Kahvista siivouskomeron ja Marthan kautta grilliin - siis asiaa ruoanlaitosta ja siivouksesta

Tänään tuli hankittua yksi uusi ylellisyystarvike kotiin. Sanon sitä ylellisyystarvikkeeksi, vaikka kyse on kodin perusvälineistöön kuuluvasta pienkoneesta.

Vanha kahvinkeitin alkoi vedellä viimeisiään - olihan laite jo 10 vuotta vanha - joten hommasimme tänään uuden keittimen vanhan tilalle. Kunnon kahvinautinnon varmistaaksemme päätimme hankkia hieman parempitasoisen koneen kuin mitä edellinen opiskelijabudjetilla hankittu kahvinkeitin oli. Satsasimme rahamme Moccamasteriin, European coffee brewing centren (http://www.ecbc.info/) hyväksymään laatukeittimeen.

Keitin on kuulemma loistava, ja ilmeisesti useat kahvilat käyttävät sen suurempikokoista, yrityksille tarkoitettua mallia. Muotoilu ei ole aivan omaa silmää hivelevää mallia, mutta keitin on kuitenkin siistin ja laadukkaan näköinen. Emme halunneet perinteistä kullanväristä mallia, vaan hankimme hopeanvärisen koneen, joka sopii väritykseltään paremmin yhteen keittiön harjatun teräksen harmaiden lieden ja jääkaappipakastimen kanssa.

Kun mies oli purkanut kahvinkeittimen pakkauslaatikosta ja olin puhdistanut sen, päätin testata millaiset kahvit koneella saa, vaikka oli jo ilta. Ei valittamista. Melkoisen hyvää mokkaa, täytyy myöntää! Ei tosiaankaan mitään kitkerää sumppia. Nyt sitten kofeiini valvottaa sen verran että kirjoittelen tässä taas yömyöhällä blogia.

Anthea Turnerin siivous-tv-sarjan, Täydellinen kotirouva, lisäksi minua nykyään koukuttaa Martha Stewart Show (http://www.marthastewart.com/martha), jossa Martha antaa vinkkejä ruoanlaittoon, kodin koristeiden väkertelyyn, eri juhlapäivien valmisteluihin, ynnä muuhun. Vaikka nainen on ollut vankilassa (veropetoksesta), niin sillä ei onneksi näy olleen vaikutusta itse showhun. Marthan suosio ja tunnettuus taitaa olla vain kasvanut veropetoskohun jälkeen.

Marthan reseptit-osiosta löysin kiinnostavan cookie-reseptin, jota aion ehdottomasti kokeilla lähipäivinä. Jouluksi olen jo alustavasti suunnitellut valmistaa Marthan resepteistä löytyneitä buttercookieseja ja babkaa. Jälkimmäinen on puolalainen, pullamainen, kuivakakkuvuokaan tehtävä kakku, jossa on paljon pähkinöitä ja rusinoita. Resepti on päätynyt Marthan showhun hänen puolalaisen äitinsä kautta. Babkaa tehdään kai perinteisesti pääsiäiseksi, mutta oman arvioni mukaan se sopinee myös suomalaiseen joulupöytään. Ajattelin tehdä omalle perheelle babkasta hieman vähä-rusinaisemman version.

Sitten vielä siivouspuolesta. Kävin kirjastossa ja lainasin Marketan siivouskirjan (Marketta Levanto, Tammi 2004). Opus on osoittautunut erittäin hyödylliseksi ja hauskaksi luettavaksi! Kirjassa annetaan vinkkejä päivä-, viikko- ja suursiivoukseen, siivoukseen huoneittain, eri materiaalien puhdistukseen sekä puhdistusaineiden ja siivousvälineiden valintaan. Suosittelen kirjaa kaikille, joille siivousrutiinit ja -opit eivät ole periytyneet vanhempien kautta ja niille, jotka ovat kiinnostuneita tehostamaan ja järkeistämään omia siivoustapojaan.

Kirjan innoittamana olen merkinnyt kalenteriini etukäteen syys-, joulu- ja kevätsuursiivousten ajankohdat ja suursiivoussuunnitelman. Uudistin kirjan lukemisen vauhdittamana myös siivouskaapin välineistön. Kaikkea vanhaa siivousroipetta en tietenkään ympäristötietoisena heittänyt romukoppaan, vaan ainoastaan käyttökelvottomassa kunnossa olevat välineet. Uudistuksen perusjujuna olikin siivousvälineistön täydennys, sillä totesin että yhtä sun toista oleellista puuttuu.

