkilökohtaisen tyydytyksen tunteen.
Siisti lapset
Pese lasten kädet ja kasvot, kampaa heidän hiuksensa, ja jos mahdollista, vaihda heidän vaatteensa. Hehän ovat pikkuaarteita ja aviomiehesi haluaa nähdä heidät sellaisina. Minimoi kaikki melu, kuten imuri, pesukone, kuivausrumpu, ja kannusta lapsia olemaan hiljaa.
Hymyile
Ole iloinen tavatessasi miehesi, ota hänet vastaan hymyilemällä lämpimästi. Anna miehesi puhua ensin - muista että hänen keskusteluaiheensa ovat aina sinun asioitasi tärkeämpiä, sinun tärkeiden kysymysten aika on myöhemmin.
Tee illasta hänen iltansa
Älä valita jos häne on myöhässä, tai menee ulos huvituksiin ilman sinua. Ymmärrä hänen tarvettaan rentoutua töiden jälkeen. Tehtäväsi on tehdä kodista rauhan, seesteisyyden ja järjestyksen tyyssija.
Älä valita
Älä ota häntä vastaan ongelmien ja valitusten kanssa.
Tee hänen olostaan mukava
Vie hänet makuuhuoneeseen lepäämään tai nojatuoliin istumaan, ja valmista kylmä tai kuuma juoma häntä varten. Tarjoudu ottamaan kengät hänen jalastaan ja pöyhi tyynyjä. Puhu hiljaisella, rauhoittavalla ja miellyttävällä äänellä.
Älä epäile
Älä kysele hänen tekemisiään, äläkä kyseenalaista hänen päätöksiään tai vilpittömyyttään. Hän on perheenpää ja on siis aina oikeudenmukainen ja rehellinen.
(Lähde: Housekeeping monthly 5/1955: Näin vastaanotat miehesi töistä kotiin, opas hyvälle aviovaimolle)
Nykyään ovat ajat ja käytännöt hieman muuttuneet. Mutta näissä on mielestäni hyviä vinkkejä nykyajankin naisille. Ei ole pahaksi ilahduttaa miestään. Tosin nykyään mieskin voi - ja mielestäni hänen pitää - ottaa osaa taloudenhoitoon, käyväthän molemmat vanhemmat nykyään yleensä töissä. Ja vinkit soveltuvatkin siksi yhtälailla myös miehille. Meitä naisia saa ilahduttaa myös muina päivinä kuin syntymä- tai äitienpäivänä. ;)
Taidan ottaa omalle tavoitelistalleni ilahduttaa omaa rakasta siippaani jollain tavalla ihan jokaisena tavallisena päivänä. Pienistä asioista se lähtee, onnikin. =)
-Vesta
Päivän tavoitteet
Raporttia jälleen kotirintamalta. Päivä on lähtenyt käyntiin taas normaalin rutiinin mukaan: aamusyöttö, vaipanvaihto ja aamuputsaukset, erinäistä sähläystä kotiaskareiden parissa, oma aamupala, syöttö, seurustelua vauvan kanssa ja päiväunille laitto. Aikataulusta ollaan vähän myöhässä, sillä nukuttiin tänä aamuna vauvan kanssa pari tuntia tavallista pidempään.
Tänään on vuorossa leppoisa kotipäivä. Kun vauva kohta herää päikkäreiltään, on tarkoitus lähteä ulos kävelemään tai mennä pihalle istuksimaan (en ole vielä päättänyt). Ainakin tuolla on upea kesäsää ulkona. Aurinko paistaa ja avoimesta ikkunasta kuuluu sööttiä linnun liverrystä.
Eilen oltiin mummin luona kylässä ja tehtiin pitkä kävelylenkki, vaikka vähän satelikin. Vauvalla tuntui olevan kiva päivä, vaikka kyllä reissu väsyttikin. Nukuttiin kaikki pitkät yöunet, vauvakin heräsi ja herätti vain kerran yösyötölle, joka meillä on huomattavaa edistystä.
Aika on vauvanhoidossa jännittävä käsite. Aika tuntuu kuluvan äärimmäisen nopeasti siihen nähden mitä on saanut aikaan. Ei se oikeastaan harmita, mutta kummeksuttaa välillä. Yhtäkkiä sitä huomaa että tunti on taas vierähtänyt, vaikka itsestä tuntuu että juuri istahti sohvaan lukemaan lehteä kun vauva nukkuu. Tai että juurihan se vauva söi ja taas on nälkä, kunnes sitä tajuaa että aikaa on vierähtänyt jo yli kolme tuntia.
Kodinhoidon rintamalla olen vielä täysi aloittelija. Pidän nykyään entisajan naisia suorastaan sankareina! Miten ihmeessä he ovat voineet selvitä lastenhoidosta ja kodinhoidosta niin loistokkaasti - ottaen huomioon että lapsiluku on usein ollut nykyistä huomattavasti suurempi - ja vielä loihtineet töistä kotiin palaavalle perheenpäälle monipuolisen ja tukevan aterian? Itsellä tuntuu välillä tuottavan vaikeuksia selvitä pelkästä vauvanhoidosta kunnialla, niin että saavutan lisäksi itselleni asettamani päivän tavoitteet: vähintään yksi ulkoilu vauvan kanssa siihen aikaan kun aurinko vielä paistaa, ja vähintään yhden kotiaskareen (tiskit, pyykit, tms.) tekeminen.
