Meidän perheessä on seurattu urheilua koko vauvan odotusajan ja nyt tytön synnyttyä. Ensin tuli lätkää, sitten futista, nyt kesäolympialaiset. Elämä on viime aikoina ollut melkoisen urheilupainotteista. Vaikka on se sitä ollut toki aikaisemminkin.
Mies vitsaili, että pitihän se vauva ajoittaa syntymään juuri Olympia-kisavuotena. :) Tätä menoa tytöstä taitaa kasvaa pienestä pitäen kovan luokan penkkiurheilija. Tytön terveyden kannalta toivon että urheilu innostaa myöhemmin myös itse harrastettuna.
Tänään seurattiin silmä kovana miesten 100-metrin juoksua. Kun Usain Bolt vei satasen olympiakullan ja teki samalla maailmanennätyksen, mieheni tuuletti saavutusta oikein kunnon karjaisulla. Tyttö siitä hieman hämmästyi, mutta lienee jo tottunut moiseen, sillä naamalle levisi oikein kunnon leveä hymy, ja Pekingin kisayleisön hurratessa televisiossa, tyttö nauraa hykersi täällä kotisohvalla kuin paraskin urheilufani.
Tänään pikkuinen jokelteli aamulla pitkät pätkät. Öhää ja ölää ovat lempparisanat. Uusi keksintö tänä aamuna oli ältä. Tarkoittanee jotain äidin suuntaista. =)
"Kävely"-harjoituksiakin pikku-neiti tekee edelleen päivittäin. Aina kun tytön nostaa kainaloista pystyasentoon, jalat alkavat tehdä marssivia liikkeitä kuin askelia ottaen. Puuhamatolla tyttö osaa kierähtää jo selältä kyljelleen ja takaisin. Tänään avitin "pikkaisen" kääntymisessä, ja tyttö huomasi että vatsallaan on oikeastaan aika mukava olla. Yrittipä työntää jaloilla vähän vauhtiakin niin että pääsi liikkumaan muutaman sentin eteenpäin matolla. Nopeasti tyttö keksii kaikenlaista uutta. Joka päivä on erilainen. Ja jokaisena päivänä saa ihastella jotain uutta, hienoa saavutusta. =)
Olympialaisten henkeen: Veni vidi vici! Kaikki vaan liikkumaan ja urheilemaan! Vielä on lämpimät säät, eikä pieni sadekaan paljon haittaa, sillä reippaillessa tulee lämmin.
Leppoisaa iltaa kaikille!
-Vesta
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Napero. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Napero. Näytä kaikki tekstit
lauantai 16. elokuuta 2008
keskiviikko 6. elokuuta 2008
Päiväunia
Vauvan kehityksen ja kasvun huomaa hyvin päiväunista. Alussa vauva tuntui simahtavan helposti missä ja milloin tahansa jos sattui väsyttämään. Minkäänlaisesta metelistä ei tuntunut olevan haittaa, vaan vauva nukkui vaikka naapurissa olisi porattu, tupa olisi täynnä vieraita ja pientä hälinää tai vierestä kolistelisi ohi suuri, rymisevä kuorma-auto metalliset lavat kolisten. Vauvan nukuttaminen päiväunille olohuoneessa ei ollut mikään ongelma.
Nykyään on toisenlainen meininki. Vauvaa nukuttaessa on hyvä olla rauhallista ja hiljaista. Ylimääräisiä ihmisiä ei kannata olla paikalla. Vauva haluaisi että joku olisi nukkumaan mennessä vieressä turvana. Jos aurinko kovasti porottaa ikkunasta sisään, on huonetta hyvä vähän hämärtää.
Illalla näihin lisätään sitten vielä iltarutiinit: vaipanvaihto ja yöpuvun päälle pukeminen, iltaimetys, usein soittorasiakappaleen soittaminen, joskus "Joka ilta kun lamppu sammuu"-tuutulaulun laulaminen, ja pinnasänkyyn nostamisen jälkeen tutin antaminen (ja pudonneen tutin takaisin suuhun nostaminen), peittely ja pään silittely, ja sitten hiiren hiljaa hipsutellen ulos makuuhuoneesta hiipiminen ja oven sulkeminen ilman kolistelua. Ja jos vauva pudottaa tutin uudestaan, makuuhuoneeseen hipsuttelu ja tutin takaisin antaminen useampiakin kertoja illassa. Joskus vauva ei halua nukahtaa yksin pinnasänkyyn, vaan vaatii sen että viereisellä sängyllä maataan seurana ja joskus pidetään kädestäkin kiinni.
Illalla vauva usein ei haluaisi millään mennä nukkumaan, vaikka silmät lupsuvat ja aivan selvästi väsyttää. Usein juuri ennen nukahtamista raottaa silmiä usean kerran kuin varmistaakseen että äiti (tai isä) varmasti on siinä lähellä. Nykyään onneksi katselee tyytyväisenä pinnasängyn laitaan kiinnitettyä kalaa tai hymynaamaa ja nukahtaa aivan itsekseenkin.
