Huomenta!
Tänään tuli herättyä oikein varhain. Kello 5.30 tyttö herätti kun hänellä oli nälkä. Siinä imettäessä tuli mieleen että tänäänhän on tiistai, ja aikaisemmin postissa tulleen ilmoituksen mukaan Uffin keräysauto kävisi kiertämässä ja keräämässä mukaansa postilaatikolle muovipussissa jätetyt, keräykseen tarkoitetut vaatteet. Minäpä sitten reippaana tyttönä aloin käydä siinä aamuvarhaisella jo ennen kello kuutta kaappien ja komeroiden vaatearsenaalia läpi.
Jo aikaisemmin olen käynyt vaatteita "sillä silmällä" lävitse, pessyt ja miettinyt että osan vanhoista kuteista voisi viedä Uffin keräyslaatikkoon. Joitakin vaatteita olen pitänyt viimeksi vuosia sitten, eikä ole todennäköistä että pitäisin niitä enää, ovat niin vanhanaikaisen näköisiä. Toisia kierrätykseen kelpuuttamiani olen pitänyt vain kerran tai pari, todennut etteivät sovikaan minulle niin hyvin ja sen jälkeen ne ovat vain vieneet käyttämättöminä tilaa vaatekaapissa. Keräykseen soveltuvaa vaatetta löytyi siten melko helposti kolmen muovikassillisen verran. Ja kaappiin tuli mukavasti tilaa!
Tilan ahtauden puolesta olisin halunnut laittaa keräykseen enemmänkin vaatetta, mutta en raatsinut vielä luopua kaikista vanhoista kuteista. Jos niitä sittenkin vielä joskus tulisi pitäneeksi... Ehkä ensi vuonna käyn kaapin sisällön uudestaan läpi ja pakkaan käyttämättömät vaatteet seuraavalle kierrokselle mukaan. ;) Viikkasin ja pakkasin kaiken keräykseen vietävän kasseihin ja kiikutin postilaatikolle. Ulkona sataa vettä ja se on ainoa huoli vaatteiden suhteen. Toivottavasti käyvät pian keräämässä ne parempaan talteen. Ihanaa päästä vanhoista, tarpeettomista rytkyistä eroon! =)
Aamupala on syöty. On niin energinen olo että tästä on hyvä jatkaa puuhakkaana touhuamista. Pensasaidat ja nurmikko olisi leikattava. Vielä en kuitenkaan pääse niiden kimppuu kun ulkona tihuttaa. Olen odotellut kuivempaa säätä, jotta leikkaaminen onnistuu, joten toivotaan että tänään loppu päivän paistaisi aurinko.
Muita kunnostamisen tarpeessa olevia ovat ulko-ovi ja terassin valkoiset puuosat. Niidenkin maalaus odottaa kuivempia säitä. Grilliä en vielä pakkaa suojukseen ja vie ulkovarastoon, vaikka onkin näin sateinen ja kolea loppukesä, sillä olen kuitenkin edelleen sitä mieltä että aina on hyvä sää grillata. Toivottavasti ilmat pysyvät ainakin kuukauden ajan sen verran lämpiminä ja tuulettomina että grillaaminen onnistuu (ja on mukavaa).
Mies ja vauva nukkuvat edelleen yläkerrassa. :) Miehellä on vielä kesälomaa jäljellä, niin voi ottaa vähän rennommin. Nyt talossa on sen verran rauhallista ja hiljaista että on hyvää aikaa silittää uudet verhot. Jos olisin oikein täydellinen vaimo, tekisin miehelleni kunnon aamiaisen valmiiksi siksi kun hän herää. Hmm... Siinä on kyllä ideaa. Täytyypä suunnitella. Pirteää päivää kaikille touhukkaille!
-Vesta
tiistai 19. elokuuta 2008
Suklaamuffini WANTED!
Koneen ääressä taas, ja kello käy jo huomisen päivän ensi tunteja.
Tänään meni myöhään kaupoilla shoppaillessa, ja saatiin tyttö nukkumaan vasta yhdeksän aikaan kun tultiin kotiin.
Yleensä Emilian uniaika on iltaseitsemän aikoihin. Kuudelta pikkuinen alkaa haukotella, ja sen jälkeen viemme tytön iltakylvyn jälkeen tutimaan. Aikataulun venyminen sai tänään aikaan pienet känkkäränkkä-itkut, mutta siitä tyttö väsyi vielä enemmän ja nukahti sen jälkeen alta aikayksikön.
Illalla miehen kanssa vielä kokkailtiin tytön mentyä nukkumaan. Tehtiin illalliseksi valkosipulikermaperunoita ja sipulikastiketta, joihin mies grillasi ulkogrillissä porsaan ulkofilettä, josta oli ensin leikannut ohuen ohuita siivuja, joita oli marinoinut tovin ennen grillausta. Hyvä vinkki muuten kaikille possun ulkofileen grillaajille! Ohuiksi paloiksi leikattu possun ulkofilee on grillattuna suorastaan Herrrkullista! Sipulikastikkeesta saa erittäin pehmeää ja maistuvaa hauduttamalla kastiketta kauan, jolloin sipulit lähes "liukenevat" kastikkeeseen, ja niiden kitkeryys häipyy pois.
Mutta vihdoin itse otsikon aiheeseen. AVA:lta tulevassa Martha Stewart Showssa alkoi tänään muffini-viikko! Muffinit ovat itselleni yksi suosikkileivonnaisista, joten aion tämän viikon seurata Marthaa hyvin tarkasti.
Muffinireseptit löytyvät kuulemma myös Marthan nettisivuilta. Sieltä voisin tutkailla myös suklaamuffinireseptejä, ja etsiskellä "sitä oikeaa" suklaamuffinireseptiä, jota olen haeskellut jo pidemmän tovin.
Voisinkin myös näin blogin kautta laittaa hakuun tuon muffinireseptin: Attickin suklaamuffini!
Viime kesänä olimme miehen kanssa lomalla Barcelonassa. Sieltä löytyy pääkatu Ramblasin varrelta aivan loistava ravintola nimeltään "Attick" (Jos satutte lähtemään Barcelonaan, kannattaa käydä syömässä Attickissa. Paikka näyttää melko kalliilta, mutta ei ole sitä. Ruoka on loistavaa, eikä menú ole hinnalla pilattu.) Attickissa söin jälkiruokaa nimeltä "Black". Jälkiruokavaihtoehdot oli koodattu menuun väreiksi, niin että jokaisella jälkkärillä oli oma väri-nimensä. Black-vaihtoehto koostui suklaamuffinista ja suklaakastikkeesta. Ja tuon suklaamuffinin kaltaista reseptiä siis metsästelen!!!
Attickin herkkumuffini oli tasaisesta taikinasta tehty, koostumukseltaan samanlaista koko muffinin osalta, niin ulkoa kuin sisältä, ja väri oli kauniin tummanruskea, lähes musta. Siis hyvin hyvin hyvin suklainen! :P Muffinin sisus oli sula, niin että muffinia syödessä sula suklaa valui ulos muffinin sisältä. Tarjoilija kertoi että salaisuus on siinä, että muffinia paistetaan sen aikaa, että suuri osa muffinista ehtii paistua täysin kypsäksi, mutta niin että sisus jää aavistuksen verran löysäksi. Muffini ei kuitenkaan saa olla raaka.
Jos joku tietää tämän resetin tai jonkin sen kaltaisen, ilmoittautukoon jos viitsii. :)
Jaa, nyt kävi kutsu. Vauvalla on nälkä. Hyviä öitä ja mukavaa viikkoa!
-Vesta
Tänään meni myöhään kaupoilla shoppaillessa, ja saatiin tyttö nukkumaan vasta yhdeksän aikaan kun tultiin kotiin.
Yleensä Emilian uniaika on iltaseitsemän aikoihin. Kuudelta pikkuinen alkaa haukotella, ja sen jälkeen viemme tytön iltakylvyn jälkeen tutimaan. Aikataulun venyminen sai tänään aikaan pienet känkkäränkkä-itkut, mutta siitä tyttö väsyi vielä enemmän ja nukahti sen jälkeen alta aikayksikön.
Illalla miehen kanssa vielä kokkailtiin tytön mentyä nukkumaan. Tehtiin illalliseksi valkosipulikermaperunoita ja sipulikastiketta, joihin mies grillasi ulkogrillissä porsaan ulkofilettä, josta oli ensin leikannut ohuen ohuita siivuja, joita oli marinoinut tovin ennen grillausta. Hyvä vinkki muuten kaikille possun ulkofileen grillaajille! Ohuiksi paloiksi leikattu possun ulkofilee on grillattuna suorastaan Herrrkullista! Sipulikastikkeesta saa erittäin pehmeää ja maistuvaa hauduttamalla kastiketta kauan, jolloin sipulit lähes "liukenevat" kastikkeeseen, ja niiden kitkeryys häipyy pois.
Mutta vihdoin itse otsikon aiheeseen. AVA:lta tulevassa Martha Stewart Showssa alkoi tänään muffini-viikko! Muffinit ovat itselleni yksi suosikkileivonnaisista, joten aion tämän viikon seurata Marthaa hyvin tarkasti.
Muffinireseptit löytyvät kuulemma myös Marthan nettisivuilta. Sieltä voisin tutkailla myös suklaamuffinireseptejä, ja etsiskellä "sitä oikeaa" suklaamuffinireseptiä, jota olen haeskellut jo pidemmän tovin.
Voisinkin myös näin blogin kautta laittaa hakuun tuon muffinireseptin: Attickin suklaamuffini!
Viime kesänä olimme miehen kanssa lomalla Barcelonassa. Sieltä löytyy pääkatu Ramblasin varrelta aivan loistava ravintola nimeltään "Attick" (Jos satutte lähtemään Barcelonaan, kannattaa käydä syömässä Attickissa. Paikka näyttää melko kalliilta, mutta ei ole sitä. Ruoka on loistavaa, eikä menú ole hinnalla pilattu.) Attickissa söin jälkiruokaa nimeltä "Black". Jälkiruokavaihtoehdot oli koodattu menuun väreiksi, niin että jokaisella jälkkärillä oli oma väri-nimensä. Black-vaihtoehto koostui suklaamuffinista ja suklaakastikkeesta. Ja tuon suklaamuffinin kaltaista reseptiä siis metsästelen!!!
Attickin herkkumuffini oli tasaisesta taikinasta tehty, koostumukseltaan samanlaista koko muffinin osalta, niin ulkoa kuin sisältä, ja väri oli kauniin tummanruskea, lähes musta. Siis hyvin hyvin hyvin suklainen! :P Muffinin sisus oli sula, niin että muffinia syödessä sula suklaa valui ulos muffinin sisältä. Tarjoilija kertoi että salaisuus on siinä, että muffinia paistetaan sen aikaa, että suuri osa muffinista ehtii paistua täysin kypsäksi, mutta niin että sisus jää aavistuksen verran löysäksi. Muffini ei kuitenkaan saa olla raaka.
Jos joku tietää tämän resetin tai jonkin sen kaltaisen, ilmoittautukoon jos viitsii. :)
Jaa, nyt kävi kutsu. Vauvalla on nälkä. Hyviä öitä ja mukavaa viikkoa!
-Vesta
lauantai 16. elokuuta 2008
Olympia-vauva
Meidän perheessä on seurattu urheilua koko vauvan odotusajan ja nyt tytön synnyttyä. Ensin tuli lätkää, sitten futista, nyt kesäolympialaiset. Elämä on viime aikoina ollut melkoisen urheilupainotteista. Vaikka on se sitä ollut toki aikaisemminkin.
Mies vitsaili, että pitihän se vauva ajoittaa syntymään juuri Olympia-kisavuotena. :) Tätä menoa tytöstä taitaa kasvaa pienestä pitäen kovan luokan penkkiurheilija. Tytön terveyden kannalta toivon että urheilu innostaa myöhemmin myös itse harrastettuna.
Tänään seurattiin silmä kovana miesten 100-metrin juoksua. Kun Usain Bolt vei satasen olympiakullan ja teki samalla maailmanennätyksen, mieheni tuuletti saavutusta oikein kunnon karjaisulla. Tyttö siitä hieman hämmästyi, mutta lienee jo tottunut moiseen, sillä naamalle levisi oikein kunnon leveä hymy, ja Pekingin kisayleisön hurratessa televisiossa, tyttö nauraa hykersi täällä kotisohvalla kuin paraskin urheilufani.
Tänään pikkuinen jokelteli aamulla pitkät pätkät. Öhää ja ölää ovat lempparisanat. Uusi keksintö tänä aamuna oli ältä. Tarkoittanee jotain äidin suuntaista. =)
"Kävely"-harjoituksiakin pikku-neiti tekee edelleen päivittäin. Aina kun tytön nostaa kainaloista pystyasentoon, jalat alkavat tehdä marssivia liikkeitä kuin askelia ottaen. Puuhamatolla tyttö osaa kierähtää jo selältä kyljelleen ja takaisin. Tänään avitin "pikkaisen" kääntymisessä, ja tyttö huomasi että vatsallaan on oikeastaan aika mukava olla. Yrittipä työntää jaloilla vähän vauhtiakin niin että pääsi liikkumaan muutaman sentin eteenpäin matolla. Nopeasti tyttö keksii kaikenlaista uutta. Joka päivä on erilainen. Ja jokaisena päivänä saa ihastella jotain uutta, hienoa saavutusta. =)
Olympialaisten henkeen: Veni vidi vici! Kaikki vaan liikkumaan ja urheilemaan! Vielä on lämpimät säät, eikä pieni sadekaan paljon haittaa, sillä reippaillessa tulee lämmin.