Entisaikaan perhepiiri on toisaalta ollut laajempi. On ollut hyvin tavallista että isovanhemmat, sisarukset ja sukulaiset ovat asuneet samassa taloudessa. Tai ainakin lähettyvillä. Vuosikymmenien saatossa perhepiiri on pienentynyt yhden perheen taloudeksi, mutta sukulaiset ovat silti olleet läheisesti tukemassa lapsiperhettä. Nykyään perhepiiri tuntuu olevan yksityisempi. Välit vanhempiin ja muihin sukulaisiin eivät välttämättä ole yhtä läheiset, ja myös välimatkat sukulaisten kesken ovat pidempiä. Työ vie ihmisten aikaa ja jaksamista yhä vanhemmalle iälle saakka. Isovanhempien ei enää ole tapana osallistua yhtä tiiviisti perheen arkeen, nykyään puhutaan ennemminkin kyläilystä.
Kokisin muunlaisen mallin itselleni vieraaksi. Olen kasvanut tällaiseen kulttuuriin. Mutta hieman arveluttaa. Jos suunta jatkuu tämän kaltaisena, kuinka yksin tulevaisuuden lapsiperheet mahtavat olla? Missä ovat heidän tukihenkilönsä silloin kun niitä tarvitaan? Toivottavasti sentään yhden puhelinsoiton päässä, kuten nykyäänkin.
Toinen hyvä tukikanava itselle ovat internetin keskusteluryhmät. Samanhenkisten ja samassa elämäntilanteessa olevien ihmisten kanssa keskustelu piristää kummasti mieltä, ja sitä kautta olen saanut monia hyviä vinkkejä arjen pyörittämiseen. Kunhan vauva tästä vähän kasvaa, aion osallistua myös erilaisiin äiti-tapaamisiin ja ryhmiin ja vauva-harrastuksiin. Vaikka vauva on aivan ihana, aikuinenkin seura on välillä ihan mukavaa.
Olenkin päättänyt olla jatkossa turhia ressaamatta. Jos jonakin päivänä itselle asetetut päivän tavoitteet eivät ihan täyty, en syyllistä itseäni, vaan yritän seuraavana päivänä päästä hyvään päivärytmiin uudelleen. Opettelua tämä vielä on, niin vauvalle kuin minullekin. Ja hetkeäkään ei tarvitse miettiä, vaihtaisinko tämän takaisin normaaliin työssäkäynti-arkeen. En ikinä! Ovat ne vauvat sentään niin ihania! Varsinkin tämä oma. ;)
Aurinkoista päivää kaikille!
-Vesta
Tänään on vuorossa leppoisa kotipäivä. Kun vauva kohta herää päikkäreiltään, on tarkoitus lähteä ulos kävelemään tai mennä pihalle istuksimaan (en ole vielä päättänyt). Ainakin tuolla on upea kesäsää ulkona. Aurinko paistaa ja avoimesta ikkunasta kuuluu sööttiä linnun liverrystä.
Eilen oltiin mummin luona kylässä ja tehtiin pitkä kävelylenkki, vaikka vähän satelikin. Vauvalla tuntui olevan kiva päivä, vaikka kyllä reissu väsyttikin. Nukuttiin kaikki pitkät yöunet, vauvakin heräsi ja herätti vain kerran yösyötölle, joka meillä on huomattavaa edistystä.
Aika on vauvanhoidossa jännittävä käsite. Aika tuntuu kuluvan äärimmäisen nopeasti siihen nähden mitä on saanut aikaan. Ei se oikeastaan harmita, mutta kummeksuttaa välillä. Yhtäkkiä sitä huomaa että tunti on taas vierähtänyt, vaikka itsestä tuntuu että juuri istahti sohvaan lukemaan lehteä kun vauva nukkuu. Tai että juurihan se vauva söi ja taas on nälkä, kunnes sitä tajuaa että aikaa on vierähtänyt jo yli kolme tuntia.
Kodinhoidon rintamalla olen vielä täysi aloittelija. Pidän nykyään entisajan naisia suorastaan sankareina! Miten ihmeessä he ovat voineet selvitä lastenhoidosta ja kodinhoidosta niin loistokkaasti - ottaen huomioon että lapsiluku on usein ollut nykyistä huomattavasti suurempi - ja vielä loihtineet töistä kotiin palaavalle perheenpäälle monipuolisen ja tukevan aterian? Itsellä tuntuu välillä tuottavan vaikeuksia selvitä pelkästä vauvanhoidosta kunnialla, niin että saavutan lisäksi itselleni asettamani päivän tavoitteet: vähintään yksi ulkoilu vauvan kanssa siihen aikaan kun aurinko vielä paistaa, ja vähintään yhden kotiaskareen (tiskit, pyykit, tms.) tekeminen.
