Joitakin vuosia sitten sain äidiltäni syntymäpäivälahjaksi Nykynaisen käsikirjan (Rosamond Richardson: Iloa ja ideoita kiireiseen arkeen, Nykynaisen käsikirja, Gummerus 2001, alkuteos: Natural Superwoman). Äitini antoi kirjan varmaankin puoliksi leikillään, puoliksi kannustaen. Olen kaivanut oppaan kirjahyllystä useampaan otteeseen. Siinä on hauskoja ja mielenkiintoisia juttuja naisille, mutta myös hyviä vinkkejä ja roppakaupalla käyttökelpoisia ohjeita.
Toinen hyvä teos on Karina Ericsson Wärn: Chic, valitse oikeat vaatteet – luo oma tyylisi (WSOY 2005). Kansi on sopivan naisellisesti provosoivan kiiltävä ja pinkki. Ystäväni suositteli tätä kirjaa minulle, ja hankkikin sen sitten pyynnöstäni. Sopii jokaisen naisen kirjahyllyyn niin kuin perustyylikkään garderoobin välttämättömät laatukuteet vaatekaappiin.
Palapelimeikki (Irmeri Castrén, Raili Hulkkonen, Gummerus 2002) on hyvä meikkauksen perusopas niin martan kuin tosinaisenkin beautybagiin. Ihan suoraviivaisesti eivät kaikki ohjeet mielestäni sellaisinaan sovi aivan kaikille, mutta erinomaisia vinkkejä, vaihtelua ja piristystä omaan meikkaukseen saa kirjasta joka nainen. Itse selailen kirjaa aina silloin tällöin. Viimeistään aina niinä hetkinä kun totean levittäväni täsmälleen samaa luomiväriä ja huulipunaa täsmälleen samalla tavalla täsmälleen liian monennetta kertaa pitkän ajan kuluessa.
Miehiäkään en tässä kirjoituksessa unohda. Mieheni sai ystäviltään pari vuotta sitten Fab Five –viisikon, Ted Allen, Kyan Douglas, Thom Filicia, Carson Kressley ja Jai Rodriguez, koostaman kirjan Sillä silmällä (Otava 2004), myös saman niminen tv-sarja on olemassa. Hieno teos jokaiselle itsestään huolta pitävälle trenditietoiselle miehelle! Ehkä joitakin vinkkejä ja ohjeita kaipaisin muutettavan hieman miehisempään muotoon. Mutta koostuuhan kirjan tekijäjoukko viidestä stailaamisen taidon omaavasta homomiehestä, joten ihan silmää hivelevää täydellisyyttä naisen näkövinkkelistä ei voikaan kirjalta vaatia. ;) Silti aivan ykkösteos miesten tyylitietoisuuden tien näyttäjäksi.
(Kommentti: kirjoitettu 30.7.2008, päivitetty blogiin myöhemmin)
torstai 31. heinäkuuta 2008
Kesälomailijan dekkaritäkyjä
Kirjahulluna jännityksen ystävänä minun on mainittava pari romaania, joiden lukemista suosittelen myös muille dekkareiden ystäville. Stieg Larssonin kirjoittamat kirjat: Miehet jotka vihaavat naisia ja Tyttö joka leikki tulella ovat mielestäni laadukasta kirjallista viihdettä kaikille lukutoukille. Uskallan sanoa näin, vaikka vasta ensimmäinen kirja on itsellä kesken. Sen teksti on mukavan rennosti eteenpäin soljuvaa, juoni tarpeeksi nopeatempoinen ja kirja kykenee pitämään jännitystä ja mielenkiintoa yllä sivusta toiseen. Kolmatta Larssonin kirjaa en ole vielä hankkinut. Eiköhän se kuitenkin noudata samaa tyyliä ja laatutasoa kuin nuo kaksi edellä mainittuakin.
Pidän myös Henning Mankellin, Liza Marklundin ja Ilkka Remeksen tuotannosta. Kaikki jollakin tavalla helppolukuista, laadukasta dekkarikirjallisuutta. Dekkareissa arvostan juuri tekstin kepeyttä ja sujuvasti eteenpäin rullaavaa juonta. Muun tyyppisessä kirjallisuudessa koukeroisempikin teksti ja juonenkäänteet ovat usein itselle positiivisia asioita, ellei sitten ole kyse lomaviihteeksi ostetusta leppoisasta kirjasta.
(Kommentti: kirjoitettu 30.7.2008, päivitetty blogiin myöhemmin)
Pidän myös Henning Mankellin, Liza Marklundin ja Ilkka Remeksen tuotannosta. Kaikki jollakin tavalla helppolukuista, laadukasta dekkarikirjallisuutta. Dekkareissa arvostan juuri tekstin kepeyttä ja sujuvasti eteenpäin rullaavaa juonta. Muun tyyppisessä kirjallisuudessa koukeroisempikin teksti ja juonenkäänteet ovat usein itselle positiivisia asioita, ellei sitten ole kyse lomaviihteeksi ostetusta leppoisasta kirjasta.
(Kommentti: kirjoitettu 30.7.2008, päivitetty blogiin myöhemmin)
Naisen muotokuva
Millainen on hyvä äiti? Millainen on ideaalivaimo? Millainen on ihannenainen? Kuka minä olen, ja miten sovin näihin kaikkiin rooleihin yhtäaikaisesti? Kysymykset ovat ajankohtaisia kaikille tuoreille vaimoille ja äideille. Eri asia on sitten pohtivatko kaikki niitä, ja kuka mitäkin pohtii.
Blogia perustaessani mielessäni pyöri juuri edellisen kaltaisia ajatuksia. Niistä sain idean blogin punaiseen lankaan.
Maailma on erilainen äidin kuin tyttären silmin. Ja puhun tässä nyt rooleista, en eri ihmisistä kuten minä ja oma äitini, tai minä ja oma tyttäreni. Puhun minussa tapahtuneesta muutoksesta raskauden ja lapseni syntymän myötä.
Ennen raskauttani olin huomattavasti lapsellisempi. En nähnyt sitä silloin, mutta pystyn toteamaan sen näin jälkikäteen. Siihen asti minun oli pitänyt pitää huolta pääasiassa vain itsestäni. Asioiden ajattelun lähtökohtana olin minä itse. Omat tarpeeni tulivat tietysti ensin, sillä jokainen itse on oman elämänsä päätähti, vaikka muilla läheisillä onkin elämässä suuri merkitys. Raskaana ollessani huomasin yllättäen ajattelevani asioita ensiksi mahassani kasvavan lapsen kannalta. Mikä on turvallista? Onko asia järkevää hoitaa tällä vai tuolla tavalla ottaen huomioon pienen sikiön.
Vielä suurempi mullistus ajattelussani tapahtui lapsen syntymän jälkeen. Tajusin yhtäkkiä roolini muuttuneen jonkun lapsesta siihen että olinkin ensisijaisesti jonkun vanhempi. Näiden välillä on suuri ero. Ja vasta tuolloin tajusin vanhempieni minulle antaman huolenpidon ja välittämisen määrän. Tunnen olevani suuressa kiitollisuuden velassa vanhemmilleni. He ovat suorastaan loistavia ihmisiä! Toivon hartaasti että itse kykenen samanlaisiin loistosuorituksiin kuin he aikanaan.
Sitten toiseen asiaan, josta tämänkertainen blogi-kirjoitukseni sai kipinänsä. Internet-yhteydessämme on viime aikoina ollut vikaa säännöllisin väliajoin. Taas tänään nettiselaimen avatessani tuli ilmoitus: ”Cannot find server”. Ongelma on rasittava, sillä nettiyhteyden toivoisi toimivan silloin kun sitä tarvitsee.
Tästä tuli mieleeni verrattavissa oleva tilanne äitien kohdalla. Äideille toimintakatkokset eivät ole sallittuja. Yhteyden äidin ja lapsen välillä on aina oltava avoinna ja toimintakunnossa. Äidin on oltava saatavilla kun häntä tarvitaan. Näin ei ehkä kuitenkaan kaikkien äitien ja lasten kohdalla ole. On erilaisia perheitä, erilaisia tilanteita, erilaisia ihmisiä.
Äitien jaksaminen on lasten kannalta tärkeä asia. Äitikin tarvitsee omia ”karkkipäiviä” tai ainakin hetkiä, jolloin hän voi tehdä mitä häntä itseään huvittaa. Äitikin tarvitsee huomioimista, paapomista ja välittämistä, jotta jaksaa huomioida, paapoa ja välittää muista.
Tästä ajatus juoksee edelleen eteenpäin. Nykyään kiinnitetään paljon huomiota äitien jaksamiseen. Äitiysneuvolassa keskitytään ensisijaisesti raskaana olevaan äitiin. Synnytyksessä äiti ja lapsi ovat päätähtiä. Lastenneuvolassa puhutaan äidin jaksamisesta samalla kun seurataan vauvan ja lapsen kehitystä. Mihin ovat jääneet isät? Kuka huolehtisi isistä?
Nykyaikaisen naisen yksi parhaista tehtävistä vaimona ja puolisona onkin mielestäni antaa miehelle aikaansa, huomiotaan ja välittämistään. Arvostaa miestään ihmisenä ja kunnioittaa hänen mielipiteitään. Hyväksyä hänen erilaiset tapansa tehdä asioita. Tunnistaa asiat ja piirteet, joissa hän on hyvä tai parempi kuin mitä itse on, ja antaa miehelle tilaa hoitaa sellaiset asiat ilman sen suurempaa asioihin puuttumista. Ja kyllä, miehelläkin on hyviä taitoja. Ne vain välillä tuppaavat unohtumaan kaiken kodin- ja lastenhoitohässäkän keskellä, jossa naisellisista avuista ja osaamisesta on paljon apua. Vaimokin voi pitää vastavuoroisesti huolta miehestään ja välillä paapoa häntä. Kyllä mieskin sen on ansainnut. :)
Nykyaikaisen miehen rooli ei mielestäni ole helppo, jos ei naisenkaan. Miehen tulisi nykyihanteiden mukaan olla tasa-arvoinen. Antaa naiselle yhtäläiset oikeudet päättää asioista. Hänen tulisi osallistua yhtälailla kodin- ja lastenhoitoon. Miehen tulisi kuitenkin säilyttää miehisyytensä, jotta hän ei ole tossukka. On arvostettavaa että mies pärjää työurallaan ja tuo kotiin kohtuullisen palkkatulon, ainakin yhtä suuren kuin nainen. Muutenhan voi päätellä että nainen elättää perheensä, ja se jos mikä on tosimiehelle häpeäksi. Miehen tulee selviytyä perinteisistä miesten töistä, alkaen sulakkeen vaihdosta ja nurmikon leikkaamisesta aina erilaisiin remontointi- ja korjaustöihin, ja mielellään myös putki- ja sähkötöihin saakka, mutta kuitenkin hallita edes auttavasti irronneen napin kiinni ompelu ja paitojensa silitys. Ja missä kulkee raja tossukan ja ylimachon sovinistikarjun välillä, on vaikea määritellä.
Nykyaikaisen miehen tulee olla kaikissa asioissa vaimonsa huomioon ottava, eivätkä herrasmiehen tavatkaan ole pahitteeksi. Siinä miehen siis tulee olla vanhanaikainen. Naiselle on kohteliasta avata ovi, päästää nainen kulkemaan edellä, antaa naisen valita ensin riippumatta siitä mitä ollaan valitsemassa ja tuoda hänelle suklaata ja kukkia aina silloin tällöin, tai muistaa häntä jollain muulla tavalla, jotta nainen ilahtuu ja pysyy onnellisena. Toisaalta hänen on oltava uudenaikainen. Miehen asiat eivät enää aina ja yksiselitteisesti mene naisen asioiden edelle. Vaimon huolet ja mieltä askarruttavat kysymykset ovat nykyään yhtä tärkeitä kuin miehenkin. Nykyaikainen mies kuuntelee mitä vaimolla on sydämellään, riippumatta vuorokauden ajasta, siitä onko kiire vai ei, äänensävystä jolla nainen puhuu, kuinka pitkästi hän asian kertoo ja siitä kuinka tärkeästä tai vähäpätöisestä asiasta miehen mielestä on kyse.