Leppoisaa iltaa kaikille!
-Vesta
Mies vitsaili, että pitihän se vauva ajoittaa syntymään juuri Olympia-kisavuotena. :) Tätä menoa tytöstä taitaa kasvaa pienestä pitäen kovan luokan penkkiurheilija. Tytön terveyden kannalta toivon että urheilu innostaa myöhemmin myös itse harrastettuna.
Tänään seurattiin silmä kovana miesten 100-metrin juoksua. Kun Usain Bolt vei satasen olympiakullan ja teki samalla maailmanennätyksen, mieheni tuuletti saavutusta oikein kunnon karjaisulla. Tyttö siitä hieman hämmästyi, mutta lienee jo tottunut moiseen, sillä naamalle levisi oikein kunnon leveä hymy, ja Pekingin kisayleisön hurratessa televisiossa, tyttö nauraa hykersi täällä kotisohvalla kuin paraskin urheilufani.
Tänään pikkuinen jokelteli aamulla pitkät pätkät. Öhää ja ölää ovat lempparisanat. Uusi keksintö tänä aamuna oli ältä. Tarkoittanee jotain äidin suuntaista. =)
"Kävely"-harjoituksiakin pikku-neiti tekee edelleen päivittäin. Aina kun tytön nostaa kainaloista pystyasentoon, jalat alkavat tehdä marssivia liikkeitä kuin askelia ottaen. Puuhamatolla tyttö osaa kierähtää jo selältä kyljelleen ja takaisin. Tänään avitin "pikkaisen" kääntymisessä, ja tyttö huomasi että vatsallaan on oikeastaan aika mukava olla. Yrittipä työntää jaloilla vähän vauhtiakin niin että pääsi liikkumaan muutaman sentin eteenpäin matolla. Nopeasti tyttö keksii kaikenlaista uutta. Joka päivä on erilainen. Ja jokaisena päivänä saa ihastella jotain uutta, hienoa saavutusta. =)
Olympialaisten henkeen: Veni vidi vici! Kaikki vaan liikkumaan ja urheilemaan! Vielä on lämpimät säät, eikä pieni sadekaan paljon haittaa, sillä reippaillessa tulee lämmin.
Leppoisaa iltaa kaikille!
-Vesta
perjantai 15. elokuuta 2008
Golf-kakku
Ehdin vielä sopivasti naputella blogiin äidilleni syntymäpäivälahjaksi tekemäni Golf-kakun ohjeen.
Kakkupohja:
7 kananmunaa
3 dl sokeria
3 1/3 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
1 1/2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
hieman voita
Täyte:
muutamia tuoreita mansikoita
1 dl vatkattavaa mansikkakermavaahtoa
1 persikka-Bona-purkki
2-3 dl kuohukermaa
hieman sokeria ja vaniljasokeria
hieman sitruunan mehua
vettä
Kuorrutus:
200 g vihreää marsipaania
n. 30 g vaaleanpunaista marsipaania
5-8 dl tomusokeria
2 kananmunaa
n. 15 tippaa sitruunan mehua
punaista elintarvikeväriä
vihreää elintarvikeväriä
lakumattoa
muutamia Marianne-suklaarakeita
3 voileipäkeksiä
n. 1 dl tomusokeria ja pieni tippa vettä
muutama cocktail- tai hammastikku
muovinen mehupilli
pieni pala valkoista paperia ja liimaa
Valmista ensin pikeerikoristeet. Vatkaa 1 kananmunan joukkoon 2,5-4 dl tomusokeria kananmunan koosta riippuen (kananmunan ja tomusokerin sekoitussuhde 1:5). Vatkaa kunnes seos muistuttaa paksuhkoa kermavaahtoa ja sopii pursotettavaksi (massaan jää sekoitettaessa kuvio). Sekoita joukkoon n. 7 tippaa sitruunan mehua ja punaista elintarvikeväriä niin että seoksesta tulee vaaleanpunaista. Vatkaa toisessa astiassa samalla tavalla 1 kananmuna ja 2,5-4 dl tomusokeria, ja lisää joukkoon n. 7 tippaa sitruunan mehua ja vihreää elintarvikeväriä. Annostele pikeerimassat kolmeen leivinpaperista tehtyyn pursotuskartioon, vaaleanpunainen yhteen ja vaaleanvihreä kahteen eri kartioon. Purista toisen vaaleanvihreän pursotuskartion terä litteäksi ja leikkaa siihen pieni v-mallinen reikä, niin että siihen jää terävän mallinen, ulospäin suuntautuva kulma. Leikkaa kahden muun kartion päätyyn pieni vaakasuuntainen reikä.
Pursota massaa v-mallisella pursottimella edestakaisin, tökkivin liikkein, ja lopeta sitten pursottaminen samalla kun vedät pursottimen kauemmas. Näin saat pursotettua ruohotupsuja. Voit myös käännellä pursotinta pursotuksen aikana, niin saat hieman eri näköisiä ruohotupsuja.
Kukkia saat pursotettua seuraavasti. Pursota vaaleanpunaisella ja vaaleanvihreällä pursottimella pieniä palloja leivinpaperille pienten välien päähän toisistaan. Pidä pursottaessasi pursotinta paikallaan pystysuorassa asennossa, n. 1-2 mm:n päässä leivinpaperista, kunnes saat aikaan haluamasi kokoisen palleron. Lopeta sitten pursottaminen, ja vedä pursotin kauemmas. Pursota sitten pallojen ympärille samaan tapaan toisella värillä pieniä palloja terälehdiksi.
Anna pikeerikoristeiden kuivua vähintään 4 h, mutta mieluiten vaikka seuraavaan päivään.
Muotoile sitten marsipaanikoristeet. Tein marsipaanista golfbägin seuraavasti. Muotoilin pitkulaisen bägin toisella värillä, ja taskut ja hihnat toisella värillä. Sekoitin vaaleanpunaista ja vihreää marsipaania suhteessa 2:1, niin että niistä tuli ruskeaa marsipaania, ja muotoilin siitä golf-mailojen päät bägin yläpäähän. Jätä marsipaanikoriste kuivumaan leivinpaperin päälle seuraavaan päivään. Jos säilytät koristetta pidempään, säilytä se huoneen lämmössä kannellisessa astiassa pölyltä suojassa. Kääri loppu käyttämättä jäänyt marsipaani tiiviisti parin muovikelmukerroksen sisään, jotta marsipaani pysyy hyvänä ja muotoiltavana.
Kakun valmistus. Vatkaa kananmunat kuohkeaksi vaahdoksi. Vatkaa sokeri hyvin kananmunien joukkoon. Sekoita kakkupohjan kuivat aineet keskenään toisessa kulhossa. Sekoita kuivat aineet varovasti, hitaasti sekoittaen kananmunien ja sokerin joukkoon.
Laita pyöreän, tasapohjaisen kakkuvuoan pohjalle leivinpaperi, ja voitele vuoan reunat voilla. Kaada kakkutaikina vuokaan, ja paista 150-asteisen uunin alatasolla n. 1h 15 minuuttia, kunnes kakkupohja on kypsä. Kumoa muutaman minuutin jäähtynyt kakkupohja pois vuoasta ja käännä se oikeinpäin, jotta kakun kansi jää kuperaksi.
Leikkaa kakkupohja kolmeen osaan. Leikkaa tarvittaessa kovat reunukset varovasti pois kakkupohjasta. Aseta alin kerros tarjoiluvadille ja kostuta se vesi-sokeri-sitruunan mehu -seoksella. Vatkaa mansikkakerma kuohkeaksi vaahdoksi, ja levitä kakkupohjalle. Leikkaa mansikat viipaleiksi ja lado ne siistiksi kerrokseksi kermavaahdon päälle. Aseta seuraava kakkupohjan kerros mansikoiden päälle, ja kostuta se. Vatkaa kermavaahto ja mausta se sokerilla ja tomusokerilla. Sivele pohjan päälle persikka-Bonaa ja sen päälle kermavaahtoa. Muista jättää puolet kermavaahdosta kakun päälle! Aseta kakkupohjan päällikerros kermavaahdon päälle, ja kostuta se. Sivele loput kermavaahdosta kakun päälle ja reunoille. Kermavaahdon ei ole tarkoitus peittää kakkua siististi, vaan tasoittaa kuoppia. Laita kermavaahtoa kakun päälle melko ohuelti, sillä liiallinen määrä kermavaahtoa sulattaa sen päälle laitettavan marsipaanikuoren.
Kauli seuraavaksi marsipaanikuori. Laita kakku jääkaappiin kostumaan siksi aikaa kun kaulit marsipaanin. Kauli vihreästä marsipaanista n. 2-3 mm ohut levy. Kauliminen onnistuu parhaiten kahden leivinpaperin välissä, käyttäen apuna tomusokeria niin ettei marsipaani tartu kiinni leivinpaperiin. Leivinpaperi luistaa hyvin pöydällä, joten alempi leivinpaperi kannattaa teipata kulmistaan kiinni pöytään, tai käyttää apuna silikonialustaa. Itse teippasin alemman leivinpaperin kiinni silikonialustaan, joka pysyy hyvin paikoillaan pöydällä.
Nosta marsipaanilevy leivinpaperin tai kaulimen avulla kakun päälle. Painele levy kauniisti kakun päälle. Pidä huolta ettei kakun ja marsipaanin väliin jää ilmaa. Jos reunoille uhkaa muodostua ryppyjä tai laskoksia, voit venyttää marsipaanilevyä hieman niin saat reunoista kauniin tasaiset. Leikkaa pitsaleikkurilla ylimääräinen marsipaani pois reunoilta, työnnä marsipaanin reunat varovasti kakun alle tomusokeriin kastetun veitsen avulla.
Koristele kakku. "Poraa" mehupillin avulla pieni reikä kakun pintaan, ja aseta siihen pystyyn cocktail- tai hammastikusta ja valkoisesta paperista tekemäsi lipputanko. Lipputanko pysyy paremmin pystyssä kun painat sen vartta hieman kakun sisään. Jauha voileipäkeksit pieniksi murusiksi esim. morttelissa. Tee tomusokerista ja vedestä paksua tahnaa ja sivele sillä haluamasi muotoinen pieni alue kakun pinnassa. Painele keksinmurut varovasti tomusokerin päälle, näit saat aikaan "hienon" bunkkerin eli hiekkaesteen. Työnnä marsipaani-golfbägiin tukijaloiksi kaksi cocktail- tai hammastikkua ja aseta bägi kakun päälle. Bägi pysyy paremmin kiinni kakun päällä kun painat tukijalkoja hieman kakun pinnasta sisään. Tee lakumatosta golf-maila kakun päälle. Kiinnitä Golf-pallon näköiset Marianne-rakeet, pikeeri-ruohomättäät ja -kukkaset kakun päälle tomusokeri-vesi-tahnalla.
Säilytä kakku jääkaapissa tarjoiluun saakka. Kakku on parasta tarjota saman päivän aikana.
Hieno Golf-kakkusi on valmis! =)
-Vesta
Kakkupohja:
7 kananmunaa
3 dl sokeria
3 1/3 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
1 1/2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
hieman voita
Täyte:
muutamia tuoreita mansikoita
1 dl vatkattavaa mansikkakermavaahtoa
1 persikka-Bona-purkki
2-3 dl kuohukermaa
hieman sokeria ja vaniljasokeria
hieman sitruunan mehua
vettä
Kuorrutus:
200 g vihreää marsipaania
n. 30 g vaaleanpunaista marsipaania
5-8 dl tomusokeria
2 kananmunaa
n. 15 tippaa sitruunan mehua
punaista elintarvikeväriä
vihreää elintarvikeväriä
lakumattoa
muutamia Marianne-suklaarakeita
3 voileipäkeksiä
n. 1 dl tomusokeria ja pieni tippa vettä
muutama cocktail- tai hammastikku
muovinen mehupilli
pieni pala valkoista paperia ja liimaa
Valmista ensin pikeerikoristeet. Vatkaa 1 kananmunan joukkoon 2,5-4 dl tomusokeria kananmunan koosta riippuen (kananmunan ja tomusokerin sekoitussuhde 1:5). Vatkaa kunnes seos muistuttaa paksuhkoa kermavaahtoa ja sopii pursotettavaksi (massaan jää sekoitettaessa kuvio). Sekoita joukkoon n. 7 tippaa sitruunan mehua ja punaista elintarvikeväriä niin että seoksesta tulee vaaleanpunaista. Vatkaa toisessa astiassa samalla tavalla 1 kananmuna ja 2,5-4 dl tomusokeria, ja lisää joukkoon n. 7 tippaa sitruunan mehua ja vihreää elintarvikeväriä. Annostele pikeerimassat kolmeen leivinpaperista tehtyyn pursotuskartioon, vaaleanpunainen yhteen ja vaaleanvihreä kahteen eri kartioon. Purista toisen vaaleanvihreän pursotuskartion terä litteäksi ja leikkaa siihen pieni v-mallinen reikä, niin että siihen jää terävän mallinen, ulospäin suuntautuva kulma. Leikkaa kahden muun kartion päätyyn pieni vaakasuuntainen reikä.
Pursota massaa v-mallisella pursottimella edestakaisin, tökkivin liikkein, ja lopeta sitten pursottaminen samalla kun vedät pursottimen kauemmas. Näin saat pursotettua ruohotupsuja. Voit myös käännellä pursotinta pursotuksen aikana, niin saat hieman eri näköisiä ruohotupsuja.