Olen lykännyt ja lykännyt siivousvälineiden hankkimista, ja samalla päivitellyt että siivoaminen on niin tuskallisen hankalaa, monimutkaista ja hidasta hommaa. Sanalla sanoen: epämukavaa. Ehkä vitkuttelun syynä siivouksen aloittamisessa ei olekaan joka viikko iskevä siivouspelko tai nimenomaan siivoukseen kohdistuva patalaiskuus, vaan riittämätön välineistö ja sen huono kunto. Esimerkkinä mainittakoon että korvasin keittiön lyhytvartiset (tai suoranaisesti tyystin varrettomat) harjan ja rikkalapion puolipitkällä varrella varustetulla harja-rikkalapio-setillä. Nyt lattioiden lakaisunkin voi hoitaa "Pro-meiningillä". =) Tai jos ei nyt sentään ihan Pro, kun en lakaisinkuivainta tai varrellista rikkaimuria omista, niin ainakin tyylikkäästi kun ei enää tarvitse kontata murujen ja pölyn perässä pylly pystyssä.

Hieno ruoanlaittosarja tv:ssä näin kesällä on mielestäni Licence to Grill (http://www.foodtv.ca/ontv/titledetails.aspx?titleid=68771). Siinä Rob Rainford tekee näppärällä tavalla aivan uskomattoman suussasulavan näköisiä grilliherkkuja. Olen kokeillut grillata mm. yrttimarinoituja perunan puolikkaita. Perunoita on keitettävä tovi ennen grillausta, jotta ne hieman pehmenevät päältä. Perunan puolikkaat saavat kuitenkin jäädä koviksi keskeltä, jotta ne pysyvät ehjänä grillattaessa. Grillissä perunat kypsyvät valmiiksi. Pikakeitetyt perunat laitetaan noin tunniksi jääkaappiin marinoitumaan esim. tuoreyrittimarinadiin. Sen jälkeen ne ovat valmiit grillattaviksi.

Näin grillauksesta kirjoitellessa on ehdottomasti mainittava myös miehen tänään valmistama grillattu kirjolohifilee. Helppo ja loistavan lopputuloksen antava tapa valmistaa lohifilee: hiero lohifileen pintaan oliiviöljyä ja merisuolaa, jätä jääkaappiin painon alle maustumaan 30-60 minuutiksi, mausta filee musta-valko-viher-rosépippuriseoksella, tillillä, persiljalla ja ruohosipulilla, aseta lohi kuumaan grilliin nahkapuoli alaspäin ja grillaa noin 15 minuuttia (aika riippuu fileen koosta ja grillistä, meillä nuo ajat pätevät kannelliseen, kolmen polttimen Landman-kaasugrilliin), nosta filee grillistä folion päälle maustepuoli alaspäin, kääri folio fileen ympärille, nosta takaisin grilliin ja hauduta 15 minuuttia. Grillattu lohi kannattaa nauttia samantien. Nam nam!

Grilliherkkuja valmistellessa voi grilliin ensi töikseen heittää ruskistumaan pekoniin käärityt maissintähkät. Maissit vaativat melko pitkän grillausajan. Pekoni-maissi ei vaadi mausteita. Ainoastaan cocktail- tai hammastikun jolla pekonisiivu pysyy kiinni maissin ympärillä. Maissi on hyvää - ja terveellisempää - myös ilman pekonikäärettä, ja usein grillaankin maissit ilman lisukkeita. Vaatelias voitelee maissin grillauksen jälkeen voilla, mutta itse syön maissin useimmiten sellaisenaan. En ole mitenkään erityisesti grillatun kasvisruoan ystävä, vaan kasvikset ovat mielestäni hyvä lisä lihaherkkuihin, mutta maisseja voisin syödä vaikka kuinka monta ihan yksikseenkin. Meillä kylässä käyneet kasvissyöjät ovat myös tuntuneet tykästyneen grillattuihin maisseihin.