Nukkumaan meneminen on välillä suuren työn takana. Ympärillä on niin paljon kaikenlaista mielenkiintoista, ettei päivällä tätä nykyä oikein huvittaisi nukkua ollenkaan. Vaunulenkit ulkona ovat tähän varma konsti, vauva nukkuu yleensä ulkoilun ajan tyytyväisenä vaunuissa. Joskus illalla kaupassa käynti autolla väsyttää vauvan sopivasti. Auton hurina tuudittaa mukavasti uneen. Kotiin tullessa siitä on sitten helppo iltarutiinien jälkeen mennä nukkumaan.
Vauva - tai oikeastaan voisin puhua tytön nimelläkin, kun sellainen on jo virallisesti annettu - Emilia nukkuu yöllä nykyään jo melkoisen pitkän pätkän. Joskus jopa yli kuusi tuntia putkeen. Laitamme tytön nukkumaan seitsemän-kahdeksan aikaan, ja yleensä hän on unessa viimeistään yhdeksältä, joskus tosin nukahtaminen venähtää lähemmäs kymmentä. Vauva tankkaa maitoa ennen nukkumaan menoa koko illan lyhyin väliajoin, jotta jaksaa nukkua pidemmät unet. Yöllä sitten herää kolmen aikoihin syömään, ja silloin nälkä onkin hirmuinen! Silti jokainen yö - ja päivä - on vielä Emilian kanssa erilainen. Tuntuu että tyttö kehittyy ja kasvaa nyt niin hirmuista vauhtia että päivärytmi vähän vaihtelee.
Kuulin että vauvan rytmi alkaa säännöllistyä kolmen kuukauden iässä. Samoihin aikoihin vauvan vatsavaivat - jos niitä on - alkavat yleensä helpottaa, sillä vauvan suolisto on siihen mennessä kehittynyt jo niin pitkälle että ikävät ilmavaivat ja mahan kipristely alkavat olla takana päin. Kolmen kuukauden kohdalla vauvalle tehdään neuvolassa myös kolmekuukautis-lääkärintarkastus. Selvästi tärkeä rajapyykki vauvan kohdalla.
Mieleeni tuli että 3 kk:n ikää voisi jotenkin juhlistaa. Olisi kiva muistaa vauvaa jollain tavalla kun on jo niin "vanha". :)
Varasin äsken neuvolasta ajan Rotavirus-rokotteen antamiselle. Rokote annetaan suun kautta ja sen antaa lääkäri. Rotavirusrokote on vauvan ripuli- ja oksentelutauteja vastaan annettava rokote, ja se on vapaaehtoinen. Toisin sanoen, jos vanhemmat sen lapselleen haluavat, on se itse maksettava. Tekee aikamoisen loven lompakkoon. Mutta olen kuullut että rokote on kaiken sen rahamäärän arvoinen. Pahimmillaan rotaviruksen aiheuttama vatsatauti voi kuivattaa vauvaa niin paljon että on turvauduttava sairaalahoitoon.
Rokotetta ei ole ainakaan vielä lisätty yleiseen rokoteohjelmaan Suomessa, mutta saattaa olla että se tulevaisuudessa annetaan rokoteohjelman kautta kaikille Suomen vauvoille.
Lisää tietoa aiheesta http://www.poliklinikka.fi/?page=5331684&id=6370523 ja http://www.rokote.fi/lastenrokoteopas/rotavirus.html.
Nyt on päivän kävelylenkin aika. Siis ylös, ulos ja lenkille! Aurinkoista elokuuta kaikille!
-Vesta
Nykyään on toisenlainen meininki. Vauvaa nukuttaessa on hyvä olla rauhallista ja hiljaista. Ylimääräisiä ihmisiä ei kannata olla paikalla. Vauva haluaisi että joku olisi nukkumaan mennessä vieressä turvana. Jos aurinko kovasti porottaa ikkunasta sisään, on huonetta hyvä vähän hämärtää.
Illalla näihin lisätään sitten vielä iltarutiinit: vaipanvaihto ja yöpuvun päälle pukeminen, iltaimetys, usein soittorasiakappaleen soittaminen, joskus "Joka ilta kun lamppu sammuu"-tuutulaulun laulaminen, ja pinnasänkyyn nostamisen jälkeen tutin antaminen (ja pudonneen tutin takaisin suuhun nostaminen), peittely ja pään silittely, ja sitten hiiren hiljaa hipsutellen ulos makuuhuoneesta hiipiminen ja oven sulkeminen ilman kolistelua. Ja jos vauva pudottaa tutin uudestaan, makuuhuoneeseen hipsuttelu ja tutin takaisin antaminen useampiakin kertoja illassa. Joskus vauva ei halua nukahtaa yksin pinnasänkyyn, vaan vaatii sen että viereisellä sängyllä maataan seurana ja joskus pidetään kädestäkin kiinni.
Illalla vauva usein ei haluaisi millään mennä nukkumaan, vaikka silmät lupsuvat ja aivan selvästi väsyttää. Usein juuri ennen nukahtamista raottaa silmiä usean kerran kuin varmistaakseen että äiti (tai isä) varmasti on siinä lähellä. Nykyään onneksi katselee tyytyväisenä pinnasängyn laitaan kiinnitettyä kalaa tai hymynaamaa ja nukahtaa aivan itsekseenkin.
