Huomenta!
Tänään tuli herättyä oikein varhain. Kello 5.30 tyttö herätti kun hänellä oli nälkä. Siinä imettäessä tuli mieleen että tänäänhän on tiistai, ja aikaisemmin postissa tulleen ilmoituksen mukaan Uffin keräysauto kävisi kiertämässä ja keräämässä mukaansa postilaatikolle muovipussissa jätetyt, keräykseen tarkoitetut vaatteet. Minäpä sitten reippaana tyttönä aloin käydä siinä aamuvarhaisella jo ennen kello kuutta kaappien ja komeroiden vaatearsenaalia läpi.
Jo aikaisemmin olen käynyt vaatteita "sillä silmällä" lävitse, pessyt ja miettinyt että osan vanhoista kuteista voisi viedä Uffin keräyslaatikkoon. Joitakin vaatteita olen pitänyt viimeksi vuosia sitten, eikä ole todennäköistä että pitäisin niitä enää, ovat niin vanhanaikaisen näköisiä. Toisia kierrätykseen kelpuuttamiani olen pitänyt vain kerran tai pari, todennut etteivät sovikaan minulle niin hyvin ja sen jälkeen ne ovat vain vieneet käyttämättöminä tilaa vaatekaapissa. Keräykseen soveltuvaa vaatetta löytyi siten melko helposti kolmen muovikassillisen verran. Ja kaappiin tuli mukavasti tilaa!
Tilan ahtauden puolesta olisin halunnut laittaa keräykseen enemmänkin vaatetta, mutta en raatsinut vielä luopua kaikista vanhoista kuteista. Jos niitä sittenkin vielä joskus tulisi pitäneeksi... Ehkä ensi vuonna käyn kaapin sisällön uudestaan läpi ja pakkaan käyttämättömät vaatteet seuraavalle kierrokselle mukaan. ;) Viikkasin ja pakkasin kaiken keräykseen vietävän kasseihin ja kiikutin postilaatikolle. Ulkona sataa vettä ja se on ainoa huoli vaatteiden suhteen. Toivottavasti käyvät pian keräämässä ne parempaan talteen. Ihanaa päästä vanhoista, tarpeettomista rytkyistä eroon! =)
Aamupala on syöty. On niin energinen olo että tästä on hyvä jatkaa puuhakkaana touhuamista. Pensasaidat ja nurmikko olisi leikattava. Vielä en kuitenkaan pääse niiden kimppuu kun ulkona tihuttaa. Olen odotellut kuivempaa säätä, jotta leikkaaminen onnistuu, joten toivotaan että tänään loppu päivän paistaisi aurinko.
Muita kunnostamisen tarpeessa olevia ovat ulko-ovi ja terassin valkoiset puuosat. Niidenkin maalaus odottaa kuivempia säitä. Grilliä en vielä pakkaa suojukseen ja vie ulkovarastoon, vaikka onkin näin sateinen ja kolea loppukesä, sillä olen kuitenkin edelleen sitä mieltä että aina on hyvä sää grillata. Toivottavasti ilmat pysyvät ainakin kuukauden ajan sen verran lämpiminä ja tuulettomina että grillaaminen onnistuu (ja on mukavaa).
Mies ja vauva nukkuvat edelleen yläkerrassa. :) Miehellä on vielä kesälomaa jäljellä, niin voi ottaa vähän rennommin. Nyt talossa on sen verran rauhallista ja hiljaista että on hyvää aikaa silittää uudet verhot. Jos olisin oikein täydellinen vaimo, tekisin miehelleni kunnon aamiaisen valmiiksi siksi kun hän herää. Hmm... Siinä on kyllä ideaa. Täytyypä suunnitella. Pirteää päivää kaikille touhukkaille!
-Vesta
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Täydellisen vaimon opaskirja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Täydellisen vaimon opaskirja. Näytä kaikki tekstit
tiistai 19. elokuuta 2008
torstai 31. heinäkuuta 2008
Opaskirjoja täydellisille naisille - ja miehille
Joitakin vuosia sitten sain äidiltäni syntymäpäivälahjaksi Nykynaisen käsikirjan (Rosamond Richardson: Iloa ja ideoita kiireiseen arkeen, Nykynaisen käsikirja, Gummerus 2001, alkuteos: Natural Superwoman). Äitini antoi kirjan varmaankin puoliksi leikillään, puoliksi kannustaen. Olen kaivanut oppaan kirjahyllystä useampaan otteeseen. Siinä on hauskoja ja mielenkiintoisia juttuja naisille, mutta myös hyviä vinkkejä ja roppakaupalla käyttökelpoisia ohjeita.
Toinen hyvä teos on Karina Ericsson Wärn: Chic, valitse oikeat vaatteet – luo oma tyylisi (WSOY 2005). Kansi on sopivan naisellisesti provosoivan kiiltävä ja pinkki. Ystäväni suositteli tätä kirjaa minulle, ja hankkikin sen sitten pyynnöstäni. Sopii jokaisen naisen kirjahyllyyn niin kuin perustyylikkään garderoobin välttämättömät laatukuteet vaatekaappiin.
Palapelimeikki (Irmeri Castrén, Raili Hulkkonen, Gummerus 2002) on hyvä meikkauksen perusopas niin martan kuin tosinaisenkin beautybagiin. Ihan suoraviivaisesti eivät kaikki ohjeet mielestäni sellaisinaan sovi aivan kaikille, mutta erinomaisia vinkkejä, vaihtelua ja piristystä omaan meikkaukseen saa kirjasta joka nainen. Itse selailen kirjaa aina silloin tällöin. Viimeistään aina niinä hetkinä kun totean levittäväni täsmälleen samaa luomiväriä ja huulipunaa täsmälleen samalla tavalla täsmälleen liian monennetta kertaa pitkän ajan kuluessa.
Miehiäkään en tässä kirjoituksessa unohda. Mieheni sai ystäviltään pari vuotta sitten Fab Five –viisikon, Ted Allen, Kyan Douglas, Thom Filicia, Carson Kressley ja Jai Rodriguez, koostaman kirjan Sillä silmällä (Otava 2004), myös saman niminen tv-sarja on olemassa. Hieno teos jokaiselle itsestään huolta pitävälle trenditietoiselle miehelle! Ehkä joitakin vinkkejä ja ohjeita kaipaisin muutettavan hieman miehisempään muotoon. Mutta koostuuhan kirjan tekijäjoukko viidestä stailaamisen taidon omaavasta homomiehestä, joten ihan silmää hivelevää täydellisyyttä naisen näkövinkkelistä ei voikaan kirjalta vaatia. ;) Silti aivan ykkösteos miesten tyylitietoisuuden tien näyttäjäksi.
(Kommentti: kirjoitettu 30.7.2008, päivitetty blogiin myöhemmin)
Toinen hyvä teos on Karina Ericsson Wärn: Chic, valitse oikeat vaatteet – luo oma tyylisi (WSOY 2005). Kansi on sopivan naisellisesti provosoivan kiiltävä ja pinkki. Ystäväni suositteli tätä kirjaa minulle, ja hankkikin sen sitten pyynnöstäni. Sopii jokaisen naisen kirjahyllyyn niin kuin perustyylikkään garderoobin välttämättömät laatukuteet vaatekaappiin.
Palapelimeikki (Irmeri Castrén, Raili Hulkkonen, Gummerus 2002) on hyvä meikkauksen perusopas niin martan kuin tosinaisenkin beautybagiin. Ihan suoraviivaisesti eivät kaikki ohjeet mielestäni sellaisinaan sovi aivan kaikille, mutta erinomaisia vinkkejä, vaihtelua ja piristystä omaan meikkaukseen saa kirjasta joka nainen. Itse selailen kirjaa aina silloin tällöin. Viimeistään aina niinä hetkinä kun totean levittäväni täsmälleen samaa luomiväriä ja huulipunaa täsmälleen samalla tavalla täsmälleen liian monennetta kertaa pitkän ajan kuluessa.