Samaan aikaan kun me naiset siis olemme ”päässeet livistämään” perheenpään määräysvallan alta ja saaneet sälytettyä puolet kotitöistä miestemme kontolle, vaadimme hanakasti miestä edelleen noudattamaan vanhanaikaisia kohteliaisuussääntöjä ja tapoja, jotka eivät tietenkään koske vastavuoroisesti meitä itseämme. Toisaalta, naisen rooli on monimuotoistunut. Nainen voi nykyään samanaikaisesti ahertaa kunnianhimoisesti työssään uraa luoden, ja samalla pyrkiä olemaan mahdollisimman kannustava ja lastensa elämässä aktiivisesti vaikuttava äiti. Jos nainen uhraa perheensä työn tähden, häntä saatetaan pitää kylmänä uraihmisenä. Jos hän taas uhraa työuran perheensä tähden, voidaan häntä syyttää mahdollisuuksiensa ja lahjojensa hukkaamisesta tai pitää jopa jollain tavalla lahjattomana kun ei ole pystynyt saavuttamaan elämässään jotain ammatillisesti kunnioitettavaa. Vaikkakin lasten kasvatus kunniallisiksi ja järkeviksi, itse pärjääviksi aikuisiksi on varmaan yksi hienoimmista asioista, joita vanhempi voi elämässään saavuttaa. Ainakin minun mielestäni.
Muistakaamme siis aina silloin tällöin vähän paapoa ihania miehiämme ja lapsiamme. Ja samaten aina säännöllisin väliajoin vaatia pientä paapomista rakkailtamme. Kyllä me naiset olemme sen aina välillä ansainneet. Olkaamme ihania toisillemme! Aurinkoista heinäkuun loppua kaikille!
-Vesta
(kommentti: kirjoitettu 29.7.2008, päivitetty blogiin myöhemmin)
Blogia perustaessani mielessäni pyöri juuri edellisen kaltaisia ajatuksia. Niistä sain idean blogin punaiseen lankaan.
Maailma on erilainen äidin kuin tyttären silmin. Ja puhun tässä nyt rooleista, en eri ihmisistä kuten minä ja oma äitini, tai minä ja oma tyttäreni. Puhun minussa tapahtuneesta muutoksesta raskauden ja lapseni syntymän myötä.
Ennen raskauttani olin huomattavasti lapsellisempi. En nähnyt sitä silloin, mutta pystyn toteamaan sen näin jälkikäteen. Siihen asti minun oli pitänyt pitää huolta pääasiassa vain itsestäni. Asioiden ajattelun lähtökohtana olin minä itse. Omat tarpeeni tulivat tietysti ensin, sillä jokainen itse on oman elämänsä päätähti, vaikka muilla läheisillä onkin elämässä suuri merkitys. Raskaana ollessani huomasin yllättäen ajattelevani asioita ensiksi mahassani kasvavan lapsen kannalta. Mikä on turvallista? Onko asia järkevää hoitaa tällä vai tuolla tavalla ottaen huomioon pienen sikiön.
Vielä suurempi mullistus ajattelussani tapahtui lapsen syntymän jälkeen. Tajusin yhtäkkiä roolini muuttuneen jonkun lapsesta siihen että olinkin ensisijaisesti jonkun vanhempi. Näiden välillä on suuri ero. Ja vasta tuolloin tajusin vanhempieni minulle antaman huolenpidon ja välittämisen määrän. Tunnen olevani suuressa kiitollisuuden velassa vanhemmilleni. He ovat suorastaan loistavia ihmisiä! Toivon hartaasti että itse kykenen samanlaisiin loistosuorituksiin kuin he aikanaan.
Sitten toiseen asiaan, josta tämänkertainen blogi-kirjoitukseni sai kipinänsä. Internet-yhteydessämme on viime aikoina ollut vikaa säännöllisin väliajoin. Taas tänään nettiselaimen avatessani tuli ilmoitus: ”Cannot find server”. Ongelma on rasittava, sillä nettiyhteyden toivoisi toimivan silloin kun sitä tarvitsee.
Tästä tuli mieleeni verrattavissa oleva tilanne äitien kohdalla. Äideille toimintakatkokset eivät ole sallittuja. Yhteyden äidin ja lapsen välillä on aina oltava avoinna ja toimintakunnossa. Äidin on oltava saatavilla kun häntä tarvitaan. Näin ei ehkä kuitenkaan kaikkien äitien ja lasten kohdalla ole. On erilaisia perheitä, erilaisia tilanteita, erilaisia ihmisiä.
Äitien jaksaminen on lasten kannalta tärkeä asia. Äitikin tarvitsee omia ”karkkipäiviä” tai ainakin hetkiä, jolloin hän voi tehdä mitä häntä itseään huvittaa. Äitikin tarvitsee huomioimista, paapomista ja välittämistä, jotta jaksaa huomioida, paapoa ja välittää muista.
Tästä ajatus juoksee edelleen eteenpäin. Nykyään kiinnitetään paljon huomiota äitien jaksamiseen. Äitiysneuvolassa keskitytään ensisijaisesti raskaana olevaan äitiin. Synnytyksessä äiti ja lapsi ovat päätähtiä. Lastenneuvolassa puhutaan äidin jaksamisesta samalla kun seurataan vauvan ja lapsen kehitystä. Mihin ovat jääneet isät? Kuka huolehtisi isistä?
Nykyaikaisen naisen yksi parhaista tehtävistä vaimona ja puolisona onkin mielestäni antaa miehelle aikaansa, huomiotaan ja välittämistään. Arvostaa miestään ihmisenä ja kunnioittaa hänen mielipiteitään. Hyväksyä hänen erilaiset tapansa tehdä asioita. Tunnistaa asiat ja piirteet, joissa hän on hyvä tai parempi kuin mitä itse on, ja antaa miehelle tilaa hoitaa sellaiset asiat ilman sen suurempaa asioihin puuttumista. Ja kyllä, miehelläkin on hyviä taitoja. Ne vain välillä tuppaavat unohtumaan kaiken kodin- ja lastenhoitohässäkän keskellä, jossa naisellisista avuista ja osaamisesta on paljon apua. Vaimokin voi pitää vastavuoroisesti huolta miehestään ja välillä paapoa häntä. Kyllä mieskin sen on ansainnut. :)
Nykyaikaisen miehen rooli ei mielestäni ole helppo, jos ei naisenkaan. Miehen tulisi nykyihanteiden mukaan olla tasa-arvoinen. Antaa naiselle yhtäläiset oikeudet päättää asioista. Hänen tulisi osallistua yhtälailla kodin- ja lastenhoitoon. Miehen tulisi kuitenkin säilyttää miehisyytensä, jotta hän ei ole tossukka. On arvostettavaa että mies pärjää työurallaan ja tuo kotiin kohtuullisen palkkatulon, ainakin yhtä suuren kuin nainen. Muutenhan voi päätellä että nainen elättää perheensä, ja se jos mikä on tosimiehelle häpeäksi. Miehen tulee selviytyä perinteisistä miesten töistä, alkaen sulakkeen vaihdosta ja nurmikon leikkaamisesta aina erilaisiin remontointi- ja korjaustöihin, ja mielellään myös putki- ja sähkötöihin saakka, mutta kuitenkin hallita edes auttavasti irronneen napin kiinni ompelu ja paitojensa silitys. Ja missä kulkee raja tossukan ja ylimachon sovinistikarjun välillä, on vaikea määritellä.
Nykyaikaisen miehen tulee olla kaikissa asioissa vaimonsa huomioon ottava, eivätkä herrasmiehen tavatkaan ole pahitteeksi. Siinä miehen siis tulee olla vanhanaikainen. Naiselle on kohteliasta avata ovi, päästää nainen kulkemaan edellä, antaa naisen valita ensin riippumatta siitä mitä ollaan valitsemassa ja tuoda hänelle suklaata ja kukkia aina silloin tällöin, tai muistaa häntä jollain muulla tavalla, jotta nainen ilahtuu ja pysyy onnellisena. Toisaalta hänen on oltava uudenaikainen. Miehen asiat eivät enää aina ja yksiselitteisesti mene naisen asioiden edelle. Vaimon huolet ja mieltä askarruttavat kysymykset ovat nykyään yhtä tärkeitä kuin miehenkin. Nykyaikainen mies kuuntelee mitä vaimolla on sydämellään, riippumatta vuorokauden ajasta, siitä onko kiire vai ei, äänensävystä jolla nainen puhuu, kuinka pitkästi hän asian kertoo ja siitä kuinka tärkeästä tai vähäpätöisestä asiasta miehen mielestä on kyse.
Samaan aikaan kun me naiset siis olemme ”päässeet livistämään” perheenpään määräysvallan alta ja saaneet sälytettyä puolet kotitöistä miestemme kontolle, vaadimme hanakasti miestä edelleen noudattamaan vanhanaikaisia kohteliaisuussääntöjä ja tapoja, jotka eivät tietenkään koske vastavuoroisesti meitä itseämme. Toisaalta, naisen rooli on monimuotoistunut. Nainen voi nykyään samanaikaisesti ahertaa kunnianhimoisesti työssään uraa luoden, ja samalla pyrkiä olemaan mahdollisimman kannustava ja lastensa elämässä aktiivisesti vaikuttava äiti. Jos nainen uhraa perheensä työn tähden, häntä saatetaan pitää kylmänä uraihmisenä. Jos hän taas uhraa työuran perheensä tähden, voidaan häntä syyttää mahdollisuuksiensa ja lahjojensa hukkaamisesta tai pitää jopa jollain tavalla lahjattomana kun ei ole pystynyt saavuttamaan elämässään jotain ammatillisesti kunnioitettavaa. Vaikkakin lasten kasvatus kunniallisiksi ja järkeviksi, itse pärjääviksi aikuisiksi on varmaan yksi hienoimmista asioista, joita vanhempi voi elämässään saavuttaa. Ainakin minun mielestäni.
Muistakaamme siis aina silloin tällöin vähän paapoa ihania miehiämme ja lapsiamme. Ja samaten aina säännöllisin väliajoin vaatia pientä paapomista rakkailtamme. Kyllä me naiset olemme sen aina välillä ansainneet. Olkaamme ihania toisillemme! Aurinkoista heinäkuun loppua kaikille!
-Vesta
(kommentti: kirjoitettu 29.7.2008, päivitetty blogiin myöhemmin)
tiistai 29. heinäkuuta 2008
Still (net)shopping
Miesten ikuinen kauhistuksen aihe tuntuu olevan naisten kyky shoppailla pitkään ja hartaasti. Tästä kertoo hauskalla tavalla mm. seuraava hääkakun koriste, jonka bongasin reilu vuosi sitten netistä: http://www.juhlantaika.fi/product_info.php?cPath=44&products_id=3683&osCsid=5160f89f2d1577bfbd53bbe874d419cd. Sulhoparka patsastelee yksin kakkukoristeessa, eikä morsianta näy. Morsiamen paikalla on vain kyltti, jossa lukee: "Still shopping". Itse en tuota omaan hääkakkuuni ottaisi, mutta huumori on koristeessa kyllä nasevasti kohdallaan!
"Kaikki naiset rakastavat shoppailua", luki joskus jossain lehdestä lukemassani artikkelissa. Itse taidan olla poikkeus tuohon sääntöön. Jos suinkin kykenen välttämään Helsingin keskustaan kauppoihin lähtemisen, jätän sen väliin tai siirrän menoa niin pitkälle kuin mahdollista. Oma kauhuskenaarioni on Stockan Hullut päivät tai Sellon ostoskeskus joulusesonkiaikaan. Tietysti hienoja aikoja kelpohintaisia löytöjä etsiville ja kauppakeskuksen joulunalushulinaa rakastaville.