Entisaikaan perhepiiri on toisaalta ollut laajempi. On ollut hyvin tavallista että isovanhemmat, sisarukset ja sukulaiset ovat asuneet samassa taloudessa. Tai ainakin lähettyvillä. Vuosikymmenien saatossa perhepiiri on pienentynyt yhden perheen taloudeksi, mutta sukulaiset ovat silti olleet läheisesti tukemassa lapsiperhettä. Nykyään perhepiiri tuntuu olevan yksityisempi. Välit vanhempiin ja muihin sukulaisiin eivät välttämättä ole yhtä läheiset, ja myös välimatkat sukulaisten kesken ovat pidempiä. Työ vie ihmisten aikaa ja jaksamista yhä vanhemmalle iälle saakka. Isovanhempien ei enää ole tapana osallistua yhtä tiiviisti perheen arkeen, nykyään puhutaan ennemminkin kyläilystä.
Kokisin muunlaisen mallin itselleni vieraaksi. Olen kasvanut tällaiseen kulttuuriin. Mutta hieman arveluttaa. Jos suunta jatkuu tämän kaltaisena, kuinka yksin tulevaisuuden lapsiperheet mahtavat olla? Missä ovat heidän tukihenkilönsä silloin kun niitä tarvitaan? Toivottavasti sentään yhden puhelinsoiton päässä, kuten nykyäänkin.
Toinen hyvä tukikanava itselle ovat internetin keskusteluryhmät. Samanhenkisten ja samassa elämäntilanteessa olevien ihmisten kanssa keskustelu piristää kummasti mieltä, ja sitä kautta olen saanut monia hyviä vinkkejä arjen pyörittämiseen. Kunhan vauva tästä vähän kasvaa, aion osallistua myös erilaisiin äiti-tapaamisiin ja ryhmiin ja vauva-harrastuksiin. Vaikka vauva on aivan ihana, aikuinenkin seura on välillä ihan mukavaa.
Olenkin päättänyt olla jatkossa turhia ressaamatta. Jos jonakin päivänä itselle asetetut päivän tavoitteet eivät ihan täyty, en syyllistä itseäni, vaan yritän seuraavana päivänä päästä hyvään päivärytmiin uudelleen. Opettelua tämä vielä on, niin vauvalle kuin minullekin. Ja hetkeäkään ei tarvitse miettiä, vaihtaisinko tämän takaisin normaaliin työssäkäynti-arkeen. En ikinä! Ovat ne vauvat sentään niin ihania! Varsinkin tämä oma. ;)
Aurinkoista päivää kaikille!
-Vesta
maanantai 7. heinäkuuta 2008
Kardemumma-pannukakku
(yksi iso tai kaksi pienempää pannukakkua)
taikina:
4 kananmunaa
1 dl sokeria
4 dl vispikermaa tai 2,5 dl maitoa
3 dl maitoa
3 dl spelttijauhoja tai vehnäjauhoja
1,5 tl vaniljasokeria
1 tl kardemummaa
voita
(suolaa)
päälle:
1 dl vispikermaa
mansikkahilloa
tuoreita mansikoita tai sulatettuja pakastemansikoita
sokeria ja vaniljasokeria
Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi. Vatkaa toisessa kulhossa kerma vaahdoksi ja sekoita keskenään. Lisää joukkoon maito ja vehnäjauhot varovasti sekoittaen.
Voitele suurikokoinen uunivuoka (tai kaksi pienempää uunivuokaa, muuten pannukakusta tulee melko paksu) ja laita hetkeksi kuumaan uuniin. Kaada taikina vuokaan ja anna turvota 10 minuuttia. Paista 200-225 asteessa 20-25 minuuttia.
Lisukkeet:
Vatkaa kerma vaahdoksi, ja mausta se sokerilla ja vaniljasokerilla. Tarjoa pannukakku mansikoiden, kermavaahdon ja hillon kanssa.
Lisävinkkejä!
* Vaniljasokerin ja kardemumman avulla pannukakku saa mukavaa, pullamaista makua, ja samat mausteet käyvät myös lettutaikinaan, mutta halutessasi voit jättää mausteet pois taikinasta
* Voit myös paistaa taikinasta lettuja, tällöin 1/2-osaa taikinasta riittää hyvin, jolloin voit lisätä siihen 1-3 dl maitoa, 1 tl leivinjauhetta ja 2 rkl voisulaa
* Jos et lisää lettutaikinaan maitoa, saat amerikkalaistyylisiä ohukaisia, jotka kannattaa paistaa suurella pannulla, kun taas maidolla ohennettu taikina sopii hyvin pikkulettujen paistamiseen lettupannulla
* Lettutaikinan voi kaataa pulloon, jossa sitä on helppo ravistella ja taikinan annostelu lettupannulle käy helpommin
* Lettuja voi tarjota myös jäätelön tai vaahterasiirapin kera
* Letuissa kannattaa ehdottomasti käyttää spelttijauhoja, tai ainakin korvata osa vehnäjauhoista speltillä, sillä speltti tekee taikinaan hyvän sitkon, jolloin voit paistaa ohuempia lettuja, ja letuista tulee kauniin pitsimäisiä
taikina:
4 kananmunaa
1 dl sokeria
4 dl vispikermaa tai 2,5 dl maitoa
3 dl maitoa
3 dl spelttijauhoja tai vehnäjauhoja
1,5 tl vaniljasokeria
1 tl kardemummaa
voita
(suolaa)
päälle:
1 dl vispikermaa
mansikkahilloa
tuoreita mansikoita tai sulatettuja pakastemansikoita
sokeria ja vaniljasokeria
Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi. Vatkaa toisessa kulhossa kerma vaahdoksi ja sekoita keskenään. Lisää joukkoon maito ja vehnäjauhot varovasti sekoittaen.