Miehiäkään en tässä kirjoituksessa unohda. Mieheni sai ystäviltään pari vuotta sitten Fab Five –viisikon, Ted Allen, Kyan Douglas, Thom Filicia, Carson Kressley ja Jai Rodriguez, koostaman kirjan Sillä silmällä (Otava 2004), myös saman niminen tv-sarja on olemassa. Hieno teos jokaiselle itsestään huolta pitävälle trenditietoiselle miehelle! Ehkä joitakin vinkkejä ja ohjeita kaipaisin muutettavan hieman miehisempään muotoon. Mutta koostuuhan kirjan tekijäjoukko viidestä stailaamisen taidon omaavasta homomiehestä, joten ihan silmää hivelevää täydellisyyttä naisen näkövinkkelistä ei voikaan kirjalta vaatia. ;) Silti aivan ykkösteos miesten tyylitietoisuuden tien näyttäjäksi.
(Kommentti: kirjoitettu 30.7.2008, päivitetty blogiin myöhemmin)
Naisen muotokuva
Millainen on hyvä äiti? Millainen on ideaalivaimo? Millainen on ihannenainen? Kuka minä olen, ja miten sovin näihin kaikkiin rooleihin yhtäaikaisesti? Kysymykset ovat ajankohtaisia kaikille tuoreille vaimoille ja äideille. Eri asia on sitten pohtivatko kaikki niitä, ja kuka mitäkin pohtii.
Blogia perustaessani mielessäni pyöri juuri edellisen kaltaisia ajatuksia. Niistä sain idean blogin punaiseen lankaan.
Maailma on erilainen äidin kuin tyttären silmin. Ja puhun tässä nyt rooleista, en eri ihmisistä kuten minä ja oma äitini, tai minä ja oma tyttäreni. Puhun minussa tapahtuneesta muutoksesta raskauden ja lapseni syntymän myötä.
Ennen raskauttani olin huomattavasti lapsellisempi. En nähnyt sitä silloin, mutta pystyn toteamaan sen näin jälkikäteen. Siihen asti minun oli pitänyt pitää huolta pääasiassa vain itsestäni. Asioiden ajattelun lähtökohtana olin minä itse. Omat tarpeeni tulivat tietysti ensin, sillä jokainen itse on oman elämänsä päätähti, vaikka muilla läheisillä onkin elämässä suuri merkitys. Raskaana ollessani huomasin yllättäen ajattelevani asioita ensiksi mahassani kasvavan lapsen kannalta. Mikä on turvallista? Onko asia järkevää hoitaa tällä vai tuolla tavalla ottaen huomioon pienen sikiön.
Vielä suurempi mullistus ajattelussani tapahtui lapsen syntymän jälkeen. Tajusin yhtäkkiä roolini muuttuneen jonkun lapsesta siihen että olinkin ensisijaisesti jonkun vanhempi. Näiden välillä on suuri ero. Ja vasta tuolloin tajusin vanhempieni minulle antaman huolenpidon ja välittämisen määrän. Tunnen olevani suuressa kiitollisuuden velassa vanhemmilleni. He ovat suorastaan loistavia ihmisiä! Toivon hartaasti että itse kykenen samanlaisiin loistosuorituksiin kuin he aikanaan.
Sitten toiseen asiaan, josta tämänkertainen blogi-kirjoitukseni sai kipinänsä. Internet-yhteydessämme on viime aikoina ollut vikaa säännöllisin väliajoin. Taas tänään nettiselaimen avatessani tuli ilmoitus: ”Cannot find server”. Ongelma on rasittava, sillä nettiyhteyden toivoisi toimivan silloin kun sitä tarvitsee.
Tästä tuli mieleeni verrattavissa oleva tilanne äitien kohdalla. Äideille toimintakatkokset eivät ole sallittuja. Yhteyden äidin ja lapsen välillä on aina oltava avoinna ja toimintakunnossa. Äidin on oltava saatavilla kun häntä tarvitaan. Näin ei ehkä kuitenkaan kaikkien äitien ja lasten kohdalla ole. On erilaisia perheitä, erilaisia tilanteita, erilaisia ihmisiä.
Äitien jaksaminen on lasten kannalta tärkeä asia. Äitikin tarvitsee omia ”karkkipäiviä” tai ainakin hetkiä, jolloin hän voi tehdä mitä häntä itseään huvittaa. Äitikin tarvitsee huomioimista, paapomista ja välittämistä, jotta jaksaa huomioida, paapoa ja välittää muista.
Tästä ajatus juoksee edelleen eteenpäin. Nykyään kiinnitetään paljon huomiota äitien jaksamiseen. Äitiysneuvolassa keskitytään ensisijaisesti raskaana olevaan äitiin. Synnytyksessä äiti ja lapsi ovat päätähtiä. Lastenneuvolassa puhutaan äidin jaksamisesta samalla kun seurataan vauvan ja lapsen kehitystä. Mihin ovat jääneet isät? Kuka huolehtisi isistä?
Nykyaikaisen naisen yksi parhaista tehtävistä vaimona ja puolisona onkin mielestäni antaa miehelle aikaansa, huomiotaan ja välittämistään. Arvostaa miestään ihmisenä ja kunnioittaa hänen mielipiteitään. Hyväksyä hänen erilaiset tapansa tehdä asioita. Tunnistaa asiat ja piirteet, joissa hän on hyvä tai parempi kuin mitä itse on, ja antaa miehelle tilaa hoitaa sellaiset asiat ilman sen suurempaa asioihin puuttumista. Ja kyllä, miehelläkin on hyviä taitoja. Ne vain välillä tuppaavat unohtumaan kaiken kodin- ja lastenhoitohässäkän keskellä, jossa naisellisista avuista ja osaamisesta on paljon apua. Vaimokin voi pitää vastavuoroisesti huolta miehestään ja välillä paapoa häntä. Kyllä mieskin sen on ansainnut. :)
Nykyaikaisen miehen rooli ei mielestäni ole helppo, jos ei naisenkaan. Miehen tulisi nykyihanteiden mukaan olla tasa-arvoinen. Antaa naiselle yhtäläiset oikeudet päättää asioista. Hänen tulisi osallistua yhtälailla kodin- ja lastenhoitoon. Miehen tulisi kuitenkin säilyttää miehisyytensä, jotta hän ei ole tossukka. On arvostettavaa että mies pärjää työurallaan ja tuo kotiin kohtuullisen palkkatulon, ainakin yhtä suuren kuin nainen. Muutenhan voi päätellä että nainen elättää perheensä, ja se jos mikä on tosimiehelle häpeäksi. Miehen tulee selviytyä perinteisistä miesten töistä, alkaen sulakkeen vaihdosta ja nurmikon leikkaamisesta aina erilaisiin remontointi- ja korjaustöihin, ja mielellään myös putki- ja sähkötöihin saakka, mutta kuitenkin hallita edes auttavasti irronneen napin kiinni ompelu ja paitojensa silitys. Ja missä kulkee raja tossukan ja ylimachon sovinistikarjun välillä, on vaikea määritellä.
Nykyaikaisen miehen tulee olla kaikissa asioissa vaimonsa huomioon ottava, eivätkä herrasmiehen tavatkaan ole pahitteeksi. Siinä miehen siis tulee olla vanhanaikainen. Naiselle on kohteliasta avata ovi, päästää nainen kulkemaan edellä, antaa naisen valita ensin riippumatta siitä mitä ollaan valitsemassa ja tuoda hänelle suklaata ja kukkia aina silloin tällöin, tai muistaa häntä jollain muulla tavalla, jotta nainen ilahtuu ja pysyy onnellisena. Toisaalta hänen on oltava uudenaikainen. Miehen asiat eivät enää aina ja yksiselitteisesti mene naisen asioiden edelle. Vaimon huolet ja mieltä askarruttavat kysymykset ovat nykyään yhtä tärkeitä kuin miehenkin. Nykyaikainen mies kuuntelee mitä vaimolla on sydämellään, riippumatta vuorokauden ajasta, siitä onko kiire vai ei, äänensävystä jolla nainen puhuu, kuinka pitkästi hän asian kertoo ja siitä kuinka tärkeästä tai vähäpätöisestä asiasta miehen mielestä on kyse.