Arvostan toki tuotteita, joita ei ole hinnalla pilattu, mutta tuntuu että putiikkien väenpaljouden seassa tarpominen on liian kova hinta siitä. Olen tullut tulokseen että mieluummin maksan hieman enemmän laatutavarasta ja siitä että saan shoppailla rauhassa. Joulustakin pidän paljon - se on yksi vuoden suosikkijuhlistani - mutta eniten pidän siinä siitä, että voi kotona rauhassa valmistautua jouluun, leipoa ja kokkailla jouluruokia, siivota ja koristella kotia joulukuntoon ja haistella joulukuusen havujen, piparkakkujen ja muita jouluun kuuluvia tuoksuja.
Olenkin alkanut kaukaaviisaana hankkia joululahjoja jo hyvissä ajoin etukäteen. Aina kun näen jotain kivaa, joka tuo mieleen jonkun tutun tai tiedän että hän pitäisi lahjasta, hankin lahjan heti paikalla. Usein "jotain kivaa" on joku kirja, jonka tiedän saattavan kiinnostaa lahjan saajaa. Kirjakerhoon kuuluminen tuo tällaisia kirjoja säännöllisin väliajoin eteen. Tätä nykyä minulla onkin makuuhuoneen kaapin ylähyllyllä lahjoille omistettu hylly, josta löytyy kaikkea mukavaa. Hyvä vinkki muuten muillekin aloitteleville täydellisille kotirouville! Lahjan hankinnan kanssa ei tule kiire kun on mistä valita. Lähimmille ihmisille nimittäin löytyy aika usein jotain mukavaa, joka saattaa odottaa kaapin hyllyllä jopa puolitoista vuotta ennen kuin annan sen joulu-, nimi-, syntymäpäivä- tai muuksi lahjaksi.
Kuitenkaan en lue itseäni anti-shoppailijaksi, sillä uusien vaatteiden, meikkien, hajuvesien, kirjojen - etenkin uusien kirjojen, sillä olen hulluna kirjoihin, oikea lukutoukka - huonekalujen, sisustustavaroiden, kokkausvälineiden, mausteiden ynnä muiden hankkiminen ja saaminen on mukavaa. Kampaajalla käynti ja uusi hiusväri tai raidat ja uudenlainen hiusmalli on itselle iloa tuottava asia. Vaihtelu virkistää aina - ja olen luonteeltani sellainen että se on tarpeellistakin tietyssä määrin aina välillä etten tylsisty - oli sitten kyse hiuksista tai huonekalujen järjestyksestä, tauluista tai vaikka verhojen ja tyynyjen väristä. Kuntosalilla kuntoilu tai ryhmäliikunta- ja -tanssitunneilla käyminen on ehdottomasti palkitsevampaa kuin yksin tv:n ääressä dvd-valmentajan tahtiin biccaaminen (lue yleistermiksi kaikenlaiselle aerobicille, pilatekselle, joogalle, ym.). Pidän siis shoppailusta tietyssä määrin, myönnettäköön. Ja joskus jopa haksahdan aletuotteisiin, kun kerran halvalla sai...
Silti yritän nykyään välttää turhaa tuhlaamista ja turhia hankintoja. Olen tullut melkoisen ympäristötietoiseksi. Haluan kotiini ympäristösähköä. Käytän energiansäästölamppuja. Olen hommannut vauvalle kestovaippoja (joiden käytön opettelu tosin on vielä hieman vaiheessa). Kiinnitän huomiota sähkön ja veden käyttöön. Ostin ompelukoneen käytettynä (tosin onneksi perushuollettuna ja erikoistakuulla varustettuna). Olen innostunut luomutuotteista ja suosin lähellä tuotettuja tuotteita pitkien matkojen takaa tuotujen tuontiartikkelien sijaan. Toisin sanoen arvostan periaatetta: suosi suomalaista! Tästä tuli taas mieleeni mainita: kokeilkaa spelttiä. Loistavaa etenkin sämpylöissä ja letuissa.
Samaa ympäristötietoisuutta ja tiedostamista hyödykkeiden ja turhakkeiden suhteen yritän sivumennen iskostaa myös mieheni ja myöhemmin myös lapsieni ajatteluun (vauva on vielä niin pieni ettei taida vielä moisista paljon ymmärtää). Jokainen tekee omat valintansa, enkä tuomitse turhakkeiden ja muiden ylellisyystuotteiden shoppailua rakastavia. Ympäristöasioiden ja ilmastonmuutoksen huomioimisen, keinojen keksimisen ja käyttöön ottamisen tulisi mielestäni lähteä ennemminkin valtioiden johtajien ja yritysten taholta kuin yksittäisen kuluttajan toimesta. Kuitenkin, jokainen voi vaikuttaa omalla pienellä panoksellaan. Ei yksi kertakäyttövaipan sijaan käytetty kestovaippa päivässä hukkaan mene! Se tuntuu kovin pieneltä määrältä, mutta tekee yhteensä 365 vaippaa vuodessa! Se on jo jotakin. Ja jos seinänaapurit tekisivät saman, päätyisi kaatopaikalle yli 1000 vaippaa vähemmän vuodessa.
Vauvan myötä oma aika on kutistunut minimiin. Tiedän että lapsen kasvaessa omaa aikaa alkaa pikkuhiljaa jäämään taas enemmän, joten asia ei huolestuta minua ainakaan vielä kovin paljon. ;) Kallisarvoista omaa aikaa ei halua enää käyttää shoppailuun - aivan kuin siihen olisikaan kaiken puurtamisen (vauvan- ja kodinhoidon) jälkeen kovin paljon ylimääräistä energiaakaan - vaan tarpeelliset ostokset haluaa hoitaa mahdollisimman pikaisesti, jotta pääsee nauttimaan omasta ajasta. Shoppailu ei siten enää tunnu kuuluvan osaksi omaa aikaa, vaan se tuntuu nykyään pikemminkin velvollisuudelta.
Tätä kautta olenkin keksinyt asialle loistavan ratkaisun: nettishoppailu! Internetistä löytyy kaikenlaista vauvaperheiden tarpeisiin aina äitiys-, imetys- ja vauvanvaatteista muuhun tarpeelliseen tavaraan, kirjoista perus arjen hyödykkeisiin. Vaatteita löytyy Henkkamaukasta, Josefssonista ja Halensista aina Espritiin ja Peter Hahniin asti noin muutamia mainitakseni. Vauvatarvikkeita löytyy hyvin mm. Babyideasta ja Villiankasta. Boob- ja muita imetyspaitoja esim. Nettiemosta. Tosin vaateliikkeillä ja vauvantarvikeliikkeillä saisi olla enemmänkin virtuaalikauppapaikkoja internetissä. Luulen että kysyntää riittäisi. Lapsiperheiden äidithän ovat tunnetusti kiireisiä, ja kuitenkin ehkä yksi otollisimmista kohderyhmistä erilaisille tuotteille.
Nettitörsäämiseen en ole onneksi internetin kautta shoppaillessa livennyt, vaan ennemminkin selaillut netin kautta erilaisia katalogeja, vertaillut ja harkinnut ennen ostopäätöksen tekemistä. Netin kautta tuotteiden hintojen vertailu on käynyt mukavan helpoksi. Törsäämiseen lankeamisen luulisi tosin olevan huomattavasti helpompaa netissä kuin varsinaisissa liikkeissä ja putiikeissa asioidessa. Onneksi maksaa täytyy virtuaalikaupassakin, ainakin sitten paketin mukana tulevalla laskulla.
"Oikeisiinkin" kauppoihin ehtii vauvan kanssa aina välillä. Esimerkiksi silloin kun vauva nukkuu päiväunia vaunuissa - mikä tapahtuu hyvin usein ainakin alkuaikoina vauvan ollessa pieni - jolloin voi samalla tehdä päivän kävelylenkin ja käydä kirjastossa tai kaupassa, tai jos intoa riittää niin juuri shoppaamassa. Jos päiväkävely osuu aamupäivään tai aikaiseen iltapäivään jonakin arkipäivänä, kaupat ovat melko tyhjillään asiakkaista, jolloin shoppaaminen onnistuu ainakin omasta mielestäni miellyttävämmin, rauhallisemmin ja nopeammin ilman turhanpäiväistä ruuhkassa puikkelehtimista ja kassoilla jonottelua. Toimii hyvänä virikkeenä kaksin vauvan kanssa neljän seinän sisällä kököttelyyn kyllästyneelle äidille, kunhan muistaa pukea imetyspaidan päälle ja ottaa vauvalle vaihtovaippoja mukaan.
Itselleni shoppaus ei riitä virikkeeksi, vaan kirjasto tuntuu houkuttelevammalta vaihtoehdolta. Siellä on aina myös rauhallista ja hiljaista, jolloin vauva nukkuu varmemmin koko kirjastossa käynnin ajan.
Kaupungissamme on lisäksi tarjolla avoin päiväkoti, perhekahvila ja muita äideille, vanhemmille, vauvoille ja lapsille tarkoitettuja tapaamisia, kokoontumisia ja kerhoja, joihin olen ajatellut mennä syksymmällä mukaan. Ensi syksynä kun vauva on muutaman kuukauden ikäinen, olen suunnitellut aloittaa vauvan kanssa vauvauinnin ja muskarin. Uintiin olen jo ilmoittautunut mukaan. Mieskin suostui tulemaan mukaan vauvauintiharrastukseen, mikä on tosi kiva juttu! Toivotaan että ryhmissä on tilaa ja että pikkuneiti pitää uimisesta ja laululeikeistä.
Palatakseni takaisin tämänkertaisen kirjoituksen pääaiheeseen, shoppailuun... Pääasiallinen rajoittava tekijä vauvaperheen äidillä shoppailussa on kuitenkin se aika. Olen huomannut että oma aika ei meinaa riittää aina edes tarpeeksi pitkään nukkumiseen, saati sitten nettishoppailuun. Ehkä ihan hyvä niin. Kunhan tukka ja vaatteet pysyvät nyt sentään jonkinmoisessa kuosissa. Harmaahiireltä ei ole kiva näyttää äidinkään!
Entisaikaan vaimon tuli olla huoliteltu miestään varten. Nykyään sanoisin että sama velvollisuus pätee edelleen, jos ei nyt suoranaisesti miestä niin ainakin itseä varten. Itsensä huoltamiseen saa (ja pitää) muistaa käyttää aikaa. Olen jo tässä vauvanhoidon alkumetreillä huomannut että ajan käyttäminen omaan itseen ei enää tunnu niin tärkeältä kuin ennen. Vauva on merkityksellisempi. Silti itseään ei pidä unohtaa. Olen varma että itsestään huolta pitävällä äidillä on myös tyytyväisemmät lapset ja aviomies. =)
Ihan kuin me naiset emme olisi kauniita ja ihania aivan tällaisinaankin, liiemmin kehittämättä tai kaunistamatta. Vai mitä? ;) Hyviä öitä ja mukavaa viikkoa kaikille upeille naisille, ja vähän muillekin, jotka tätä blogia sattuvat vilkaisemaan!
- Vesta
"Kaikki naiset rakastavat shoppailua", luki joskus jossain lehdestä lukemassani artikkelissa. Itse taidan olla poikkeus tuohon sääntöön. Jos suinkin kykenen välttämään Helsingin keskustaan kauppoihin lähtemisen, jätän sen väliin tai siirrän menoa niin pitkälle kuin mahdollista. Oma kauhuskenaarioni on Stockan Hullut päivät tai Sellon ostoskeskus joulusesonkiaikaan. Tietysti hienoja aikoja kelpohintaisia löytöjä etsiville ja kauppakeskuksen joulunalushulinaa rakastaville.
Arvostan toki tuotteita, joita ei ole hinnalla pilattu, mutta tuntuu että putiikkien väenpaljouden seassa tarpominen on liian kova hinta siitä. Olen tullut tulokseen että mieluummin maksan hieman enemmän laatutavarasta ja siitä että saan shoppailla rauhassa. Joulustakin pidän paljon - se on yksi vuoden suosikkijuhlistani - mutta eniten pidän siinä siitä, että voi kotona rauhassa valmistautua jouluun, leipoa ja kokkailla jouluruokia, siivota ja koristella kotia joulukuntoon ja haistella joulukuusen havujen, piparkakkujen ja muita jouluun kuuluvia tuoksuja.