Nukkumaan meneminen on välillä suuren työn takana. Ympärillä on niin paljon kaikenlaista mielenkiintoista, ettei päivällä tätä nykyä oikein huvittaisi nukkua ollenkaan. Vaunulenkit ulkona ovat tähän varma konsti, vauva nukkuu yleensä ulkoilun ajan tyytyväisenä vaunuissa. Joskus illalla kaupassa käynti autolla väsyttää vauvan sopivasti. Auton hurina tuudittaa mukavasti uneen. Kotiin tullessa siitä on sitten helppo iltarutiinien jälkeen mennä nukkumaan.
Vauva - tai oikeastaan voisin puhua tytön nimelläkin, kun sellainen on jo virallisesti annettu - Emilia nukkuu yöllä nykyään jo melkoisen pitkän pätkän. Joskus jopa yli kuusi tuntia putkeen. Laitamme tytön nukkumaan seitsemän-kahdeksan aikaan, ja yleensä hän on unessa viimeistään yhdeksältä, joskus tosin nukahtaminen venähtää lähemmäs kymmentä. Vauva tankkaa maitoa ennen nukkumaan menoa koko illan lyhyin väliajoin, jotta jaksaa nukkua pidemmät unet. Yöllä sitten herää kolmen aikoihin syömään, ja silloin nälkä onkin hirmuinen! Silti jokainen yö - ja päivä - on vielä Emilian kanssa erilainen. Tuntuu että tyttö kehittyy ja kasvaa nyt niin hirmuista vauhtia että päivärytmi vähän vaihtelee.
Kuulin että vauvan rytmi alkaa säännöllistyä kolmen kuukauden iässä. Samoihin aikoihin vauvan vatsavaivat - jos niitä on - alkavat yleensä helpottaa, sillä vauvan suolisto on siihen mennessä kehittynyt jo niin pitkälle että ikävät ilmavaivat ja mahan kipristely alkavat olla takana päin. Kolmen kuukauden kohdalla vauvalle tehdään neuvolassa myös kolmekuukautis-lääkärintarkastus. Selvästi tärkeä rajapyykki vauvan kohdalla.
Mieleeni tuli että 3 kk:n ikää voisi jotenkin juhlistaa. Olisi kiva muistaa vauvaa jollain tavalla kun on jo niin "vanha". :)
Varasin äsken neuvolasta ajan Rotavirus-rokotteen antamiselle. Rokote annetaan suun kautta ja sen antaa lääkäri. Rotavirusrokote on vauvan ripuli- ja oksentelutauteja vastaan annettava rokote, ja se on vapaaehtoinen. Toisin sanoen, jos vanhemmat sen lapselleen haluavat, on se itse maksettava. Tekee aikamoisen loven lompakkoon. Mutta olen kuullut että rokote on kaiken sen rahamäärän arvoinen. Pahimmillaan rotaviruksen aiheuttama vatsatauti voi kuivattaa vauvaa niin paljon että on turvauduttava sairaalahoitoon.
Rokotetta ei ole ainakaan vielä lisätty yleiseen rokoteohjelmaan Suomessa, mutta saattaa olla että se tulevaisuudessa annetaan rokoteohjelman kautta kaikille Suomen vauvoille.
Lisää tietoa aiheesta http://www.poliklinikka.fi/?page=5331684&id=6370523 ja http://www.rokote.fi/lastenrokoteopas/rotavirus.html.
Nyt on päivän kävelylenkin aika. Siis ylös, ulos ja lenkille! Aurinkoista elokuuta kaikille!
-Vesta
tiistai 15. heinäkuuta 2008
Päivän tavoitteet
Raporttia jälleen kotirintamalta. Päivä on lähtenyt käyntiin taas normaalin rutiinin mukaan: aamusyöttö, vaipanvaihto ja aamuputsaukset, erinäistä sähläystä kotiaskareiden parissa, oma aamupala, syöttö, seurustelua vauvan kanssa ja päiväunille laitto. Aikataulusta ollaan vähän myöhässä, sillä nukuttiin tänä aamuna vauvan kanssa pari tuntia tavallista pidempään.
Tänään on vuorossa leppoisa kotipäivä. Kun vauva kohta herää päikkäreiltään, on tarkoitus lähteä ulos kävelemään tai mennä pihalle istuksimaan (en ole vielä päättänyt). Ainakin tuolla on upea kesäsää ulkona. Aurinko paistaa ja avoimesta ikkunasta kuuluu sööttiä linnun liverrystä.
Eilen oltiin mummin luona kylässä ja tehtiin pitkä kävelylenkki, vaikka vähän satelikin. Vauvalla tuntui olevan kiva päivä, vaikka kyllä reissu väsyttikin. Nukuttiin kaikki pitkät yöunet, vauvakin heräsi ja herätti vain kerran yösyötölle, joka meillä on huomattavaa edistystä.
Aika on vauvanhoidossa jännittävä käsite. Aika tuntuu kuluvan äärimmäisen nopeasti siihen nähden mitä on saanut aikaan. Ei se oikeastaan harmita, mutta kummeksuttaa välillä. Yhtäkkiä sitä huomaa että tunti on taas vierähtänyt, vaikka itsestä tuntuu että juuri istahti sohvaan lukemaan lehteä kun vauva nukkuu. Tai että juurihan se vauva söi ja taas on nälkä, kunnes sitä tajuaa että aikaa on vierähtänyt jo yli kolme tuntia.