Samaan aikaan kun me naiset siis olemme ”päässeet livistämään” perheenpään määräysvallan alta ja saaneet sälytettyä puolet kotitöistä miestemme kontolle, vaadimme hanakasti miestä edelleen noudattamaan vanhanaikaisia kohteliaisuussääntöjä ja tapoja, jotka eivät tietenkään koske vastavuoroisesti meitä itseämme. Toisaalta, naisen rooli on monimuotoistunut. Nainen voi nykyään samanaikaisesti ahertaa kunnianhimoisesti työssään uraa luoden, ja samalla pyrkiä olemaan mahdollisimman kannustava ja lastensa elämässä aktiivisesti vaikuttava äiti. Jos nainen uhraa perheensä työn tähden, häntä saatetaan pitää kylmänä uraihmisenä. Jos hän taas uhraa työuran perheensä tähden, voidaan häntä syyttää mahdollisuuksiensa ja lahjojensa hukkaamisesta tai pitää jopa jollain tavalla lahjattomana kun ei ole pystynyt saavuttamaan elämässään jotain ammatillisesti kunnioitettavaa. Vaikkakin lasten kasvatus kunniallisiksi ja järkeviksi, itse pärjääviksi aikuisiksi on varmaan yksi hienoimmista asioista, joita vanhempi voi elämässään saavuttaa. Ainakin minun mielestäni.
Muistakaamme siis aina silloin tällöin vähän paapoa ihania miehiämme ja lapsiamme. Ja samaten aina säännöllisin väliajoin vaatia pientä paapomista rakkailtamme. Kyllä me naiset olemme sen aina välillä ansainneet. Olkaamme ihania toisillemme! Aurinkoista heinäkuun loppua kaikille!
-Vesta
(kommentti: kirjoitettu 29.7.2008, päivitetty blogiin myöhemmin)
Blogia perustaessani mielessäni pyöri juuri edellisen kaltaisia ajatuksia. Niistä sain idean blogin punaiseen lankaan.
Maailma on erilainen äidin kuin tyttären silmin. Ja puhun tässä nyt rooleista, en eri ihmisistä kuten minä ja oma äitini, tai minä ja oma tyttäreni. Puhun minussa tapahtuneesta muutoksesta raskauden ja lapseni syntymän myötä.
Ennen raskauttani olin huomattavasti lapsellisempi. En nähnyt sitä silloin, mutta pystyn toteamaan sen näin jälkikäteen. Siihen asti minun oli pitänyt pitää huolta pääasiassa vain itsestäni. Asioiden ajattelun lähtökohtana olin minä itse. Omat tarpeeni tulivat tietysti ensin, sillä jokainen itse on oman elämänsä päätähti, vaikka muilla läheisillä onkin elämässä suuri merkitys. Raskaana ollessani huomasin yllättäen ajattelevani asioita ensiksi mahassani kasvavan lapsen kannalta. Mikä on turvallista? Onko asia järkevää hoitaa tällä vai tuolla tavalla ottaen huomioon pienen sikiön.
Vielä suurempi mullistus ajattelussani tapahtui lapsen syntymän jälkeen. Tajusin yhtäkkiä roolini muuttuneen jonkun lapsesta siihen että olinkin ensisijaisesti jonkun vanhempi. Näiden välillä on suuri ero. Ja vasta tuolloin tajusin vanhempieni minulle antaman huolenpidon ja välittämisen määrän. Tunnen olevani suuressa kiitollisuuden velassa vanhemmilleni. He ovat suorastaan loistavia ihmisiä! Toivon hartaasti että itse kykenen samanlaisiin loistosuorituksiin kuin he aikanaan.
Sitten toiseen asiaan, josta tämänkertainen blogi-kirjoitukseni sai kipinänsä. Internet-yhteydessämme on viime aikoina ollut vikaa säännöllisin väliajoin. Taas tänään nettiselaimen avatessani tuli ilmoitus: ”Cannot find server”. Ongelma on rasittava, sillä nettiyhteyden toivoisi toimivan silloin kun sitä tarvitsee.
Tästä tuli mieleeni verrattavissa oleva tilanne äitien kohdalla. Äideille toimintakatkokset eivät ole sallittuja. Yhteyden äidin ja lapsen välillä on aina oltava avoinna ja toimintakunnossa. Äidin on oltava saatavilla kun häntä tarvitaan. Näin ei ehkä kuitenkaan kaikkien äitien ja lasten kohdalla ole. On erilaisia perheitä, erilaisia tilanteita, erilaisia ihmisiä.
Äitien jaksaminen on lasten kannalta tärkeä asia. Äitikin tarvitsee omia ”karkkipäiviä” tai ainakin hetkiä, jolloin hän voi tehdä mitä häntä itseään huvittaa. Äitikin tarvitsee huomioimista, paapomista ja välittämistä, jotta jaksaa huomioida, paapoa ja välittää muista.
Tästä ajatus juoksee edelleen eteenpäin. Nykyään kiinnitetään paljon huomiota äitien jaksamiseen. Äitiysneuvolassa keskitytään ensisijaisesti raskaana olevaan äitiin. Synnytyksessä äiti ja lapsi ovat päätähtiä. Lastenneuvolassa puhutaan äidin jaksamisesta samalla kun seurataan vauvan ja lapsen kehitystä. Mihin ovat jääneet isät? Kuka huolehtisi isistä?
Nykyaikaisen naisen yksi parhaista tehtävistä vaimona ja puolisona onkin mielestäni antaa miehelle aikaansa, huomiotaan ja välittämistään. Arvostaa miestään ihmisenä ja kunnioittaa hänen mielipiteitään. Hyväksyä hänen erilaiset tapansa tehdä asioita. Tunnistaa asiat ja piirteet, joissa hän on hyvä tai parempi kuin mitä itse on, ja antaa miehelle tilaa hoitaa sellaiset asiat ilman sen suurempaa asioihin puuttumista. Ja kyllä, miehelläkin on hyviä taitoja. Ne vain välillä tuppaavat unohtumaan kaiken kodin- ja lastenhoitohässäkän keskellä, jossa naisellisista avuista ja osaamisesta on paljon apua. Vaimokin voi pitää vastavuoroisesti huolta miehestään ja välillä paapoa häntä. Kyllä mieskin sen on ansainnut. :)
Nykyaikaisen miehen rooli ei mielestäni ole helppo, jos ei naisenkaan. Miehen tulisi nykyihanteiden mukaan olla tasa-arvoinen. Antaa naiselle yhtäläiset oikeudet päättää asioista. Hänen tulisi osallistua yhtälailla kodin- ja lastenhoitoon. Miehen tulisi kuitenkin säilyttää miehisyytensä, jotta hän ei ole tossukka. On arvostettavaa että mies pärjää työurallaan ja tuo kotiin kohtuullisen palkkatulon, ainakin yhtä suuren kuin nainen. Muutenhan voi päätellä että nainen elättää perheensä, ja se jos mikä on tosimiehelle häpeäksi. Miehen tulee selviytyä perinteisistä miesten töistä, alkaen sulakkeen vaihdosta ja nurmikon leikkaamisesta aina erilaisiin remontointi- ja korjaustöihin, ja mielellään myös putki- ja sähkötöihin saakka, mutta kuitenkin hallita edes auttavasti irronneen napin kiinni ompelu ja paitojensa silitys. Ja missä kulkee raja tossukan ja ylimachon sovinistikarjun välillä, on vaikea määritellä.
Nykyaikaisen miehen tulee olla kaikissa asioissa vaimonsa huomioon ottava, eivätkä herrasmiehen tavatkaan ole pahitteeksi. Siinä miehen siis tulee olla vanhanaikainen. Naiselle on kohteliasta avata ovi, päästää nainen kulkemaan edellä, antaa naisen valita ensin riippumatta siitä mitä ollaan valitsemassa ja tuoda hänelle suklaata ja kukkia aina silloin tällöin, tai muistaa häntä jollain muulla tavalla, jotta nainen ilahtuu ja pysyy onnellisena. Toisaalta hänen on oltava uudenaikainen. Miehen asiat eivät enää aina ja yksiselitteisesti mene naisen asioiden edelle. Vaimon huolet ja mieltä askarruttavat kysymykset ovat nykyään yhtä tärkeitä kuin miehenkin. Nykyaikainen mies kuuntelee mitä vaimolla on sydämellään, riippumatta vuorokauden ajasta, siitä onko kiire vai ei, äänensävystä jolla nainen puhuu, kuinka pitkästi hän asian kertoo ja siitä kuinka tärkeästä tai vähäpätöisestä asiasta miehen mielestä on kyse.