Olenkin alkanut kaukaaviisaana hankkia joululahjoja jo hyvissä ajoin etukäteen. Aina kun näen jotain kivaa, joka tuo mieleen jonkun tutun tai tiedän että hän pitäisi lahjasta, hankin lahjan heti paikalla. Usein "jotain kivaa" on joku kirja, jonka tiedän saattavan kiinnostaa lahjan saajaa. Kirjakerhoon kuuluminen tuo tällaisia kirjoja säännöllisin väliajoin eteen. Tätä nykyä minulla onkin makuuhuoneen kaapin ylähyllyllä lahjoille omistettu hylly, josta löytyy kaikkea mukavaa. Hyvä vinkki muuten muillekin aloitteleville täydellisille kotirouville! Lahjan hankinnan kanssa ei tule kiire kun on mistä valita. Lähimmille ihmisille nimittäin löytyy aika usein jotain mukavaa, joka saattaa odottaa kaapin hyllyllä jopa puolitoista vuotta ennen kuin annan sen joulu-, nimi-, syntymäpäivä- tai muuksi lahjaksi.
Kuitenkaan en lue itseäni anti-shoppailijaksi, sillä uusien vaatteiden, meikkien, hajuvesien, kirjojen - etenkin uusien kirjojen, sillä olen hulluna kirjoihin, oikea lukutoukka - huonekalujen, sisustustavaroiden, kokkausvälineiden, mausteiden ynnä muiden hankkiminen ja saaminen on mukavaa. Kampaajalla käynti ja uusi hiusväri tai raidat ja uudenlainen hiusmalli on itselle iloa tuottava asia. Vaihtelu virkistää aina - ja olen luonteeltani sellainen että se on tarpeellistakin tietyssä määrin aina välillä etten tylsisty - oli sitten kyse hiuksista tai huonekalujen järjestyksestä, tauluista tai vaikka verhojen ja tyynyjen väristä. Kuntosalilla kuntoilu tai ryhmäliikunta- ja -tanssitunneilla käyminen on ehdottomasti palkitsevampaa kuin yksin tv:n ääressä dvd-valmentajan tahtiin biccaaminen (lue yleistermiksi kaikenlaiselle aerobicille, pilatekselle, joogalle, ym.). Pidän siis shoppailusta tietyssä määrin, myönnettäköön. Ja joskus jopa haksahdan aletuotteisiin, kun kerran halvalla sai...
Silti yritän nykyään välttää turhaa tuhlaamista ja turhia hankintoja. Olen tullut melkoisen ympäristötietoiseksi. Haluan kotiini ympäristösähköä. Käytän energiansäästölamppuja. Olen hommannut vauvalle kestovaippoja (joiden käytön opettelu tosin on vielä hieman vaiheessa). Kiinnitän huomiota sähkön ja veden käyttöön. Ostin ompelukoneen käytettynä (tosin onneksi perushuollettuna ja erikoistakuulla varustettuna). Olen innostunut luomutuotteista ja suosin lähellä tuotettuja tuotteita pitkien matkojen takaa tuotujen tuontiartikkelien sijaan. Toisin sanoen arvostan periaatetta: suosi suomalaista! Tästä tuli taas mieleeni mainita: kokeilkaa spelttiä. Loistavaa etenkin sämpylöissä ja letuissa.
Samaa ympäristötietoisuutta ja tiedostamista hyödykkeiden ja turhakkeiden suhteen yritän sivumennen iskostaa myös mieheni ja myöhemmin myös lapsieni ajatteluun (vauva on vielä niin pieni ettei taida vielä moisista paljon ymmärtää). Jokainen tekee omat valintansa, enkä tuomitse turhakkeiden ja muiden ylellisyystuotteiden shoppailua rakastavia. Ympäristöasioiden ja ilmastonmuutoksen huomioimisen, keinojen keksimisen ja käyttöön ottamisen tulisi mielestäni lähteä ennemminkin valtioiden johtajien ja yritysten taholta kuin yksittäisen kuluttajan toimesta. Kuitenkin, jokainen voi vaikuttaa omalla pienellä panoksellaan. Ei yksi kertakäyttövaipan sijaan käytetty kestovaippa päivässä hukkaan mene! Se tuntuu kovin pieneltä määrältä, mutta tekee yhteensä 365 vaippaa vuodessa! Se on jo jotakin. Ja jos seinänaapurit tekisivät saman, päätyisi kaatopaikalle yli 1000 vaippaa vähemmän vuodessa.
Vauvan myötä oma aika on kutistunut minimiin. Tiedän että lapsen kasvaessa omaa aikaa alkaa pikkuhiljaa jäämään taas enemmän, joten asia ei huolestuta minua ainakaan vielä kovin paljon. ;) Kallisarvoista omaa aikaa ei halua enää käyttää shoppailuun - aivan kuin siihen olisikaan kaiken puurtamisen (vauvan- ja kodinhoidon) jälkeen kovin paljon ylimääräistä energiaakaan - vaan tarpeelliset ostokset haluaa hoitaa mahdollisimman pikaisesti, jotta pääsee nauttimaan omasta ajasta. Shoppailu ei siten enää tunnu kuuluvan osaksi omaa aikaa, vaan se tuntuu nykyään pikemminkin velvollisuudelta.
Tätä kautta olenkin keksinyt asialle loistavan ratkaisun: nettishoppailu! Internetistä löytyy kaikenlaista vauvaperheiden tarpeisiin aina äitiys-, imetys- ja vauvanvaatteista muuhun tarpeelliseen tavaraan, kirjoista perus arjen hyödykkeisiin. Vaatteita löytyy Henkkamaukasta, Josefssonista ja Halensista aina Espritiin ja Peter Hahniin asti noin muutamia mainitakseni. Vauvatarvikkeita löytyy hyvin mm. Babyideasta ja Villiankasta. Boob- ja muita imetyspaitoja esim. Nettiemosta. Tosin vaateliikkeillä ja vauvantarvikeliikkeillä saisi olla enemmänkin virtuaalikauppapaikkoja internetissä. Luulen että kysyntää riittäisi. Lapsiperheiden äidithän ovat tunnetusti kiireisiä, ja kuitenkin ehkä yksi otollisimmista kohderyhmistä erilaisille tuotteille.
Nettitörsäämiseen en ole onneksi internetin kautta shoppaillessa livennyt, vaan ennemminkin selaillut netin kautta erilaisia katalogeja, vertaillut ja harkinnut ennen ostopäätöksen tekemistä. Netin kautta tuotteiden hintojen vertailu on käynyt mukavan helpoksi. Törsäämiseen lankeamisen luulisi tosin olevan huomattavasti helpompaa netissä kuin varsinaisissa liikkeissä ja putiikeissa asioidessa. Onneksi maksaa täytyy virtuaalikaupassakin, ainakin sitten paketin mukana tulevalla laskulla.
"Oikeisiinkin" kauppoihin ehtii vauvan kanssa aina välillä. Esimerkiksi silloin kun vauva nukkuu päiväunia vaunuissa - mikä tapahtuu hyvin usein ainakin alkuaikoina vauvan ollessa pieni - jolloin voi samalla tehdä päivän kävelylenkin ja käydä kirjastossa tai kaupassa, tai jos intoa riittää niin juuri shoppaamassa. Jos päiväkävely osuu aamupäivään tai aikaiseen iltapäivään jonakin arkipäivänä, kaupat ovat melko tyhjillään asiakkaista, jolloin shoppaaminen onnistuu ainakin omasta mielestäni miellyttävämmin, rauhallisemmin ja nopeammin ilman turhanpäiväistä ruuhkassa puikkelehtimista ja kassoilla jonottelua. Toimii hyvänä virikkeenä kaksin vauvan kanssa neljän seinän sisällä kököttelyyn kyllästyneelle äidille, kunhan muistaa pukea imetyspaidan päälle ja ottaa vauvalle vaihtovaippoja mukaan.
Itselleni shoppaus ei riitä virikkeeksi, vaan kirjasto tuntuu houkuttelevammalta vaihtoehdolta. Siellä on aina myös rauhallista ja hiljaista, jolloin vauva nukkuu varmemmin koko kirjastossa käynnin ajan.
Kaupungissamme on lisäksi tarjolla avoin päiväkoti, perhekahvila ja muita äideille, vanhemmille, vauvoille ja lapsille tarkoitettuja tapaamisia, kokoontumisia ja kerhoja, joihin olen ajatellut mennä syksymmällä mukaan. Ensi syksynä kun vauva on muutaman kuukauden ikäinen, olen suunnitellut aloittaa vauvan kanssa vauvauinnin ja muskarin. Uintiin olen jo ilmoittautunut mukaan. Mieskin suostui tulemaan mukaan vauvauintiharrastukseen, mikä on tosi kiva juttu! Toivotaan että ryhmissä on tilaa ja että pikkuneiti pitää uimisesta ja laululeikeistä.
Palatakseni takaisin tämänkertaisen kirjoituksen pääaiheeseen, shoppailuun... Pääasiallinen rajoittava tekijä vauvaperheen äidillä shoppailussa on kuitenkin se aika. Olen huomannut että oma aika ei meinaa riittää aina edes tarpeeksi pitkään nukkumiseen, saati sitten nettishoppailuun. Ehkä ihan hyvä niin. Kunhan tukka ja vaatteet pysyvät nyt sentään jonkinmoisessa kuosissa. Harmaahiireltä ei ole kiva näyttää äidinkään!
Entisaikaan vaimon tuli olla huoliteltu miestään varten. Nykyään sanoisin että sama velvollisuus pätee edelleen, jos ei nyt suoranaisesti miestä niin ainakin itseä varten. Itsensä huoltamiseen saa (ja pitää) muistaa käyttää aikaa. Olen jo tässä vauvanhoidon alkumetreillä huomannut että ajan käyttäminen omaan itseen ei enää tunnu niin tärkeältä kuin ennen. Vauva on merkityksellisempi. Silti itseään ei pidä unohtaa. Olen varma että itsestään huolta pitävällä äidillä on myös tyytyväisemmät lapset ja aviomies. =)
Ihan kuin me naiset emme olisi kauniita ja ihania aivan tällaisinaankin, liiemmin kehittämättä tai kaunistamatta. Vai mitä? ;) Hyviä öitä ja mukavaa viikkoa kaikille upeille naisille, ja vähän muillekin, jotka tätä blogia sattuvat vilkaisemaan!
- Vesta
torstai 24. heinäkuuta 2008
Lapsiperheen murkinat ja imetys
Hankin kirjan, jossa on lapsiperheen tarpeisiin sopivia reseptejä. Aila Paganus, Helena Voutilainen: Herkullista kotiruokaa lapselle (Tammi 2005).
Kirjassa on ruokaohjeiden lisäksi tietoa ja neuvoja vauvan syömiseen, kiinteiden ruokien syömisen opetteluun ja hyvään ravitsemukseen liittyen. Kirjassa on huomioitu myös kasvisruokavalio, allergiat ja eri ikäisille sopivat ruoat vauvasta koko perheen aterioihin. Vielä en ole ohjeita testannut, sillä vauva on vielä täysimetyksellä. Hyvältä kuitenkin vaikuttaa reseptiohjeiden perusteella!
Kirjassa on neuvoja ensimmäisen vuoden syömistavoitteista. Ensimmäisen kolmen kuukauden aikana rintamaito - tai korvike - on paras vaihtoehto. Siitä puolen vuoden ikään saakka on suositeltua jatkaa täysimetystä ja sen jälkeen totuttaa lapsi hiljalleen kiinteään ruokaan esim. kasvis-, hedelmä- ja marjasoseiden sekä kiisseleiden ja kasvisraasteiden avulla, kuten peruna, banaani, omena, päärynä, kurkku ja porkkana. Kirjasta löytyy ohjeet edelleen tuosta eteenpäin aina noin 1-vuotiaaseen saakka.