Kodinhoidon rintamalla olen vielä täysi aloittelija. Pidän nykyään entisajan naisia suorastaan sankareina! Miten ihmeessä he ovat voineet selvitä lastenhoidosta ja kodinhoidosta niin loistokkaasti - ottaen huomioon että lapsiluku on usein ollut nykyistä huomattavasti suurempi - ja vielä loihtineet töistä kotiin palaavalle perheenpäälle monipuolisen ja tukevan aterian? Itsellä tuntuu välillä tuottavan vaikeuksia selvitä pelkästä vauvanhoidosta kunnialla, niin että saavutan lisäksi itselleni asettamani päivän tavoitteet: vähintään yksi ulkoilu vauvan kanssa siihen aikaan kun aurinko vielä paistaa, ja vähintään yhden kotiaskareen (tiskit, pyykit, tms.) tekeminen.
Entisaikaan perhepiiri on toisaalta ollut laajempi. On ollut hyvin tavallista että isovanhemmat, sisarukset ja sukulaiset ovat asuneet samassa taloudessa. Tai ainakin lähettyvillä. Vuosikymmenien saatossa perhepiiri on pienentynyt yhden perheen taloudeksi, mutta sukulaiset ovat silti olleet läheisesti tukemassa lapsiperhettä. Nykyään perhepiiri tuntuu olevan yksityisempi. Välit vanhempiin ja muihin sukulaisiin eivät välttämättä ole yhtä läheiset, ja myös välimatkat sukulaisten kesken ovat pidempiä. Työ vie ihmisten aikaa ja jaksamista yhä vanhemmalle iälle saakka. Isovanhempien ei enää ole tapana osallistua yhtä tiiviisti perheen arkeen, nykyään puhutaan ennemminkin kyläilystä.
Kokisin muunlaisen mallin itselleni vieraaksi. Olen kasvanut tällaiseen kulttuuriin. Mutta hieman arveluttaa. Jos suunta jatkuu tämän kaltaisena, kuinka yksin tulevaisuuden lapsiperheet mahtavat olla? Missä ovat heidän tukihenkilönsä silloin kun niitä tarvitaan? Toivottavasti sentään yhden puhelinsoiton päässä, kuten nykyäänkin.
Toinen hyvä tukikanava itselle ovat internetin keskusteluryhmät. Samanhenkisten ja samassa elämäntilanteessa olevien ihmisten kanssa keskustelu piristää kummasti mieltä, ja sitä kautta olen saanut monia hyviä vinkkejä arjen pyörittämiseen. Kunhan vauva tästä vähän kasvaa, aion osallistua myös erilaisiin äiti-tapaamisiin ja ryhmiin ja vauva-harrastuksiin. Vaikka vauva on aivan ihana, aikuinenkin seura on välillä ihan mukavaa.
Olenkin päättänyt olla jatkossa turhia ressaamatta. Jos jonakin päivänä itselle asetetut päivän tavoitteet eivät ihan täyty, en syyllistä itseäni, vaan yritän seuraavana päivänä päästä hyvään päivärytmiin uudelleen. Opettelua tämä vielä on, niin vauvalle kuin minullekin. Ja hetkeäkään ei tarvitse miettiä, vaihtaisinko tämän takaisin normaaliin työssäkäynti-arkeen. En ikinä! Ovat ne vauvat sentään niin ihania! Varsinkin tämä oma. ;)
Aurinkoista päivää kaikille!
-Vesta
Tänään on vuorossa leppoisa kotipäivä. Kun vauva kohta herää päikkäreiltään, on tarkoitus lähteä ulos kävelemään tai mennä pihalle istuksimaan (en ole vielä päättänyt). Ainakin tuolla on upea kesäsää ulkona. Aurinko paistaa ja avoimesta ikkunasta kuuluu sööttiä linnun liverrystä.
Eilen oltiin mummin luona kylässä ja tehtiin pitkä kävelylenkki, vaikka vähän satelikin. Vauvalla tuntui olevan kiva päivä, vaikka kyllä reissu väsyttikin. Nukuttiin kaikki pitkät yöunet, vauvakin heräsi ja herätti vain kerran yösyötölle, joka meillä on huomattavaa edistystä.
Aika on vauvanhoidossa jännittävä käsite. Aika tuntuu kuluvan äärimmäisen nopeasti siihen nähden mitä on saanut aikaan. Ei se oikeastaan harmita, mutta kummeksuttaa välillä. Yhtäkkiä sitä huomaa että tunti on taas vierähtänyt, vaikka itsestä tuntuu että juuri istahti sohvaan lukemaan lehteä kun vauva nukkuu. Tai että juurihan se vauva söi ja taas on nälkä, kunnes sitä tajuaa että aikaa on vierähtänyt jo yli kolme tuntia.
Kodinhoidon rintamalla olen vielä täysi aloittelija. Pidän nykyään entisajan naisia suorastaan sankareina! Miten ihmeessä he ovat voineet selvitä lastenhoidosta ja kodinhoidosta niin loistokkaasti - ottaen huomioon että lapsiluku on usein ollut nykyistä huomattavasti suurempi - ja vielä loihtineet töistä kotiin palaavalle perheenpäälle monipuolisen ja tukevan aterian? Itsellä tuntuu välillä tuottavan vaikeuksia selvitä pelkästä vauvanhoidosta kunnialla, niin että saavutan lisäksi itselleni asettamani päivän tavoitteet: vähintään yksi ulkoilu vauvan kanssa siihen aikaan kun aurinko vielä paistaa, ja vähintään yhden kotiaskareen (tiskit, pyykit, tms.) tekeminen.