Samaan aikaan kun me naiset siis olemme ”päässeet livistämään” perheenpään määräysvallan alta ja saaneet sälytettyä puolet kotitöistä miestemme kontolle, vaadimme hanakasti miestä edelleen noudattamaan vanhanaikaisia kohteliaisuussääntöjä ja tapoja, jotka eivät tietenkään koske vastavuoroisesti meitä itseämme. Toisaalta, naisen rooli on monimuotoistunut. Nainen voi nykyään samanaikaisesti ahertaa kunnianhimoisesti työssään uraa luoden, ja samalla pyrkiä olemaan mahdollisimman kannustava ja lastensa elämässä aktiivisesti vaikuttava äiti. Jos nainen uhraa perheensä työn tähden, häntä saatetaan pitää kylmänä uraihmisenä. Jos hän taas uhraa työuran perheensä tähden, voidaan häntä syyttää mahdollisuuksiensa ja lahjojensa hukkaamisesta tai pitää jopa jollain tavalla lahjattomana kun ei ole pystynyt saavuttamaan elämässään jotain ammatillisesti kunnioitettavaa. Vaikkakin lasten kasvatus kunniallisiksi ja järkeviksi, itse pärjääviksi aikuisiksi on varmaan yksi hienoimmista asioista, joita vanhempi voi elämässään saavuttaa. Ainakin minun mielestäni.
Muistakaamme siis aina silloin tällöin vähän paapoa ihania miehiämme ja lapsiamme. Ja samaten aina säännöllisin väliajoin vaatia pientä paapomista rakkailtamme. Kyllä me naiset olemme sen aina välillä ansainneet. Olkaamme ihania toisillemme! Aurinkoista heinäkuun loppua kaikille!
-Vesta
(kommentti: kirjoitettu 29.7.2008, päivitetty blogiin myöhemmin)
tiistai 29. heinäkuuta 2008
Still (net)shopping
Miesten ikuinen kauhistuksen aihe tuntuu olevan naisten kyky shoppailla pitkään ja hartaasti. Tästä kertoo hauskalla tavalla mm. seuraava hääkakun koriste, jonka bongasin reilu vuosi sitten netistä: http://www.juhlantaika.fi/product_info.php?cPath=44&products_id=3683&osCsid=5160f89f2d1577bfbd53bbe874d419cd. Sulhoparka patsastelee yksin kakkukoristeessa, eikä morsianta näy. Morsiamen paikalla on vain kyltti, jossa lukee: "Still shopping". Itse en tuota omaan hääkakkuuni ottaisi, mutta huumori on koristeessa kyllä nasevasti kohdallaan!
"Kaikki naiset rakastavat shoppailua", luki joskus jossain lehdestä lukemassani artikkelissa. Itse taidan olla poikkeus tuohon sääntöön. Jos suinkin kykenen välttämään Helsingin keskustaan kauppoihin lähtemisen, jätän sen väliin tai siirrän menoa niin pitkälle kuin mahdollista. Oma kauhuskenaarioni on Stockan Hullut päivät tai Sellon ostoskeskus joulusesonkiaikaan. Tietysti hienoja aikoja kelpohintaisia löytöjä etsiville ja kauppakeskuksen joulunalushulinaa rakastaville.
Arvostan toki tuotteita, joita ei ole hinnalla pilattu, mutta tuntuu että putiikkien väenpaljouden seassa tarpominen on liian kova hinta siitä. Olen tullut tulokseen että mieluummin maksan hieman enemmän laatutavarasta ja siitä että saan shoppailla rauhassa. Joulustakin pidän paljon - se on yksi vuoden suosikkijuhlistani - mutta eniten pidän siinä siitä, että voi kotona rauhassa valmistautua jouluun, leipoa ja kokkailla jouluruokia, siivota ja koristella kotia joulukuntoon ja haistella joulukuusen havujen, piparkakkujen ja muita jouluun kuuluvia tuoksuja.
Olenkin alkanut kaukaaviisaana hankkia joululahjoja jo hyvissä ajoin etukäteen. Aina kun näen jotain kivaa, joka tuo mieleen jonkun tutun tai tiedän että hän pitäisi lahjasta, hankin lahjan heti paikalla. Usein "jotain kivaa" on joku kirja, jonka tiedän saattavan kiinnostaa lahjan saajaa. Kirjakerhoon kuuluminen tuo tällaisia kirjoja säännöllisin väliajoin eteen. Tätä nykyä minulla onkin makuuhuoneen kaapin ylähyllyllä lahjoille omistettu hylly, josta löytyy kaikkea mukavaa. Hyvä vinkki muuten muillekin aloitteleville täydellisille kotirouville! Lahjan hankinnan kanssa ei tule kiire kun on mistä valita. Lähimmille ihmisille nimittäin löytyy aika usein jotain mukavaa, joka saattaa odottaa kaapin hyllyllä jopa puolitoista vuotta ennen kuin annan sen joulu-, nimi-, syntymäpäivä- tai muuksi lahjaksi.
Kuitenkaan en lue itseäni anti-shoppailijaksi, sillä uusien vaatteiden, meikkien, hajuvesien, kirjojen - etenkin uusien kirjojen, sillä olen hulluna kirjoihin, oikea lukutoukka - huonekalujen, sisustustavaroiden, kokkausvälineiden, mausteiden ynnä muiden hankkiminen ja saaminen on mukavaa. Kampaajalla käynti ja uusi hiusväri tai raidat ja uudenlainen hiusmalli on itselle iloa tuottava asia. Vaihtelu virkistää aina - ja olen luonteeltani sellainen että se on tarpeellistakin tietyssä määrin aina välillä etten tylsisty - oli sitten kyse hiuksista tai huonekalujen järjestyksestä, tauluista tai vaikka verhojen ja tyynyjen väristä. Kuntosalilla kuntoilu tai ryhmäliikunta- ja -tanssitunneilla käyminen on ehdottomasti palkitsevampaa kuin yksin tv:n ääressä dvd-valmentajan tahtiin biccaaminen (lue yleistermiksi kaikenlaiselle aerobicille, pilatekselle, joogalle, ym.). Pidän siis shoppailusta tietyssä määrin, myönnettäköön. Ja joskus jopa haksahdan aletuotteisiin, kun kerran halvalla sai...
Silti yritän nykyään välttää turhaa tuhlaamista ja turhia hankintoja. Olen tullut melkoisen ympäristötietoiseksi. Haluan kotiini ympäristösähköä. Käytän energiansäästölamppuja. Olen hommannut vauvalle kestovaippoja (joiden käytön opettelu tosin on vielä hieman vaiheessa). Kiinnitän huomiota sähkön ja veden käyttöön. Ostin ompelukoneen käytettynä (tosin onneksi perushuollettuna ja erikoistakuulla varustettuna). Olen innostunut luomutuotteista ja suosin lähellä tuotettuja tuotteita pitkien matkojen takaa tuotujen tuontiartikkelien sijaan. Toisin sanoen arvostan periaatetta: suosi suomalaista! Tästä tuli taas mieleeni mainita: kokeilkaa spelttiä. Loistavaa etenkin sämpylöissä ja letuissa.
Samaa ympäristötietoisuutta ja tiedostamista hyödykkeiden ja turhakkeiden suhteen yritän sivumennen iskostaa myös mieheni ja myöhemmin myös lapsieni ajatteluun (vauva on vielä niin pieni ettei taida vielä moisista paljon ymmärtää). Jokainen tekee omat valintansa, enkä tuomitse turhakkeiden ja muiden ylellisyystuotteiden shoppailua rakastavia. Ympäristöasioiden ja ilmastonmuutoksen huomioimisen, keinojen keksimisen ja käyttöön ottamisen tulisi mielestäni lähteä ennemminkin valtioiden johtajien ja yritysten taholta kuin yksittäisen kuluttajan toimesta. Kuitenkin, jokainen voi vaikuttaa omalla pienellä panoksellaan. Ei yksi kertakäyttövaipan sijaan käytetty kestovaippa päivässä hukkaan mene! Se tuntuu kovin pieneltä määrältä, mutta tekee yhteensä 365 vaippaa vuodessa! Se on jo jotakin. Ja jos seinänaapurit tekisivät saman, päätyisi kaatopaikalle yli 1000 vaippaa vähemmän vuodessa.