Tutkin netistä löytyvän tietouden avulla täysimetyksestä ja kiinteisiin ruokiin totuttamisesta annettuja suosituksia. Täysimetystä suositellaan Suomessa äideille annettavan ohjeistuksen mukaan ainakin 6 kk:n ikään saakka. LLLI (La Leche League International) ja AAP (American Academy of Pediatrics) ovat antaneet samanlaiset suositukset. Suomessa imetystä kiinteiden ruokien ohella suositellaan ainakin yhden vuoden ikään asti, ja sen jälkeen niin pitkään kuin äiti ja lapsi itse haluavat. WHO:n (World Health Organization) uusi suositus on jatkaa täysimetystä 6 kk:n ikään saakka ja imetystä kiinteiden ruokien ohella aina kahteen ikävuoteen saakka. Lisää tietoa aiheesta löytyy mm. seuraavien linkkien kautta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Imetys
http://imetystukilista.net/sivut/index.php?option=com_content&task=category§ionid=9&id=31&Itemid=133
http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk1/lastenruokasuositukset.shtml
täällä myös tietoutta imetyssuositusten historiasta
Suomen lastenlääkäriyhdistys (SLY) on ottanut kantaa Suomen sosiaali- ja terveysministeriön ja WHO:n antamiin imetyssuosituksiin. Yhdistyksen mukaan täysimetyksen jatkaminen 6 kk:n ikään saakka ja osittaisimetyksen 1-vuotiaaksi saakka soveltuu parhaiten kehitysmaihin, mutta Suomen oloissa riittäisi lyhyempikin imetys. Tässä linkki artikkeliin: http://www.suomenlastenlaakariyhdistys.fi/suositukset/LS_4_2002.html.
Imetystukilistan sivuilta löytyy paljon tietoa imetyksestä ja neuvoja imetysongelmiin:
http://imetystukilista.net/
Imetyksen tuki Ry:llä on myös imetystukipuhelin:
http://www.imetys.fi/itu/
Imetysportaali löytyy osoitteesta:
http://www.imetys.fi/
Palataan takaisin resepteihin. Tässä mukavia linkkejä resepteihin netissä. Näitä en ole vielä itse paljon testannut.
http://www.speltti.com/reseptit.php
http://www.mooseksenvilja.com/reseptit.php
http://www.hellapoliisi.fi/
Isoäiti Violetin kokkausvinkkejä http://www.fruitfromwashington.com/Recipes/tips.htm
Samassa paikkaa muitakin perinteisen ruoanlaiton mukaisia reseptejä http://www.fruitfromwashington.com/Recipes/recipes.htm
Hauska terveellisten ruoka-aineiden ostoslista http://printables.familyeducation.com/tv/printables/HealthyShoppingList.pdf
Kokoa oma online-keittokirja http://www.midwestliving.com/app/mycookbook/?_requestid=1336233
-Vesta
Kirjassa on ruokaohjeiden lisäksi tietoa ja neuvoja vauvan syömiseen, kiinteiden ruokien syömisen opetteluun ja hyvään ravitsemukseen liittyen. Kirjassa on huomioitu myös kasvisruokavalio, allergiat ja eri ikäisille sopivat ruoat vauvasta koko perheen aterioihin. Vielä en ole ohjeita testannut, sillä vauva on vielä täysimetyksellä. Hyvältä kuitenkin vaikuttaa reseptiohjeiden perusteella!
Kirjassa on neuvoja ensimmäisen vuoden syömistavoitteista. Ensimmäisen kolmen kuukauden aikana rintamaito - tai korvike - on paras vaihtoehto. Siitä puolen vuoden ikään saakka on suositeltua jatkaa täysimetystä ja sen jälkeen totuttaa lapsi hiljalleen kiinteään ruokaan esim. kasvis-, hedelmä- ja marjasoseiden sekä kiisseleiden ja kasvisraasteiden avulla, kuten peruna, banaani, omena, päärynä, kurkku ja porkkana. Kirjasta löytyy ohjeet edelleen tuosta eteenpäin aina noin 1-vuotiaaseen saakka.
Tutkin netistä löytyvän tietouden avulla täysimetyksestä ja kiinteisiin ruokiin totuttamisesta annettuja suosituksia. Täysimetystä suositellaan Suomessa äideille annettavan ohjeistuksen mukaan ainakin 6 kk:n ikään saakka. LLLI (La Leche League International) ja AAP (American Academy of Pediatrics) ovat antaneet samanlaiset suositukset. Suomessa imetystä kiinteiden ruokien ohella suositellaan ainakin yhden vuoden ikään asti, ja sen jälkeen niin pitkään kuin äiti ja lapsi itse haluavat. WHO:n (World Health Organization) uusi suositus on jatkaa täysimetystä 6 kk:n ikään saakka ja imetystä kiinteiden ruokien ohella aina kahteen ikävuoteen saakka. Lisää tietoa aiheesta löytyy mm. seuraavien linkkien kautta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Imetys
http://imetystukilista.net/sivut/index.php?option=com_content&task=category§ionid=9&id=31&Itemid=133
http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk1/lastenruokasuositukset.shtml
täällä myös tietoutta imetyssuositusten historiasta
Suomen lastenlääkäriyhdistys (SLY) on ottanut kantaa Suomen sosiaali- ja terveysministeriön ja WHO:n antamiin imetyssuosituksiin. Yhdistyksen mukaan täysimetyksen jatkaminen 6 kk:n ikään saakka ja osittaisimetyksen 1-vuotiaaksi saakka soveltuu parhaiten kehitysmaihin, mutta Suomen oloissa riittäisi lyhyempikin imetys. Tässä linkki artikkeliin: http://www.suomenlastenlaakariyhdistys.fi/suositukset/LS_4_2002.html.
Imetystukilistan sivuilta löytyy paljon tietoa imetyksestä ja neuvoja imetysongelmiin:
http://imetystukilista.net/
Imetyksen tuki Ry:llä on myös imetystukipuhelin:
http://www.imetys.fi/itu/
Imetysportaali löytyy osoitteesta:
http://www.imetys.fi/
Palataan takaisin resepteihin. Tässä mukavia linkkejä resepteihin netissä. Näitä en ole vielä itse paljon testannut.
http://www.speltti.com/reseptit.php
http://www.mooseksenvilja.com/reseptit.php
http://www.hellapoliisi.fi/
Isoäiti Violetin kokkausvinkkejä http://www.fruitfromwashington.com/Recipes/tips.htm
Samassa paikkaa muitakin perinteisen ruoanlaiton mukaisia reseptejä http://www.fruitfromwashington.com/Recipes/recipes.htm
Hauska terveellisten ruoka-aineiden ostoslista http://printables.familyeducation.com/tv/printables/HealthyShoppingList.pdf
Kokoa oma online-keittokirja http://www.midwestliving.com/app/mycookbook/?_requestid=1336233
-Vesta
Virtuaalista tukea vauvanhoitoon
Ehdinkin vielä päivittää blogiin netistä löytämäni linkit vauva- ja lapsiperheille.
http://kaksplus.fi/ täällä mm. keskustelupalsta
http://www.vauva.fi/
http://www.parents.com/baby/
http://babyuniversity.com/
http://www.breastfeeding.com/ jossa tietoa imetyksestä, vauvan- ja taloudenhoidosta, tuolta löytyy myös hupaisia siivousvinkkejä uusille äideille, muille kiireisille ja laiskureille http://www.breastfeeding.com/lighter_side/lighter_side_cleaning.html
http://www.homeandfamilynetwork.com/baby/index.html
http://www.familyeducation.com/home/
http://premium.ivillage.com/pbp/info
http://www.pregnancy.org/ jossa mm. huippuvinkit uusille äideille http://www.pregnancy.org/article.php?sid=2900
http://www.momjunction.com/
Löysin myös vanhemmille tarkoitetun aamuaikataulun suunnittelupohjan http://www.organizingyourlifetheeasyway.com/adultsmorningguide.htm
Aika hyödyllisiä!
-Vesta
http://kaksplus.fi/ täällä mm. keskustelupalsta
http://www.vauva.fi/
http://www.parents.com/baby/
http://babyuniversity.com/
http://www.breastfeeding.com/ jossa tietoa imetyksestä, vauvan- ja taloudenhoidosta, tuolta löytyy myös hupaisia siivousvinkkejä uusille äideille, muille kiireisille ja laiskureille http://www.breastfeeding.com/lighter_side/lighter_side_cleaning.html
http://www.homeandfamilynetwork.com/baby/index.html
http://www.familyeducation.com/home/
http://premium.ivillage.com/pbp/info
http://www.pregnancy.org/ jossa mm. huippuvinkit uusille äideille http://www.pregnancy.org/article.php?sid=2900
http://www.momjunction.com/
Löysin myös vanhemmille tarkoitetun aamuaikataulun suunnittelupohjan http://www.organizingyourlifetheeasyway.com/adultsmorningguide.htm
Aika hyödyllisiä!
-Vesta
Täydellinen kotirouva
Heips,
Taas on viikkoja vierähtänyt viime kirjoituksesta. Vauvatalossa eläminen on kiireistä puuhaa! Jonkinlainen arkirutiini on saatu käyntiin. :) Vauva on alkanut nyt lähemmäs 2 kk iässä oppia että yö on nukkumista ja päivä valvomista varten. Kotitöiden tekeminen vauvanhoidon ohella on alkanut sujua paremmin, eikä huusholli näytä enää sekatavarakaupan varastolta, poikamiesboksilta tai opiskelijakämpältä.
Olen hurahtanut katsomaan Serranon perhe -sarjaa lähes päivittäin (riippuu siitä ehdinkö). Toinen addiktoiva sarja on keskiviikkoisin tuleva Täydellinen kotirouva, jota emännöi Anthea Turner. Siinä Anthea kouluttaa kahta tunaroivaa kotirouvaa ja opastaa paremman taloudenhoidon, siivouksen ja kutsujen emännöinnin saloihin. Tässä linkki ohjelman tietoihin: http://www.mtv3.fi/ava/ (etsi keskiviikon ohjelmatiedot ja sieltä Täydellinen kotirouva) tai BBC:n tiedot sarjasta http://www.bbc.co.uk/programmes/b006t7rt.
Anthealta taloudenhoito näyttää sujuvan ja sarjasta saa loistavia vinkkejä. Pienenä sivuhuomiona tosin todettakoon, että Anthea on sikäli eriarvoisessa asemassa suhteessa tavalliseen kotirouvaan, että hän on sattunut naimaan rikkaan miljonäärin ja he elävät miehen kanssa kahden hengen taloudessa ilman lapsia. Kaksi tekijää, jotka vaikuttavat ainakin omasta mielestäni melkoisesti siihen kuinka paljon aikaa ja energiaa taloudenhoitoon, siivoamiseen ja kutsujen järjestämiseen jää, kuinka hyviä mahdollisuuksia oma pieni lukaali antaa tavaroiden järkevään järjestämiseen, huonekalujen miellyttävään sijoitteluun ja kodin yleisilmeen kohentamiseen, ja minkälainen on budjetti siivoustarvikkeiden ja sisustuselementtien hankintaan, ateriasuunnitteluun ja omaan kauneudenhoitoon.
Asiasta innostuneena etsiskelin eilen illalla netistä linkkejä ja vinkkejä taloudenhoidosta. Tässä muutamia parhaista:
http://www.organizingyourlifetheeasyway.com/
http://www.mrscleannw.com/tips/
http://www.housecleaning-tips.com/
http://www.homeandfamilynetwork.com/
http://www.homeandfamilynetwork.com/decorating/care.html
http://www.thehomeguru.net/
Tuota kautta löytyy kaikenlaista kätevää ja tarpeellista, kuten:
- Miten pitää koti siistinä siivoamalla 5 minuuttia/huone/päivässä
- Keittiön siivous 15 minuutissa http://www.organizingyourlifetheeasyway.com/kitchenclean.htm
- Lastenhuoneen/makuuhuoneen siivous 15 minuutissa http://www.organizingyourlifetheeasyway.com/kidsroomcleantidy.htm
- Olohuoneen siivous 15 minuutissa http://www.organizingyourlifetheeasyway.com/livingroomclean.htm
- Siivouskalenteri/päiväaikataulu (malliversio) http://www.housecleaning-tips.com/house-cleaning-schedule.html
- Siivouksen muistilista huoneittain http://www.mrscleannw.com/tips/cleaning-checklist.html
Tänään kokeilin tuota 5 minuutin siivousta/huone vauvan nukkuessa päiväunia. Sovelsin tapaa keittiöön, olohuoneeseen ja makuuhuoneeseen. Loput huoneet siivoan samalla tyylillä huomenna. Tänään oli nimittäin lisäksi pyykkipäivä ja aika on mennyt mukavasti pyykkejä lajitellessa, pestessä ja puhtaita pyykkejä kaappeihin viikatessa. Olen saanut tänään melkoisesti aikaan. On kerrankin tyytyväinen olo.