Voitele suurikokoinen uunivuoka (tai kaksi pienempää uunivuokaa, muuten pannukakusta tulee melko paksu) ja laita hetkeksi kuumaan uuniin. Kaada taikina vuokaan ja anna turvota 10 minuuttia. Paista 200-225 asteessa 20-25 minuuttia.
Lisukkeet:
Vatkaa kerma vaahdoksi, ja mausta se sokerilla ja vaniljasokerilla. Tarjoa pannukakku mansikoiden, kermavaahdon ja hillon kanssa.
Lisävinkkejä!
* Vaniljasokerin ja kardemumman avulla pannukakku saa mukavaa, pullamaista makua, ja samat mausteet käyvät myös lettutaikinaan, mutta halutessasi voit jättää mausteet pois taikinasta
* Voit myös paistaa taikinasta lettuja, tällöin 1/2-osaa taikinasta riittää hyvin, jolloin voit lisätä siihen 1-3 dl maitoa, 1 tl leivinjauhetta ja 2 rkl voisulaa
* Jos et lisää lettutaikinaan maitoa, saat amerikkalaistyylisiä ohukaisia, jotka kannattaa paistaa suurella pannulla, kun taas maidolla ohennettu taikina sopii hyvin pikkulettujen paistamiseen lettupannulla
* Lettutaikinan voi kaataa pulloon, jossa sitä on helppo ravistella ja taikinan annostelu lettupannulle käy helpommin
* Lettuja voi tarjota myös jäätelön tai vaahterasiirapin kera
* Letuissa kannattaa ehdottomasti käyttää spelttijauhoja, tai ainakin korvata osa vehnäjauhoista speltillä, sillä speltti tekee taikinaan hyvän sitkon, jolloin voit paistaa ohuempia lettuja, ja letuista tulee kauniin pitsimäisiä
sunnuntai 6. heinäkuuta 2008
Neiti Öhää!
Tervehdys! Heinäkuuta eletään ja kesä on täällä. Uimarannan vesi on vielä yllättävän kylmää, mutta innokkaita polskijoita rannalla riittää jokaisena aurinkoisena, helteisempänä päivänä. Itse passaan vielä talviturkin heittämistä varmaan tuonne kuun lopulle saakka. Rannalle olen kuitenkin lähtenyt nauttimaan kauniista säästä. Istunut mukavaan puolivarjoisaan kohtaan ja kaivanut varpaat lämpimään hiekkaan. Ah, ihana loma!
Tämä niin sanottu loma jatkuu vielä melko pitkään. Äitiyslomaksi tai -vapaaksi sitä kutsuvat. Itse koen että kyse on enemmänkin ympärivuorokautisesta työsopimuksesta kotona, tosin erittäin mukavasta sellaisesta. :)
Vauva tuli kotiin kesäkuun alussa ja siitä lähtien on opeteltu ahkerasti perhe-elämää. On se jännä miten joku niin pieni ihminen voi tuoda niin suuren muutoksen arkeen.
Suurimpia kysymyksiä tällä hetkellä ovat nukkuma-ajat ja yönukkuminen, vuorokausirytmin opettelu, arkirutiinien säännöllistäminen, liinailun opettelu Hug-a-bubin kantoliinalla, vauvan lievien ilmavaivojen lieventämiskeinot ja maidonpumppaus-, säilytys- ja pakastusrutiinit. Sokerina laatikon pohjalla odottavat vielä kestovaipat, joiden käyttöönottoa on siirretty siihen kunnes muut rutiinit aletaan saada kunnialla päiväjärjestykseen.
Ensimmäinen yö kotona vauvan kanssa oli oikea tulikaste, josta selvittiin. Nyt jokaisen päivän jälkeen ollaan kaikki aina hieman viisaampia. Aletaan oppia toistemme rytmit ja tavat.
Jokainen vauva on kuulemma yksilöllinen temperamentiltaan. Meidän vauvalla temperamenttia riittää. Kun tyttö jotain tahtoo, niin se ei jää kenellekään epäselväksi. Ei tarvitse kauan miettiä mistä on sisukkaan luonteensa perinyt (kummaltakin vanhemmalta). Sisukkuus on kyllä hyväksi elämää ajatellen, joten hyvä vaan että on vahva tyttö!
Vauvan kanssa tulee eteen monia "ensimmäistä kertaa"-juttuja. Ensin ollaan ensimmäistä kertaa yhdessä kotona. Vauva nukkuu ensimmäistä kertaa omassa pinnasängyssä. Käy ensimmäistä kertaa kylvyssä, vaunulenkillä ja mummolassa. Vauvan ensimmäinen matka bussissa oli jännittävä.