Kukkia saat pursotettua seuraavasti. Pursota vaaleanpunaisella ja vaaleanvihreällä pursottimella pieniä palloja leivinpaperille pienten välien päähän toisistaan. Pidä pursottaessasi pursotinta paikallaan pystysuorassa asennossa, n. 1-2 mm:n päässä leivinpaperista, kunnes saat aikaan haluamasi kokoisen palleron. Lopeta sitten pursottaminen, ja vedä pursotin kauemmas. Pursota sitten pallojen ympärille samaan tapaan toisella värillä pieniä palloja terälehdiksi.
Anna pikeerikoristeiden kuivua vähintään 4 h, mutta mieluiten vaikka seuraavaan päivään.
Muotoile sitten marsipaanikoristeet. Tein marsipaanista golfbägin seuraavasti. Muotoilin pitkulaisen bägin toisella värillä, ja taskut ja hihnat toisella värillä. Sekoitin vaaleanpunaista ja vihreää marsipaania suhteessa 2:1, niin että niistä tuli ruskeaa marsipaania, ja muotoilin siitä golf-mailojen päät bägin yläpäähän. Jätä marsipaanikoriste kuivumaan leivinpaperin päälle seuraavaan päivään. Jos säilytät koristetta pidempään, säilytä se huoneen lämmössä kannellisessa astiassa pölyltä suojassa. Kääri loppu käyttämättä jäänyt marsipaani tiiviisti parin muovikelmukerroksen sisään, jotta marsipaani pysyy hyvänä ja muotoiltavana.
Kakun valmistus. Vatkaa kananmunat kuohkeaksi vaahdoksi. Vatkaa sokeri hyvin kananmunien joukkoon. Sekoita kakkupohjan kuivat aineet keskenään toisessa kulhossa. Sekoita kuivat aineet varovasti, hitaasti sekoittaen kananmunien ja sokerin joukkoon.
Laita pyöreän, tasapohjaisen kakkuvuoan pohjalle leivinpaperi, ja voitele vuoan reunat voilla. Kaada kakkutaikina vuokaan, ja paista 150-asteisen uunin alatasolla n. 1h 15 minuuttia, kunnes kakkupohja on kypsä. Kumoa muutaman minuutin jäähtynyt kakkupohja pois vuoasta ja käännä se oikeinpäin, jotta kakun kansi jää kuperaksi.
Leikkaa kakkupohja kolmeen osaan. Leikkaa tarvittaessa kovat reunukset varovasti pois kakkupohjasta. Aseta alin kerros tarjoiluvadille ja kostuta se vesi-sokeri-sitruunan mehu -seoksella. Vatkaa mansikkakerma kuohkeaksi vaahdoksi, ja levitä kakkupohjalle. Leikkaa mansikat viipaleiksi ja lado ne siistiksi kerrokseksi kermavaahdon päälle. Aseta seuraava kakkupohjan kerros mansikoiden päälle, ja kostuta se. Vatkaa kermavaahto ja mausta se sokerilla ja tomusokerilla. Sivele pohjan päälle persikka-Bonaa ja sen päälle kermavaahtoa. Muista jättää puolet kermavaahdosta kakun päälle! Aseta kakkupohjan päällikerros kermavaahdon päälle, ja kostuta se. Sivele loput kermavaahdosta kakun päälle ja reunoille. Kermavaahdon ei ole tarkoitus peittää kakkua siististi, vaan tasoittaa kuoppia. Laita kermavaahtoa kakun päälle melko ohuelti, sillä liiallinen määrä kermavaahtoa sulattaa sen päälle laitettavan marsipaanikuoren.
Kauli seuraavaksi marsipaanikuori. Laita kakku jääkaappiin kostumaan siksi aikaa kun kaulit marsipaanin. Kauli vihreästä marsipaanista n. 2-3 mm ohut levy. Kauliminen onnistuu parhaiten kahden leivinpaperin välissä, käyttäen apuna tomusokeria niin ettei marsipaani tartu kiinni leivinpaperiin. Leivinpaperi luistaa hyvin pöydällä, joten alempi leivinpaperi kannattaa teipata kulmistaan kiinni pöytään, tai käyttää apuna silikonialustaa. Itse teippasin alemman leivinpaperin kiinni silikonialustaan, joka pysyy hyvin paikoillaan pöydällä.
Nosta marsipaanilevy leivinpaperin tai kaulimen avulla kakun päälle. Painele levy kauniisti kakun päälle. Pidä huolta ettei kakun ja marsipaanin väliin jää ilmaa. Jos reunoille uhkaa muodostua ryppyjä tai laskoksia, voit venyttää marsipaanilevyä hieman niin saat reunoista kauniin tasaiset. Leikkaa pitsaleikkurilla ylimääräinen marsipaani pois reunoilta, työnnä marsipaanin reunat varovasti kakun alle tomusokeriin kastetun veitsen avulla.
Koristele kakku. "Poraa" mehupillin avulla pieni reikä kakun pintaan, ja aseta siihen pystyyn cocktail- tai hammastikusta ja valkoisesta paperista tekemäsi lipputanko. Lipputanko pysyy paremmin pystyssä kun painat sen vartta hieman kakun sisään. Jauha voileipäkeksit pieniksi murusiksi esim. morttelissa. Tee tomusokerista ja vedestä paksua tahnaa ja sivele sillä haluamasi muotoinen pieni alue kakun pinnassa. Painele keksinmurut varovasti tomusokerin päälle, näit saat aikaan "hienon" bunkkerin eli hiekkaesteen. Työnnä marsipaani-golfbägiin tukijaloiksi kaksi cocktail- tai hammastikkua ja aseta bägi kakun päälle. Bägi pysyy paremmin kiinni kakun päällä kun painat tukijalkoja hieman kakun pinnasta sisään. Tee lakumatosta golf-maila kakun päälle. Kiinnitä Golf-pallon näköiset Marianne-rakeet, pikeeri-ruohomättäät ja -kukkaset kakun päälle tomusokeri-vesi-tahnalla.
Säilytä kakku jääkaapissa tarjoiluun saakka. Kakku on parasta tarjota saman päivän aikana.
Hieno Golf-kakkusi on valmis! =)
-Vesta
torstai 14. elokuuta 2008
Valoa siivouskomerossa
Ehtoota! Näin täällä naputellaan tekstiä blogiin taas iltamyöhäisellä. Tämä on kuitenkin sitä omaa aikaa, jolloin voi tehdä hetken omia juttuja.
Tänään on ollut sähkökatkoksia useampaan otteeseen, joten nettiyhteys ja tv toimivat pätkittäisesti. Joten taas on ongelmaa blogin päivittämisessä, tosin nyt eri syistä kuin viimeksi.
Valojen sammuttua ensimmäisen kerran mies etsi kaapista taskulampun ja sytytti olohuoneeseen kynttilöitä. Nyt sähköt - ja sen myötä myös valot ja tv - ovat räpsähtäneet pois ja takaisin päälle useampaan otteeseen. Tätä kirjoittaessa sähköt edelleen napsuvat ja alkaa olla hieman epätodellinen tunnelma kun valot vilkkuvat päälle ja pois parhaimmillaan puolen sekunnin viiveellä.
Tämänkertaisen blogitukseni aihe koskee siivouskomeroa. Aikaisemmin mainitsemani Marketan siivouskirjan innoittamana uudistettu siivouskomeroni kokoonpano näyttää seuraavalta:
- Imuri
- Staattinen tomuhuiska
- Levymikrokuitumoppi laminaattilattioiden pesuun
- Liuskamikrokuitumoppi kivilattioiden pesuun
- Muovisanko ja moppikuivain
- Mikrokuituliina tahrojen pyyhkimiseen (käytän puhdistukseen astianpesuaine-vesi-seosta)
- Sieniliina kuivaamiseen
- Karkeampia puhdistussieniä
- Yleispuhdistusaine-vesi-seosta suihkepullossa (yleispuhdistusaineen ph on neutraali, käytän asunnon tasojen ja pintojen puhdistuksessa astianpesuaine-vesi-seosta, ja jos se ei tehoa, käytän yleispuhdistusaine-vesi-seosta)
- Höyrysilitysrauta ja -lauta
- Mattopiiska
Lisäksi siivouskaapissa on muutamia vahvempia siivousaineita, ym. lisäsiivoustarvikkeita, joita tarvitaan vain harvemmin: suursiivouksessa ja kun yleissiivousaineet ja -välineet eivät tehoa.
Lisäksi keittiötä, wc:tä ja kylpyhuonetta varten minulla on vain niille dedikoituja siivousvälineitä, joita säilytän huoneen omassa kaapissa, jotta ne ovat kätevästi ja nopeasti saatavilla ja erottuvat muun asunnon siivousvälineistä.
Keittiön omat siivousvälineet:
- Tiskiharja astioiden käsinpesuun
- Astianpesuaine astioiden käsinpesuun
- Astianpesuaine astioiden astianpesukonepesuun
- Astianpesuaine-vesi-seos suihkepullossa
- Mikrokuituliina tahrojen puhdistukseen keittiön tasoilta sekä ruoka- ja sohvapöydiltä (käytän puhdistukseen astianpesuaine-vesi-seosta)
- Sieniliina kuivaamiseen
- Roskakoreille dedikoitu oma puhdistusharja
- Puolipitkällä varrella varustettu harja-rikkalapio-setti
Wc:n ja kylpyhuoneen omat siivousvälineet:
- Yleispuhdistusaine-vesi-seos suihkepullossa
- Etikka-vesi-seos suihkepullossa
- Mikrokuituliina tahrojen puhdistukseen
- Sieniliina kuivaukseen
- Kaakeliharja kaakelien välien puhdistukseen (käytän puhdistukseen leivinjauhetta ja vettä)
- Wc-harja wc-istuimen allasosan puhdistukseen
- Wc-istuimen puhdistukseen dedikoitu oma mikrokuituliina
- Saunan lauteiden puhdistusaine
- Saunan lauteiden puhdistusharja
Sähköt reistailevat edelleen tätä kirjoittaessani. Ja taas. Valot pois, valot päälle ja nyt valot pois.
Pari viikkoa sitten sähkönjakeluverkossa tehtiin korjaustöitä ja sähköt olivat poikki pari tuntia. Siitä onneksi ilmoitettiin etukäteen, joten kyseessä oli hallittu katkos. Tällä kertaa on varmasti kyse jostakin viasta. Kun vain tietäisi mistä ja kuinka kauan sähkönjakelussa on ongelmia.
Johtuukohan tämänkertainen katkos ukkosesta? Äsken ulkona nimittäin oli hieno rankkasade ja ukonilma. Ja johtuukohan jatkuva räpsyminen edelleen ukkosesta vai ukkosen sähköverkkoon aiheuttamasta ongelmasta? Ehkä syys on siinä, että joka kerta kun sähkövirta kytkeytyy takaisin päälle, ihmisten päälle kytkeytyvät laitteet aiheuttavat sähköverkkoon sen verran suuren kuormituksen, että äkillinen piikki saa sähköverkon uudelleen nurin...
No nyt valot menivät takaisin päälle. :) Ja tätä kirjoittaessa uudestaan pois. Eihän tässä ehdi edes naputella näppäimistöä sitä tahtia kuin sähköt räpsyvät! Tv-parka yrittää epätoivoisesti sähköjen palautuessa mennä automaattisesti päälle, mutta ei ehdi kuin vilauttaa kuvaa kun sähköt taas pamahtavat katki. Ja blogiteksti on yrittänyt tallentua jo pidemmän aikaa, mutta aina ovat sähköt juuri sopivasti poikki.
Ei tämä romanttinen kynttilänvalo yksistään kielteinen asia ole. Tulee aivan muutaman vuoden takainen Turkin loma mieleen. Siellä sähkökatkoksia oli loman aikana useampaan otteeseen. Itse asiassa lähes joka päivä.
Ensimmäisellä kerralla kun sähköt menivät poikki, totesimme ettei matkaan ollut sattunut kuin pieni taskulamppu, joka ei Turkin säkkipimeää yötä paljon onnistunut valaisemaan. Könysimme siis hotellin pimeässä portaikossa alaspäin lähes ilman valoa, kunnes pääsimme ala-aulaan ja sieltä ulos kadulle.
Oli melkoisen aavemaista astella varovasti kopisevia portaita kerroksesta toiseen, ja kuulla ylemmistä kerroksista takaansa jonkun toisen askelten kuminaa. Ja muuten täysi pimeys ja hiljaisuus ympärillä. Kello oli sinä iltana jo sen verran paljon, että suuri osa hotellivieraista taisi olla joko nukkumassa tai sitten viettämässä railakasta iltaa paikallisissa baareissa. Mieleen hiipi väkisinkin joku jenkkiläinen jännityselokuvan tilanne, jossa sankaritar hapuilee pimeässä, kolkossa portaikossa ilman valoa... Spooky! Sillon en halunnut ajatella asiaa sen enempää.
Ostimme lähikaupasta suuremman ja tehokkaamman taskulampun ja kolme kynttilää vastaisen varalle. Niitä todella tarvittiin loman aikana! Mutta kun sähkökatkoksiin oli tottunut, käänsimme asian eduksemme, ja loppuajan lomasta istuimmekin joka ilta hotellihuoneen parvekkeella pelaamassa korttia ja juomassa viiniä kynttilän valossa. Hotelli sijaitsi paikallisen, turkkilaisen asutuksen vieressä, joten rentoa lomatunnelmaa lisäsivät sopivasti naapuritalojen parvekkeilta kuuluvat hurraa-huudot aina valojen - myös kaikkien katuvalojen - pimetessä ja taas räpsähtäessä takaisin päälle. Paikalliset turkkilaiset perheet ja ystäväjoukot viettivät iltaa kotiensa parvekkeilla illastaen, pelaten kortti- tai lautapelejä ja seurustellen.