Nyt taitaa pikkuprinsessa herätä päikkäreiltä. Joten ensi kertaan! Siivousintoa kaikille!
-Vesta
Taas on viikkoja vierähtänyt viime kirjoituksesta. Vauvatalossa eläminen on kiireistä puuhaa! Jonkinlainen arkirutiini on saatu käyntiin. :) Vauva on alkanut nyt lähemmäs 2 kk iässä oppia että yö on nukkumista ja päivä valvomista varten. Kotitöiden tekeminen vauvanhoidon ohella on alkanut sujua paremmin, eikä huusholli näytä enää sekatavarakaupan varastolta, poikamiesboksilta tai opiskelijakämpältä.
Olen hurahtanut katsomaan Serranon perhe -sarjaa lähes päivittäin (riippuu siitä ehdinkö). Toinen addiktoiva sarja on keskiviikkoisin tuleva Täydellinen kotirouva, jota emännöi Anthea Turner. Siinä Anthea kouluttaa kahta tunaroivaa kotirouvaa ja opastaa paremman taloudenhoidon, siivouksen ja kutsujen emännöinnin saloihin. Tässä linkki ohjelman tietoihin: http://www.mtv3.fi/ava/ (etsi keskiviikon ohjelmatiedot ja sieltä Täydellinen kotirouva) tai BBC:n tiedot sarjasta http://www.bbc.co.uk/programmes/b006t7rt.
Anthealta taloudenhoito näyttää sujuvan ja sarjasta saa loistavia vinkkejä. Pienenä sivuhuomiona tosin todettakoon, että Anthea on sikäli eriarvoisessa asemassa suhteessa tavalliseen kotirouvaan, että hän on sattunut naimaan rikkaan miljonäärin ja he elävät miehen kanssa kahden hengen taloudessa ilman lapsia. Kaksi tekijää, jotka vaikuttavat ainakin omasta mielestäni melkoisesti siihen kuinka paljon aikaa ja energiaa taloudenhoitoon, siivoamiseen ja kutsujen järjestämiseen jää, kuinka hyviä mahdollisuuksia oma pieni lukaali antaa tavaroiden järkevään järjestämiseen, huonekalujen miellyttävään sijoitteluun ja kodin yleisilmeen kohentamiseen, ja minkälainen on budjetti siivoustarvikkeiden ja sisustuselementtien hankintaan, ateriasuunnitteluun ja omaan kauneudenhoitoon.
Asiasta innostuneena etsiskelin eilen illalla netistä linkkejä ja vinkkejä taloudenhoidosta. Tässä muutamia parhaista:
http://www.organizingyourlifetheeasyway.com/
http://www.mrscleannw.com/tips/
http://www.housecleaning-tips.com/
http://www.homeandfamilynetwork.com/
http://www.homeandfamilynetwork.com/decorating/care.html
http://www.thehomeguru.net/
Tuota kautta löytyy kaikenlaista kätevää ja tarpeellista, kuten:
- Miten pitää koti siistinä siivoamalla 5 minuuttia/huone/päivässä
- Keittiön siivous 15 minuutissa http://www.organizingyourlifetheeasyway.com/kitchenclean.htm
- Lastenhuoneen/makuuhuoneen siivous 15 minuutissa http://www.organizingyourlifetheeasyway.com/kidsroomcleantidy.htm
- Olohuoneen siivous 15 minuutissa http://www.organizingyourlifetheeasyway.com/livingroomclean.htm
- Siivouskalenteri/päiväaikataulu (malliversio) http://www.housecleaning-tips.com/house-cleaning-schedule.html
- Siivouksen muistilista huoneittain http://www.mrscleannw.com/tips/cleaning-checklist.html
Tänään kokeilin tuota 5 minuutin siivousta/huone vauvan nukkuessa päiväunia. Sovelsin tapaa keittiöön, olohuoneeseen ja makuuhuoneeseen. Loput huoneet siivoan samalla tyylillä huomenna. Tänään oli nimittäin lisäksi pyykkipäivä ja aika on mennyt mukavasti pyykkejä lajitellessa, pestessä ja puhtaita pyykkejä kaappeihin viikatessa. Olen saanut tänään melkoisesti aikaan. On kerrankin tyytyväinen olo.
Nyt taitaa pikkuprinsessa herätä päikkäreiltä. Joten ensi kertaan! Siivousintoa kaikille!
-Vesta
tiistai 15. heinäkuuta 2008
Unelmavaimon ohjeet?
Sain äidiltäni hauskan vanhan artikkelin, jossa on opastettu entisajan vaimoja hyvään taloudenhoitoon:
Valmista illallinen
Suunnittele etukäteen, mielellään edellisenä iltana, ja varmista että illallinen on valmis kun mies saapuu töistä kotiin.
Valmistele itsesi
Käytä 15 minuuttia lepäämiseen ja parantele meikkiäsi, jotta näytät virkeältä ja raikkaalta.
Ole hilpeä ja mielenkiintoinen
Yksi sinun velvollisuuksistasi on piristää hänen tylsää päiväänsä.
Siivoa sotkut
Käy talo läpi ennen kuin miehesi saapuu. Kerää ylimääräiset tavarat pois, pyyhi pölyt. Kylmempinä päivinä sytytä takkaan tuli. Hänen tarpeidensa huomioiminen takaa sinulle huikean henkilökohtaisen tyydytyksen tunteen.
Siisti lapset
Pese lasten kädet ja kasvot, kampaa heidän hiuksensa, ja jos mahdollista, vaihda heidän vaatteensa. Hehän ovat pikkuaarteita ja aviomiehesi haluaa nähdä heidät sellaisina. Minimoi kaikki melu, kuten imuri, pesukone, kuivausrumpu, ja kannusta lapsia olemaan hiljaa.
Hymyile
Ole iloinen tavatessasi miehesi, ota hänet vastaan hymyilemällä lämpimästi. Anna miehesi puhua ensin - muista että hänen keskusteluaiheensa ovat aina sinun asioitasi tärkeämpiä, sinun tärkeiden kysymysten aika on myöhemmin.
Tee illasta hänen iltansa
Älä valita jos häne on myöhässä, tai menee ulos huvituksiin ilman sinua. Ymmärrä hänen tarvettaan rentoutua töiden jälkeen. Tehtäväsi on tehdä kodista rauhan, seesteisyyden ja järjestyksen tyyssija.
Älä valita
Älä ota häntä vastaan ongelmien ja valitusten kanssa.
Tee hänen olostaan mukava
Vie hänet makuuhuoneeseen lepäämään tai nojatuoliin istumaan, ja valmista kylmä tai kuuma juoma häntä varten. Tarjoudu ottamaan kengät hänen jalastaan ja pöyhi tyynyjä. Puhu hiljaisella, rauhoittavalla ja miellyttävällä äänellä.
Älä epäile
Älä kysele hänen tekemisiään, äläkä kyseenalaista hänen päätöksiään tai vilpittömyyttään. Hän on perheenpää ja on siis aina oikeudenmukainen ja rehellinen.
(Lähde: Housekeeping monthly 5/1955: Näin vastaanotat miehesi töistä kotiin, opas hyvälle aviovaimolle)
Nykyään ovat ajat ja käytännöt hieman muuttuneet. Mutta näissä on mielestäni hyviä vinkkejä nykyajankin naisille. Ei ole pahaksi ilahduttaa miestään. Tosin nykyään mieskin voi - ja mielestäni hänen pitää - ottaa osaa taloudenhoitoon, käyväthän molemmat vanhemmat nykyään yleensä töissä. Ja vinkit soveltuvatkin siksi yhtälailla myös miehille. Meitä naisia saa ilahduttaa myös muina päivinä kuin syntymä- tai äitienpäivänä. ;)
Taidan ottaa omalle tavoitelistalleni ilahduttaa omaa rakasta siippaani jollain tavalla ihan jokaisena tavallisena päivänä. Pienistä asioista se lähtee, onnikin. =)
-Vesta
Valmista illallinen
Suunnittele etukäteen, mielellään edellisenä iltana, ja varmista että illallinen on valmis kun mies saapuu töistä kotiin.
Valmistele itsesi
Käytä 15 minuuttia lepäämiseen ja parantele meikkiäsi, jotta näytät virkeältä ja raikkaalta.
Ole hilpeä ja mielenkiintoinen
Yksi sinun velvollisuuksistasi on piristää hänen tylsää päiväänsä.
Siivoa sotkut
Käy talo läpi ennen kuin miehesi saapuu. Kerää ylimääräiset tavarat pois, pyyhi pölyt. Kylmempinä päivinä sytytä takkaan tuli. Hänen tarpeidensa huomioiminen takaa sinulle huikean henkilökohtaisen tyydytyksen tunteen.
Siisti lapset
Pese lasten kädet ja kasvot, kampaa heidän hiuksensa, ja jos mahdollista, vaihda heidän vaatteensa. Hehän ovat pikkuaarteita ja aviomiehesi haluaa nähdä heidät sellaisina. Minimoi kaikki melu, kuten imuri, pesukone, kuivausrumpu, ja kannusta lapsia olemaan hiljaa.
Hymyile
Ole iloinen tavatessasi miehesi, ota hänet vastaan hymyilemällä lämpimästi. Anna miehesi puhua ensin - muista että hänen keskusteluaiheensa ovat aina sinun asioitasi tärkeämpiä, sinun tärkeiden kysymysten aika on myöhemmin.
Tee illasta hänen iltansa
Älä valita jos häne on myöhässä, tai menee ulos huvituksiin ilman sinua. Ymmärrä hänen tarvettaan rentoutua töiden jälkeen. Tehtäväsi on tehdä kodista rauhan, seesteisyyden ja järjestyksen tyyssija.
Älä valita
Älä ota häntä vastaan ongelmien ja valitusten kanssa.
Tee hänen olostaan mukava
Vie hänet makuuhuoneeseen lepäämään tai nojatuoliin istumaan, ja valmista kylmä tai kuuma juoma häntä varten. Tarjoudu ottamaan kengät hänen jalastaan ja pöyhi tyynyjä. Puhu hiljaisella, rauhoittavalla ja miellyttävällä äänellä.
Älä epäile
Älä kysele hänen tekemisiään, äläkä kyseenalaista hänen päätöksiään tai vilpittömyyttään. Hän on perheenpää ja on siis aina oikeudenmukainen ja rehellinen.
(Lähde: Housekeeping monthly 5/1955: Näin vastaanotat miehesi töistä kotiin, opas hyvälle aviovaimolle)
Nykyään ovat ajat ja käytännöt hieman muuttuneet. Mutta näissä on mielestäni hyviä vinkkejä nykyajankin naisille. Ei ole pahaksi ilahduttaa miestään. Tosin nykyään mieskin voi - ja mielestäni hänen pitää - ottaa osaa taloudenhoitoon, käyväthän molemmat vanhemmat nykyään yleensä töissä. Ja vinkit soveltuvatkin siksi yhtälailla myös miehille. Meitä naisia saa ilahduttaa myös muina päivinä kuin syntymä- tai äitienpäivänä. ;)
Taidan ottaa omalle tavoitelistalleni ilahduttaa omaa rakasta siippaani jollain tavalla ihan jokaisena tavallisena päivänä. Pienistä asioista se lähtee, onnikin. =)
-Vesta
Päivän tavoitteet
Raporttia jälleen kotirintamalta. Päivä on lähtenyt käyntiin taas normaalin rutiinin mukaan: aamusyöttö, vaipanvaihto ja aamuputsaukset, erinäistä sähläystä kotiaskareiden parissa, oma aamupala, syöttö, seurustelua vauvan kanssa ja päiväunille laitto. Aikataulusta ollaan vähän myöhässä, sillä nukuttiin tänä aamuna vauvan kanssa pari tuntia tavallista pidempään.