Sitten asioista alkaa pikkuhiljaa muodostua tutumpia. Vauva on jo konkari vaipanvaihtorutiineissa: odottaa kiltisti että potkarit saadaan riisuttua jalasta ja vaippa heitettyä vaipparoskikseen - katselee sillä välin kaapin yläpuolella olevia kirkkaita valoja ja hymynaama-kuvaa - tietää että kohta hänet nostetaan ylös hoitopöydältä, ja on varmuuden vuoksi jännitettävä vähän niskalihaksia ja käänneltävä päätä, jotta näkee paremmin ympärilleen, tietää että lämmin vesi on mukava asia, tietää että sen jälkeen kuivaillaan pehmeällä pyyhkeellä, ojentelee käsiä ja jalkoja puhdasta vaippaa ja vaatteita päälle puettaessa, kuin auttaakseen. Saattaa väläyttää pienen hymyn siinä välissä, sillä tietää että pian pääsee syliin ja olkapäälle tutkailemaan ympäristöä.
Vauva on oppinut myös nauttimaan vaunulenkeistä. Useimmiten nukahtaa pyörien alta kuuluvaan tasaiseen kivien ja hiekan rapinaan. Joskus taas makailee silmät avoimina, katselee vaunukopan kuomun kattoa ja kuuntelee vaunujen ja askelten rauhoittavaa ääntä. Autolla on sama vaikutus. Siinä silmänräpäyksessä kun vauvan nostaa auton turvakaukaloon, alkavat silmäluomet lupsahdella. Vauva tietää että kohta alkaa se tasainen, matala hurina, joka niin mukavasti tuudittaa hyville päiväunille. Ehkä uudempi ja hiljaisempi auto ei olisi niin hyvä, ainakaan vauvan mielestä.
Taas ulkona sataa. Kuulen kuinka taivaalta pisaroina alas valuva vesi kohisee kattoa vasten. Vettä on sadellut joinakin päivinä aivan kaatamalla ja sää on ollut viileä kuin huhtikuussa. Sellaisina päivinä on mukava käpertyä olohuoneen riippumattotuoliin ja lukea mukavaa kirjaa tai lehteä.
Nyt kuului kutsu, vauvalla on nälkä. Näin se arki menee. Aika paljon vauvan ehdoilla. Ihanan vauvan. Maailman söpöimmän vauvan. Palaillaan! Mukavaa viikonloppua kaikille.
-Vesta
Tämä niin sanottu loma jatkuu vielä melko pitkään. Äitiyslomaksi tai -vapaaksi sitä kutsuvat. Itse koen että kyse on enemmänkin ympärivuorokautisesta työsopimuksesta kotona, tosin erittäin mukavasta sellaisesta. :)
Vauva tuli kotiin kesäkuun alussa ja siitä lähtien on opeteltu ahkerasti perhe-elämää. On se jännä miten joku niin pieni ihminen voi tuoda niin suuren muutoksen arkeen.
Suurimpia kysymyksiä tällä hetkellä ovat nukkuma-ajat ja yönukkuminen, vuorokausirytmin opettelu, arkirutiinien säännöllistäminen, liinailun opettelu Hug-a-bubin kantoliinalla, vauvan lievien ilmavaivojen lieventämiskeinot ja maidonpumppaus-, säilytys- ja pakastusrutiinit. Sokerina laatikon pohjalla odottavat vielä kestovaipat, joiden käyttöönottoa on siirretty siihen kunnes muut rutiinit aletaan saada kunnialla päiväjärjestykseen.
Ensimmäinen yö kotona vauvan kanssa oli oikea tulikaste, josta selvittiin. Nyt jokaisen päivän jälkeen ollaan kaikki aina hieman viisaampia. Aletaan oppia toistemme rytmit ja tavat.
Jokainen vauva on kuulemma yksilöllinen temperamentiltaan. Meidän vauvalla temperamenttia riittää. Kun tyttö jotain tahtoo, niin se ei jää kenellekään epäselväksi. Ei tarvitse kauan miettiä mistä on sisukkaan luonteensa perinyt (kummaltakin vanhemmalta). Sisukkuus on kyllä hyväksi elämää ajatellen, joten hyvä vaan että on vahva tyttö!
Vauvan kanssa tulee eteen monia "ensimmäistä kertaa"-juttuja. Ensin ollaan ensimmäistä kertaa yhdessä kotona. Vauva nukkuu ensimmäistä kertaa omassa pinnasängyssä. Käy ensimmäistä kertaa kylvyssä, vaunulenkillä ja mummolassa. Vauvan ensimmäinen matka bussissa oli jännittävä.
Sitten asioista alkaa pikkuhiljaa muodostua tutumpia. Vauva on jo konkari vaipanvaihtorutiineissa: odottaa kiltisti että potkarit saadaan riisuttua jalasta ja vaippa heitettyä vaipparoskikseen - katselee sillä välin kaapin yläpuolella olevia kirkkaita valoja ja hymynaama-kuvaa - tietää että kohta hänet nostetaan ylös hoitopöydältä, ja on varmuuden vuoksi jännitettävä vähän niskalihaksia ja käänneltävä päätä, jotta näkee paremmin ympärilleen, tietää että lämmin vesi on mukava asia, tietää että sen jälkeen kuivaillaan pehmeällä pyyhkeellä, ojentelee käsiä ja jalkoja puhdasta vaippaa ja vaatteita päälle puettaessa, kuin auttaakseen. Saattaa väläyttää pienen hymyn siinä välissä, sillä tietää että pian pääsee syliin ja olkapäälle tutkailemaan ympäristöä.