Oli mielenkiintoista kuinka koko kaupungin valot näyttivät syttyvän ja sammuvan samanaikaisesti. Ainakin koko näkyvä lähitienoo pimeni aina sähkökatkon tullessa. Melko laajaa aluetta katkokset koskivatkin, sillä joitakin päiviä myöhemmin saimme kuulla että ongelma johtui paikallisen sähkölaitoksen sähkönjakelussa ja sähköverkossa ilmenneestä viasta.
Sähkökatkosten aikana parvekkeella oli sen verran mukavaa, että istuimme loppu loman ajan jokaisena iltana parvekkeella nauttimassa lämpimästä ja tunnelmallisesta illasta. Myös niinä iltoina kun sähköt harvinaisesti olivat päällä.
Tästä taitaa tulla melkoisen pitkä postaus. Paljon näyttää olevan asiaa kirjoitettavana tänään.
No nyt loppui sähköjen räpsyminen ainakin hetkeksi. Tosin nyt ovat sähköt olleet pois päältä jo hyvän tovin. Jos tätä menoa jatkuu kauan, jääkaappi ja pakastin alkavat pikkuhiljaa lämmetä...
Sähkölaitoksella taitaa nyt olla kiirettä. Joku parka istuu varmaan ylitöissä. Ja toinen nukkumasta herätetty säntää töihin tai puhuu puhelimeen. Tai sitten sähkölaitoksella on tarvittavat resurssit tällaisia tapauksia varten. Enpä tiedä. Toivottavasti vika saadaan pian kuntoon.
Valo ja sähkövirta ovat siinä mielessä jännä juttu, että niitä pitää aivan luonnollisina asioina siihen saakka kunnes sähköt katkeavat ja valot sammuvat. Kuitenkin kumpikin on ollut ihmisen historiaa ajatellen vasta melko lyhyen ajan käytössä. Ja hyvin on pärjätty sitä ennenkin.
Samalla tavalla kuin sähköt ja valo, myös internetistä on tullut aivan tavallinen asia. Nettiä selatessa ei tule useinkaan ajatelleeksi kuinka hieno keksintö internet todellisuudessa on! Se yhdistää ihmisiä. Antaa mahdollisuuden etsiä tietoa ja laittaa tietoa muiden näkyville. Se mahdollistaa kommunikoinnin toisen henkilön kanssa, riippumatta siitä missä päin maapalloa toinen fyysisesti sillä hetkellä sattuu olemaan. Kuinka ihmeessä ennen internetiä oikein pärjättiin? :D Hankala muistaa.
Olen varma että taloustöistä suoriutuminen on joka tapauksessa ollut huomattavan paljon hankalampaa ja hitaampaa ennen sähkön ja valon tuloa koteihin. Ajatella että sitä joutuisi pesemään pyykit käsin ilman pesukonetta! Ja tiskikone ei hoitaisi suurinta osaa astioiden pesusta. Pölynimuria ei voisi hyödyntää lattioiden siivouksessa, vaan olisi koluttava kotia harjan ja rikkalapion voimin.
Entä sitten ruoanlaitto. Hellan lämmitys olisi aivan toinen juttu, kuin vain levyn tai uunin lämpötilan valitseminen nappia kääntämällä. Leivonnassa monitoimikone ei olisi auttamassa - tosin sen apu on itsellä ollut tarjolla vasta muutaman kuukauden ja sitä ennen olen leiponut kaiken todella ihan itse - ja kahvitkin saisi keittää itse.
Nyt sähköt tulivat takaisin päälle. Tv toimii taas, ja kohta alkaakin sopivasti Martha Stewart Show:n myöhäisesitys, joten on sopiva aika lopetella tekstin naputteleminen ja suunnata jääkaapille hakemaan tv-evästä.
Mukavaa yötä kaikille!
-Vesta
Tänään on ollut sähkökatkoksia useampaan otteeseen, joten nettiyhteys ja tv toimivat pätkittäisesti. Joten taas on ongelmaa blogin päivittämisessä, tosin nyt eri syistä kuin viimeksi.
Valojen sammuttua ensimmäisen kerran mies etsi kaapista taskulampun ja sytytti olohuoneeseen kynttilöitä. Nyt sähköt - ja sen myötä myös valot ja tv - ovat räpsähtäneet pois ja takaisin päälle useampaan otteeseen. Tätä kirjoittaessa sähköt edelleen napsuvat ja alkaa olla hieman epätodellinen tunnelma kun valot vilkkuvat päälle ja pois parhaimmillaan puolen sekunnin viiveellä.
Tämänkertaisen blogitukseni aihe koskee siivouskomeroa. Aikaisemmin mainitsemani Marketan siivouskirjan innoittamana uudistettu siivouskomeroni kokoonpano näyttää seuraavalta:
- Imuri
- Staattinen tomuhuiska
- Levymikrokuitumoppi laminaattilattioiden pesuun
- Liuskamikrokuitumoppi kivilattioiden pesuun
- Muovisanko ja moppikuivain
- Mikrokuituliina tahrojen pyyhkimiseen (käytän puhdistukseen astianpesuaine-vesi-seosta)
- Sieniliina kuivaamiseen
- Karkeampia puhdistussieniä
- Yleispuhdistusaine-vesi-seosta suihkepullossa (yleispuhdistusaineen ph on neutraali, käytän asunnon tasojen ja pintojen puhdistuksessa astianpesuaine-vesi-seosta, ja jos se ei tehoa, käytän yleispuhdistusaine-vesi-seosta)
- Höyrysilitysrauta ja -lauta
- Mattopiiska
Lisäksi siivouskaapissa on muutamia vahvempia siivousaineita, ym. lisäsiivoustarvikkeita, joita tarvitaan vain harvemmin: suursiivouksessa ja kun yleissiivousaineet ja -välineet eivät tehoa.
Lisäksi keittiötä, wc:tä ja kylpyhuonetta varten minulla on vain niille dedikoituja siivousvälineitä, joita säilytän huoneen omassa kaapissa, jotta ne ovat kätevästi ja nopeasti saatavilla ja erottuvat muun asunnon siivousvälineistä.
Keittiön omat siivousvälineet:
- Tiskiharja astioiden käsinpesuun
- Astianpesuaine astioiden käsinpesuun
- Astianpesuaine astioiden astianpesukonepesuun
- Astianpesuaine-vesi-seos suihkepullossa
- Mikrokuituliina tahrojen puhdistukseen keittiön tasoilta sekä ruoka- ja sohvapöydiltä (käytän puhdistukseen astianpesuaine-vesi-seosta)
- Sieniliina kuivaamiseen
- Roskakoreille dedikoitu oma puhdistusharja
- Puolipitkällä varrella varustettu harja-rikkalapio-setti
Wc:n ja kylpyhuoneen omat siivousvälineet:
- Yleispuhdistusaine-vesi-seos suihkepullossa
- Etikka-vesi-seos suihkepullossa
- Mikrokuituliina tahrojen puhdistukseen
- Sieniliina kuivaukseen
- Kaakeliharja kaakelien välien puhdistukseen (käytän puhdistukseen leivinjauhetta ja vettä)
- Wc-harja wc-istuimen allasosan puhdistukseen
- Wc-istuimen puhdistukseen dedikoitu oma mikrokuituliina
- Saunan lauteiden puhdistusaine
- Saunan lauteiden puhdistusharja
Sähköt reistailevat edelleen tätä kirjoittaessani. Ja taas. Valot pois, valot päälle ja nyt valot pois.
Pari viikkoa sitten sähkönjakeluverkossa tehtiin korjaustöitä ja sähköt olivat poikki pari tuntia. Siitä onneksi ilmoitettiin etukäteen, joten kyseessä oli hallittu katkos. Tällä kertaa on varmasti kyse jostakin viasta. Kun vain tietäisi mistä ja kuinka kauan sähkönjakelussa on ongelmia.
Johtuukohan tämänkertainen katkos ukkosesta? Äsken ulkona nimittäin oli hieno rankkasade ja ukonilma. Ja johtuukohan jatkuva räpsyminen edelleen ukkosesta vai ukkosen sähköverkkoon aiheuttamasta ongelmasta? Ehkä syys on siinä, että joka kerta kun sähkövirta kytkeytyy takaisin päälle, ihmisten päälle kytkeytyvät laitteet aiheuttavat sähköverkkoon sen verran suuren kuormituksen, että äkillinen piikki saa sähköverkon uudelleen nurin...
No nyt valot menivät takaisin päälle. :) Ja tätä kirjoittaessa uudestaan pois. Eihän tässä ehdi edes naputella näppäimistöä sitä tahtia kuin sähköt räpsyvät! Tv-parka yrittää epätoivoisesti sähköjen palautuessa mennä automaattisesti päälle, mutta ei ehdi kuin vilauttaa kuvaa kun sähköt taas pamahtavat katki. Ja blogiteksti on yrittänyt tallentua jo pidemmän aikaa, mutta aina ovat sähköt juuri sopivasti poikki.
Ei tämä romanttinen kynttilänvalo yksistään kielteinen asia ole. Tulee aivan muutaman vuoden takainen Turkin loma mieleen. Siellä sähkökatkoksia oli loman aikana useampaan otteeseen. Itse asiassa lähes joka päivä.
Ensimmäisellä kerralla kun sähköt menivät poikki, totesimme ettei matkaan ollut sattunut kuin pieni taskulamppu, joka ei Turkin säkkipimeää yötä paljon onnistunut valaisemaan. Könysimme siis hotellin pimeässä portaikossa alaspäin lähes ilman valoa, kunnes pääsimme ala-aulaan ja sieltä ulos kadulle.
Oli melkoisen aavemaista astella varovasti kopisevia portaita kerroksesta toiseen, ja kuulla ylemmistä kerroksista takaansa jonkun toisen askelten kuminaa. Ja muuten täysi pimeys ja hiljaisuus ympärillä. Kello oli sinä iltana jo sen verran paljon, että suuri osa hotellivieraista taisi olla joko nukkumassa tai sitten viettämässä railakasta iltaa paikallisissa baareissa. Mieleen hiipi väkisinkin joku jenkkiläinen jännityselokuvan tilanne, jossa sankaritar hapuilee pimeässä, kolkossa portaikossa ilman valoa... Spooky! Sillon en halunnut ajatella asiaa sen enempää.
Ostimme lähikaupasta suuremman ja tehokkaamman taskulampun ja kolme kynttilää vastaisen varalle. Niitä todella tarvittiin loman aikana! Mutta kun sähkökatkoksiin oli tottunut, käänsimme asian eduksemme, ja loppuajan lomasta istuimmekin joka ilta hotellihuoneen parvekkeella pelaamassa korttia ja juomassa viiniä kynttilän valossa. Hotelli sijaitsi paikallisen, turkkilaisen asutuksen vieressä, joten rentoa lomatunnelmaa lisäsivät sopivasti naapuritalojen parvekkeilta kuuluvat hurraa-huudot aina valojen - myös kaikkien katuvalojen - pimetessä ja taas räpsähtäessä takaisin päälle. Paikalliset turkkilaiset perheet ja ystäväjoukot viettivät iltaa kotiensa parvekkeilla illastaen, pelaten kortti- tai lautapelejä ja seurustellen.
Oli mielenkiintoista kuinka koko kaupungin valot näyttivät syttyvän ja sammuvan samanaikaisesti. Ainakin koko näkyvä lähitienoo pimeni aina sähkökatkon tullessa. Melko laajaa aluetta katkokset koskivatkin, sillä joitakin päiviä myöhemmin saimme kuulla että ongelma johtui paikallisen sähkölaitoksen sähkönjakelussa ja sähköverkossa ilmenneestä viasta.
Sähkökatkosten aikana parvekkeella oli sen verran mukavaa, että istuimme loppu loman ajan jokaisena iltana parvekkeella nauttimassa lämpimästä ja tunnelmallisesta illasta. Myös niinä iltoina kun sähköt harvinaisesti olivat päällä.
Tästä taitaa tulla melkoisen pitkä postaus. Paljon näyttää olevan asiaa kirjoitettavana tänään.
No nyt loppui sähköjen räpsyminen ainakin hetkeksi. Tosin nyt ovat sähköt olleet pois päältä jo hyvän tovin. Jos tätä menoa jatkuu kauan, jääkaappi ja pakastin alkavat pikkuhiljaa lämmetä...
Sähkölaitoksella taitaa nyt olla kiirettä. Joku parka istuu varmaan ylitöissä. Ja toinen nukkumasta herätetty säntää töihin tai puhuu puhelimeen. Tai sitten sähkölaitoksella on tarvittavat resurssit tällaisia tapauksia varten. Enpä tiedä. Toivottavasti vika saadaan pian kuntoon.
Valo ja sähkövirta ovat siinä mielessä jännä juttu, että niitä pitää aivan luonnollisina asioina siihen saakka kunnes sähköt katkeavat ja valot sammuvat. Kuitenkin kumpikin on ollut ihmisen historiaa ajatellen vasta melko lyhyen ajan käytössä. Ja hyvin on pärjätty sitä ennenkin.
Samalla tavalla kuin sähköt ja valo, myös internetistä on tullut aivan tavallinen asia. Nettiä selatessa ei tule useinkaan ajatelleeksi kuinka hieno keksintö internet todellisuudessa on! Se yhdistää ihmisiä. Antaa mahdollisuuden etsiä tietoa ja laittaa tietoa muiden näkyville. Se mahdollistaa kommunikoinnin toisen henkilön kanssa, riippumatta siitä missä päin maapalloa toinen fyysisesti sillä hetkellä sattuu olemaan. Kuinka ihmeessä ennen internetiä oikein pärjättiin? :D Hankala muistaa.