Toinen hyvä, kesäinen kasvisherkku ovat grillatut sipulit ja valkosipulit. Niitä voi marinoida haluamallaan tavalla ja kääriä sitten folioon grillautumaan. Lisäksi voi halutessaan heittää joukkoon pienen määrän tomaatin tai paprikan palasia, tms. kasvista. Kannattaa huomioida kuitenkin että voimakkaan makuiset kasvikset saattavat maullaan liikaa peittää herkullisen makuista sipulia ja valkosipulia, joista ainakin itse pidän erityisesti. Lisähuomiona sellainen yksityiskohta että näitä aivan loistavan herkullisia valkosipuleita kannattaa koko grillausporukan nauttia, tai hetken perästä se joka on jättänyt kynsilaukkansa syömättä, saa tuta muiden "vahvantuoksuisen" hengityksen. ;)

No tulipa tästä grillauspainotteinen blogitus. Ehkä ihan hyvä näin loppukesän kunniaksi. Mikäs sen mukavampaa kuin istua terassilla elokuun romanttisesti pimenevissä illoissa ja nauttia grillaamisesta ja hyvästä ruoasta mukavassa seurassa, Olympiakisojen suomalaismenestystä ja päivän tuloksia ruotien.

-Vesta

Mäkitreeniä vaunuillen

Huh! Viimeisen viikon aikana on tullut käveltyä ainakin 30 km vaunujen ja vauvan kanssa.

Viimeksi tänään kävelin muutaman kilometrin matkan kirjastoon ja kaupoille, ja saman matkan takaisin. Eilen tein mukavan parin kilometrin kävelylenkin järvelle ja lähiympäristöön. Toissapäivänä isäni kävi kylässä ja kävelin häntä linja-autoasemalle vastaan. Ja kävellimme yhdessä saman matkan - tosin jäätelökiskan kautta - takaisin meille kotiin. Illemmalla saatoin hänet kävellen vielä puolimatkaan saakka takaisin linja-autoasemalle päin. Muina päivinä on tullut käveltyä lyhyempiä lenkkejä ja istuskeltua uimarannalla jalat hiekassa lukemassa lehteä.

Ihanaa kun on kesä! Kesällä ulkona voi olla lähes vuorokauden ympäri. Kunhan käy välillä syöttämässä vauvan, vaihtamassa vaipat ja tankkaamassa itsekin nestettä ja murkinaa. Kunto siinä sivussa senkun kohenee.

Pikkuhiljaa voisin alkaa harkita vakavamminkin otettavia urheilumuotoja kuin vain kävely. Vaikka kuntourheilusta sekin toisinaan käy vaunujen kanssa. Varsinkin harjun yli reippaillessa ja silloin kun olen saanut lastattua vaunut täyteen kirjaston kirjoja ja ruokakaupan tarvikkeita.

Kunnon kohottamistarkoituksessa olen tutustunut kirjaan Liikkuva äiti - Opas odotusajan ja synnytyksen jälkeiseen liikuntaan (Virva Pisano, Docendo Sport 2007). Lainasin kirjan ensin kirjastosta ja hankin sen jälkeen oman kappaleen kirjahyllyyn. Mielenkiintoisen tuntuinen opas.

Toinen hyvä kirja on Kulta pieni - vauvan oma kirja (Wsoy). Mielestäni aivan ykkösteos vauvan omien muistojen tallentamiseen! Ehkä paras kaikista koskaan näkemistäni vauvakirjoista. Kirjassa on huomioitu vauvan elämässä tapahtuvat muutokset, vauvan kehitys ja juhlat koko ensimmäisen vuoden ajalta ja pidemmältikin. Kirjaan pystyy tallentamaan tietoja jo raskausajalta. Kirjassa on paljon tilaa omalle tekstille ja kerronnalle, ja tilaa myös isovanhempien ja muiden vauvan lähimpien ihmisten terveyhdyksille. Lisäksi kirjassa on paperitaskuja, joihin voi laittaa talteen kortteja ja muuta tärkeitä vauvan ensimmäisen vuoden juttuja. Itse olen jo runoillut kirjan melkein täyteen vauvan kehitysvaiheita ja ensimmäistä kertaa vauvan kanssa tehtyjä juttuja, kuten ensimmäinen bussimatka ja ensimmäinen Suomenlinnan reissu.