Vauva on oppinut myös nauttimaan vaunulenkeistä. Useimmiten nukahtaa pyörien alta kuuluvaan tasaiseen kivien ja hiekan rapinaan. Joskus taas makailee silmät avoimina, katselee vaunukopan kuomun kattoa ja kuuntelee vaunujen ja askelten rauhoittavaa ääntä. Autolla on sama vaikutus. Siinä silmänräpäyksessä kun vauvan nostaa auton turvakaukaloon, alkavat silmäluomet lupsahdella. Vauva tietää että kohta alkaa se tasainen, matala hurina, joka niin mukavasti tuudittaa hyville päiväunille. Ehkä uudempi ja hiljaisempi auto ei olisi niin hyvä, ainakaan vauvan mielestä.
Taas ulkona sataa. Kuulen kuinka taivaalta pisaroina alas valuva vesi kohisee kattoa vasten. Vettä on sadellut joinakin päivinä aivan kaatamalla ja sää on ollut viileä kuin huhtikuussa. Sellaisina päivinä on mukava käpertyä olohuoneen riippumattotuoliin ja lukea mukavaa kirjaa tai lehteä.
Nyt kuului kutsu, vauvalla on nälkä. Näin se arki menee. Aika paljon vauvan ehdoilla. Ihanan vauvan. Maailman söpöimmän vauvan. Palaillaan! Mukavaa viikonloppua kaikille.
-Vesta
lauantai 12. huhtikuuta 2008
Maustevoi
margariinia
piparjuurta
mausteita kuten:
- mustapippuria, valkosipulia ja piparjuurta
- tuoreita tai kuivattuja yrttejä (korianteria, tilliä tai persiljaa), valkosipulia ja sitruunaa
- cayennepippuria, paprikaa, valkosipulia ja chiliä
Sekoita kulhossa notkistetun margariinin joukkoon piparjuuri ja mausteet. Laita mausteita sen verran että maustevoin mausta tulee melko voimakas. Laita maustevoi pieneen kulhoon, josta sen voi tarjoilla.
Lisätiedot:
Maustevoi sopii mm. uuniperunoiden kanssa ja pihvien päälle.
piparjuurta
mausteita kuten:
- mustapippuria, valkosipulia ja piparjuurta
- tuoreita tai kuivattuja yrttejä (korianteria, tilliä tai persiljaa), valkosipulia ja sitruunaa
- cayennepippuria, paprikaa, valkosipulia ja chiliä
Sekoita kulhossa notkistetun margariinin joukkoon piparjuuri ja mausteet. Laita mausteita sen verran että maustevoin mausta tulee melko voimakas. Laita maustevoi pieneen kulhoon, josta sen voi tarjoilla.
Lisätiedot:
Maustevoi sopii mm. uuniperunoiden kanssa ja pihvien päälle.
perjantai 11. huhtikuuta 2008
Vaniljakastike
1 kananmuna
1 rkl sokeria
4 dl maitoa
2 tl perunajauhoja
1 rkl vaniljasokeria
Sekoita kierrevatkaimella kananmuna, sokeri, maito ja perunajauhot kattilassa. Kuumenna kastiketta kunnes se kiehuu, ja sekoita samalla koko ajan puuhaarukalla. Kuumenna kastiketta kunnes se sakenee, mutta älä keitä sitä pitkää aikaa!
Laita kastike tiskialtaaseen, jossa on hieman kylmää vettä. Sekoita kastiketta edelleen koko ajan, kunnes se jäähtyy. Lisää vaniljasokeri ja kaada kastike pieneen kulhoon tai kannuun. Tarjoa yhdessä omena- tai mustikkapiirakan kanssa (piirakkaohje löytyy reseptivihkosta).
1 rkl sokeria
4 dl maitoa
2 tl perunajauhoja
1 rkl vaniljasokeria
Sekoita kierrevatkaimella kananmuna, sokeri, maito ja perunajauhot kattilassa. Kuumenna kastiketta kunnes se kiehuu, ja sekoita samalla koko ajan puuhaarukalla. Kuumenna kastiketta kunnes se sakenee, mutta älä keitä sitä pitkää aikaa!
Laita kastike tiskialtaaseen, jossa on hieman kylmää vettä. Sekoita kastiketta edelleen koko ajan, kunnes se jäähtyy. Lisää vaniljasokeri ja kaada kastike pieneen kulhoon tai kannuun. Tarjoa yhdessä omena- tai mustikkapiirakan kanssa (piirakkaohje löytyy reseptivihkosta).
Omenapiirakka
(annos soveltuu piirakkavuokaan, tarvitset kaksinkertaisen annoksen uunipannulle)
2 kananmunaa
1,5 dl sokeria
75 g sulatettua voita
1 dl maitoa
1 tl vaniljasokeria
1,5 tl leivinjauhetta
2,5 dl vehnäjauhoja
1-2 vihreää, makeaa omenaa (golden sweet ?)
kanelia
sokeria
(voita ja korppujauhoja)
Vatkaa kananmunat hyvin vaahdoksi. Lisää sokeri ja vatkaa vaahdoksi. Lisää sulatettu rasva. Lisää maito taikinaan osissa, vuorotellen kuivien aineiden lisäämisen kanssa. Sekoita kuivat aineet erityisen varovaisesti taikinaan. Voit sekoittaa kuivat aineet myös ensin keskenään toisessa kulhossa ja lisätä ne sitten taikinaan siviilän läpi varovasti samalla taikinaa sekoittaen.