Tänään on vuorossa leppoisa kotipäivä. Kun vauva kohta herää päikkäreiltään, on tarkoitus lähteä ulos kävelemään tai mennä pihalle istuksimaan (en ole vielä päättänyt). Ainakin tuolla on upea kesäsää ulkona. Aurinko paistaa ja avoimesta ikkunasta kuuluu sööttiä linnun liverrystä.
Eilen oltiin mummin luona kylässä ja tehtiin pitkä kävelylenkki, vaikka vähän satelikin. Vauvalla tuntui olevan kiva päivä, vaikka kyllä reissu väsyttikin. Nukuttiin kaikki pitkät yöunet, vauvakin heräsi ja herätti vain kerran yösyötölle, joka meillä on huomattavaa edistystä.
Aika on vauvanhoidossa jännittävä käsite. Aika tuntuu kuluvan äärimmäisen nopeasti siihen nähden mitä on saanut aikaan. Ei se oikeastaan harmita, mutta kummeksuttaa välillä. Yhtäkkiä sitä huomaa että tunti on taas vierähtänyt, vaikka itsestä tuntuu että juuri istahti sohvaan lukemaan lehteä kun vauva nukkuu. Tai että juurihan se vauva söi ja taas on nälkä, kunnes sitä tajuaa että aikaa on vierähtänyt jo yli kolme tuntia.
Kodinhoidon rintamalla olen vielä täysi aloittelija. Pidän nykyään entisajan naisia suorastaan sankareina! Miten ihmeessä he ovat voineet selvitä lastenhoidosta ja kodinhoidosta niin loistokkaasti - ottaen huomioon että lapsiluku on usein ollut nykyistä huomattavasti suurempi - ja vielä loihtineet töistä kotiin palaavalle perheenpäälle monipuolisen ja tukevan aterian? Itsellä tuntuu välillä tuottavan vaikeuksia selvitä pelkästä vauvanhoidosta kunnialla, niin että saavutan lisäksi itselleni asettamani päivän tavoitteet: vähintään yksi ulkoilu vauvan kanssa siihen aikaan kun aurinko vielä paistaa, ja vähintään yhden kotiaskareen (tiskit, pyykit, tms.) tekeminen.
Entisaikaan perhepiiri on toisaalta ollut laajempi. On ollut hyvin tavallista että isovanhemmat, sisarukset ja sukulaiset ovat asuneet samassa taloudessa. Tai ainakin lähettyvillä. Vuosikymmenien saatossa perhepiiri on pienentynyt yhden perheen taloudeksi, mutta sukulaiset ovat silti olleet läheisesti tukemassa lapsiperhettä. Nykyään perhepiiri tuntuu olevan yksityisempi. Välit vanhempiin ja muihin sukulaisiin eivät välttämättä ole yhtä läheiset, ja myös välimatkat sukulaisten kesken ovat pidempiä. Työ vie ihmisten aikaa ja jaksamista yhä vanhemmalle iälle saakka. Isovanhempien ei enää ole tapana osallistua yhtä tiiviisti perheen arkeen, nykyään puhutaan ennemminkin kyläilystä.
Kokisin muunlaisen mallin itselleni vieraaksi. Olen kasvanut tällaiseen kulttuuriin. Mutta hieman arveluttaa. Jos suunta jatkuu tämän kaltaisena, kuinka yksin tulevaisuuden lapsiperheet mahtavat olla? Missä ovat heidän tukihenkilönsä silloin kun niitä tarvitaan? Toivottavasti sentään yhden puhelinsoiton päässä, kuten nykyäänkin.
Toinen hyvä tukikanava itselle ovat internetin keskusteluryhmät. Samanhenkisten ja samassa elämäntilanteessa olevien ihmisten kanssa keskustelu piristää kummasti mieltä, ja sitä kautta olen saanut monia hyviä vinkkejä arjen pyörittämiseen. Kunhan vauva tästä vähän kasvaa, aion osallistua myös erilaisiin äiti-tapaamisiin ja ryhmiin ja vauva-harrastuksiin. Vaikka vauva on aivan ihana, aikuinenkin seura on välillä ihan mukavaa.
Olenkin päättänyt olla jatkossa turhia ressaamatta. Jos jonakin päivänä itselle asetetut päivän tavoitteet eivät ihan täyty, en syyllistä itseäni, vaan yritän seuraavana päivänä päästä hyvään päivärytmiin uudelleen. Opettelua tämä vielä on, niin vauvalle kuin minullekin. Ja hetkeäkään ei tarvitse miettiä, vaihtaisinko tämän takaisin normaaliin työssäkäynti-arkeen. En ikinä! Ovat ne vauvat sentään niin ihania! Varsinkin tämä oma. ;)
Aurinkoista päivää kaikille!
-Vesta
Tänään on vuorossa leppoisa kotipäivä. Kun vauva kohta herää päikkäreiltään, on tarkoitus lähteä ulos kävelemään tai mennä pihalle istuksimaan (en ole vielä päättänyt). Ainakin tuolla on upea kesäsää ulkona. Aurinko paistaa ja avoimesta ikkunasta kuuluu sööttiä linnun liverrystä.
Eilen oltiin mummin luona kylässä ja tehtiin pitkä kävelylenkki, vaikka vähän satelikin. Vauvalla tuntui olevan kiva päivä, vaikka kyllä reissu väsyttikin. Nukuttiin kaikki pitkät yöunet, vauvakin heräsi ja herätti vain kerran yösyötölle, joka meillä on huomattavaa edistystä.
Aika on vauvanhoidossa jännittävä käsite. Aika tuntuu kuluvan äärimmäisen nopeasti siihen nähden mitä on saanut aikaan. Ei se oikeastaan harmita, mutta kummeksuttaa välillä. Yhtäkkiä sitä huomaa että tunti on taas vierähtänyt, vaikka itsestä tuntuu että juuri istahti sohvaan lukemaan lehteä kun vauva nukkuu. Tai että juurihan se vauva söi ja taas on nälkä, kunnes sitä tajuaa että aikaa on vierähtänyt jo yli kolme tuntia.
Kodinhoidon rintamalla olen vielä täysi aloittelija. Pidän nykyään entisajan naisia suorastaan sankareina! Miten ihmeessä he ovat voineet selvitä lastenhoidosta ja kodinhoidosta niin loistokkaasti - ottaen huomioon että lapsiluku on usein ollut nykyistä huomattavasti suurempi - ja vielä loihtineet töistä kotiin palaavalle perheenpäälle monipuolisen ja tukevan aterian? Itsellä tuntuu välillä tuottavan vaikeuksia selvitä pelkästä vauvanhoidosta kunnialla, niin että saavutan lisäksi itselleni asettamani päivän tavoitteet: vähintään yksi ulkoilu vauvan kanssa siihen aikaan kun aurinko vielä paistaa, ja vähintään yhden kotiaskareen (tiskit, pyykit, tms.) tekeminen.
Entisaikaan perhepiiri on toisaalta ollut laajempi. On ollut hyvin tavallista että isovanhemmat, sisarukset ja sukulaiset ovat asuneet samassa taloudessa. Tai ainakin lähettyvillä. Vuosikymmenien saatossa perhepiiri on pienentynyt yhden perheen taloudeksi, mutta sukulaiset ovat silti olleet läheisesti tukemassa lapsiperhettä. Nykyään perhepiiri tuntuu olevan yksityisempi. Välit vanhempiin ja muihin sukulaisiin eivät välttämättä ole yhtä läheiset, ja myös välimatkat sukulaisten kesken ovat pidempiä. Työ vie ihmisten aikaa ja jaksamista yhä vanhemmalle iälle saakka. Isovanhempien ei enää ole tapana osallistua yhtä tiiviisti perheen arkeen, nykyään puhutaan ennemminkin kyläilystä.
Kokisin muunlaisen mallin itselleni vieraaksi. Olen kasvanut tällaiseen kulttuuriin. Mutta hieman arveluttaa. Jos suunta jatkuu tämän kaltaisena, kuinka yksin tulevaisuuden lapsiperheet mahtavat olla? Missä ovat heidän tukihenkilönsä silloin kun niitä tarvitaan? Toivottavasti sentään yhden puhelinsoiton päässä, kuten nykyäänkin.
Toinen hyvä tukikanava itselle ovat internetin keskusteluryhmät. Samanhenkisten ja samassa elämäntilanteessa olevien ihmisten kanssa keskustelu piristää kummasti mieltä, ja sitä kautta olen saanut monia hyviä vinkkejä arjen pyörittämiseen. Kunhan vauva tästä vähän kasvaa, aion osallistua myös erilaisiin äiti-tapaamisiin ja ryhmiin ja vauva-harrastuksiin. Vaikka vauva on aivan ihana, aikuinenkin seura on välillä ihan mukavaa.
Olenkin päättänyt olla jatkossa turhia ressaamatta. Jos jonakin päivänä itselle asetetut päivän tavoitteet eivät ihan täyty, en syyllistä itseäni, vaan yritän seuraavana päivänä päästä hyvään päivärytmiin uudelleen. Opettelua tämä vielä on, niin vauvalle kuin minullekin. Ja hetkeäkään ei tarvitse miettiä, vaihtaisinko tämän takaisin normaaliin työssäkäynti-arkeen. En ikinä! Ovat ne vauvat sentään niin ihania! Varsinkin tämä oma. ;)
Aurinkoista päivää kaikille!
-Vesta
maanantai 7. heinäkuuta 2008
Kardemumma-pannukakku
(yksi iso tai kaksi pienempää pannukakkua)
taikina:
4 kananmunaa
1 dl sokeria
4 dl vispikermaa tai 2,5 dl maitoa
3 dl maitoa
3 dl spelttijauhoja tai vehnäjauhoja
1,5 tl vaniljasokeria
1 tl kardemummaa
voita
(suolaa)
päälle:
1 dl vispikermaa
mansikkahilloa
tuoreita mansikoita tai sulatettuja pakastemansikoita
sokeria ja vaniljasokeria
Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi. Vatkaa toisessa kulhossa kerma vaahdoksi ja sekoita keskenään. Lisää joukkoon maito ja vehnäjauhot varovasti sekoittaen.
Voitele suurikokoinen uunivuoka (tai kaksi pienempää uunivuokaa, muuten pannukakusta tulee melko paksu) ja laita hetkeksi kuumaan uuniin. Kaada taikina vuokaan ja anna turvota 10 minuuttia. Paista 200-225 asteessa 20-25 minuuttia.
Lisukkeet:
Vatkaa kerma vaahdoksi, ja mausta se sokerilla ja vaniljasokerilla. Tarjoa pannukakku mansikoiden, kermavaahdon ja hillon kanssa.
Lisävinkkejä!
* Vaniljasokerin ja kardemumman avulla pannukakku saa mukavaa, pullamaista makua, ja samat mausteet käyvät myös lettutaikinaan, mutta halutessasi voit jättää mausteet pois taikinasta
* Voit myös paistaa taikinasta lettuja, tällöin 1/2-osaa taikinasta riittää hyvin, jolloin voit lisätä siihen 1-3 dl maitoa, 1 tl leivinjauhetta ja 2 rkl voisulaa
* Jos et lisää lettutaikinaan maitoa, saat amerikkalaistyylisiä ohukaisia, jotka kannattaa paistaa suurella pannulla, kun taas maidolla ohennettu taikina sopii hyvin pikkulettujen paistamiseen lettupannulla
* Lettutaikinan voi kaataa pulloon, jossa sitä on helppo ravistella ja taikinan annostelu lettupannulle käy helpommin
* Lettuja voi tarjota myös jäätelön tai vaahterasiirapin kera
* Letuissa kannattaa ehdottomasti käyttää spelttijauhoja, tai ainakin korvata osa vehnäjauhoista speltillä, sillä speltti tekee taikinaan hyvän sitkon, jolloin voit paistaa ohuempia lettuja, ja letuista tulee kauniin pitsimäisiä
taikina:
4 kananmunaa
1 dl sokeria
4 dl vispikermaa tai 2,5 dl maitoa
3 dl maitoa
3 dl spelttijauhoja tai vehnäjauhoja
1,5 tl vaniljasokeria
1 tl kardemummaa
voita
(suolaa)
päälle:
1 dl vispikermaa
mansikkahilloa
tuoreita mansikoita tai sulatettuja pakastemansikoita
sokeria ja vaniljasokeria
Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi. Vatkaa toisessa kulhossa kerma vaahdoksi ja sekoita keskenään. Lisää joukkoon maito ja vehnäjauhot varovasti sekoittaen.
