Neiti Öhää!

Tervehdys! Heinäkuuta eletään ja kesä on täällä. Uimarannan vesi on vielä yllättävän kylmää, mutta innokkaita polskijoita rannalla riittää jokaisena aurinkoisena, helteisempänä päivänä. Itse passaan vielä talviturkin heittämistä varmaan tuonne kuun lopulle saakka. Rannalle olen kuitenkin lähtenyt nauttimaan kauniista säästä. Istunut mukavaan puolivarjoisaan kohtaan ja kaivanut varpaat lämpimään hiekkaan. Ah, ihana loma!

Tämä niin sanottu loma jatkuu vielä melko pitkään. Äitiyslomaksi tai -vapaaksi sitä kutsuvat. Itse koen että kyse on enemmänkin ympärivuorokautisesta työsopimuksesta kotona, tosin erittäin mukavasta sellaisesta. :)

Vauva tuli kotiin kesäkuun alussa ja siitä lähtien on opeteltu ahkerasti perhe-elämää. On se jännä miten joku niin pieni ihminen voi tuoda niin suuren muutoksen arkeen.

Suurimpia kysymyksiä tällä hetkellä ovat nukkuma-ajat ja yönukkuminen, vuorokausirytmin opettelu, arkirutiinien säännöllistäminen, liinailun opettelu Hug-a-bubin kantoliinalla, vauvan lievien ilmavaivojen lieventämiskeinot ja maidonpumppaus-, säilytys- ja pakastusrutiinit. Sokerina laatikon pohjalla odottavat vielä kestovaipat, joiden käyttöönottoa on siirretty siihen kunnes muut rutiinit aletaan saada kunnialla päiväjärjestykseen.

Ensimmäinen yö kotona vauvan kanssa oli oikea tulikaste, josta selvittiin. Nyt jokaisen päivän jälkeen ollaan kaikki aina hieman viisaampia. Aletaan oppia toistemme rytmit ja tavat.

Jokainen vauva on kuulemma yksilöllinen temperamentiltaan. Meidän vauvalla temperamenttia riittää. Kun tyttö jotain tahtoo, niin se ei jää kenellekään epäselväksi. Ei tarvitse kauan miettiä mistä on sisukkaan luonteensa perinyt (kummaltakin vanhemmalta). Sisukkuus on kyllä hyväksi elämää ajatellen, joten hyvä vaan että on vahva tyttö!

Vauvan kanssa tulee eteen monia "ensimmäistä kertaa"-juttuja. Ensin ollaan ensimmäistä kertaa yhdessä kotona. Vauva nukkuu ensimmäistä kertaa omassa pinnasängyssä. Käy ensimmäistä kertaa kylvyssä, vaunulenkillä ja mummolassa. Vauvan ensimmäinen matka bussissa oli jännittävä.

Sitten asioista alkaa pikkuhiljaa muodostua tutumpia. Vauva on jo konkari vaipanvaihtorutiineissa: odottaa kiltisti että potkarit saadaan riisuttua jalasta ja vaippa heitettyä vaipparoskikseen - katselee sillä välin kaapin yläpuolella olevia kirkkaita valoja ja hymynaama-kuvaa - tietää että kohta hänet nostetaan ylös hoitopöydältä, ja on varmuuden vuoksi jännitettävä vähän niskalihaksia ja käänneltävä päätä, jotta näkee paremmin ympärilleen, tietää että lämmin vesi on mukava asia, tietää että sen jälkeen kuivaillaan pehmeällä pyyhkeellä, ojentelee käsiä ja jalkoja puhdasta vaippaa ja vaatteita päälle puettaessa, kuin auttaakseen. Saattaa väläyttää pienen hymyn siinä välissä, sillä tietää että pian pääsee syliin ja olkapäälle tutkailemaan ympäristöä.

Vauva on oppinut myös nauttimaan vaunulenkeistä. Useimmiten nukahtaa pyörien alta kuuluvaan tasaiseen kivien ja hiekan rapinaan. Joskus taas makailee silmät avoimina, katselee vaunukopan kuomun kattoa ja kuuntelee vaunujen ja askelten rauhoittavaa ääntä. Autolla on sama vaikutus. Siinä silmänräpäyksessä kun vauvan nostaa auton turvakaukaloon, alkavat silmäluomet lupsahdella. Vauva tietää että kohta alkaa se tasainen, matala hurina, joka niin mukavasti tuudittaa hyville päiväunille. Ehkä uudempi ja hiljaisempi auto ei olisi niin hyvä, ainakaan vauvan mielestä.

Taas ulkona sataa. Kuulen kuinka taivaalta pisaroina alas valuva vesi kohisee kattoa vasten. Vettä on sadellut joinakin päivinä aivan kaatamalla ja sää on ollut viileä kuin huhtikuussa. Sellaisina päivinä on mukava käpertyä olohuoneen riippumattotuoliin ja lukea mukavaa kirjaa tai lehteä.

Nyt kuului kutsu, vauvalla on nälkä. Näin se arki menee. Aika paljon vauvan ehdoilla. Ihanan vauvan. Maailman söpöimmän vauvan. Palaillaan! Mukavaa viikonloppua kaikille.

-Vesta