Kaada taikina voideltuun, korppujauhotettuun vuokaan. Laita uuni kuumenemaan 200c:een ja aseta vuoka hellan päälle lämpiämään.
Pese ja kuori omena(t), leikkaa kahtia ja poista siemenkota. Leikkaa omena(t) ohuiksi lohkoiksi. Asettele lohkot lähekkäin vuokaan taikinan päälle, niin että taikina lähes peittyy.
Ripottele päälle melko runsaasti kanelia ja sokeria. Paista uunissa 200c:ssa 25-35 minuuttia, kunnes piirakka on kauniin kullanruskeanvärinen. Nautiskele itsetehdyn vaniljakastikkeen kanssa (ohje löytyy reseptivihkosta).
Lisätietoja:
Kypsät, melkein ylikypsät omenat ovat parhaita, sillä ne maistuvat makeammille ja ovat pehmeämpiä. Niistä tulee paras omenapiirakka.
Pohja on itseasiassa tosca-kakun resepti. Käytän sitä koska se soveltuu erinomaisesti tämän omenapiirakan pohjaksi.
Saman pohjan avulla voit valmistaa myös mustikkapiirakan. Korvaa omenat mustikoilla ja jätä kaneli pois piirakasta. Ripottele mustikoiden päälle reilusti sokeria.
Voit käyttää piirakkaan omenan sijasta myös päärynöitä tai raparperia, tai ripotella taikinapohjan päälle sekaisin erilaisia marjoja, kuten puna- ja mustaviinimarjoja ja karpaloita. Muista ripotella päälle sokeria, jotta piirakasta ei tule liian kirpakka. Päärynät ovat melko makeita, joten niiden päälle tarvitsee ripotella vähemmän sokeria.
Uunilohi- ja uuniperunat (jogurtilla tai ilman)
kala:
n. 700 g kirjolohta
hyppysellinen merisuolaa
mustapippuria
valkopippuria
tilliä
ruohosipulia
sipulia
valkosipulia
(pieni ripaus minttua)
(maustamatonta jogurttia sen verran että kala peittyy)
perunat:
Rosamunda-perunoita tai muuta uuniperunaksi sopivaa lajiketta
(1-2 perunaa/ruokailija perunan koosta riippuen)
suolaa
mustapippuria, valkosipulia tai korianterinlehtisilppua
dippi:
2-3 dl maustamatonta jogurttia
0,5-1 tl sinappia
runsaasti tuoreita tai kuivattuja, hienonnettuja yrttejä kuten:
- korianteria, basilikaa, ruohosipulia, valkosipulia, rakuunaa
- meiramia, basilikaa, ruohosipulia, tilliä, minttua, rakuunaa
Laita uuni kuumenemaan 250c:een. Pese perunat. Leikkaa perunat pituussuunnassa lähes kahtia. Raota perunoita ja ripottele väliin suolaa sekä mustapippuria, valkosipulia tai korianterinlehtisilppua. Kääri perunat yksitellen folioon, ja folio tiukasti perunan ympärille, jotta peruna pysyy mehukkaana. Laita uuniin paistumaan n. 15-20 minuutiksi.
Käännä sen jälkeen uunin lämpö 200c:een, ja jätä perunat edelleen uuniin. Aloita kalan valmistaminen. Laita kala syvään uunivuokaan nahka alaspäin. Ripottele päälle mausteet ja yrtit (ja halutessasi kaada päälle jogurttia niin että kala peittyy). Tuoreet yrtit ovat parhaita, mutta myös kuivatut käyvät hyvin. Peitä hyvin foliolla, niin että vuoalla on tiivis kansi.
Laita kala paistumaan uuniin. Anna kalan ja perunoiden hautua uunissa 40-45 minuuttia (n. 1h/1kg kalaa).
Poista folio kalan päältä ja tarkista haarukalla kalan keskeltä että kala on kypsää (vaaleaa). Paista kalaa uunissa ilman foliota vielä 10 minuuttia, jotta saat kalalle kauniin punaisen pinnan (tai jos käytit jogurttihuntua saat ylimääräisen nesteen haihdutettua 10 minuutissa). Voit laittaa tässä vaiheessa uunin lämmön pois ja paistaa kalaa ja perunoita uunin jälkilämmössä.
Tarkista haarukalla että peruna on pehmeää. Tarjoile uunilohi ja -perunat heti!
Lisätietoa:
Perunat saavat olla uunissa mieluummin yliaikaa kuin liian lyhyen ajan, jotta ne ovat oikein pehmeitä, jolloin ne maistuvat paremmilta.
Perunoiden kanssa voit tarjota jogurttidipin sijasta myös kermaviilistä tehtyä vastaavanlaista dippiä tai maustevoita (ohje löytyy reseptivihkosta).