Olen varma että taloustöistä suoriutuminen on joka tapauksessa ollut huomattavan paljon hankalampaa ja hitaampaa ennen sähkön ja valon tuloa koteihin. Ajatella että sitä joutuisi pesemään pyykit käsin ilman pesukonetta! Ja tiskikone ei hoitaisi suurinta osaa astioiden pesusta. Pölynimuria ei voisi hyödyntää lattioiden siivouksessa, vaan olisi koluttava kotia harjan ja rikkalapion voimin.
Entä sitten ruoanlaitto. Hellan lämmitys olisi aivan toinen juttu, kuin vain levyn tai uunin lämpötilan valitseminen nappia kääntämällä. Leivonnassa monitoimikone ei olisi auttamassa - tosin sen apu on itsellä ollut tarjolla vasta muutaman kuukauden ja sitä ennen olen leiponut kaiken todella ihan itse - ja kahvitkin saisi keittää itse.
Nyt sähköt tulivat takaisin päälle. Tv toimii taas, ja kohta alkaakin sopivasti Martha Stewart Show:n myöhäisesitys, joten on sopiva aika lopetella tekstin naputteleminen ja suunnata jääkaapille hakemaan tv-evästä.
Mukavaa yötä kaikille!
-Vesta
maanantai 11. elokuuta 2008
Kahvista siivouskomeron ja Marthan kautta grilliin - siis asiaa ruoanlaitosta ja siivouksesta
Tänään tuli hankittua yksi uusi ylellisyystarvike kotiin. Sanon sitä ylellisyystarvikkeeksi, vaikka kyse on kodin perusvälineistöön kuuluvasta pienkoneesta.
Vanha kahvinkeitin alkoi vedellä viimeisiään - olihan laite jo 10 vuotta vanha - joten hommasimme tänään uuden keittimen vanhan tilalle. Kunnon kahvinautinnon varmistaaksemme päätimme hankkia hieman parempitasoisen koneen kuin mitä edellinen opiskelijabudjetilla hankittu kahvinkeitin oli. Satsasimme rahamme Moccamasteriin, European coffee brewing centren (http://www.ecbc.info/) hyväksymään laatukeittimeen.
Keitin on kuulemma loistava, ja ilmeisesti useat kahvilat käyttävät sen suurempikokoista, yrityksille tarkoitettua mallia. Muotoilu ei ole aivan omaa silmää hivelevää mallia, mutta keitin on kuitenkin siistin ja laadukkaan näköinen. Emme halunneet perinteistä kullanväristä mallia, vaan hankimme hopeanvärisen koneen, joka sopii väritykseltään paremmin yhteen keittiön harjatun teräksen harmaiden lieden ja jääkaappipakastimen kanssa.
Kun mies oli purkanut kahvinkeittimen pakkauslaatikosta ja olin puhdistanut sen, päätin testata millaiset kahvit koneella saa, vaikka oli jo ilta. Ei valittamista. Melkoisen hyvää mokkaa, täytyy myöntää! Ei tosiaankaan mitään kitkerää sumppia. Nyt sitten kofeiini valvottaa sen verran että kirjoittelen tässä taas yömyöhällä blogia.
Anthea Turnerin siivous-tv-sarjan, Täydellinen kotirouva, lisäksi minua nykyään koukuttaa Martha Stewart Show (http://www.marthastewart.com/martha), jossa Martha antaa vinkkejä ruoanlaittoon, kodin koristeiden väkertelyyn, eri juhlapäivien valmisteluihin, ynnä muuhun. Vaikka nainen on ollut vankilassa (veropetoksesta), niin sillä ei onneksi näy olleen vaikutusta itse showhun. Marthan suosio ja tunnettuus taitaa olla vain kasvanut veropetoskohun jälkeen.
Marthan reseptit-osiosta löysin kiinnostavan cookie-reseptin, jota aion ehdottomasti kokeilla lähipäivinä. Jouluksi olen jo alustavasti suunnitellut valmistaa Marthan resepteistä löytyneitä buttercookieseja ja babkaa. Jälkimmäinen on puolalainen, pullamainen, kuivakakkuvuokaan tehtävä kakku, jossa on paljon pähkinöitä ja rusinoita. Resepti on päätynyt Marthan showhun hänen puolalaisen äitinsä kautta. Babkaa tehdään kai perinteisesti pääsiäiseksi, mutta oman arvioni mukaan se sopinee myös suomalaiseen joulupöytään. Ajattelin tehdä omalle perheelle babkasta hieman vähä-rusinaisemman version.
Sitten vielä siivouspuolesta. Kävin kirjastossa ja lainasin Marketan siivouskirjan (Marketta Levanto, Tammi 2004). Opus on osoittautunut erittäin hyödylliseksi ja hauskaksi luettavaksi! Kirjassa annetaan vinkkejä päivä-, viikko- ja suursiivoukseen, siivoukseen huoneittain, eri materiaalien puhdistukseen sekä puhdistusaineiden ja siivousvälineiden valintaan. Suosittelen kirjaa kaikille, joille siivousrutiinit ja -opit eivät ole periytyneet vanhempien kautta ja niille, jotka ovat kiinnostuneita tehostamaan ja järkeistämään omia siivoustapojaan.
Kirjan innoittamana olen merkinnyt kalenteriini etukäteen syys-, joulu- ja kevätsuursiivousten ajankohdat ja suursiivoussuunnitelman. Uudistin kirjan lukemisen vauhdittamana myös siivouskaapin välineistön. Kaikkea vanhaa siivousroipetta en tietenkään ympäristötietoisena heittänyt romukoppaan, vaan ainoastaan käyttökelvottomassa kunnossa olevat välineet. Uudistuksen perusjujuna olikin siivousvälineistön täydennys, sillä totesin että yhtä sun toista oleellista puuttuu.
Olen lykännyt ja lykännyt siivousvälineiden hankkimista, ja samalla päivitellyt että siivoaminen on niin tuskallisen hankalaa, monimutkaista ja hidasta hommaa. Sanalla sanoen: epämukavaa. Ehkä vitkuttelun syynä siivouksen aloittamisessa ei olekaan joka viikko iskevä siivouspelko tai nimenomaan siivoukseen kohdistuva patalaiskuus, vaan riittämätön välineistö ja sen huono kunto. Esimerkkinä mainittakoon että korvasin keittiön lyhytvartiset (tai suoranaisesti tyystin varrettomat) harjan ja rikkalapion puolipitkällä varrella varustetulla harja-rikkalapio-setillä. Nyt lattioiden lakaisunkin voi hoitaa "Pro-meiningillä". =) Tai jos ei nyt sentään ihan Pro, kun en lakaisinkuivainta tai varrellista rikkaimuria omista, niin ainakin tyylikkäästi kun ei enää tarvitse kontata murujen ja pölyn perässä pylly pystyssä.
Hieno ruoanlaittosarja tv:ssä näin kesällä on mielestäni Licence to Grill (http://www.foodtv.ca/ontv/titledetails.aspx?titleid=68771). Siinä Rob Rainford tekee näppärällä tavalla aivan uskomattoman suussasulavan näköisiä grilliherkkuja. Olen kokeillut grillata mm. yrttimarinoituja perunan puolikkaita. Perunoita on keitettävä tovi ennen grillausta, jotta ne hieman pehmenevät päältä. Perunan puolikkaat saavat kuitenkin jäädä koviksi keskeltä, jotta ne pysyvät ehjänä grillattaessa. Grillissä perunat kypsyvät valmiiksi. Pikakeitetyt perunat laitetaan noin tunniksi jääkaappiin marinoitumaan esim. tuoreyrittimarinadiin. Sen jälkeen ne ovat valmiit grillattaviksi.
Näin grillauksesta kirjoitellessa on ehdottomasti mainittava myös miehen tänään valmistama grillattu kirjolohifilee. Helppo ja loistavan lopputuloksen antava tapa valmistaa lohifilee: hiero lohifileen pintaan oliiviöljyä ja merisuolaa, jätä jääkaappiin painon alle maustumaan 30-60 minuutiksi, mausta filee musta-valko-viher-rosépippuriseoksella, tillillä, persiljalla ja ruohosipulilla, aseta lohi kuumaan grilliin nahkapuoli alaspäin ja grillaa noin 15 minuuttia (aika riippuu fileen koosta ja grillistä, meillä nuo ajat pätevät kannelliseen, kolmen polttimen Landman-kaasugrilliin), nosta filee grillistä folion päälle maustepuoli alaspäin, kääri folio fileen ympärille, nosta takaisin grilliin ja hauduta 15 minuuttia. Grillattu lohi kannattaa nauttia samantien. Nam nam!
Grilliherkkuja valmistellessa voi grilliin ensi töikseen heittää ruskistumaan pekoniin käärityt maissintähkät. Maissit vaativat melko pitkän grillausajan. Pekoni-maissi ei vaadi mausteita. Ainoastaan cocktail- tai hammastikun jolla pekonisiivu pysyy kiinni maissin ympärillä. Maissi on hyvää - ja terveellisempää - myös ilman pekonikäärettä, ja usein grillaankin maissit ilman lisukkeita. Vaatelias voitelee maissin grillauksen jälkeen voilla, mutta itse syön maissin useimmiten sellaisenaan. En ole mitenkään erityisesti grillatun kasvisruoan ystävä, vaan kasvikset ovat mielestäni hyvä lisä lihaherkkuihin, mutta maisseja voisin syödä vaikka kuinka monta ihan yksikseenkin. Meillä kylässä käyneet kasvissyöjät ovat myös tuntuneet tykästyneen grillattuihin maisseihin.
Toinen hyvä, kesäinen kasvisherkku ovat grillatut sipulit ja valkosipulit. Niitä voi marinoida haluamallaan tavalla ja kääriä sitten folioon grillautumaan. Lisäksi voi halutessaan heittää joukkoon pienen määrän tomaatin tai paprikan palasia, tms. kasvista. Kannattaa huomioida kuitenkin että voimakkaan makuiset kasvikset saattavat maullaan liikaa peittää herkullisen makuista sipulia ja valkosipulia, joista ainakin itse pidän erityisesti. Lisähuomiona sellainen yksityiskohta että näitä aivan loistavan herkullisia valkosipuleita kannattaa koko grillausporukan nauttia, tai hetken perästä se joka on jättänyt kynsilaukkansa syömättä, saa tuta muiden "vahvantuoksuisen" hengityksen. ;)
No tulipa tästä grillauspainotteinen blogitus. Ehkä ihan hyvä näin loppukesän kunniaksi. Mikäs sen mukavampaa kuin istua terassilla elokuun romanttisesti pimenevissä illoissa ja nauttia grillaamisesta ja hyvästä ruoasta mukavassa seurassa, Olympiakisojen suomalaismenestystä ja päivän tuloksia ruotien.
-Vesta
Vanha kahvinkeitin alkoi vedellä viimeisiään - olihan laite jo 10 vuotta vanha - joten hommasimme tänään uuden keittimen vanhan tilalle. Kunnon kahvinautinnon varmistaaksemme päätimme hankkia hieman parempitasoisen koneen kuin mitä edellinen opiskelijabudjetilla hankittu kahvinkeitin oli. Satsasimme rahamme Moccamasteriin, European coffee brewing centren (http://www.ecbc.info/) hyväksymään laatukeittimeen.
Keitin on kuulemma loistava, ja ilmeisesti useat kahvilat käyttävät sen suurempikokoista, yrityksille tarkoitettua mallia. Muotoilu ei ole aivan omaa silmää hivelevää mallia, mutta keitin on kuitenkin siistin ja laadukkaan näköinen. Emme halunneet perinteistä kullanväristä mallia, vaan hankimme hopeanvärisen koneen, joka sopii väritykseltään paremmin yhteen keittiön harjatun teräksen harmaiden lieden ja jääkaappipakastimen kanssa.
Kun mies oli purkanut kahvinkeittimen pakkauslaatikosta ja olin puhdistanut sen, päätin testata millaiset kahvit koneella saa, vaikka oli jo ilta. Ei valittamista. Melkoisen hyvää mokkaa, täytyy myöntää! Ei tosiaankaan mitään kitkerää sumppia. Nyt sitten kofeiini valvottaa sen verran että kirjoittelen tässä taas yömyöhällä blogia.
Anthea Turnerin siivous-tv-sarjan, Täydellinen kotirouva, lisäksi minua nykyään koukuttaa Martha Stewart Show (http://www.marthastewart.com/martha), jossa Martha antaa vinkkejä ruoanlaittoon, kodin koristeiden väkertelyyn, eri juhlapäivien valmisteluihin, ynnä muuhun. Vaikka nainen on ollut vankilassa (veropetoksesta), niin sillä ei onneksi näy olleen vaikutusta itse showhun. Marthan suosio ja tunnettuus taitaa olla vain kasvanut veropetoskohun jälkeen.
Marthan reseptit-osiosta löysin kiinnostavan cookie-reseptin, jota aion ehdottomasti kokeilla lähipäivinä. Jouluksi olen jo alustavasti suunnitellut valmistaa Marthan resepteistä löytyneitä buttercookieseja ja babkaa. Jälkimmäinen on puolalainen, pullamainen, kuivakakkuvuokaan tehtävä kakku, jossa on paljon pähkinöitä ja rusinoita. Resepti on päätynyt Marthan showhun hänen puolalaisen äitinsä kautta. Babkaa tehdään kai perinteisesti pääsiäiseksi, mutta oman arvioni mukaan se sopinee myös suomalaiseen joulupöytään. Ajattelin tehdä omalle perheelle babkasta hieman vähä-rusinaisemman version.