Voitele suurikokoinen uunivuoka (tai kaksi pienempää uunivuokaa, muuten pannukakusta tulee melko paksu) ja laita hetkeksi kuumaan uuniin. Kaada taikina vuokaan ja anna turvota 10 minuuttia. Paista 200-225 asteessa 20-25 minuuttia.
Lisukkeet:
Vatkaa kerma vaahdoksi, ja mausta se sokerilla ja vaniljasokerilla. Tarjoa pannukakku mansikoiden, kermavaahdon ja hillon kanssa.
Lisävinkkejä!
* Vaniljasokerin ja kardemumman avulla pannukakku saa mukavaa, pullamaista makua, ja samat mausteet käyvät myös lettutaikinaan, mutta halutessasi voit jättää mausteet pois taikinasta
* Voit myös paistaa taikinasta lettuja, tällöin 1/2-osaa taikinasta riittää hyvin, jolloin voit lisätä siihen 1-3 dl maitoa, 1 tl leivinjauhetta ja 2 rkl voisulaa
* Jos et lisää lettutaikinaan maitoa, saat amerikkalaistyylisiä ohukaisia, jotka kannattaa paistaa suurella pannulla, kun taas maidolla ohennettu taikina sopii hyvin pikkulettujen paistamiseen lettupannulla
* Lettutaikinan voi kaataa pulloon, jossa sitä on helppo ravistella ja taikinan annostelu lettupannulle käy helpommin
* Lettuja voi tarjota myös jäätelön tai vaahterasiirapin kera
* Letuissa kannattaa ehdottomasti käyttää spelttijauhoja, tai ainakin korvata osa vehnäjauhoista speltillä, sillä speltti tekee taikinaan hyvän sitkon, jolloin voit paistaa ohuempia lettuja, ja letuista tulee kauniin pitsimäisiä
sunnuntai 6. heinäkuuta 2008
Neiti Öhää!
Tervehdys! Heinäkuuta eletään ja kesä on täällä. Uimarannan vesi on vielä yllättävän kylmää, mutta innokkaita polskijoita rannalla riittää jokaisena aurinkoisena, helteisempänä päivänä. Itse passaan vielä talviturkin heittämistä varmaan tuonne kuun lopulle saakka. Rannalle olen kuitenkin lähtenyt nauttimaan kauniista säästä. Istunut mukavaan puolivarjoisaan kohtaan ja kaivanut varpaat lämpimään hiekkaan. Ah, ihana loma!
Tämä niin sanottu loma jatkuu vielä melko pitkään. Äitiyslomaksi tai -vapaaksi sitä kutsuvat. Itse koen että kyse on enemmänkin ympärivuorokautisesta työsopimuksesta kotona, tosin erittäin mukavasta sellaisesta. :)
Vauva tuli kotiin kesäkuun alussa ja siitä lähtien on opeteltu ahkerasti perhe-elämää. On se jännä miten joku niin pieni ihminen voi tuoda niin suuren muutoksen arkeen.
Suurimpia kysymyksiä tällä hetkellä ovat nukkuma-ajat ja yönukkuminen, vuorokausirytmin opettelu, arkirutiinien säännöllistäminen, liinailun opettelu Hug-a-bubin kantoliinalla, vauvan lievien ilmavaivojen lieventämiskeinot ja maidonpumppaus-, säilytys- ja pakastusrutiinit. Sokerina laatikon pohjalla odottavat vielä kestovaipat, joiden käyttöönottoa on siirretty siihen kunnes muut rutiinit aletaan saada kunnialla päiväjärjestykseen.
Ensimmäinen yö kotona vauvan kanssa oli oikea tulikaste, josta selvittiin. Nyt jokaisen päivän jälkeen ollaan kaikki aina hieman viisaampia. Aletaan oppia toistemme rytmit ja tavat.
Jokainen vauva on kuulemma yksilöllinen temperamentiltaan. Meidän vauvalla temperamenttia riittää. Kun tyttö jotain tahtoo, niin se ei jää kenellekään epäselväksi. Ei tarvitse kauan miettiä mistä on sisukkaan luonteensa perinyt (kummaltakin vanhemmalta). Sisukkuus on kyllä hyväksi elämää ajatellen, joten hyvä vaan että on vahva tyttö!
Vauvan kanssa tulee eteen monia "ensimmäistä kertaa"-juttuja. Ensin ollaan ensimmäistä kertaa yhdessä kotona. Vauva nukkuu ensimmäistä kertaa omassa pinnasängyssä. Käy ensimmäistä kertaa kylvyssä, vaunulenkillä ja mummolassa. Vauvan ensimmäinen matka bussissa oli jännittävä.
Sitten asioista alkaa pikkuhiljaa muodostua tutumpia. Vauva on jo konkari vaipanvaihtorutiineissa: odottaa kiltisti että potkarit saadaan riisuttua jalasta ja vaippa heitettyä vaipparoskikseen - katselee sillä välin kaapin yläpuolella olevia kirkkaita valoja ja hymynaama-kuvaa - tietää että kohta hänet nostetaan ylös hoitopöydältä, ja on varmuuden vuoksi jännitettävä vähän niskalihaksia ja käänneltävä päätä, jotta näkee paremmin ympärilleen, tietää että lämmin vesi on mukava asia, tietää että sen jälkeen kuivaillaan pehmeällä pyyhkeellä, ojentelee käsiä ja jalkoja puhdasta vaippaa ja vaatteita päälle puettaessa, kuin auttaakseen. Saattaa väläyttää pienen hymyn siinä välissä, sillä tietää että pian pääsee syliin ja olkapäälle tutkailemaan ympäristöä.
Vauva on oppinut myös nauttimaan vaunulenkeistä. Useimmiten nukahtaa pyörien alta kuuluvaan tasaiseen kivien ja hiekan rapinaan. Joskus taas makailee silmät avoimina, katselee vaunukopan kuomun kattoa ja kuuntelee vaunujen ja askelten rauhoittavaa ääntä. Autolla on sama vaikutus. Siinä silmänräpäyksessä kun vauvan nostaa auton turvakaukaloon, alkavat silmäluomet lupsahdella. Vauva tietää että kohta alkaa se tasainen, matala hurina, joka niin mukavasti tuudittaa hyville päiväunille. Ehkä uudempi ja hiljaisempi auto ei olisi niin hyvä, ainakaan vauvan mielestä.
Taas ulkona sataa. Kuulen kuinka taivaalta pisaroina alas valuva vesi kohisee kattoa vasten. Vettä on sadellut joinakin päivinä aivan kaatamalla ja sää on ollut viileä kuin huhtikuussa. Sellaisina päivinä on mukava käpertyä olohuoneen riippumattotuoliin ja lukea mukavaa kirjaa tai lehteä.
Nyt kuului kutsu, vauvalla on nälkä. Näin se arki menee. Aika paljon vauvan ehdoilla. Ihanan vauvan. Maailman söpöimmän vauvan. Palaillaan! Mukavaa viikonloppua kaikille.
-Vesta
Tämä niin sanottu loma jatkuu vielä melko pitkään. Äitiyslomaksi tai -vapaaksi sitä kutsuvat. Itse koen että kyse on enemmänkin ympärivuorokautisesta työsopimuksesta kotona, tosin erittäin mukavasta sellaisesta. :)
Vauva tuli kotiin kesäkuun alussa ja siitä lähtien on opeteltu ahkerasti perhe-elämää. On se jännä miten joku niin pieni ihminen voi tuoda niin suuren muutoksen arkeen.
Suurimpia kysymyksiä tällä hetkellä ovat nukkuma-ajat ja yönukkuminen, vuorokausirytmin opettelu, arkirutiinien säännöllistäminen, liinailun opettelu Hug-a-bubin kantoliinalla, vauvan lievien ilmavaivojen lieventämiskeinot ja maidonpumppaus-, säilytys- ja pakastusrutiinit. Sokerina laatikon pohjalla odottavat vielä kestovaipat, joiden käyttöönottoa on siirretty siihen kunnes muut rutiinit aletaan saada kunnialla päiväjärjestykseen.
Ensimmäinen yö kotona vauvan kanssa oli oikea tulikaste, josta selvittiin. Nyt jokaisen päivän jälkeen ollaan kaikki aina hieman viisaampia. Aletaan oppia toistemme rytmit ja tavat.
Jokainen vauva on kuulemma yksilöllinen temperamentiltaan. Meidän vauvalla temperamenttia riittää. Kun tyttö jotain tahtoo, niin se ei jää kenellekään epäselväksi. Ei tarvitse kauan miettiä mistä on sisukkaan luonteensa perinyt (kummaltakin vanhemmalta). Sisukkuus on kyllä hyväksi elämää ajatellen, joten hyvä vaan että on vahva tyttö!
Vauvan kanssa tulee eteen monia "ensimmäistä kertaa"-juttuja. Ensin ollaan ensimmäistä kertaa yhdessä kotona. Vauva nukkuu ensimmäistä kertaa omassa pinnasängyssä. Käy ensimmäistä kertaa kylvyssä, vaunulenkillä ja mummolassa. Vauvan ensimmäinen matka bussissa oli jännittävä.
Sitten asioista alkaa pikkuhiljaa muodostua tutumpia. Vauva on jo konkari vaipanvaihtorutiineissa: odottaa kiltisti että potkarit saadaan riisuttua jalasta ja vaippa heitettyä vaipparoskikseen - katselee sillä välin kaapin yläpuolella olevia kirkkaita valoja ja hymynaama-kuvaa - tietää että kohta hänet nostetaan ylös hoitopöydältä, ja on varmuuden vuoksi jännitettävä vähän niskalihaksia ja käänneltävä päätä, jotta näkee paremmin ympärilleen, tietää että lämmin vesi on mukava asia, tietää että sen jälkeen kuivaillaan pehmeällä pyyhkeellä, ojentelee käsiä ja jalkoja puhdasta vaippaa ja vaatteita päälle puettaessa, kuin auttaakseen. Saattaa väläyttää pienen hymyn siinä välissä, sillä tietää että pian pääsee syliin ja olkapäälle tutkailemaan ympäristöä.
Vauva on oppinut myös nauttimaan vaunulenkeistä. Useimmiten nukahtaa pyörien alta kuuluvaan tasaiseen kivien ja hiekan rapinaan. Joskus taas makailee silmät avoimina, katselee vaunukopan kuomun kattoa ja kuuntelee vaunujen ja askelten rauhoittavaa ääntä. Autolla on sama vaikutus. Siinä silmänräpäyksessä kun vauvan nostaa auton turvakaukaloon, alkavat silmäluomet lupsahdella. Vauva tietää että kohta alkaa se tasainen, matala hurina, joka niin mukavasti tuudittaa hyville päiväunille. Ehkä uudempi ja hiljaisempi auto ei olisi niin hyvä, ainakaan vauvan mielestä.
Taas ulkona sataa. Kuulen kuinka taivaalta pisaroina alas valuva vesi kohisee kattoa vasten. Vettä on sadellut joinakin päivinä aivan kaatamalla ja sää on ollut viileä kuin huhtikuussa. Sellaisina päivinä on mukava käpertyä olohuoneen riippumattotuoliin ja lukea mukavaa kirjaa tai lehteä.
Nyt kuului kutsu, vauvalla on nälkä. Näin se arki menee. Aika paljon vauvan ehdoilla. Ihanan vauvan. Maailman söpöimmän vauvan. Palaillaan! Mukavaa viikonloppua kaikille.
-Vesta
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