Kala on erinomaista myös kylmänä esim. varrasleivän (kova tumma leipä) päällä.
n. 700 g kirjolohta
hyppysellinen merisuolaa
mustapippuria
valkopippuria
tilliä
ruohosipulia
sipulia
valkosipulia
(pieni ripaus minttua)
(maustamatonta jogurttia sen verran että kala peittyy)
perunat:
Rosamunda-perunoita tai muuta uuniperunaksi sopivaa lajiketta
(1-2 perunaa/ruokailija perunan koosta riippuen)
suolaa
mustapippuria, valkosipulia tai korianterinlehtisilppua
dippi:
2-3 dl maustamatonta jogurttia
0,5-1 tl sinappia
runsaasti tuoreita tai kuivattuja, hienonnettuja yrttejä kuten:
- korianteria, basilikaa, ruohosipulia, valkosipulia, rakuunaa
- meiramia, basilikaa, ruohosipulia, tilliä, minttua, rakuunaa
Laita uuni kuumenemaan 250c:een. Pese perunat. Leikkaa perunat pituussuunnassa lähes kahtia. Raota perunoita ja ripottele väliin suolaa sekä mustapippuria, valkosipulia tai korianterinlehtisilppua. Kääri perunat yksitellen folioon, ja folio tiukasti perunan ympärille, jotta peruna pysyy mehukkaana. Laita uuniin paistumaan n. 15-20 minuutiksi.
Käännä sen jälkeen uunin lämpö 200c:een, ja jätä perunat edelleen uuniin. Aloita kalan valmistaminen. Laita kala syvään uunivuokaan nahka alaspäin. Ripottele päälle mausteet ja yrtit (ja halutessasi kaada päälle jogurttia niin että kala peittyy). Tuoreet yrtit ovat parhaita, mutta myös kuivatut käyvät hyvin. Peitä hyvin foliolla, niin että vuoalla on tiivis kansi.
Laita kala paistumaan uuniin. Anna kalan ja perunoiden hautua uunissa 40-45 minuuttia (n. 1h/1kg kalaa).
Poista folio kalan päältä ja tarkista haarukalla kalan keskeltä että kala on kypsää (vaaleaa). Paista kalaa uunissa ilman foliota vielä 10 minuuttia, jotta saat kalalle kauniin punaisen pinnan (tai jos käytit jogurttihuntua saat ylimääräisen nesteen haihdutettua 10 minuutissa). Voit laittaa tässä vaiheessa uunin lämmön pois ja paistaa kalaa ja perunoita uunin jälkilämmössä.
Tarkista haarukalla että peruna on pehmeää. Tarjoile uunilohi ja -perunat heti!
Lisätietoa:
Perunat saavat olla uunissa mieluummin yliaikaa kuin liian lyhyen ajan, jotta ne ovat oikein pehmeitä, jolloin ne maistuvat paremmilta.
Perunoiden kanssa voit tarjota jogurttidipin sijasta myös kermaviilistä tehtyä vastaavanlaista dippiä tai maustevoita (ohje löytyy reseptivihkosta).
Kala on erinomaista myös kylmänä esim. varrasleivän (kova tumma leipä) päällä.
Jogurttipirtelö
(2 annosta)
3 dl maustamatonta jogurttia
1/2 banaani
2 dl pakastemansikoita
0,5 dl karpaloita
0,5 dl mustikoita
3 tl hunajaa (juoksevaa monikukkaishunajaa)
Laita kaikki aineet tehosekoittimeen ja sekoita kunnes seos on kuohkeaa ja ilmavaa, ja kaikki marjat ovat murskautuneet. Nauti heti!
Lisätietoa:
Marjat voi korvata myös esim. vihreällä omenalla ja päärynällä, tai muilla hedelmillä, kokeile vapaasti!
Banaani tekee pirtelöstä kuohkeampaa ja pehmeämmän makuista. Ilman banaania karpalot maistuvat pirtelössä kirpeämpinä. Mustikat ja karpalot voi korvata myös mansikoilla tai muilla marjoilla, tosin itse pidän niistä sillä ne tekevät pirtelöstä vähän raikkaamman.
Hunajan voi korvata myös sokerilla.
Tarjoa korkeista laseista, pirtelöä tulee paljon!
3 dl maustamatonta jogurttia
1/2 banaani
2 dl pakastemansikoita
0,5 dl karpaloita
0,5 dl mustikoita
3 tl hunajaa (juoksevaa monikukkaishunajaa)
Laita kaikki aineet tehosekoittimeen ja sekoita kunnes seos on kuohkeaa ja ilmavaa, ja kaikki marjat ovat murskautuneet. Nauti heti!
Lisätietoa:
Marjat voi korvata myös esim. vihreällä omenalla ja päärynällä, tai muilla hedelmillä, kokeile vapaasti!
Banaani tekee pirtelöstä kuohkeampaa ja pehmeämmän makuista. Ilman banaania karpalot maistuvat pirtelössä kirpeämpinä. Mustikat ja karpalot voi korvata myös mansikoilla tai muilla marjoilla, tosin itse pidän niistä sillä ne tekevät pirtelöstä vähän raikkaamman.
Hunajan voi korvata myös sokerilla.
Tarjoa korkeista laseista, pirtelöä tulee paljon!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