Vauvan myötä oma aika on kutistunut minimiin. Tiedän että lapsen kasvaessa omaa aikaa alkaa pikkuhiljaa jäämään taas enemmän, joten asia ei huolestuta minua ainakaan vielä kovin paljon. ;) Kallisarvoista omaa aikaa ei halua enää käyttää shoppailuun - aivan kuin siihen olisikaan kaiken puurtamisen (vauvan- ja kodinhoidon) jälkeen kovin paljon ylimääräistä energiaakaan - vaan tarpeelliset ostokset haluaa hoitaa mahdollisimman pikaisesti, jotta pääsee nauttimaan omasta ajasta. Shoppailu ei siten enää tunnu kuuluvan osaksi omaa aikaa, vaan se tuntuu nykyään pikemminkin velvollisuudelta.
Tätä kautta olenkin keksinyt asialle loistavan ratkaisun: nettishoppailu! Internetistä löytyy kaikenlaista vauvaperheiden tarpeisiin aina äitiys-, imetys- ja vauvanvaatteista muuhun tarpeelliseen tavaraan, kirjoista perus arjen hyödykkeisiin. Vaatteita löytyy Henkkamaukasta, Josefssonista ja Halensista aina Espritiin ja Peter Hahniin asti noin muutamia mainitakseni. Vauvatarvikkeita löytyy hyvin mm. Babyideasta ja Villiankasta. Boob- ja muita imetyspaitoja esim. Nettiemosta. Tosin vaateliikkeillä ja vauvantarvikeliikkeillä saisi olla enemmänkin virtuaalikauppapaikkoja internetissä. Luulen että kysyntää riittäisi. Lapsiperheiden äidithän ovat tunnetusti kiireisiä, ja kuitenkin ehkä yksi otollisimmista kohderyhmistä erilaisille tuotteille.
Nettitörsäämiseen en ole onneksi internetin kautta shoppaillessa livennyt, vaan ennemminkin selaillut netin kautta erilaisia katalogeja, vertaillut ja harkinnut ennen ostopäätöksen tekemistä. Netin kautta tuotteiden hintojen vertailu on käynyt mukavan helpoksi. Törsäämiseen lankeamisen luulisi tosin olevan huomattavasti helpompaa netissä kuin varsinaisissa liikkeissä ja putiikeissa asioidessa. Onneksi maksaa täytyy virtuaalikaupassakin, ainakin sitten paketin mukana tulevalla laskulla.
"Oikeisiinkin" kauppoihin ehtii vauvan kanssa aina välillä. Esimerkiksi silloin kun vauva nukkuu päiväunia vaunuissa - mikä tapahtuu hyvin usein ainakin alkuaikoina vauvan ollessa pieni - jolloin voi samalla tehdä päivän kävelylenkin ja käydä kirjastossa tai kaupassa, tai jos intoa riittää niin juuri shoppaamassa. Jos päiväkävely osuu aamupäivään tai aikaiseen iltapäivään jonakin arkipäivänä, kaupat ovat melko tyhjillään asiakkaista, jolloin shoppaaminen onnistuu ainakin omasta mielestäni miellyttävämmin, rauhallisemmin ja nopeammin ilman turhanpäiväistä ruuhkassa puikkelehtimista ja kassoilla jonottelua. Toimii hyvänä virikkeenä kaksin vauvan kanssa neljän seinän sisällä kököttelyyn kyllästyneelle äidille, kunhan muistaa pukea imetyspaidan päälle ja ottaa vauvalle vaihtovaippoja mukaan.
Itselleni shoppaus ei riitä virikkeeksi, vaan kirjasto tuntuu houkuttelevammalta vaihtoehdolta. Siellä on aina myös rauhallista ja hiljaista, jolloin vauva nukkuu varmemmin koko kirjastossa käynnin ajan.
Kaupungissamme on lisäksi tarjolla avoin päiväkoti, perhekahvila ja muita äideille, vanhemmille, vauvoille ja lapsille tarkoitettuja tapaamisia, kokoontumisia ja kerhoja, joihin olen ajatellut mennä syksymmällä mukaan. Ensi syksynä kun vauva on muutaman kuukauden ikäinen, olen suunnitellut aloittaa vauvan kanssa vauvauinnin ja muskarin. Uintiin olen jo ilmoittautunut mukaan. Mieskin suostui tulemaan mukaan vauvauintiharrastukseen, mikä on tosi kiva juttu! Toivotaan että ryhmissä on tilaa ja että pikkuneiti pitää uimisesta ja laululeikeistä.
Palatakseni takaisin tämänkertaisen kirjoituksen pääaiheeseen, shoppailuun... Pääasiallinen rajoittava tekijä vauvaperheen äidillä shoppailussa on kuitenkin se aika. Olen huomannut että oma aika ei meinaa riittää aina edes tarpeeksi pitkään nukkumiseen, saati sitten nettishoppailuun. Ehkä ihan hyvä niin. Kunhan tukka ja vaatteet pysyvät nyt sentään jonkinmoisessa kuosissa. Harmaahiireltä ei ole kiva näyttää äidinkään!
Entisaikaan vaimon tuli olla huoliteltu miestään varten. Nykyään sanoisin että sama velvollisuus pätee edelleen, jos ei nyt suoranaisesti miestä niin ainakin itseä varten. Itsensä huoltamiseen saa (ja pitää) muistaa käyttää aikaa. Olen jo tässä vauvanhoidon alkumetreillä huomannut että ajan käyttäminen omaan itseen ei enää tunnu niin tärkeältä kuin ennen. Vauva on merkityksellisempi. Silti itseään ei pidä unohtaa. Olen varma että itsestään huolta pitävällä äidillä on myös tyytyväisemmät lapset ja aviomies. =)
Ihan kuin me naiset emme olisi kauniita ja ihania aivan tällaisinaankin, liiemmin kehittämättä tai kaunistamatta. Vai mitä? ;) Hyviä öitä ja mukavaa viikkoa kaikille upeille naisille, ja vähän muillekin, jotka tätä blogia sattuvat vilkaisemaan!
- Vesta
"Kaikki naiset rakastavat shoppailua", luki joskus jossain lehdestä lukemassani artikkelissa. Itse taidan olla poikkeus tuohon sääntöön. Jos suinkin kykenen välttämään Helsingin keskustaan kauppoihin lähtemisen, jätän sen väliin tai siirrän menoa niin pitkälle kuin mahdollista. Oma kauhuskenaarioni on Stockan Hullut päivät tai Sellon ostoskeskus joulusesonkiaikaan. Tietysti hienoja aikoja kelpohintaisia löytöjä etsiville ja kauppakeskuksen joulunalushulinaa rakastaville.
Arvostan toki tuotteita, joita ei ole hinnalla pilattu, mutta tuntuu että putiikkien väenpaljouden seassa tarpominen on liian kova hinta siitä. Olen tullut tulokseen että mieluummin maksan hieman enemmän laatutavarasta ja siitä että saan shoppailla rauhassa. Joulustakin pidän paljon - se on yksi vuoden suosikkijuhlistani - mutta eniten pidän siinä siitä, että voi kotona rauhassa valmistautua jouluun, leipoa ja kokkailla jouluruokia, siivota ja koristella kotia joulukuntoon ja haistella joulukuusen havujen, piparkakkujen ja muita jouluun kuuluvia tuoksuja.
Olenkin alkanut kaukaaviisaana hankkia joululahjoja jo hyvissä ajoin etukäteen. Aina kun näen jotain kivaa, joka tuo mieleen jonkun tutun tai tiedän että hän pitäisi lahjasta, hankin lahjan heti paikalla. Usein "jotain kivaa" on joku kirja, jonka tiedän saattavan kiinnostaa lahjan saajaa. Kirjakerhoon kuuluminen tuo tällaisia kirjoja säännöllisin väliajoin eteen. Tätä nykyä minulla onkin makuuhuoneen kaapin ylähyllyllä lahjoille omistettu hylly, josta löytyy kaikkea mukavaa. Hyvä vinkki muuten muillekin aloitteleville täydellisille kotirouville! Lahjan hankinnan kanssa ei tule kiire kun on mistä valita. Lähimmille ihmisille nimittäin löytyy aika usein jotain mukavaa, joka saattaa odottaa kaapin hyllyllä jopa puolitoista vuotta ennen kuin annan sen joulu-, nimi-, syntymäpäivä- tai muuksi lahjaksi.