Sitten vielä siivouspuolesta. Kävin kirjastossa ja lainasin Marketan siivouskirjan (Marketta Levanto, Tammi 2004). Opus on osoittautunut erittäin hyödylliseksi ja hauskaksi luettavaksi! Kirjassa annetaan vinkkejä päivä-, viikko- ja suursiivoukseen, siivoukseen huoneittain, eri materiaalien puhdistukseen sekä puhdistusaineiden ja siivousvälineiden valintaan. Suosittelen kirjaa kaikille, joille siivousrutiinit ja -opit eivät ole periytyneet vanhempien kautta ja niille, jotka ovat kiinnostuneita tehostamaan ja järkeistämään omia siivoustapojaan.
Kirjan innoittamana olen merkinnyt kalenteriini etukäteen syys-, joulu- ja kevätsuursiivousten ajankohdat ja suursiivoussuunnitelman. Uudistin kirjan lukemisen vauhdittamana myös siivouskaapin välineistön. Kaikkea vanhaa siivousroipetta en tietenkään ympäristötietoisena heittänyt romukoppaan, vaan ainoastaan käyttökelvottomassa kunnossa olevat välineet. Uudistuksen perusjujuna olikin siivousvälineistön täydennys, sillä totesin että yhtä sun toista oleellista puuttuu.
Olen lykännyt ja lykännyt siivousvälineiden hankkimista, ja samalla päivitellyt että siivoaminen on niin tuskallisen hankalaa, monimutkaista ja hidasta hommaa. Sanalla sanoen: epämukavaa. Ehkä vitkuttelun syynä siivouksen aloittamisessa ei olekaan joka viikko iskevä siivouspelko tai nimenomaan siivoukseen kohdistuva patalaiskuus, vaan riittämätön välineistö ja sen huono kunto. Esimerkkinä mainittakoon että korvasin keittiön lyhytvartiset (tai suoranaisesti tyystin varrettomat) harjan ja rikkalapion puolipitkällä varrella varustetulla harja-rikkalapio-setillä. Nyt lattioiden lakaisunkin voi hoitaa "Pro-meiningillä". =) Tai jos ei nyt sentään ihan Pro, kun en lakaisinkuivainta tai varrellista rikkaimuria omista, niin ainakin tyylikkäästi kun ei enää tarvitse kontata murujen ja pölyn perässä pylly pystyssä.
Hieno ruoanlaittosarja tv:ssä näin kesällä on mielestäni Licence to Grill (http://www.foodtv.ca/ontv/titledetails.aspx?titleid=68771). Siinä Rob Rainford tekee näppärällä tavalla aivan uskomattoman suussasulavan näköisiä grilliherkkuja. Olen kokeillut grillata mm. yrttimarinoituja perunan puolikkaita. Perunoita on keitettävä tovi ennen grillausta, jotta ne hieman pehmenevät päältä. Perunan puolikkaat saavat kuitenkin jäädä koviksi keskeltä, jotta ne pysyvät ehjänä grillattaessa. Grillissä perunat kypsyvät valmiiksi. Pikakeitetyt perunat laitetaan noin tunniksi jääkaappiin marinoitumaan esim. tuoreyrittimarinadiin. Sen jälkeen ne ovat valmiit grillattaviksi.
Näin grillauksesta kirjoitellessa on ehdottomasti mainittava myös miehen tänään valmistama grillattu kirjolohifilee. Helppo ja loistavan lopputuloksen antava tapa valmistaa lohifilee: hiero lohifileen pintaan oliiviöljyä ja merisuolaa, jätä jääkaappiin painon alle maustumaan 30-60 minuutiksi, mausta filee musta-valko-viher-rosépippuriseoksella, tillillä, persiljalla ja ruohosipulilla, aseta lohi kuumaan grilliin nahkapuoli alaspäin ja grillaa noin 15 minuuttia (aika riippuu fileen koosta ja grillistä, meillä nuo ajat pätevät kannelliseen, kolmen polttimen Landman-kaasugrilliin), nosta filee grillistä folion päälle maustepuoli alaspäin, kääri folio fileen ympärille, nosta takaisin grilliin ja hauduta 15 minuuttia. Grillattu lohi kannattaa nauttia samantien. Nam nam!
Grilliherkkuja valmistellessa voi grilliin ensi töikseen heittää ruskistumaan pekoniin käärityt maissintähkät. Maissit vaativat melko pitkän grillausajan. Pekoni-maissi ei vaadi mausteita. Ainoastaan cocktail- tai hammastikun jolla pekonisiivu pysyy kiinni maissin ympärillä. Maissi on hyvää - ja terveellisempää - myös ilman pekonikäärettä, ja usein grillaankin maissit ilman lisukkeita. Vaatelias voitelee maissin grillauksen jälkeen voilla, mutta itse syön maissin useimmiten sellaisenaan. En ole mitenkään erityisesti grillatun kasvisruoan ystävä, vaan kasvikset ovat mielestäni hyvä lisä lihaherkkuihin, mutta maisseja voisin syödä vaikka kuinka monta ihan yksikseenkin. Meillä kylässä käyneet kasvissyöjät ovat myös tuntuneet tykästyneen grillattuihin maisseihin.
Toinen hyvä, kesäinen kasvisherkku ovat grillatut sipulit ja valkosipulit. Niitä voi marinoida haluamallaan tavalla ja kääriä sitten folioon grillautumaan. Lisäksi voi halutessaan heittää joukkoon pienen määrän tomaatin tai paprikan palasia, tms. kasvista. Kannattaa huomioida kuitenkin että voimakkaan makuiset kasvikset saattavat maullaan liikaa peittää herkullisen makuista sipulia ja valkosipulia, joista ainakin itse pidän erityisesti. Lisähuomiona sellainen yksityiskohta että näitä aivan loistavan herkullisia valkosipuleita kannattaa koko grillausporukan nauttia, tai hetken perästä se joka on jättänyt kynsilaukkansa syömättä, saa tuta muiden "vahvantuoksuisen" hengityksen. ;)
No tulipa tästä grillauspainotteinen blogitus. Ehkä ihan hyvä näin loppukesän kunniaksi. Mikäs sen mukavampaa kuin istua terassilla elokuun romanttisesti pimenevissä illoissa ja nauttia grillaamisesta ja hyvästä ruoasta mukavassa seurassa, Olympiakisojen suomalaismenestystä ja päivän tuloksia ruotien.
-Vesta
sunnuntai 10. elokuuta 2008
Lyijyä jopa Muumi-mukeissa
Kirjoittelen tänne vielä iltamyöhäsellä asian, joka jäi askarruttamaan kovasti.
Kuningaskuluttajan tutkimuksen mukaan vanhoissa keramiikka-astioissa voi olla huikeita lyijypitoisuuksia. Myös uudemmissa ns. halpatuontiastioissa saattaa olla moninkertaisia lyijypitoisuuksia nykyisiin sallittuihin raja-arvoihin verrattuna.
FAKTOJA lyhyesti:
- Lyijy-ongelma koskee keraamisia astioita, ei esim. laseja ja muita lasista valmistettuja astioita
- Lyijyä ja kadmiumia käytetään keramiikka-astioiden lasituksessa ja värityksessä
- Etenkin punainen, oranssi ja keltainen väri saattavat sisältää korkeita lyijypitoisuuksia, mutta lyijyä voi olla myös muissa väreissä
- Etenkin matalapolttoisissa keramiikka-astioissa voi olla lyijyjäämiä
- Tarpeeksi korkeassa lämpötilassa poltetun keramiikan lasitteesta lyijy haihtuu polttovaiheen aikana
- Ns. "vaarallisia" astioita ovat etenkin punasavesta valmistetut astiat
- Kivitavarasta valmistetut astia ovat korkeapolttoisia, joten niissä lyijyriski on pieni
- Suomessa lyijyn käytöstä luovuttiin asteittain 1970-90-lukujen aikana
- Halpatuotantomaissa lyijyä käytetään edelleen
- Keraamiset koriste-esineet ja matkamuistot sekä astiat, joissa on säröjä tai koristekuvio on kulunut, ei pidä käyttää ruoanlaitossa, ruokailussa ja tarjoilussa, eikä antaa lapsille leikkikaluiksi
- Keskivertosuomalainen aikuinen kerää päivässä eri lähteistä elimistöönsä noin 100 mikrogrammaa lyijyä
- Tämänhetkisen arvion mukaan pienille lapsille ei ole olemassa turvallista saantisuositusarvoa
Varminta on hankkia Suomessa valmistettuja, tunnettujen valmistajien astioita. Kuitenkin, tällaistenkin astioiden lyijypitoisuuksissa on eroja. Mm. Arabian vanhemmat astiat voivat olla lyijypitoisempia kuin mitä nykyraja-arvot sallivat. Lisäksi uudemmissakin tunnettujen valmistajien astioissa saattaa olla korkeampia lyijypitoisuuksia, mikäli niitä ei ole valmistettu Suomessa.
Astia ei välttämättä ole suomalaisvalmisteinen, vaikka sen pohjassa lukisi Finland. Vain "Made in Finland" tarkoittaa täydellä varmuudella Suomessa valmistettua astiaa. Tällaisten uusien astioiden lyijypitoisuuden pitäisi olla turvallista luokkaa.
Jos omien astioidensa lyijypitoisuutta haluaa tutkia, Kuningaskuluttajan artikkelin ohjeen mukaan astian kilauttaminen lusikalla ja äänen kuuntelu voi auttaa: jos kuuluu korkea ääni, astiaa voi käyttää turvallisemmin mielin, jos taas kumea ääni, on syytä viedä astia koristehyllyyn. Täysin luotettava keino lyijypitoisuuden tutkimiseen tämä ei varmastikaan ole, mutta voi antaa osviittaa lyijypitoisuudesta. Varmempi konsti astioiden lyijypitoisuuden tutkimiseen ovat kotikäyttöiset Leadcheck-lyijytestit. Tarkempaa tietoa testien hinnasta tai siitä mistä niitä saa hankittua minulla ei ole. Kiinnostuneet voivat varmaan kysellä asiasta Kuningaskuluttajalta.
Lisää aiheesta:
http://kuningaskuluttaja.yle.fi/node/2132
http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/ajankohtaista/?a=ViewMessage&id=1128
http://www.leadcheck.fi/
Taidanpa huomisaamuna paneutua tutkailemaan mitä vanhoja ja halpisastioita kaapeista löytyy ja mennä vähän kilisyttelemään kulhoja ja kuppeja. ;) Mukavaa lauantai-iltaa kaikille jos vielä valvotte ja hyviä öitä!
Toivottelee,
Hieman huolestunut Vesta
Kuningaskuluttajan tutkimuksen mukaan vanhoissa keramiikka-astioissa voi olla huikeita lyijypitoisuuksia. Myös uudemmissa ns. halpatuontiastioissa saattaa olla moninkertaisia lyijypitoisuuksia nykyisiin sallittuihin raja-arvoihin verrattuna.
FAKTOJA lyhyesti:
- Lyijy-ongelma koskee keraamisia astioita, ei esim. laseja ja muita lasista valmistettuja astioita
- Lyijyä ja kadmiumia käytetään keramiikka-astioiden lasituksessa ja värityksessä
- Etenkin punainen, oranssi ja keltainen väri saattavat sisältää korkeita lyijypitoisuuksia, mutta lyijyä voi olla myös muissa väreissä
- Etenkin matalapolttoisissa keramiikka-astioissa voi olla lyijyjäämiä
- Tarpeeksi korkeassa lämpötilassa poltetun keramiikan lasitteesta lyijy haihtuu polttovaiheen aikana
- Ns. "vaarallisia" astioita ovat etenkin punasavesta valmistetut astiat
- Kivitavarasta valmistetut astia ovat korkeapolttoisia, joten niissä lyijyriski on pieni
- Suomessa lyijyn käytöstä luovuttiin asteittain 1970-90-lukujen aikana
- Halpatuotantomaissa lyijyä käytetään edelleen
- Keraamiset koriste-esineet ja matkamuistot sekä astiat, joissa on säröjä tai koristekuvio on kulunut, ei pidä käyttää ruoanlaitossa, ruokailussa ja tarjoilussa, eikä antaa lapsille leikkikaluiksi
- Keskivertosuomalainen aikuinen kerää päivässä eri lähteistä elimistöönsä noin 100 mikrogrammaa lyijyä
- Tämänhetkisen arvion mukaan pienille lapsille ei ole olemassa turvallista saantisuositusarvoa
Varminta on hankkia Suomessa valmistettuja, tunnettujen valmistajien astioita. Kuitenkin, tällaistenkin astioiden lyijypitoisuuksissa on eroja. Mm. Arabian vanhemmat astiat voivat olla lyijypitoisempia kuin mitä nykyraja-arvot sallivat. Lisäksi uudemmissakin tunnettujen valmistajien astioissa saattaa olla korkeampia lyijypitoisuuksia, mikäli niitä ei ole valmistettu Suomessa.
Astia ei välttämättä ole suomalaisvalmisteinen, vaikka sen pohjassa lukisi Finland. Vain "Made in Finland" tarkoittaa täydellä varmuudella Suomessa valmistettua astiaa. Tällaisten uusien astioiden lyijypitoisuuden pitäisi olla turvallista luokkaa.