Entisaikaan perhepiiri on toisaalta ollut laajempi. On ollut hyvin tavallista että isovanhemmat, sisarukset ja sukulaiset ovat asuneet samassa taloudessa. Tai ainakin lähettyvillä. Vuosikymmenien saatossa perhepiiri on pienentynyt yhden perheen taloudeksi, mutta sukulaiset ovat silti olleet läheisesti tukemassa lapsiperhettä. Nykyään perhepiiri tuntuu olevan yksityisempi. Välit vanhempiin ja muihin sukulaisiin eivät välttämättä ole yhtä läheiset, ja myös välimatkat sukulaisten kesken ovat pidempiä. Työ vie ihmisten aikaa ja jaksamista yhä vanhemmalle iälle saakka. Isovanhempien ei enää ole tapana osallistua yhtä tiiviisti perheen arkeen, nykyään puhutaan ennemminkin kyläilystä.
Kokisin muunlaisen mallin itselleni vieraaksi. Olen kasvanut tällaiseen kulttuuriin. Mutta hieman arveluttaa. Jos suunta jatkuu tämän kaltaisena, kuinka yksin tulevaisuuden lapsiperheet mahtavat olla? Missä ovat heidän tukihenkilönsä silloin kun niitä tarvitaan? Toivottavasti sentään yhden puhelinsoiton päässä, kuten nykyäänkin.
Toinen hyvä tukikanava itselle ovat internetin keskusteluryhmät. Samanhenkisten ja samassa elämäntilanteessa olevien ihmisten kanssa keskustelu piristää kummasti mieltä, ja sitä kautta olen saanut monia hyviä vinkkejä arjen pyörittämiseen. Kunhan vauva tästä vähän kasvaa, aion osallistua myös erilaisiin äiti-tapaamisiin ja ryhmiin ja vauva-harrastuksiin. Vaikka vauva on aivan ihana, aikuinenkin seura on välillä ihan mukavaa.
Olenkin päättänyt olla jatkossa turhia ressaamatta. Jos jonakin päivänä itselle asetetut päivän tavoitteet eivät ihan täyty, en syyllistä itseäni, vaan yritän seuraavana päivänä päästä hyvään päivärytmiin uudelleen. Opettelua tämä vielä on, niin vauvalle kuin minullekin. Ja hetkeäkään ei tarvitse miettiä, vaihtaisinko tämän takaisin normaaliin työssäkäynti-arkeen. En ikinä! Ovat ne vauvat sentään niin ihania! Varsinkin tämä oma. ;)
Aurinkoista päivää kaikille!
-Vesta
sunnuntai 6. heinäkuuta 2008
Neiti Öhää!
Tervehdys! Heinäkuuta eletään ja kesä on täällä. Uimarannan vesi on vielä yllättävän kylmää, mutta innokkaita polskijoita rannalla riittää jokaisena aurinkoisena, helteisempänä päivänä. Itse passaan vielä talviturkin heittämistä varmaan tuonne kuun lopulle saakka. Rannalle olen kuitenkin lähtenyt nauttimaan kauniista säästä. Istunut mukavaan puolivarjoisaan kohtaan ja kaivanut varpaat lämpimään hiekkaan. Ah, ihana loma!
Tämä niin sanottu loma jatkuu vielä melko pitkään. Äitiyslomaksi tai -vapaaksi sitä kutsuvat. Itse koen että kyse on enemmänkin ympärivuorokautisesta työsopimuksesta kotona, tosin erittäin mukavasta sellaisesta. :)
Vauva tuli kotiin kesäkuun alussa ja siitä lähtien on opeteltu ahkerasti perhe-elämää. On se jännä miten joku niin pieni ihminen voi tuoda niin suuren muutoksen arkeen.
Suurimpia kysymyksiä tällä hetkellä ovat nukkuma-ajat ja yönukkuminen, vuorokausirytmin opettelu, arkirutiinien säännöllistäminen, liinailun opettelu Hug-a-bubin kantoliinalla, vauvan lievien ilmavaivojen lieventämiskeinot ja maidonpumppaus-, säilytys- ja pakastusrutiinit. Sokerina laatikon pohjalla odottavat vielä kestovaipat, joiden käyttöönottoa on siirretty siihen kunnes muut rutiinit aletaan saada kunnialla päiväjärjestykseen.
Ensimmäinen yö kotona vauvan kanssa oli oikea tulikaste, josta selvittiin. Nyt jokaisen päivän jälkeen ollaan kaikki aina hieman viisaampia. Aletaan oppia toistemme rytmit ja tavat.
Jokainen vauva on kuulemma yksilöllinen temperamentiltaan. Meidän vauvalla temperamenttia riittää. Kun tyttö jotain tahtoo, niin se ei jää kenellekään epäselväksi. Ei tarvitse kauan miettiä mistä on sisukkaan luonteensa perinyt (kummaltakin vanhemmalta). Sisukkuus on kyllä hyväksi elämää ajatellen, joten hyvä vaan että on vahva tyttö!