Kuitenkaan en lue itseäni anti-shoppailijaksi, sillä uusien vaatteiden, meikkien, hajuvesien, kirjojen - etenkin uusien kirjojen, sillä olen hulluna kirjoihin, oikea lukutoukka - huonekalujen, sisustustavaroiden, kokkausvälineiden, mausteiden ynnä muiden hankkiminen ja saaminen on mukavaa. Kampaajalla käynti ja uusi hiusväri tai raidat ja uudenlainen hiusmalli on itselle iloa tuottava asia. Vaihtelu virkistää aina - ja olen luonteeltani sellainen että se on tarpeellistakin tietyssä määrin aina välillä etten tylsisty - oli sitten kyse hiuksista tai huonekalujen järjestyksestä, tauluista tai vaikka verhojen ja tyynyjen väristä. Kuntosalilla kuntoilu tai ryhmäliikunta- ja -tanssitunneilla käyminen on ehdottomasti palkitsevampaa kuin yksin tv:n ääressä dvd-valmentajan tahtiin biccaaminen (lue yleistermiksi kaikenlaiselle aerobicille, pilatekselle, joogalle, ym.). Pidän siis shoppailusta tietyssä määrin, myönnettäköön. Ja joskus jopa haksahdan aletuotteisiin, kun kerran halvalla sai...
Silti yritän nykyään välttää turhaa tuhlaamista ja turhia hankintoja. Olen tullut melkoisen ympäristötietoiseksi. Haluan kotiini ympäristösähköä. Käytän energiansäästölamppuja. Olen hommannut vauvalle kestovaippoja (joiden käytön opettelu tosin on vielä hieman vaiheessa). Kiinnitän huomiota sähkön ja veden käyttöön. Ostin ompelukoneen käytettynä (tosin onneksi perushuollettuna ja erikoistakuulla varustettuna). Olen innostunut luomutuotteista ja suosin lähellä tuotettuja tuotteita pitkien matkojen takaa tuotujen tuontiartikkelien sijaan. Toisin sanoen arvostan periaatetta: suosi suomalaista! Tästä tuli taas mieleeni mainita: kokeilkaa spelttiä. Loistavaa etenkin sämpylöissä ja letuissa.
Samaa ympäristötietoisuutta ja tiedostamista hyödykkeiden ja turhakkeiden suhteen yritän sivumennen iskostaa myös mieheni ja myöhemmin myös lapsieni ajatteluun (vauva on vielä niin pieni ettei taida vielä moisista paljon ymmärtää). Jokainen tekee omat valintansa, enkä tuomitse turhakkeiden ja muiden ylellisyystuotteiden shoppailua rakastavia. Ympäristöasioiden ja ilmastonmuutoksen huomioimisen, keinojen keksimisen ja käyttöön ottamisen tulisi mielestäni lähteä ennemminkin valtioiden johtajien ja yritysten taholta kuin yksittäisen kuluttajan toimesta. Kuitenkin, jokainen voi vaikuttaa omalla pienellä panoksellaan. Ei yksi kertakäyttövaipan sijaan käytetty kestovaippa päivässä hukkaan mene! Se tuntuu kovin pieneltä määrältä, mutta tekee yhteensä 365 vaippaa vuodessa! Se on jo jotakin. Ja jos seinänaapurit tekisivät saman, päätyisi kaatopaikalle yli 1000 vaippaa vähemmän vuodessa.
Vauvan myötä oma aika on kutistunut minimiin. Tiedän että lapsen kasvaessa omaa aikaa alkaa pikkuhiljaa jäämään taas enemmän, joten asia ei huolestuta minua ainakaan vielä kovin paljon. ;) Kallisarvoista omaa aikaa ei halua enää käyttää shoppailuun - aivan kuin siihen olisikaan kaiken puurtamisen (vauvan- ja kodinhoidon) jälkeen kovin paljon ylimääräistä energiaakaan - vaan tarpeelliset ostokset haluaa hoitaa mahdollisimman pikaisesti, jotta pääsee nauttimaan omasta ajasta. Shoppailu ei siten enää tunnu kuuluvan osaksi omaa aikaa, vaan se tuntuu nykyään pikemminkin velvollisuudelta.
Tätä kautta olenkin keksinyt asialle loistavan ratkaisun: nettishoppailu! Internetistä löytyy kaikenlaista vauvaperheiden tarpeisiin aina äitiys-, imetys- ja vauvanvaatteista muuhun tarpeelliseen tavaraan, kirjoista perus arjen hyödykkeisiin. Vaatteita löytyy Henkkamaukasta, Josefssonista ja Halensista aina Espritiin ja Peter Hahniin asti noin muutamia mainitakseni. Vauvatarvikkeita löytyy hyvin mm. Babyideasta ja Villiankasta. Boob- ja muita imetyspaitoja esim. Nettiemosta. Tosin vaateliikkeillä ja vauvantarvikeliikkeillä saisi olla enemmänkin virtuaalikauppapaikkoja internetissä. Luulen että kysyntää riittäisi. Lapsiperheiden äidithän ovat tunnetusti kiireisiä, ja kuitenkin ehkä yksi otollisimmista kohderyhmistä erilaisille tuotteille.
Nettitörsäämiseen en ole onneksi internetin kautta shoppaillessa livennyt, vaan ennemminkin selaillut netin kautta erilaisia katalogeja, vertaillut ja harkinnut ennen ostopäätöksen tekemistä. Netin kautta tuotteiden hintojen vertailu on käynyt mukavan helpoksi. Törsäämiseen lankeamisen luulisi tosin olevan huomattavasti helpompaa netissä kuin varsinaisissa liikkeissä ja putiikeissa asioidessa. Onneksi maksaa täytyy virtuaalikaupassakin, ainakin sitten paketin mukana tulevalla laskulla.
"Oikeisiinkin" kauppoihin ehtii vauvan kanssa aina välillä. Esimerkiksi silloin kun vauva nukkuu päiväunia vaunuissa - mikä tapahtuu hyvin usein ainakin alkuaikoina vauvan ollessa pieni - jolloin voi samalla tehdä päivän kävelylenkin ja käydä kirjastossa tai kaupassa, tai jos intoa riittää niin juuri shoppaamassa. Jos päiväkävely osuu aamupäivään tai aikaiseen iltapäivään jonakin arkipäivänä, kaupat ovat melko tyhjillään asiakkaista, jolloin shoppaaminen onnistuu ainakin omasta mielestäni miellyttävämmin, rauhallisemmin ja nopeammin ilman turhanpäiväistä ruuhkassa puikkelehtimista ja kassoilla jonottelua. Toimii hyvänä virikkeenä kaksin vauvan kanssa neljän seinän sisällä kököttelyyn kyllästyneelle äidille, kunhan muistaa pukea imetyspaidan päälle ja ottaa vauvalle vaihtovaippoja mukaan.
Itselleni shoppaus ei riitä virikkeeksi, vaan kirjasto tuntuu houkuttelevammalta vaihtoehdolta. Siellä on aina myös rauhallista ja hiljaista, jolloin vauva nukkuu varmemmin koko kirjastossa käynnin ajan.
Kaupungissamme on lisäksi tarjolla avoin päiväkoti, perhekahvila ja muita äideille, vanhemmille, vauvoille ja lapsille tarkoitettuja tapaamisia, kokoontumisia ja kerhoja, joihin olen ajatellut mennä syksymmällä mukaan. Ensi syksynä kun vauva on muutaman kuukauden ikäinen, olen suunnitellut aloittaa vauvan kanssa vauvauinnin ja muskarin. Uintiin olen jo ilmoittautunut mukaan. Mieskin suostui tulemaan mukaan vauvauintiharrastukseen, mikä on tosi kiva juttu! Toivotaan että ryhmissä on tilaa ja että pikkuneiti pitää uimisesta ja laululeikeistä.
Palatakseni takaisin tämänkertaisen kirjoituksen pääaiheeseen, shoppailuun... Pääasiallinen rajoittava tekijä vauvaperheen äidillä shoppailussa on kuitenkin se aika. Olen huomannut että oma aika ei meinaa riittää aina edes tarpeeksi pitkään nukkumiseen, saati sitten nettishoppailuun. Ehkä ihan hyvä niin. Kunhan tukka ja vaatteet pysyvät nyt sentään jonkinmoisessa kuosissa. Harmaahiireltä ei ole kiva näyttää äidinkään!