Jos omien astioidensa lyijypitoisuutta haluaa tutkia, Kuningaskuluttajan artikkelin ohjeen mukaan astian kilauttaminen lusikalla ja äänen kuuntelu voi auttaa: jos kuuluu korkea ääni, astiaa voi käyttää turvallisemmin mielin, jos taas kumea ääni, on syytä viedä astia koristehyllyyn. Täysin luotettava keino lyijypitoisuuden tutkimiseen tämä ei varmastikaan ole, mutta voi antaa osviittaa lyijypitoisuudesta. Varmempi konsti astioiden lyijypitoisuuden tutkimiseen ovat kotikäyttöiset Leadcheck-lyijytestit. Tarkempaa tietoa testien hinnasta tai siitä mistä niitä saa hankittua minulla ei ole. Kiinnostuneet voivat varmaan kysellä asiasta Kuningaskuluttajalta.
Lisää aiheesta:
http://kuningaskuluttaja.yle.fi/node/2132
http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/ajankohtaista/?a=ViewMessage&id=1128
http://www.leadcheck.fi/
Taidanpa huomisaamuna paneutua tutkailemaan mitä vanhoja ja halpisastioita kaapeista löytyy ja mennä vähän kilisyttelemään kulhoja ja kuppeja. ;) Mukavaa lauantai-iltaa kaikille jos vielä valvotte ja hyviä öitä!
Toivottelee,
Hieman huolestunut Vesta
keskiviikko 6. elokuuta 2008
Sininen uni
Joka ilta kun lamppu sammuu
ja saapuu oikea yö
niin Nukku-Matti nousee
ja ovehen hiljaa lyö.
On sillä uniset tossut
ja niillä se sipsuttaa.
Se hiipii ovesta sisään
ja hyppää kaapin taa.
Ja sillä on uninen lakki
ja sininen, uninen vyö.
Ja unista jäätelön palaa
se pienillä hampailla syö.
Ja sillä on sininen auto
ja se auto hyrrää näin.
Surrur, surrur ja lähtee
unen sinistä maata päin.
Ja pieni sateenvarjo
on aivan kallellaan.
Ja sinistä unien kirjaa
se kantaa kainalossaan.
Ja unien sinimaahan
se lapset autolla vie.
Surrur surrur ja sinne
on sininen, uninen tie.
Ja siellä on kultainen metsä
ja metsässä kultainen puu.
Ja unien sinilintu
ja linnulla kultainen suu.
Ja se unien sinilintu
se lapsia tuudittaa.
Se laulaa unisen laulun
la la lal la la lal lal laa.
(Matti Haavio)
Lisää loruja ja lauluja sivulla http://www.geocities.com/lorukirja/runoja.htm, http://www.geocities.com/lorukirja/lorukirja.htm ja http://www.geocities.com/lorukirja/loruja.htm. Sivujen ylläpitäjällä on muuten näköjään saman niminen tyttö kuin meillä. =)
-Vesta
ja saapuu oikea yö
niin Nukku-Matti nousee
ja ovehen hiljaa lyö.
On sillä uniset tossut
ja niillä se sipsuttaa.
Se hiipii ovesta sisään
ja hyppää kaapin taa.
Ja sillä on uninen lakki
ja sininen, uninen vyö.
Ja unista jäätelön palaa
se pienillä hampailla syö.
Ja sillä on sininen auto
ja se auto hyrrää näin.
Surrur, surrur ja lähtee
unen sinistä maata päin.
Ja pieni sateenvarjo
on aivan kallellaan.
Ja sinistä unien kirjaa
se kantaa kainalossaan.
Ja unien sinimaahan
se lapset autolla vie.
Surrur surrur ja sinne
on sininen, uninen tie.
Ja siellä on kultainen metsä
ja metsässä kultainen puu.
Ja unien sinilintu
ja linnulla kultainen suu.
Ja se unien sinilintu
se lapsia tuudittaa.
Se laulaa unisen laulun
la la lal la la lal lal laa.
(Matti Haavio)
Lisää loruja ja lauluja sivulla http://www.geocities.com/lorukirja/runoja.htm, http://www.geocities.com/lorukirja/lorukirja.htm ja http://www.geocities.com/lorukirja/loruja.htm. Sivujen ylläpitäjällä on muuten näköjään saman niminen tyttö kuin meillä. =)
-Vesta
Päiväunia
Vauvan kehityksen ja kasvun huomaa hyvin päiväunista. Alussa vauva tuntui simahtavan helposti missä ja milloin tahansa jos sattui väsyttämään. Minkäänlaisesta metelistä ei tuntunut olevan haittaa, vaan vauva nukkui vaikka naapurissa olisi porattu, tupa olisi täynnä vieraita ja pientä hälinää tai vierestä kolistelisi ohi suuri, rymisevä kuorma-auto metalliset lavat kolisten. Vauvan nukuttaminen päiväunille olohuoneessa ei ollut mikään ongelma.
Nykyään on toisenlainen meininki. Vauvaa nukuttaessa on hyvä olla rauhallista ja hiljaista. Ylimääräisiä ihmisiä ei kannata olla paikalla. Vauva haluaisi että joku olisi nukkumaan mennessä vieressä turvana. Jos aurinko kovasti porottaa ikkunasta sisään, on huonetta hyvä vähän hämärtää.
Illalla näihin lisätään sitten vielä iltarutiinit: vaipanvaihto ja yöpuvun päälle pukeminen, iltaimetys, usein soittorasiakappaleen soittaminen, joskus "Joka ilta kun lamppu sammuu"-tuutulaulun laulaminen, ja pinnasänkyyn nostamisen jälkeen tutin antaminen (ja pudonneen tutin takaisin suuhun nostaminen), peittely ja pään silittely, ja sitten hiiren hiljaa hipsutellen ulos makuuhuoneesta hiipiminen ja oven sulkeminen ilman kolistelua. Ja jos vauva pudottaa tutin uudestaan, makuuhuoneeseen hipsuttelu ja tutin takaisin antaminen useampiakin kertoja illassa. Joskus vauva ei halua nukahtaa yksin pinnasänkyyn, vaan vaatii sen että viereisellä sängyllä maataan seurana ja joskus pidetään kädestäkin kiinni.
Illalla vauva usein ei haluaisi millään mennä nukkumaan, vaikka silmät lupsuvat ja aivan selvästi väsyttää. Usein juuri ennen nukahtamista raottaa silmiä usean kerran kuin varmistaakseen että äiti (tai isä) varmasti on siinä lähellä. Nykyään onneksi katselee tyytyväisenä pinnasängyn laitaan kiinnitettyä kalaa tai hymynaamaa ja nukahtaa aivan itsekseenkin.
Nukkumaan meneminen on välillä suuren työn takana. Ympärillä on niin paljon kaikenlaista mielenkiintoista, ettei päivällä tätä nykyä oikein huvittaisi nukkua ollenkaan. Vaunulenkit ulkona ovat tähän varma konsti, vauva nukkuu yleensä ulkoilun ajan tyytyväisenä vaunuissa. Joskus illalla kaupassa käynti autolla väsyttää vauvan sopivasti. Auton hurina tuudittaa mukavasti uneen. Kotiin tullessa siitä on sitten helppo iltarutiinien jälkeen mennä nukkumaan.
Vauva - tai oikeastaan voisin puhua tytön nimelläkin, kun sellainen on jo virallisesti annettu - Emilia nukkuu yöllä nykyään jo melkoisen pitkän pätkän. Joskus jopa yli kuusi tuntia putkeen. Laitamme tytön nukkumaan seitsemän-kahdeksan aikaan, ja yleensä hän on unessa viimeistään yhdeksältä, joskus tosin nukahtaminen venähtää lähemmäs kymmentä. Vauva tankkaa maitoa ennen nukkumaan menoa koko illan lyhyin väliajoin, jotta jaksaa nukkua pidemmät unet. Yöllä sitten herää kolmen aikoihin syömään, ja silloin nälkä onkin hirmuinen! Silti jokainen yö - ja päivä - on vielä Emilian kanssa erilainen. Tuntuu että tyttö kehittyy ja kasvaa nyt niin hirmuista vauhtia että päivärytmi vähän vaihtelee.
Kuulin että vauvan rytmi alkaa säännöllistyä kolmen kuukauden iässä. Samoihin aikoihin vauvan vatsavaivat - jos niitä on - alkavat yleensä helpottaa, sillä vauvan suolisto on siihen mennessä kehittynyt jo niin pitkälle että ikävät ilmavaivat ja mahan kipristely alkavat olla takana päin. Kolmen kuukauden kohdalla vauvalle tehdään neuvolassa myös kolmekuukautis-lääkärintarkastus. Selvästi tärkeä rajapyykki vauvan kohdalla.
Mieleeni tuli että 3 kk:n ikää voisi jotenkin juhlistaa. Olisi kiva muistaa vauvaa jollain tavalla kun on jo niin "vanha". :)
Varasin äsken neuvolasta ajan Rotavirus-rokotteen antamiselle. Rokote annetaan suun kautta ja sen antaa lääkäri. Rotavirusrokote on vauvan ripuli- ja oksentelutauteja vastaan annettava rokote, ja se on vapaaehtoinen. Toisin sanoen, jos vanhemmat sen lapselleen haluavat, on se itse maksettava. Tekee aikamoisen loven lompakkoon. Mutta olen kuullut että rokote on kaiken sen rahamäärän arvoinen. Pahimmillaan rotaviruksen aiheuttama vatsatauti voi kuivattaa vauvaa niin paljon että on turvauduttava sairaalahoitoon.
Rokotetta ei ole ainakaan vielä lisätty yleiseen rokoteohjelmaan Suomessa, mutta saattaa olla että se tulevaisuudessa annetaan rokoteohjelman kautta kaikille Suomen vauvoille.
Lisää tietoa aiheesta http://www.poliklinikka.fi/?page=5331684&id=6370523 ja http://www.rokote.fi/lastenrokoteopas/rotavirus.html.
Nyt on päivän kävelylenkin aika. Siis ylös, ulos ja lenkille! Aurinkoista elokuuta kaikille!
-Vesta
Nykyään on toisenlainen meininki. Vauvaa nukuttaessa on hyvä olla rauhallista ja hiljaista. Ylimääräisiä ihmisiä ei kannata olla paikalla. Vauva haluaisi että joku olisi nukkumaan mennessä vieressä turvana. Jos aurinko kovasti porottaa ikkunasta sisään, on huonetta hyvä vähän hämärtää.
Illalla näihin lisätään sitten vielä iltarutiinit: vaipanvaihto ja yöpuvun päälle pukeminen, iltaimetys, usein soittorasiakappaleen soittaminen, joskus "Joka ilta kun lamppu sammuu"-tuutulaulun laulaminen, ja pinnasänkyyn nostamisen jälkeen tutin antaminen (ja pudonneen tutin takaisin suuhun nostaminen), peittely ja pään silittely, ja sitten hiiren hiljaa hipsutellen ulos makuuhuoneesta hiipiminen ja oven sulkeminen ilman kolistelua. Ja jos vauva pudottaa tutin uudestaan, makuuhuoneeseen hipsuttelu ja tutin takaisin antaminen useampiakin kertoja illassa. Joskus vauva ei halua nukahtaa yksin pinnasänkyyn, vaan vaatii sen että viereisellä sängyllä maataan seurana ja joskus pidetään kädestäkin kiinni.
Illalla vauva usein ei haluaisi millään mennä nukkumaan, vaikka silmät lupsuvat ja aivan selvästi väsyttää. Usein juuri ennen nukahtamista raottaa silmiä usean kerran kuin varmistaakseen että äiti (tai isä) varmasti on siinä lähellä. Nykyään onneksi katselee tyytyväisenä pinnasängyn laitaan kiinnitettyä kalaa tai hymynaamaa ja nukahtaa aivan itsekseenkin.
Nukkumaan meneminen on välillä suuren työn takana. Ympärillä on niin paljon kaikenlaista mielenkiintoista, ettei päivällä tätä nykyä oikein huvittaisi nukkua ollenkaan. Vaunulenkit ulkona ovat tähän varma konsti, vauva nukkuu yleensä ulkoilun ajan tyytyväisenä vaunuissa. Joskus illalla kaupassa käynti autolla väsyttää vauvan sopivasti. Auton hurina tuudittaa mukavasti uneen. Kotiin tullessa siitä on sitten helppo iltarutiinien jälkeen mennä nukkumaan.
Vauva - tai oikeastaan voisin puhua tytön nimelläkin, kun sellainen on jo virallisesti annettu - Emilia nukkuu yöllä nykyään jo melkoisen pitkän pätkän. Joskus jopa yli kuusi tuntia putkeen. Laitamme tytön nukkumaan seitsemän-kahdeksan aikaan, ja yleensä hän on unessa viimeistään yhdeksältä, joskus tosin nukahtaminen venähtää lähemmäs kymmentä. Vauva tankkaa maitoa ennen nukkumaan menoa koko illan lyhyin väliajoin, jotta jaksaa nukkua pidemmät unet. Yöllä sitten herää kolmen aikoihin syömään, ja silloin nälkä onkin hirmuinen! Silti jokainen yö - ja päivä - on vielä Emilian kanssa erilainen. Tuntuu että tyttö kehittyy ja kasvaa nyt niin hirmuista vauhtia että päivärytmi vähän vaihtelee.
Kuulin että vauvan rytmi alkaa säännöllistyä kolmen kuukauden iässä. Samoihin aikoihin vauvan vatsavaivat - jos niitä on - alkavat yleensä helpottaa, sillä vauvan suolisto on siihen mennessä kehittynyt jo niin pitkälle että ikävät ilmavaivat ja mahan kipristely alkavat olla takana päin. Kolmen kuukauden kohdalla vauvalle tehdään neuvolassa myös kolmekuukautis-lääkärintarkastus. Selvästi tärkeä rajapyykki vauvan kohdalla.