-Vesta

Opaskirjoja täydellisille naisille - ja miehille

Joitakin vuosia sitten sain äidiltäni syntymäpäivälahjaksi Nykynaisen käsikirjan (Rosamond Richardson: Iloa ja ideoita kiireiseen arkeen, Nykynaisen käsikirja, Gummerus 2001, alkuteos: Natural Superwoman). Äitini antoi kirjan varmaankin puoliksi leikillään, puoliksi kannustaen. Olen kaivanut oppaan kirjahyllystä useampaan otteeseen. Siinä on hauskoja ja mielenkiintoisia juttuja naisille, mutta myös hyviä vinkkejä ja roppakaupalla käyttökelpoisia ohjeita.

Toinen hyvä teos on Karina Ericsson Wärn: Chic, valitse oikeat vaatteet – luo oma tyylisi (WSOY 2005). Kansi on sopivan naisellisesti provosoivan kiiltävä ja pinkki. Ystäväni suositteli tätä kirjaa minulle, ja hankkikin sen sitten pyynnöstäni. Sopii jokaisen naisen kirjahyllyyn niin kuin perustyylikkään garderoobin välttämättömät laatukuteet vaatekaappiin.

Palapelimeikki (Irmeri Castrén, Raili Hulkkonen, Gummerus 2002) on hyvä meikkauksen perusopas niin martan kuin tosinaisenkin beautybagiin. Ihan suoraviivaisesti eivät kaikki ohjeet mielestäni sellaisinaan sovi aivan kaikille, mutta erinomaisia vinkkejä, vaihtelua ja piristystä omaan meikkaukseen saa kirjasta joka nainen. Itse selailen kirjaa aina silloin tällöin. Viimeistään aina niinä hetkinä kun totean levittäväni täsmälleen samaa luomiväriä ja huulipunaa täsmälleen samalla tavalla täsmälleen liian monennetta kertaa pitkän ajan kuluessa.

Miehiäkään en tässä kirjoituksessa unohda. Mieheni sai ystäviltään pari vuotta sitten Fab Five –viisikon, Ted Allen, Kyan Douglas, Thom Filicia, Carson Kressley ja Jai Rodriguez, koostaman kirjan Sillä silmällä (Otava 2004), myös saman niminen tv-sarja on olemassa. Hieno teos jokaiselle itsestään huolta pitävälle trenditietoiselle miehelle! Ehkä joitakin vinkkejä ja ohjeita kaipaisin muutettavan hieman miehisempään muotoon. Mutta koostuuhan kirjan tekijäjoukko viidestä stailaamisen taidon omaavasta homomiehestä, joten ihan silmää hivelevää täydellisyyttä naisen näkövinkkelistä ei voikaan kirjalta vaatia. ;) Silti aivan ykkösteos miesten tyylitietoisuuden tien näyttäjäksi.

(Kommentti: kirjoitettu 30.7.2008, päivitetty blogiin myöhemmin)

Kesälomailijan dekkaritäkyjä

Kirjahulluna jännityksen ystävänä minun on mainittava pari romaania, joiden lukemista suosittelen myös muille dekkareiden ystäville. Stieg Larssonin kirjoittamat kirjat: Miehet jotka vihaavat naisia ja Tyttö joka leikki tulella ovat mielestäni laadukasta kirjallista viihdettä kaikille lukutoukille. Uskallan sanoa näin, vaikka vasta ensimmäinen kirja on itsellä kesken. Sen teksti on mukavan rennosti eteenpäin soljuvaa, juoni tarpeeksi nopeatempoinen ja kirja kykenee pitämään jännitystä ja mielenkiintoa yllä sivusta toiseen. Kolmatta Larssonin kirjaa en ole vielä hankkinut. Eiköhän se kuitenkin noudata samaa tyyliä ja laatutasoa kuin nuo kaksi edellä mainittuakin.

Pidän myös Henning Mankellin, Liza Marklundin ja Ilkka Remeksen tuotannosta. Kaikki jollakin tavalla helppolukuista, laadukasta dekkarikirjallisuutta. Dekkareissa arvostan juuri tekstin kepeyttä ja sujuvasti eteenpäin rullaavaa juonta. Muun tyyppisessä kirjallisuudessa koukeroisempikin teksti ja juonenkäänteet ovat usein itselle positiivisia asioita, ellei sitten ole kyse lomaviihteeksi ostetusta leppoisasta kirjasta.

(Kommentti: kirjoitettu 30.7.2008, päivitetty blogiin myöhemmin)