Keittiö on kodin sydän

Ja Vesta sen valtiatar.

Tervetuloa Vestan valtakuntaan! Kuten nimestä voi ehkä arvata, blogi käsittelee kotiin ja perheeseen liittyviä asioita: vauvoja ja vauvan odotusta, vaimon, äidin ja naisen roolia, ruoanlaittoa, käsitöitä, taloudenhoitoa. Siis normaaliarjesta selviytymistä, kodin hengettärenä toimimista.

Mutta mistä juontuu blogin nimi? Seuraavassa lyhyesti Vestasta niille, joille antiikin Rooman jumaltarut eivät ole tuttuja.

Vesta kuuluu antiikin Rooman jumalattariin. Hän oli kodin ja perheen suojelija, kotilieden jumalatar. Vestalle pystytetty temppeli sijaitsee Forum Romanumilla. Siellä poltettiin pyhää tulta, jota kuusi Vestan neitsyttä vartioivat. Kodeissa Vestaa palvottiin tulisijan äärellä, pitämällä kotilieden tulta yllä ympäri vuorokauden.

Palatkaamme kuitenkin takaisin blogin aihepiiriin.

Vestan kaapuun pukeutuminen, siis kodin valtiaana toimiminen on itselleni täysin uusi rooli. Entisenä uraihmisenä, töihin ja ammatilliseen kehittymiseen panostaneena työmyyränä kotiin äitiyslomalle jääminen tuo eteen täysin uudenlaisia haasteita. Pian alkava äitiys ja sen mukanaan tuomat uudet kuviot, koko edessä oleva kokonaisvaltainen elämänmuutos on minulle ensimmäistä kertaa vastaan tuleva tilanne.

Useimpina päivinä hihkun onnesta, tunnen voitonriemua siitä että minulla on oikeus ja mahdollisuus näin suureen elämänmuutokseen. Mahdollisuus tehdä jotain aivan muuta kuin mihin edeltävät vuodet ovat opiskelun ja työnteon parissa kuluneet. Toisina päivinä - joita on onneksi ainakin tähän asti ollut hyvin vähän - tunnen epävarmuutta tulevaa haastetta kohtaan. Onko minusta tähän? Pystynkö täyttämään odotukset? Osaanko olla lapselleni se turvallinen, viisas, hellä ja rakastava, oikeanlaiset rajat asettava, ohjaava ja tukeva voima, jota hän tarvitsee matkallaan aikuisuuteen?

Tunnen olevani kuin tulikokeen edessä. Kuin ekaluokkalainen ensimmäisenä koulupäivänä. Kuin ensimmäistä kertaa työhaastatteluun matkalla oleva noviisi. Tai kuin gladiaattori valmistautumassa elämäni suurimpaan ja merkittävimpään koitokseen. Toisaalta edelleen voimissaan oleva looginen järki-ihminen minussa muistuttaa, että muutkin ovat selvinneet tästä haasteesta kunnialla. Muutkin aivan tavalliset ihmiset. Muutkin aivan tavalliset vanhemmat. Aivan tavalliset äidit ja vaimot. Tavalliset naiset.

Tavallisen naisen voimin ja avuin lähden siis mukaan tälle kiehtovalle matkalle! Tahdon heittäytyä riemulla kotihengettären vaunujen kyytiin, heittää mielestäni kaiken turhan epäröinnin ja huolen, uskoa itseeni ja kykyihini kuten tähänkin asti. Minähän pidän haasteista, olen aina pitänyt. Miten tämä eroaisi kaikista aikaisemmista, muuten kuin siinä että tärkeimmällä sijalla ja edunsaajana on tällä kertaa lapsi? Suunnitelmat, tavoitteet ja hyödyt kohdistuvat nyt itseni sijasta häneen. Hän on se, joka tulee jatkossa ykkössijalla. Tämä on onneksi asia, josta en ole osannut kantaa huolta. Uskon että äidinvaisto hoitaa tämän puolen luonnollisesti. Ainakin jo nyt, ja vielä, tuntuu siltä, vaikka vauva on vielä mahassani.

Onnea siis kaikille meille odottaville! Tuleville kotihengettärille! Kaikille tavallisille naisille!

~Vesta