Vauvan kanssa tulee eteen monia "ensimmäistä kertaa"-juttuja. Ensin ollaan ensimmäistä kertaa yhdessä kotona. Vauva nukkuu ensimmäistä kertaa omassa pinnasängyssä. Käy ensimmäistä kertaa kylvyssä, vaunulenkillä ja mummolassa. Vauvan ensimmäinen matka bussissa oli jännittävä.
Sitten asioista alkaa pikkuhiljaa muodostua tutumpia. Vauva on jo konkari vaipanvaihtorutiineissa: odottaa kiltisti että potkarit saadaan riisuttua jalasta ja vaippa heitettyä vaipparoskikseen - katselee sillä välin kaapin yläpuolella olevia kirkkaita valoja ja hymynaama-kuvaa - tietää että kohta hänet nostetaan ylös hoitopöydältä, ja on varmuuden vuoksi jännitettävä vähän niskalihaksia ja käänneltävä päätä, jotta näkee paremmin ympärilleen, tietää että lämmin vesi on mukava asia, tietää että sen jälkeen kuivaillaan pehmeällä pyyhkeellä, ojentelee käsiä ja jalkoja puhdasta vaippaa ja vaatteita päälle puettaessa, kuin auttaakseen. Saattaa väläyttää pienen hymyn siinä välissä, sillä tietää että pian pääsee syliin ja olkapäälle tutkailemaan ympäristöä.
Vauva on oppinut myös nauttimaan vaunulenkeistä. Useimmiten nukahtaa pyörien alta kuuluvaan tasaiseen kivien ja hiekan rapinaan. Joskus taas makailee silmät avoimina, katselee vaunukopan kuomun kattoa ja kuuntelee vaunujen ja askelten rauhoittavaa ääntä. Autolla on sama vaikutus. Siinä silmänräpäyksessä kun vauvan nostaa auton turvakaukaloon, alkavat silmäluomet lupsahdella. Vauva tietää että kohta alkaa se tasainen, matala hurina, joka niin mukavasti tuudittaa hyville päiväunille. Ehkä uudempi ja hiljaisempi auto ei olisi niin hyvä, ainakaan vauvan mielestä.
Taas ulkona sataa. Kuulen kuinka taivaalta pisaroina alas valuva vesi kohisee kattoa vasten. Vettä on sadellut joinakin päivinä aivan kaatamalla ja sää on ollut viileä kuin huhtikuussa. Sellaisina päivinä on mukava käpertyä olohuoneen riippumattotuoliin ja lukea mukavaa kirjaa tai lehteä.
Nyt kuului kutsu, vauvalla on nälkä. Näin se arki menee. Aika paljon vauvan ehdoilla. Ihanan vauvan. Maailman söpöimmän vauvan. Palaillaan! Mukavaa viikonloppua kaikille.
-Vesta
Tämä niin sanottu loma jatkuu vielä melko pitkään. Äitiyslomaksi tai -vapaaksi sitä kutsuvat. Itse koen että kyse on enemmänkin ympärivuorokautisesta työsopimuksesta kotona, tosin erittäin mukavasta sellaisesta. :)
Vauva tuli kotiin kesäkuun alussa ja siitä lähtien on opeteltu ahkerasti perhe-elämää. On se jännä miten joku niin pieni ihminen voi tuoda niin suuren muutoksen arkeen.
Suurimpia kysymyksiä tällä hetkellä ovat nukkuma-ajat ja yönukkuminen, vuorokausirytmin opettelu, arkirutiinien säännöllistäminen, liinailun opettelu Hug-a-bubin kantoliinalla, vauvan lievien ilmavaivojen lieventämiskeinot ja maidonpumppaus-, säilytys- ja pakastusrutiinit. Sokerina laatikon pohjalla odottavat vielä kestovaipat, joiden käyttöönottoa on siirretty siihen kunnes muut rutiinit aletaan saada kunnialla päiväjärjestykseen.
Ensimmäinen yö kotona vauvan kanssa oli oikea tulikaste, josta selvittiin. Nyt jokaisen päivän jälkeen ollaan kaikki aina hieman viisaampia. Aletaan oppia toistemme rytmit ja tavat.
Jokainen vauva on kuulemma yksilöllinen temperamentiltaan. Meidän vauvalla temperamenttia riittää. Kun tyttö jotain tahtoo, niin se ei jää kenellekään epäselväksi. Ei tarvitse kauan miettiä mistä on sisukkaan luonteensa perinyt (kummaltakin vanhemmalta). Sisukkuus on kyllä hyväksi elämää ajatellen, joten hyvä vaan että on vahva tyttö!
Vauvan kanssa tulee eteen monia "ensimmäistä kertaa"-juttuja. Ensin ollaan ensimmäistä kertaa yhdessä kotona. Vauva nukkuu ensimmäistä kertaa omassa pinnasängyssä. Käy ensimmäistä kertaa kylvyssä, vaunulenkillä ja mummolassa. Vauvan ensimmäinen matka bussissa oli jännittävä.