Mieleeni tuli että 3 kk:n ikää voisi jotenkin juhlistaa. Olisi kiva muistaa vauvaa jollain tavalla kun on jo niin "vanha". :)
Varasin äsken neuvolasta ajan Rotavirus-rokotteen antamiselle. Rokote annetaan suun kautta ja sen antaa lääkäri. Rotavirusrokote on vauvan ripuli- ja oksentelutauteja vastaan annettava rokote, ja se on vapaaehtoinen. Toisin sanoen, jos vanhemmat sen lapselleen haluavat, on se itse maksettava. Tekee aikamoisen loven lompakkoon. Mutta olen kuullut että rokote on kaiken sen rahamäärän arvoinen. Pahimmillaan rotaviruksen aiheuttama vatsatauti voi kuivattaa vauvaa niin paljon että on turvauduttava sairaalahoitoon.
Rokotetta ei ole ainakaan vielä lisätty yleiseen rokoteohjelmaan Suomessa, mutta saattaa olla että se tulevaisuudessa annetaan rokoteohjelman kautta kaikille Suomen vauvoille.
Lisää tietoa aiheesta http://www.poliklinikka.fi/?page=5331684&id=6370523 ja http://www.rokote.fi/lastenrokoteopas/rotavirus.html.
Nyt on päivän kävelylenkin aika. Siis ylös, ulos ja lenkille! Aurinkoista elokuuta kaikille!
-Vesta
sunnuntai 3. elokuuta 2008
Aamuvirkut sunnuntaiaamuna
Huomenta!
Taas tulee naputeltua tekstiä. Herättiin vauvan kanssa tänään taas aikaisin, seitsemän jälkeen ja nyt on päivä jo hyvin käynnissä. Ulkona näyttää juuri sataneen, joten taidan odottaa aurinkoa ennen kuin lähden ulkoilemaan vauvan kanssa. Mieskin on hereillä, mutta ei kyllä näytä yhtä aamuvirkulta. :D Niinhän sitä sanotaan että aikainen lintu madon nappaa, joten tarttukaa hetkeen ja päivään. Joka päivä ehtii tehdä jotain mukavaa. Energistä päivää kaikille!
-Vesta
Taas tulee naputeltua tekstiä. Herättiin vauvan kanssa tänään taas aikaisin, seitsemän jälkeen ja nyt on päivä jo hyvin käynnissä. Ulkona näyttää juuri sataneen, joten taidan odottaa aurinkoa ennen kuin lähden ulkoilemaan vauvan kanssa. Mieskin on hereillä, mutta ei kyllä näytä yhtä aamuvirkulta. :D Niinhän sitä sanotaan että aikainen lintu madon nappaa, joten tarttukaa hetkeen ja päivään. Joka päivä ehtii tehdä jotain mukavaa. Energistä päivää kaikille!
-Vesta
Mäkitreeniä vaunuillen
Huh! Viimeisen viikon aikana on tullut käveltyä ainakin 30 km vaunujen ja vauvan kanssa.
Viimeksi tänään kävelin muutaman kilometrin matkan kirjastoon ja kaupoille, ja saman matkan takaisin. Eilen tein mukavan parin kilometrin kävelylenkin järvelle ja lähiympäristöön. Toissapäivänä isäni kävi kylässä ja kävelin häntä linja-autoasemalle vastaan. Ja kävellimme yhdessä saman matkan - tosin jäätelökiskan kautta - takaisin meille kotiin. Illemmalla saatoin hänet kävellen vielä puolimatkaan saakka takaisin linja-autoasemalle päin. Muina päivinä on tullut käveltyä lyhyempiä lenkkejä ja istuskeltua uimarannalla jalat hiekassa lukemassa lehteä.
Ihanaa kun on kesä! Kesällä ulkona voi olla lähes vuorokauden ympäri. Kunhan käy välillä syöttämässä vauvan, vaihtamassa vaipat ja tankkaamassa itsekin nestettä ja murkinaa. Kunto siinä sivussa senkun kohenee.
Pikkuhiljaa voisin alkaa harkita vakavamminkin otettavia urheilumuotoja kuin vain kävely. Vaikka kuntourheilusta sekin toisinaan käy vaunujen kanssa. Varsinkin harjun yli reippaillessa ja silloin kun olen saanut lastattua vaunut täyteen kirjaston kirjoja ja ruokakaupan tarvikkeita.
Kunnon kohottamistarkoituksessa olen tutustunut kirjaan Liikkuva äiti - Opas odotusajan ja synnytyksen jälkeiseen liikuntaan (Virva Pisano, Docendo Sport 2007). Lainasin kirjan ensin kirjastosta ja hankin sen jälkeen oman kappaleen kirjahyllyyn. Mielenkiintoisen tuntuinen opas.
Toinen hyvä kirja on Kulta pieni - vauvan oma kirja (Wsoy). Mielestäni aivan ykkösteos vauvan omien muistojen tallentamiseen! Ehkä paras kaikista koskaan näkemistäni vauvakirjoista. Kirjassa on huomioitu vauvan elämässä tapahtuvat muutokset, vauvan kehitys ja juhlat koko ensimmäisen vuoden ajalta ja pidemmältikin. Kirjaan pystyy tallentamaan tietoja jo raskausajalta. Kirjassa on paljon tilaa omalle tekstille ja kerronnalle, ja tilaa myös isovanhempien ja muiden vauvan lähimpien ihmisten terveyhdyksille. Lisäksi kirjassa on paperitaskuja, joihin voi laittaa talteen kortteja ja muuta tärkeitä vauvan ensimmäisen vuoden juttuja. Itse olen jo runoillut kirjan melkein täyteen vauvan kehitysvaiheita ja ensimmäistä kertaa vauvan kanssa tehtyjä juttuja, kuten ensimmäinen bussimatka ja ensimmäinen Suomenlinnan reissu.
-Vesta
Viimeksi tänään kävelin muutaman kilometrin matkan kirjastoon ja kaupoille, ja saman matkan takaisin. Eilen tein mukavan parin kilometrin kävelylenkin järvelle ja lähiympäristöön. Toissapäivänä isäni kävi kylässä ja kävelin häntä linja-autoasemalle vastaan. Ja kävellimme yhdessä saman matkan - tosin jäätelökiskan kautta - takaisin meille kotiin. Illemmalla saatoin hänet kävellen vielä puolimatkaan saakka takaisin linja-autoasemalle päin. Muina päivinä on tullut käveltyä lyhyempiä lenkkejä ja istuskeltua uimarannalla jalat hiekassa lukemassa lehteä.
Ihanaa kun on kesä! Kesällä ulkona voi olla lähes vuorokauden ympäri. Kunhan käy välillä syöttämässä vauvan, vaihtamassa vaipat ja tankkaamassa itsekin nestettä ja murkinaa. Kunto siinä sivussa senkun kohenee.
Pikkuhiljaa voisin alkaa harkita vakavamminkin otettavia urheilumuotoja kuin vain kävely. Vaikka kuntourheilusta sekin toisinaan käy vaunujen kanssa. Varsinkin harjun yli reippaillessa ja silloin kun olen saanut lastattua vaunut täyteen kirjaston kirjoja ja ruokakaupan tarvikkeita.
Kunnon kohottamistarkoituksessa olen tutustunut kirjaan Liikkuva äiti - Opas odotusajan ja synnytyksen jälkeiseen liikuntaan (Virva Pisano, Docendo Sport 2007). Lainasin kirjan ensin kirjastosta ja hankin sen jälkeen oman kappaleen kirjahyllyyn. Mielenkiintoisen tuntuinen opas.
Toinen hyvä kirja on Kulta pieni - vauvan oma kirja (Wsoy). Mielestäni aivan ykkösteos vauvan omien muistojen tallentamiseen! Ehkä paras kaikista koskaan näkemistäni vauvakirjoista. Kirjassa on huomioitu vauvan elämässä tapahtuvat muutokset, vauvan kehitys ja juhlat koko ensimmäisen vuoden ajalta ja pidemmältikin. Kirjaan pystyy tallentamaan tietoja jo raskausajalta. Kirjassa on paljon tilaa omalle tekstille ja kerronnalle, ja tilaa myös isovanhempien ja muiden vauvan lähimpien ihmisten terveyhdyksille. Lisäksi kirjassa on paperitaskuja, joihin voi laittaa talteen kortteja ja muuta tärkeitä vauvan ensimmäisen vuoden juttuja. Itse olen jo runoillut kirjan melkein täyteen vauvan kehitysvaiheita ja ensimmäistä kertaa vauvan kanssa tehtyjä juttuja, kuten ensimmäinen bussimatka ja ensimmäinen Suomenlinnan reissu.
-Vesta
perjantai 1. elokuuta 2008
Palapelitekstiä
Päivitin blogitekstejä nettiin nyt samalla kertaa useamman kirjoituksen verran. Syynä tuo aikaisemmassa tekstissä mainitsemani ”Cannot find server” -ilmoitus eli internet-yhteyden pätkiminen.
Sitä kautta tuli mieleeni pohtia, kuinkakohan monen blogin kirjoittajan kohdalla blogin ylläpitämisessä pätee palapelimäinen kirjoitustyyli. Olen todennut että lasten- ja taloudenhoito on sen verran hektistä puuhaa ja vie enimmän ajan päivästä, että blogin kirjoittamisen täytyy minun kohdallani tapahtua osissa.
Yleensä blogitekstini ajankohdasta näkee sen, milloin ajatus kunkin tekstin aiheeseen on syntynyt. Sopivan vapaahetken tullen käyn nimittäin lyhyesti naputtelemassa päässä syntyneen ajatelman blogiini, ja myöhemmin palaan useampaankin otteeseen lisäilemään, paikkailemaan ja korjailemaan tekstiä sen mukaan mitä jäi sanomatta, mikä asia tai linkki tarkistamatta ja mikä tuli kiireessä kirjoitettua nurinkurisesti. Paikkailen tekstiä yleensä siihen asti kunnes kirjoitan seuraavan uuden tekstin blogiin. Tosin joskus kun aika ei riitä jonkin asian (kirjan, linkin, tms.) tarkempien tietojen tarkistamiseen, palaan lisäämään tiedot blogitekstiin vasta myöhemmin.
Kutsuisinkin tekstiäni siten palapelitekstiksi. Blogin perusideahan on alun perin palapelimäinen. Blogia kootaan teksti tekstiltä, vähän kuten palapeliä pala palalta. Julkaistujen tekstien päivämäärästä näkee sitten sen, milloin uusi pala kokonaisuuteen on lisätty. Mutta minun tapauksessani idea jatkuu näemmä jokaiseen pieneen tekstilisäykseen asti. Aikaleimaksi tosin jää näkyviin vain kunkin aiheen ”syntymähetki”. Muulla tavoin en kuitenkaan voisi blogiani ylläpitää. Jos kirjoittaisin ja julkaisisin aina uuden erillisen tekstin, vaikkakin vain lisätäkseni jotakin edelliseen kirjoitukseen viitaten, koko hommasta syntyisi vain repaleinen sekasotku. Todettakoon tähän siis että maassa maan tavalla, ja blogissa blogin tavalla.
(Kommentti: kirjoitettu 30.7.2008, päivitetty blogiin 31.7.2008)
Sitä kautta tuli mieleeni pohtia, kuinkakohan monen blogin kirjoittajan kohdalla blogin ylläpitämisessä pätee palapelimäinen kirjoitustyyli. Olen todennut että lasten- ja taloudenhoito on sen verran hektistä puuhaa ja vie enimmän ajan päivästä, että blogin kirjoittamisen täytyy minun kohdallani tapahtua osissa.
Yleensä blogitekstini ajankohdasta näkee sen, milloin ajatus kunkin tekstin aiheeseen on syntynyt. Sopivan vapaahetken tullen käyn nimittäin lyhyesti naputtelemassa päässä syntyneen ajatelman blogiini, ja myöhemmin palaan useampaankin otteeseen lisäilemään, paikkailemaan ja korjailemaan tekstiä sen mukaan mitä jäi sanomatta, mikä asia tai linkki tarkistamatta ja mikä tuli kiireessä kirjoitettua nurinkurisesti. Paikkailen tekstiä yleensä siihen asti kunnes kirjoitan seuraavan uuden tekstin blogiin. Tosin joskus kun aika ei riitä jonkin asian (kirjan, linkin, tms.) tarkempien tietojen tarkistamiseen, palaan lisäämään tiedot blogitekstiin vasta myöhemmin.
Kutsuisinkin tekstiäni siten palapelitekstiksi. Blogin perusideahan on alun perin palapelimäinen. Blogia kootaan teksti tekstiltä, vähän kuten palapeliä pala palalta. Julkaistujen tekstien päivämäärästä näkee sitten sen, milloin uusi pala kokonaisuuteen on lisätty. Mutta minun tapauksessani idea jatkuu näemmä jokaiseen pieneen tekstilisäykseen asti. Aikaleimaksi tosin jää näkyviin vain kunkin aiheen ”syntymähetki”. Muulla tavoin en kuitenkaan voisi blogiani ylläpitää. Jos kirjoittaisin ja julkaisisin aina uuden erillisen tekstin, vaikkakin vain lisätäkseni jotakin edelliseen kirjoitukseen viitaten, koko hommasta syntyisi vain repaleinen sekasotku. Todettakoon tähän siis että maassa maan tavalla, ja blogissa blogin tavalla.
(Kommentti: kirjoitettu 30.7.2008, päivitetty blogiin 31.7.2008)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