Entisaikaan vaimon tuli olla huoliteltu miestään varten. Nykyään sanoisin että sama velvollisuus pätee edelleen, jos ei nyt suoranaisesti miestä niin ainakin itseä varten. Itsensä huoltamiseen saa (ja pitää) muistaa käyttää aikaa. Olen jo tässä vauvanhoidon alkumetreillä huomannut että ajan käyttäminen omaan itseen ei enää tunnu niin tärkeältä kuin ennen. Vauva on merkityksellisempi. Silti itseään ei pidä unohtaa. Olen varma että itsestään huolta pitävällä äidillä on myös tyytyväisemmät lapset ja aviomies. =)
Ihan kuin me naiset emme olisi kauniita ja ihania aivan tällaisinaankin, liiemmin kehittämättä tai kaunistamatta. Vai mitä? ;) Hyviä öitä ja mukavaa viikkoa kaikille upeille naisille, ja vähän muillekin, jotka tätä blogia sattuvat vilkaisemaan!
- Vesta
tiistai 15. heinäkuuta 2008
Unelmavaimon ohjeet?
Sain äidiltäni hauskan vanhan artikkelin, jossa on opastettu entisajan vaimoja hyvään taloudenhoitoon:
Valmista illallinen
Suunnittele etukäteen, mielellään edellisenä iltana, ja varmista että illallinen on valmis kun mies saapuu töistä kotiin.
Valmistele itsesi
Käytä 15 minuuttia lepäämiseen ja parantele meikkiäsi, jotta näytät virkeältä ja raikkaalta.
Ole hilpeä ja mielenkiintoinen
Yksi sinun velvollisuuksistasi on piristää hänen tylsää päiväänsä.
Siivoa sotkut
Käy talo läpi ennen kuin miehesi saapuu. Kerää ylimääräiset tavarat pois, pyyhi pölyt. Kylmempinä päivinä sytytä takkaan tuli. Hänen tarpeidensa huomioiminen takaa sinulle huikean henkilökohtaisen tyydytyksen tunteen.
Siisti lapset
Pese lasten kädet ja kasvot, kampaa heidän hiuksensa, ja jos mahdollista, vaihda heidän vaatteensa. Hehän ovat pikkuaarteita ja aviomiehesi haluaa nähdä heidät sellaisina. Minimoi kaikki melu, kuten imuri, pesukone, kuivausrumpu, ja kannusta lapsia olemaan hiljaa.
Hymyile
Ole iloinen tavatessasi miehesi, ota hänet vastaan hymyilemällä lämpimästi. Anna miehesi puhua ensin - muista että hänen keskusteluaiheensa ovat aina sinun asioitasi tärkeämpiä, sinun tärkeiden kysymysten aika on myöhemmin.
Tee illasta hänen iltansa
Älä valita jos häne on myöhässä, tai menee ulos huvituksiin ilman sinua. Ymmärrä hänen tarvettaan rentoutua töiden jälkeen. Tehtäväsi on tehdä kodista rauhan, seesteisyyden ja järjestyksen tyyssija.
Älä valita
Älä ota häntä vastaan ongelmien ja valitusten kanssa.
Tee hänen olostaan mukava
Vie hänet makuuhuoneeseen lepäämään tai nojatuoliin istumaan, ja valmista kylmä tai kuuma juoma häntä varten. Tarjoudu ottamaan kengät hänen jalastaan ja pöyhi tyynyjä. Puhu hiljaisella, rauhoittavalla ja miellyttävällä äänellä.
Älä epäile
Älä kysele hänen tekemisiään, äläkä kyseenalaista hänen päätöksiään tai vilpittömyyttään. Hän on perheenpää ja on siis aina oikeudenmukainen ja rehellinen.
(Lähde: Housekeeping monthly 5/1955: Näin vastaanotat miehesi töistä kotiin, opas hyvälle aviovaimolle)
Nykyään ovat ajat ja käytännöt hieman muuttuneet. Mutta näissä on mielestäni hyviä vinkkejä nykyajankin naisille. Ei ole pahaksi ilahduttaa miestään. Tosin nykyään mieskin voi - ja mielestäni hänen pitää - ottaa osaa taloudenhoitoon, käyväthän molemmat vanhemmat nykyään yleensä töissä. Ja vinkit soveltuvatkin siksi yhtälailla myös miehille. Meitä naisia saa ilahduttaa myös muina päivinä kuin syntymä- tai äitienpäivänä. ;)
Taidan ottaa omalle tavoitelistalleni ilahduttaa omaa rakasta siippaani jollain tavalla ihan jokaisena tavallisena päivänä. Pienistä asioista se lähtee, onnikin. =)
-Vesta
Valmista illallinen
Suunnittele etukäteen, mielellään edellisenä iltana, ja varmista että illallinen on valmis kun mies saapuu töistä kotiin.
Valmistele itsesi
Käytä 15 minuuttia lepäämiseen ja parantele meikkiäsi, jotta näytät virkeältä ja raikkaalta.
Ole hilpeä ja mielenkiintoinen
Yksi sinun velvollisuuksistasi on piristää hänen tylsää päiväänsä.
Siivoa sotkut
Käy talo läpi ennen kuin miehesi saapuu. Kerää ylimääräiset tavarat pois, pyyhi pölyt. Kylmempinä päivinä sytytä takkaan tuli. Hänen tarpeidensa huomioiminen takaa sinulle huikean henkilökohtaisen tyydytyksen tunteen.
Siisti lapset
Pese lasten kädet ja kasvot, kampaa heidän hiuksensa, ja jos mahdollista, vaihda heidän vaatteensa. Hehän ovat pikkuaarteita ja aviomiehesi haluaa nähdä heidät sellaisina. Minimoi kaikki melu, kuten imuri, pesukone, kuivausrumpu, ja kannusta lapsia olemaan hiljaa.
Hymyile
Ole iloinen tavatessasi miehesi, ota hänet vastaan hymyilemällä lämpimästi. Anna miehesi puhua ensin - muista että hänen keskusteluaiheensa ovat aina sinun asioitasi tärkeämpiä, sinun tärkeiden kysymysten aika on myöhemmin.
Tee illasta hänen iltansa
Älä valita jos häne on myöhässä, tai menee ulos huvituksiin ilman sinua. Ymmärrä hänen tarvettaan rentoutua töiden jälkeen. Tehtäväsi on tehdä kodista rauhan, seesteisyyden ja järjestyksen tyyssija.
Älä valita
Älä ota häntä vastaan ongelmien ja valitusten kanssa.
Tee hänen olostaan mukava
Vie hänet makuuhuoneeseen lepäämään tai nojatuoliin istumaan, ja valmista kylmä tai kuuma juoma häntä varten. Tarjoudu ottamaan kengät hänen jalastaan ja pöyhi tyynyjä. Puhu hiljaisella, rauhoittavalla ja miellyttävällä äänellä.
Älä epäile
Älä kysele hänen tekemisiään, äläkä kyseenalaista hänen päätöksiään tai vilpittömyyttään. Hän on perheenpää ja on siis aina oikeudenmukainen ja rehellinen.
(Lähde: Housekeeping monthly 5/1955: Näin vastaanotat miehesi töistä kotiin, opas hyvälle aviovaimolle)
Nykyään ovat ajat ja käytännöt hieman muuttuneet. Mutta näissä on mielestäni hyviä vinkkejä nykyajankin naisille. Ei ole pahaksi ilahduttaa miestään. Tosin nykyään mieskin voi - ja mielestäni hänen pitää - ottaa osaa taloudenhoitoon, käyväthän molemmat vanhemmat nykyään yleensä töissä. Ja vinkit soveltuvatkin siksi yhtälailla myös miehille. Meitä naisia saa ilahduttaa myös muina päivinä kuin syntymä- tai äitienpäivänä. ;)
Taidan ottaa omalle tavoitelistalleni ilahduttaa omaa rakasta siippaani jollain tavalla ihan jokaisena tavallisena päivänä. Pienistä asioista se lähtee, onnikin. =)
-Vesta
tiistai 8. huhtikuuta 2008
Keittiö on kodin sydän
Ja Vesta sen valtiatar.