Sitten asioista alkaa pikkuhiljaa muodostua tutumpia. Vauva on jo konkari vaipanvaihtorutiineissa: odottaa kiltisti että potkarit saadaan riisuttua jalasta ja vaippa heitettyä vaipparoskikseen - katselee sillä välin kaapin yläpuolella olevia kirkkaita valoja ja hymynaama-kuvaa - tietää että kohta hänet nostetaan ylös hoitopöydältä, ja on varmuuden vuoksi jännitettävä vähän niskalihaksia ja käänneltävä päätä, jotta näkee paremmin ympärilleen, tietää että lämmin vesi on mukava asia, tietää että sen jälkeen kuivaillaan pehmeällä pyyhkeellä, ojentelee käsiä ja jalkoja puhdasta vaippaa ja vaatteita päälle puettaessa, kuin auttaakseen. Saattaa väläyttää pienen hymyn siinä välissä, sillä tietää että pian pääsee syliin ja olkapäälle tutkailemaan ympäristöä.
Vauva on oppinut myös nauttimaan vaunulenkeistä. Useimmiten nukahtaa pyörien alta kuuluvaan tasaiseen kivien ja hiekan rapinaan. Joskus taas makailee silmät avoimina, katselee vaunukopan kuomun kattoa ja kuuntelee vaunujen ja askelten rauhoittavaa ääntä. Autolla on sama vaikutus. Siinä silmänräpäyksessä kun vauvan nostaa auton turvakaukaloon, alkavat silmäluomet lupsahdella. Vauva tietää että kohta alkaa se tasainen, matala hurina, joka niin mukavasti tuudittaa hyville päiväunille. Ehkä uudempi ja hiljaisempi auto ei olisi niin hyvä, ainakaan vauvan mielestä.
Taas ulkona sataa. Kuulen kuinka taivaalta pisaroina alas valuva vesi kohisee kattoa vasten. Vettä on sadellut joinakin päivinä aivan kaatamalla ja sää on ollut viileä kuin huhtikuussa. Sellaisina päivinä on mukava käpertyä olohuoneen riippumattotuoliin ja lukea mukavaa kirjaa tai lehteä.
Nyt kuului kutsu, vauvalla on nälkä. Näin se arki menee. Aika paljon vauvan ehdoilla. Ihanan vauvan. Maailman söpöimmän vauvan. Palaillaan! Mukavaa viikonloppua kaikille.
-Vesta
tiistai 8. huhtikuuta 2008
Keittiö on kodin sydän
Ja Vesta sen valtiatar.
Tervetuloa Vestan valtakuntaan! Kuten nimestä voi ehkä arvata, blogi käsittelee kotiin ja perheeseen liittyviä asioita: vauvoja ja vauvan odotusta, vaimon, äidin ja naisen roolia, ruoanlaittoa, käsitöitä, taloudenhoitoa. Siis normaaliarjesta selviytymistä, kodin hengettärenä toimimista.
Mutta mistä juontuu blogin nimi? Seuraavassa lyhyesti Vestasta niille, joille antiikin Rooman jumaltarut eivät ole tuttuja.
Vesta kuuluu antiikin Rooman jumalattariin. Hän oli kodin ja perheen suojelija, kotilieden jumalatar. Vestalle pystytetty temppeli sijaitsee Forum Romanumilla. Siellä poltettiin pyhää tulta, jota kuusi Vestan neitsyttä vartioivat. Kodeissa Vestaa palvottiin tulisijan äärellä, pitämällä kotilieden tulta yllä ympäri vuorokauden.
Palatkaamme kuitenkin takaisin blogin aihepiiriin.
Vestan kaapuun pukeutuminen, siis kodin valtiaana toimiminen on itselleni täysin uusi rooli. Entisenä uraihmisenä, töihin ja ammatilliseen kehittymiseen panostaneena työmyyränä kotiin äitiyslomalle jääminen tuo eteen täysin uudenlaisia haasteita. Pian alkava äitiys ja sen mukanaan tuomat uudet kuviot, koko edessä oleva kokonaisvaltainen elämänmuutos on minulle ensimmäistä kertaa vastaan tuleva tilanne.
Useimpina päivinä hihkun onnesta, tunnen voitonriemua siitä että minulla on oikeus ja mahdollisuus näin suureen elämänmuutokseen. Mahdollisuus tehdä jotain aivan muuta kuin mihin edeltävät vuodet ovat opiskelun ja työnteon parissa kuluneet. Toisina päivinä - joita on onneksi ainakin tähän asti ollut hyvin vähän - tunnen epävarmuutta tulevaa haastetta kohtaan. Onko minusta tähän? Pystynkö täyttämään odotukset? Osaanko olla lapselleni se turvallinen, viisas, hellä ja rakastava, oikeanlaiset rajat asettava, ohjaava ja tukeva voima, jota hän tarvitsee matkallaan aikuisuuteen?
Tunnen olevani kuin tulikokeen edessä. Kuin ekaluokkalainen ensimmäisenä koulupäivänä. Kuin ensimmäistä kertaa työhaastatteluun matkalla oleva noviisi. Tai kuin gladiaattori valmistautumassa elämäni suurimpaan ja merkittävimpään koitokseen. Toisaalta edelleen voimissaan oleva looginen järki-ihminen minussa muistuttaa, että muutkin ovat selvinneet tästä haasteesta kunnialla. Muutkin aivan tavalliset ihmiset. Muutkin aivan tavalliset vanhemmat. Aivan tavalliset äidit ja vaimot. Tavalliset naiset.
Tavallisen naisen voimin ja avuin lähden siis mukaan tälle kiehtovalle matkalle! Tahdon heittäytyä riemulla kotihengettären vaunujen kyytiin, heittää mielestäni kaiken turhan epäröinnin ja huolen, uskoa itseeni ja kykyihini kuten tähänkin asti. Minähän pidän haasteista, olen aina pitänyt. Miten tämä eroaisi kaikista aikaisemmista, muuten kuin siinä että tärkeimmällä sijalla ja edunsaajana on tällä kertaa lapsi? Suunnitelmat, tavoitteet ja hyödyt kohdistuvat nyt itseni sijasta häneen. Hän on se, joka tulee jatkossa ykkössijalla. Tämä on onneksi asia, josta en ole osannut kantaa huolta. Uskon että äidinvaisto hoitaa tämän puolen luonnollisesti. Ainakin jo nyt, ja vielä, tuntuu siltä, vaikka vauva on vielä mahassani.
Onnea siis kaikille meille odottaville! Tuleville kotihengettärille! Kaikille tavallisille naisille!
~Vesta
Tervetuloa Vestan valtakuntaan! Kuten nimestä voi ehkä arvata, blogi käsittelee kotiin ja perheeseen liittyviä asioita: vauvoja ja vauvan odotusta, vaimon, äidin ja naisen roolia, ruoanlaittoa, käsitöitä, taloudenhoitoa. Siis normaaliarjesta selviytymistä, kodin hengettärenä toimimista.
Mutta mistä juontuu blogin nimi? Seuraavassa lyhyesti Vestasta niille, joille antiikin Rooman jumaltarut eivät ole tuttuja.
Vesta kuuluu antiikin Rooman jumalattariin. Hän oli kodin ja perheen suojelija, kotilieden jumalatar. Vestalle pystytetty temppeli sijaitsee Forum Romanumilla. Siellä poltettiin pyhää tulta, jota kuusi Vestan neitsyttä vartioivat. Kodeissa Vestaa palvottiin tulisijan äärellä, pitämällä kotilieden tulta yllä ympäri vuorokauden.
Palatkaamme kuitenkin takaisin blogin aihepiiriin.
Vestan kaapuun pukeutuminen, siis kodin valtiaana toimiminen on itselleni täysin uusi rooli. Entisenä uraihmisenä, töihin ja ammatilliseen kehittymiseen panostaneena työmyyränä kotiin äitiyslomalle jääminen tuo eteen täysin uudenlaisia haasteita. Pian alkava äitiys ja sen mukanaan tuomat uudet kuviot, koko edessä oleva kokonaisvaltainen elämänmuutos on minulle ensimmäistä kertaa vastaan tuleva tilanne.
Useimpina päivinä hihkun onnesta, tunnen voitonriemua siitä että minulla on oikeus ja mahdollisuus näin suureen elämänmuutokseen. Mahdollisuus tehdä jotain aivan muuta kuin mihin edeltävät vuodet ovat opiskelun ja työnteon parissa kuluneet. Toisina päivinä - joita on onneksi ainakin tähän asti ollut hyvin vähän - tunnen epävarmuutta tulevaa haastetta kohtaan. Onko minusta tähän? Pystynkö täyttämään odotukset? Osaanko olla lapselleni se turvallinen, viisas, hellä ja rakastava, oikeanlaiset rajat asettava, ohjaava ja tukeva voima, jota hän tarvitsee matkallaan aikuisuuteen?
Tunnen olevani kuin tulikokeen edessä. Kuin ekaluokkalainen ensimmäisenä koulupäivänä. Kuin ensimmäistä kertaa työhaastatteluun matkalla oleva noviisi. Tai kuin gladiaattori valmistautumassa elämäni suurimpaan ja merkittävimpään koitokseen. Toisaalta edelleen voimissaan oleva looginen järki-ihminen minussa muistuttaa, että muutkin ovat selvinneet tästä haasteesta kunnialla. Muutkin aivan tavalliset ihmiset. Muutkin aivan tavalliset vanhemmat. Aivan tavalliset äidit ja vaimot. Tavalliset naiset.
Tavallisen naisen voimin ja avuin lähden siis mukaan tälle kiehtovalle matkalle! Tahdon heittäytyä riemulla kotihengettären vaunujen kyytiin, heittää mielestäni kaiken turhan epäröinnin ja huolen, uskoa itseeni ja kykyihini kuten tähänkin asti. Minähän pidän haasteista, olen aina pitänyt. Miten tämä eroaisi kaikista aikaisemmista, muuten kuin siinä että tärkeimmällä sijalla ja edunsaajana on tällä kertaa lapsi? Suunnitelmat, tavoitteet ja hyödyt kohdistuvat nyt itseni sijasta häneen. Hän on se, joka tulee jatkossa ykkössijalla. Tämä on onneksi asia, josta en ole osannut kantaa huolta. Uskon että äidinvaisto hoitaa tämän puolen luonnollisesti. Ainakin jo nyt, ja vielä, tuntuu siltä, vaikka vauva on vielä mahassani.
Onnea siis kaikille meille odottaville! Tuleville kotihengettärille! Kaikille tavallisille naisille!
~Vesta
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