Tervetuloa Vestan valtakuntaan! Kuten nimestä voi ehkä arvata, blogi käsittelee kotiin ja perheeseen liittyviä asioita: vauvoja ja vauvan odotusta, vaimon, äidin ja naisen roolia, ruoanlaittoa, käsitöitä, taloudenhoitoa. Siis normaaliarjesta selviytymistä, kodin hengettärenä toimimista.
Mutta mistä juontuu blogin nimi? Seuraavassa lyhyesti Vestasta niille, joille antiikin Rooman jumaltarut eivät ole tuttuja.
Vesta kuuluu antiikin Rooman jumalattariin. Hän oli kodin ja perheen suojelija, kotilieden jumalatar. Vestalle pystytetty temppeli sijaitsee Forum Romanumilla. Siellä poltettiin pyhää tulta, jota kuusi Vestan neitsyttä vartioivat. Kodeissa Vestaa palvottiin tulisijan äärellä, pitämällä kotilieden tulta yllä ympäri vuorokauden.
Palatkaamme kuitenkin takaisin blogin aihepiiriin.
Vestan kaapuun pukeutuminen, siis kodin valtiaana toimiminen on itselleni täysin uusi rooli. Entisenä uraihmisenä, töihin ja ammatilliseen kehittymiseen panostaneena työmyyränä kotiin äitiyslomalle jääminen tuo eteen täysin uudenlaisia haasteita. Pian alkava äitiys ja sen mukanaan tuomat uudet kuviot, koko edessä oleva kokonaisvaltainen elämänmuutos on minulle ensimmäistä kertaa vastaan tuleva tilanne.
Useimpina päivinä hihkun onnesta, tunnen voitonriemua siitä että minulla on oikeus ja mahdollisuus näin suureen elämänmuutokseen. Mahdollisuus tehdä jotain aivan muuta kuin mihin edeltävät vuodet ovat opiskelun ja työnteon parissa kuluneet. Toisina päivinä - joita on onneksi ainakin tähän asti ollut hyvin vähän - tunnen epävarmuutta tulevaa haastetta kohtaan. Onko minusta tähän? Pystynkö täyttämään odotukset? Osaanko olla lapselleni se turvallinen, viisas, hellä ja rakastava, oikeanlaiset rajat asettava, ohjaava ja tukeva voima, jota hän tarvitsee matkallaan aikuisuuteen?
Tunnen olevani kuin tulikokeen edessä. Kuin ekaluokkalainen ensimmäisenä koulupäivänä. Kuin ensimmäistä kertaa työhaastatteluun matkalla oleva noviisi. Tai kuin gladiaattori valmistautumassa elämäni suurimpaan ja merkittävimpään koitokseen. Toisaalta edelleen voimissaan oleva looginen järki-ihminen minussa muistuttaa, että muutkin ovat selvinneet tästä haasteesta kunnialla. Muutkin aivan tavalliset ihmiset. Muutkin aivan tavalliset vanhemmat. Aivan tavalliset äidit ja vaimot. Tavalliset naiset.
Tavallisen naisen voimin ja avuin lähden siis mukaan tälle kiehtovalle matkalle! Tahdon heittäytyä riemulla kotihengettären vaunujen kyytiin, heittää mielestäni kaiken turhan epäröinnin ja huolen, uskoa itseeni ja kykyihini kuten tähänkin asti. Minähän pidän haasteista, olen aina pitänyt. Miten tämä eroaisi kaikista aikaisemmista, muuten kuin siinä että tärkeimmällä sijalla ja edunsaajana on tällä kertaa lapsi? Suunnitelmat, tavoitteet ja hyödyt kohdistuvat nyt itseni sijasta häneen. Hän on se, joka tulee jatkossa ykkössijalla. Tämä on onneksi asia, josta en ole osannut kantaa huolta. Uskon että äidinvaisto hoitaa tämän puolen luonnollisesti. Ainakin jo nyt, ja vielä, tuntuu siltä, vaikka vauva on vielä mahassani.
Onnea siis kaikille meille odottaville! Tuleville kotihengettärille! Kaikille tavallisille naisille!
~Vesta
Tervetuloa Vestan valtakuntaan! Kuten nimestä voi ehkä arvata, blogi käsittelee kotiin ja perheeseen liittyviä asioita: vauvoja ja vauvan odotusta, vaimon, äidin ja naisen roolia, ruoanlaittoa, käsitöitä, taloudenhoitoa. Siis normaaliarjesta selviytymistä, kodin hengettärenä toimimista.
Mutta mistä juontuu blogin nimi? Seuraavassa lyhyesti Vestasta niille, joille antiikin Rooman jumaltarut eivät ole tuttuja.
Vesta kuuluu antiikin Rooman jumalattariin. Hän oli kodin ja perheen suojelija, kotilieden jumalatar. Vestalle pystytetty temppeli sijaitsee Forum Romanumilla. Siellä poltettiin pyhää tulta, jota kuusi Vestan neitsyttä vartioivat. Kodeissa Vestaa palvottiin tulisijan äärellä, pitämällä kotilieden tulta yllä ympäri vuorokauden.
Palatkaamme kuitenkin takaisin blogin aihepiiriin.
Vestan kaapuun pukeutuminen, siis kodin valtiaana toimiminen on itselleni täysin uusi rooli. Entisenä uraihmisenä, töihin ja ammatilliseen kehittymiseen panostaneena työmyyränä kotiin äitiyslomalle jääminen tuo eteen täysin uudenlaisia haasteita. Pian alkava äitiys ja sen mukanaan tuomat uudet kuviot, koko edessä oleva kokonaisvaltainen elämänmuutos on minulle ensimmäistä kertaa vastaan tuleva tilanne.
Useimpina päivinä hihkun onnesta, tunnen voitonriemua siitä että minulla on oikeus ja mahdollisuus näin suureen elämänmuutokseen. Mahdollisuus tehdä jotain aivan muuta kuin mihin edeltävät vuodet ovat opiskelun ja työnteon parissa kuluneet. Toisina päivinä - joita on onneksi ainakin tähän asti ollut hyvin vähän - tunnen epävarmuutta tulevaa haastetta kohtaan. Onko minusta tähän? Pystynkö täyttämään odotukset? Osaanko olla lapselleni se turvallinen, viisas, hellä ja rakastava, oikeanlaiset rajat asettava, ohjaava ja tukeva voima, jota hän tarvitsee matkallaan aikuisuuteen?
Tunnen olevani kuin tulikokeen edessä. Kuin ekaluokkalainen ensimmäisenä koulupäivänä. Kuin ensimmäistä kertaa työhaastatteluun matkalla oleva noviisi. Tai kuin gladiaattori valmistautumassa elämäni suurimpaan ja merkittävimpään koitokseen. Toisaalta edelleen voimissaan oleva looginen järki-ihminen minussa muistuttaa, että muutkin ovat selvinneet tästä haasteesta kunnialla. Muutkin aivan tavalliset ihmiset. Muutkin aivan tavalliset vanhemmat. Aivan tavalliset äidit ja vaimot. Tavalliset naiset.
Tavallisen naisen voimin ja avuin lähden siis mukaan tälle kiehtovalle matkalle! Tahdon heittäytyä riemulla kotihengettären vaunujen kyytiin, heittää mielestäni kaiken turhan epäröinnin ja huolen, uskoa itseeni ja kykyihini kuten tähänkin asti. Minähän pidän haasteista, olen aina pitänyt. Miten tämä eroaisi kaikista aikaisemmista, muuten kuin siinä että tärkeimmällä sijalla ja edunsaajana on tällä kertaa lapsi? Suunnitelmat, tavoitteet ja hyödyt kohdistuvat nyt itseni sijasta häneen. Hän on se, joka tulee jatkossa ykkössijalla. Tämä on onneksi asia, josta en ole osannut kantaa huolta. Uskon että äidinvaisto hoitaa tämän puolen luonnollisesti. Ainakin jo nyt, ja vielä, tuntuu siltä, vaikka vauva on vielä mahassani.
Onnea siis kaikille meille odottaville! Tuleville kotihengettärille! Kaikille tavallisille naisille!
~Vesta
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
